Sunnuntaina kun olin keräämässä tyhjiä pulloja kadunvieriltä, niin siihen tuli kaksi henkisesti epätasapainoisen näköistä - eli sellaista ylen iloista - tyttöä ahdistelemaan minua kysymyksillään.
Näytän varmaankin hyvin reppanalta, kun viime aikoina kaikki rahat on menneet kämpän vuokraan ja kaurapuuroon plus juureksiin eikä ulkonäköön ole oikein tullut kiinnitettyä huomiota.
Kysyivät ensin että onko huono elämä. Ystävällisesti vastasin, etten koe elämääni huonoksi.
Tarkoittivat kuulemma että onko huono olo. Kehuin oloani loistavaksi. Paitsi että tulee kylmä jos pitää seisoskella vastailemassa kysymyksiin. Ehdotin että kuljetaan vähän ja keräillään porukassa niitä pulloja minun säkkiin.
Alettiin kulkea ja siirryttiin asiaan eli minun uskonnollista vakaumustani kysyttiin. Sanoin etten ole missään uskossa enkä halua tullakaan. No siitähän saivat kierroksia. Miten ihmeessä _uskallan_ olla uskomatta kun siitä seuraa kadotus tms.? En usko siihenkään. Mutta kun uskonto antaisi minulle voimia nousta ahdingosta!?! Mistä hel*in ahdingosta? Mullahan menee hyvin! Eikö neidit tajua? No ei. Kuulemma alkamalla uskoa kaikki muuttuisi parhain päin. No tässä kohden pyysin heitä hakemaan otollisempia uhreja, osoitinkin muutamia potentiaalisia uhreja ympärillä.
No eiväthän ne minua jättäneet rauhaan vaan alkoivat inttää taas perusteita uskonpuutteelle. Kysyin, että uskovatko he sellaiseen satuun, että hiiret ovat maapallon herroja ja ne käyttävät ihmisiä tutkimuksen välikappaleina? Eivät kuulemma usko. Vaikka asiasta on kirjallista evidenssiä? No ei siltikään.
Kehoitin heitä ajattelemaan asiaa siltä kannalta, että heille tultaisiin myymään sitä ajatusta kadulla ja pohtimaan miltä tuntuisi jos myyjä ei lopettaisi jaaritteluaan pyynnöistä huolimatta. Jäivät supattelemaan keskenään kun jatkoin keräystointani.
Kävi kyllä mielessä palata takaisin ja pyytää niitä kämpille, jossa evidenssi olisi selailtavissa. Oli mulla kyllä taka-ajatuksiakin, mutta ei taida usko biologiaan vuoria siirtää. Ei ne mulle yhtään pulloa ees noukkineet :-)
Näytän varmaankin hyvin reppanalta, kun viime aikoina kaikki rahat on menneet kämpän vuokraan ja kaurapuuroon plus juureksiin eikä ulkonäköön ole oikein tullut kiinnitettyä huomiota.
Kysyivät ensin että onko huono elämä. Ystävällisesti vastasin, etten koe elämääni huonoksi.
Tarkoittivat kuulemma että onko huono olo. Kehuin oloani loistavaksi. Paitsi että tulee kylmä jos pitää seisoskella vastailemassa kysymyksiin. Ehdotin että kuljetaan vähän ja keräillään porukassa niitä pulloja minun säkkiin.
Alettiin kulkea ja siirryttiin asiaan eli minun uskonnollista vakaumustani kysyttiin. Sanoin etten ole missään uskossa enkä halua tullakaan. No siitähän saivat kierroksia. Miten ihmeessä _uskallan_ olla uskomatta kun siitä seuraa kadotus tms.? En usko siihenkään. Mutta kun uskonto antaisi minulle voimia nousta ahdingosta!?! Mistä hel*in ahdingosta? Mullahan menee hyvin! Eikö neidit tajua? No ei. Kuulemma alkamalla uskoa kaikki muuttuisi parhain päin. No tässä kohden pyysin heitä hakemaan otollisempia uhreja, osoitinkin muutamia potentiaalisia uhreja ympärillä.
No eiväthän ne minua jättäneet rauhaan vaan alkoivat inttää taas perusteita uskonpuutteelle. Kysyin, että uskovatko he sellaiseen satuun, että hiiret ovat maapallon herroja ja ne käyttävät ihmisiä tutkimuksen välikappaleina? Eivät kuulemma usko. Vaikka asiasta on kirjallista evidenssiä? No ei siltikään.
Kehoitin heitä ajattelemaan asiaa siltä kannalta, että heille tultaisiin myymään sitä ajatusta kadulla ja pohtimaan miltä tuntuisi jos myyjä ei lopettaisi jaaritteluaan pyynnöistä huolimatta. Jäivät supattelemaan keskenään kun jatkoin keräystointani.
Kävi kyllä mielessä palata takaisin ja pyytää niitä kämpille, jossa evidenssi olisi selailtavissa. Oli mulla kyllä taka-ajatuksiakin, mutta ei taida usko biologiaan vuoria siirtää. Ei ne mulle yhtään pulloa ees noukkineet :-)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Parempi vaan kun teeskentelee mukana, vähemmän riesaa, näinhän suurin osa muslimeistakin tekee.
Tarkoitatko että suurin osa muslimeista teeskentelee ymmärtäväistä jos niitä alkaa käännyttää?
Et kai.
Tarkoitan että suurin osa teeskentelee olevansa "oikeita" muslimeja. "Kuolema toisinajattelijoille" jne. eivät kuitenkaan oikeasti ole valmiita tappamaan yhtään ketään. Siis vähän samaa kuin kristinusko nykyään. Ennen poltettiin toisinajattelijoita, vedettiin hirteen jos ei tehnyt niin kuin kirkko sanoo, tapettiin jos ei käännytty uskoon jne.
Nykyajan kristityt ovat samanlaisia mitä muslimitkin tulevat olemaan parinsadan vuoden päästä, toivonmukaan, eli jos joku osoittaa jonkun säkeen tuolta pyhästä koraanista niin silloin vain sanotaan peruskrisselin tavoin että "nuo nyt on jo vanhentuneita käskyjä, kyllä se varmaan tarkoitti jotain henkistä pahantappamista, jne." Eli yhtäkkiä kaikki mitä kirjassa lukee menettävätkin merkityksen ja ruvetaan marjanpoimintaan.
Teeskentelemällä, että sinua ei kohdella huonosti, et koskaan pääse huonosta kohtelusta eroon.
Ai niinpä tietenkin.
Taitaa tuota esiintyä kristityissäkin melko paljon. Appiukkoni tunnusti vastikään leikkineensä uskovaista koko avioliittonsa ajan. Leskeksi jäätyään on harkinnut erota kirkosta mutta pelkää vielä muutamien tuttavien reaktiota. Uskalsi jutella minulle asiasta kun tietää kantani asiaan.
Ja voihan ateisteissakin olla kaappiuskovaisia. Ainakin nuorison joukossa.
"Kysyin, että uskovatko he sellaiseen satuun, että hiiret ovat maapallon herroja ja ne käyttävät ihmisiä tutkimuksen välikappaleina? Eivät kuulemma usko. Vaikka asiasta on kirjallista evidenssiä? No ei siltikään."
Suoraan häränsilmään!
Tuossahan se on koko juttu. Jumaluskovaiset ihmettelevät tällä palstalla miksi heidän tarinansa ei kelpaa ateisteille mutta ymmärtävät takuuvarmasti ettei heidän kannata uskoa Douglas Adamsin hiiriin. Ehkä sait jotain naksahtamaan tyttöjen päässä. Ehkä et.
Tämä juttu oli parasta palstalla pitkään aikaan:DDD
Kiitos hyvistä hekotuksista!
nälkäkurki aivan loistavaa tekstiä ja helevetin huvittavaa, nyt tämä tilanteesi pyörii elokuvana päässäni. ja se näyttää joten kuten tältä: http://www.youtube.com/watch?v=taZywvGmcYk&feature=related
Ovat lapset tainneet lukea satunsa kunnolla, niin tytöt kun pojatkin, kun minua ei pysäytä kadulla kukaan, ei minkään asian vuoksi. Joskus on joku tullut takaapäin aikoen kysästä rahaa tai jotain muuta sellaista, mutta kun käännyn ystävällisesti hymyillen, veri pakenee kasvoiltaan ja juoksevat kirkuen karkuun. Tiedä mikä siinä sitten on, oishan se kiva jutella niitä näitä myötätunnosta ja rakkaudesta, mutta useammin niiltä on levinnyt keräysrahat siihen mun eteen kun pötkivät pakoon kuin rotat viemäripaloa.