Oletko tyypillinen suomalainen?
Olen pohdiskellut tätä asiaa viimeaikoina. Olen suomalainen, ulospäin suuntautunut, iloinen, tehostan puhettani käsillä, teen nopeasti tuttavuutta tuntemattomien kanssa, uskallan puhua aroistakin asioista luonnollisena elämään kuuluvina asioina, saaden joskus kotimaiset tuttavani hämilleen ja sanattomaksi. Puhun englantia enkä sekoile lillukanvarsiin miettien tuliko sanoma kieliopillisesti oikein. En käyttäydy ulkolaisten ystävieni mielestä kuten suomalaisilla on tapana käyttäytyä. Siis miten?
Entä sinä mitä mieltä olet itsestäsi? Oletko tyypillinen suomalainen?
Minkalainen mielestäsi on tyypillinen suomalainen?
Olen pohdiskellut tätä asiaa viimeaikoina. Olen suomalainen, ulospäin suuntautunut, iloinen, tehostan puhettani käsillä, teen nopeasti tuttavuutta tuntemattomien kanssa, uskallan puhua aroistakin asioista luonnollisena elämään kuuluvina asioina, saaden joskus kotimaiset tuttavani hämilleen ja sanattomaksi. Puhun englantia enkä sekoile lillukanvarsiin miettien tuliko sanoma kieliopillisesti oikein. En käyttäydy ulkolaisten ystävieni mielestä kuten suomalaisilla on tapana käyttäytyä. Siis miten?
Entä sinä mitä mieltä olet itsestäsi? Oletko tyypillinen suomalainen?
Minkalainen mielestäsi on tyypillinen suomalainen?
Vastaukset 96
Vanhimmat
olla tyypillinen suomalainen. Puhun mielelläni ruotsia, ja luen kirjallisuutta ruotsin kielellä! Siitähän ei meillä pidetä!
Palle Ramstedt och Pankaka, ei kai mene suomalaiseen makuun ; )
häpeätkö sitä?
On suoranainen ihmetyksen aihe monille ulkomaalaisille, kuinka hyvin osaamme mm. englantia, kuin toki muitakin kieliä.
Emme ole enää mitään metsäsuomalaisia, vaan maailmankansalaisia, ihan siinä, kuin muutkin ihmiset.
Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, en pelkää esittää omaa kantaani, en häpeä itseäni, pidän itsestäni, kuin moni muukin.
Tyypillinen suomalainen on hyvin heterogeeninen, milloin mitäkin, ihan kuin kuka muukin, ihminen.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Saitko aloituksesta käsityksen, että halveksin tai häpeän suomalaisuuttani?
Maailmankansalaisuutemme jätän vielä mutusteluun.
Nythän en tarkoittanut vain koulutettuja kieliä puhuvia etelä-suomalaisia, vaan myös meitä metsäsuomalaisia joille tunteiden ulos tuominen on hitaanpaa ja jurous kaikessa yksinkertaisessa kauneudessaan hyvinkin poikkeavaa eurooppalaiseen tapaan kommunikoida ja näyttää tunteita.
että olet jotain erikoista suomalaisten keskuudessa, kun olet iloinen ja osaat englantia.
Olisikohan tuo jo jollain lailla vanhakantainen, viime vuosituhannelle kuuluva asenne?
Itse olen syntynyt ja tähänastisen elämäni elänyt lähempänä Utsjokea kuin Hankoa. :))
En kannata, enkä usko mihinkään stereotypioihin minkään kansan keskuudessa. Ne ovat vain vanhoja uskomuksia.
Määrityksen persoonastani ovat tehneet ystäväni maailmalla sekä sulhaseni enkä itse. Mutta totta sinänsä, että olen tyytyväinen kokonaisuuteen itsestäni juuri suomalaisena naisena. Onko sinulla paljon kokemusta ulkomaalaisten kanssa olemisessa ja elämisessä?
Sinä kokenut kaiken omakohtaisesti, mistä olet laukonut mielipiteitäsi?
Pitääkö elää jääkaudella, tietääkseen, että silloin oli kylmää?
Sinulla on ollut varmaan vaikea lapsuus, I understand. Good night and sleep well ;))))
paras puollustus, hehheh! :)))))))))))))
Tuo jurous juttu,mä painan muistiini ja lauon sen sopivas paikas ulos,saattaapi tulla pisteitä syvällisyyrestä,kiitos korpikirjailijalle.
Ei mun mielestä ole tyypillisiä suomalaisia, niin kuin ei muunkaan maalaisia. Erilaisia persoonia löytyy, laidasta laitaan. Itte olen hölösuu höpöttäjä ja välillä tuppisuu turjottaja. Joten välillä sovin stereotypiaan tyypillisestä suomalaisesta ja välillä en. Joten ota nyt sitten selvää :)
Erilaisia persoonia löytyy se on tosi, mutta kuitenkin olemme hitaammin lämpeneviä avoimeen komminikointiin kuin ulkolaiset. Välttelemme vaikeita aiheita, erilaisten tunteiden käsittelyä, pelkoa, rakkautta, erilaisuutta jotka ohitamme keskittymällä kaivamaan omaa napaamme. Täällä keskusteluissa mm. rakkaus käsitteenä tuntuu olevan vain oman henkilökohtaisen edun tavoittelua. Kun taas ulkolaisille rakkaus on elämän voiman lähde.
No niinpä, totta puhut. Siinä tuleekin monesti stoppi, kun meikä rallattaa asioita ja haluis toisesta tietää kättelyssä jo kaiken, niin karkuunhan ihmiset lähtee :) Tai ainakin menee vaivautuneeksi, kai tässä opeteltava hitaasti lämpenemään.
Rakkaus ON elämän voiman lähde.
Tyypillinen suomalainen on ehkä sellainen kuin Jorma Etto kuuluisassa runossaan kuvailee.
Tyypillinen suomalainen on hieman varautunut, "jäämies"- tai nainen, ei niin avoin kuin jotkut etelämaalaiset. Suomalainen on suora, täysin rehellinen ja luotettava, sekä kaikilta muiltakin rehellisyyttä vaativa. Siksi nykyiset poliittiset vaaliraha- ja muut kähminnät on häpeäksi ja rapauttaa suomalaisten itsetuntoa.
Suomalainen ei vähällä tunnusta kenellekään aseman perustella mitään etuoikeuksia, suomalainen on vankkumaton tasa-arvon kannattaja. Suomalainen ei kerjää tai anele etuoikeuksia itselleen vaan se katsoo että oikeutetut etuudet tulevat ilman muuta.
Ehkä tässä joitakin piirteitä suomalaisesta. Minä varmaankin olen tyypillinen suomalainen.
Äärettömän hyvä määritys suomalaisesta. Jäämies- nainen sulaa nopesti jos nauttii hieman alkoholia silloin halaukset ja poskisuudelmat tulevat luonnostaan, murheet nousevat pintaan tai ilot pursuavat ilmoille.
Olen ollut aina sitä mieltä, että emme poikea suuresti muista eurooppalaisista, mutta viime aikojen kokemukseni esim. tuttavieni suhtautuminen yllättävään sairauteeni on raottanut silmiäni, ymmärtämään erilaisuutemme kun vertaan heidän käytöstään ulkolaisiin ystäviini, jotka ovat joukolla kannustustamassa kuin huutosakki jalkapallo-ottelun katsomossa minua. Omat joukot kuikkivat nurkan takana, ettei "tauti" tartu eivätkä uskalla kysyä vointiani.
Onko se sitten vain Kainuun korpien asukkaiden tervaista juroutta ja puhumattomuutta sekä tunteiden ulos tuomisen tuskaa.
suomalainen ja savolainen;)), mutta savolaisuuttahan ei kysytty;)). Runo suomalaisuudesta tuli tässä minunkin mieleeni. Kirjoittaja olikin jo mainittu tässä ketjussa.
Tunnen itseni täysin suomalaiseksi, hämäläiseksi ihmiseksi.
Tärkeintä on kuitenkin että olemme kaikki erilaisa persoonia, vikoinemme kaikkineen.
Suomalainen ei enää välttämättä ole sitä, mitä isovanhempiemme aikaan ehkä oli.
Kirjallisuus on myös luonut meistä omanlaisensa stereotypian.
Olen joskus kertonut esimerkkejä kaupunkimme pakolaisten käytöksestä kaduilla ja kaupoissa. Käytän nyt sanaa "kailatus" ja se ei ole tarkoitettu rasistiseksi ilmaisuksi. Somalit kailottavat kovaa ja tukkivat kauppojen edustat ryhmäytyessään kommunikoimaan maamiehiensä kanssa. Se on heidän kulttuurissa normaali tapa keskustella ja vaihtaa kuulumisia. Hollantilaisetkin kailottavat myös kovaa. Suomalaiset ovat hiljaista kansaa eivätkä tee numeroa itsestään. Siispä.... tässäkin suhteessa olemme erilaisia ; )
Teinin ongelma, ja globbaalikin.
En ole edes täältä planeetalta, syntynyt samana päivänä kuin Kimi Räikkönen, 17.10
En mä nyt oikein tiedä, katotaan nyt...
Kuules hande, et todellakaan ole tyypillinen suomalainen mies ; )))) Tulet kuten minäkin aivan eri planeetata ja siksi olemme ainaisia globaaleja teinejä, eikä meitä aina ymmärretä oikein lieköhän yksi syy myös kirjallinen lahjakkuutemme ; ))))
Kirjallisesta lahjakkuudesta ei juuri näyttöä ole, mitä kansakoulun eka ja tokaluokalla sotalotta opettaja silitti päätä, ja antoi minulle lastensa kirjoja lahjaksi.
Ne on visusti tallessa.
Ne kirjat ovat antiikkia pidä hyvää huolta niistä ; ) Minut palkittiin ja päätäni hieman hipaistiin silityksen omaisesti kansakoulussa, mutta ei niinkään kirjallisesta lahjakkuudesta vaan kotiseutukansiomme kuvituksesta.
Minulla on kaksikin kirjaa, ihminen josta tuli Turmiolan Tommi.))
Se oli sitä suomalaista raittiuskasvatusta, alkoholin käytöllä oli vain yksi suunta sen tien valinta vei turmioon. Kasvatus on hyvin tehonnut.
Tässäkin suhteessa olemme hyvin erilaisia kuin muut eurooppalaiset. Kun ranskalainen imi äidinmaidossa viiniä meillä piilotettiin pullot pöydän alle piiloon ja sieltä luirautettiin vaivihkaa lasiin, että lapset eivät vain saisi virikkeitä juomiseen ; )))) Mikä sen varmempi keino olikaan kuin salailu saada lasten kiinnostus tuohon salaperäiseen pulloon jota piti niin omituisesti piiloitella ; )
On suomalaista perinnettä, ettei kulttuurihistoriaa.
Jos muuan Päätalo antoi sieltä huikat eräälle kirjalliselle johtajalle,mistäs sitten...
Jo pukeutumisesta suomalaisen eroittaa kyllä suomalaiseksi. Porukka Finnairin lähtöportilla vaikka Frankfurtissa osoittaa sen selvästi. Naapuriportilla ihmiset ovat ulkoisesti erilaisia.
Suomalainen on vieläkin aika juntti heinähattu ulkomailla, varsinkin turistit. Suomessa suomalaiset usein ylikäyttäytyvät ulkolaisen seurassa, ehkä jännittävät. Luonnollinen suhtautuminen on vähän hakusessa.
Suomalaisuus perimänä mahdollistaa yleensä nopeamman pääsyn itse asiaan ja pakollinen Small Talk on sitten enempi teennäistä ja sen huomaa.
Minä tyypillinen suomalainen. Kyllä, mutta monet kerrat ulkomailta käsin suomalaisia seurannut ja selvän eron muihin skandinaaveihin havainnut.
Miksi ulkomailla kauppiaat muuten tunnistaisivat aina suomalaisen?
Olen pyrkinyt aina murtamaan tätä mielikuvaa.
Päräyttelen heille kaikkia edes, vähän osaamia kieliä, englantia, ruotsia, saksaa, venäjää, italiaa.
Hiukan pakkaa sekottaen...
Kyllä meidät huomataan olet oikeassa.
Mielestäni Finnmatkojen mainos, jossa nainen istuu ja lukee kirjaa aurinkotuolissa jossain etelän maalla kuvaa hyvin hillittyä suomalaista. Nainen alkaa tuijottamaan perään ohikulkevaa perhettä, joilla kaikilla on housun persaukset kuluneet lähes puhki johtuen perheen iloitttelusta vesipuistossa.
Mainos tuo mieleen ajan kun poikani olivat pieniä, matkustelimme paljon ja lasten ehdoila. Olin aina mukana vesileikeissä se oli ihanaa aikaa.
Olen myös seurannut joitakin vanhempia suomalaisia pariskuntia, jotka ovat jäykkiin kaavihin kangistuneita ja eristäytyneitä, että uskon heidän hakeutuvan hartiahierontaan palatessaan lomalta Suomeen ; )
Jokainenhan pongailee ohikulkevia kansalaisuudesta riippumatta niin täällä kotosuomen terasseilla kuin aurinkorannoillakin. Mielestäni se on sangen opettavaista siinä oppii eroittamaan omat ja vieraat. Kuunteleminen ja keskittyminen kuulemaansa on myös hyvä eroavaisuuksien opettelussa.
Muta tuntumalla ei eroja pysty ymmärtämään vaan kokemus opettaa.
Huomenta.
Helppo säestää kirjoittamaasi.
Vielä tuli mieleeni yksi piirre suomalaisissa. Olemme liian kilttejä hallintoalamaisia. Tuntuu, että meillä menee kaikki läpi mitä ylhäältä tarjotaan. Joskus kaipaisin meistä löytyvän enemmän tulisieluista barrikaadille hyppääjää.
ja varmaankin ole, eikä minun muuta tarvitse olla. Minulla on ulkolaisia ystäviä, ja ihan hyvin näytän kelpaavan heille tällaisenakin, kun käyvät luonani. En minä heissäkään näe kovin paljon eroa suomalaisiin, ovat keskieuroopasta. Käsittääkseni tuo vertailu suomalaiset kautta muut kuuluu suomalaisten huonoon itsetuntoon.
Nythän ei ole kysymys etsiä huonoa itsetuntoa. Nyt etsitään eroja ja niitä on. Niiden erottaminen vaaatii asumista toisissa maissa ja tutustumista siiihen toiseen kulttuuriin. Hyvin selkeä esimerkki erilaisuuden ulospäin näkemisessä ovat maahamme tulleet pakolaiset. Varmaan olet huomannut käyttäytyiserot ja pukeutumiserot. Jos sanot meidän olevan keskieurooppalaisten kaltaisia se ei pidä paikkaansa. Esim. Sveitsissä on hyvin vaikea saada kontaktia alkuperäisväestöön ja jos onnistuu suhde on hyvin pinnallista ystävyyttä. Me suomalaisetkin olemme heitä avoimenpia.
Jo aloitus finne igen ja sanonta tyypillinen suomalainen pitävät sisällään jo niin suuren negatiivisen latauksen, että terve vertailu on vaikeaa. Minulla ei niitä vertailukohteita niin paljon ole, mutta ainakaan nämä, jotka tunnen, eivät kovin paljon poikkea suomalaisista. he ovat käsittääkseni lähteneet kutakuinkin samanlaisista lähtökohdista, kun minä, mutta ovat paljon korkeammin koulutettuja.
Ihminen syö juo lisääntyy samalla tavoin, erojen hakeminen eri kulttuurien välillä on jokaisen oman mielikuvituksen varassa.
Onpa sinulla korpikirjailija huono itsetunto, kun tuollaisia kyselet, koska kysymyksesi jo paljastaa
naiviutesi ja pinnallisuutesi.
Takuulla et ole Sveitsissä asunut ja tuskin takametsää kauempana, sillä kompleksisi kertovat sen.
Kommenttisi kontaktin saamisesta sveitsiläisiin - ja jos ja kun vain pinnallista, osoittaa kypsymättömyytesi
ja tietämättömyytesi.
Valitettavaa on myös todeta, että kielitaitosi on työväenopiston alkeiskurssin tasoa, joten teet itsesi naurettavaksi retosteluillasi.
Jos olet käynyt Hollannissa, niin se ei tee sinusta kosmopoliittia, vaikka puhuisit käsin tai
merkkikielin ja liika tuttavallisuus ja puheliaisuus saattaa olla merkki myös moukkamaisuudesta.
Kiltti korpikirjailija, kerro rehellisesti missä maissa olet asunut ja missä olet oleskellut 3kk pidempään,
millaiset tutkinnot olet suorittanut kielitaidoissasi ja onko sinulla tutkinto kulttuuriantropologiassa tai muussa vastaavassa tieteessä.
Tieto..knowledge..connaítre..kennen....
Vaatia näyttöä, jos ei itsellä ole rekattua nimmaria.On niitä paljonkin, jotka ovat oleskelleet tuon 3 kk:ta ulkomailla. Sen olen livessä huomannut, että juuri nämä niitä tyypillisyyksiä ovat kanssa sisaristaan ja veljistään etsimässä. Sellaista havaintoa on lähipiirissäkin.
...kuinka sinulla on kanttia kysellä, miti lue viestisi...sisäistä sanomasi.
Olet nurkan takana piileksivä itseluottamusta vailla oleva yksilö, joka on pistänyt vanhan kuluneen rahapussukan siiman päähän ja odottaa kädet täristen, että uhri tarttuu pussukkaasi, jolloin voit vetää siimasta ja nauraa nöröttää nerouttasi!
Jotain suomalaiseen kateuteen viittaavaa kannat sisälläsi. Katkeruutta jotain, jota en voi ymmärtää onneksi en kuulu lähipiiriisi, onneksi.
Sinunlaisiasi en ole tavanut retkilläni maailmalla, olet poikkeustapaus ja harmi olet suomalainen ; (
En enää kommentoi tyhmiin viesteihisi joten siirry toiseen ketjuun, Please!
kuka on tällaisen takana, mutta eipä siitä sen kummempaa. Voi voi.
Löysin kivan sananlaskun tuolta 60 palstan ketjusta ja se sopii mielestäni hyvin tähän yhteyteen.
Kateus on ansaittava säälin saa ilmaiseksi ; ))))
Pukeudun meikkaan ja kampaan paljon rohkeammin kuin ikäiseni suomalainen nainen, joten jo ulkoinen olemukseni on tavallisuudesta ehkä vähän poikkeavampi. Olen asunut kuusi vuotta Ruotsissa. Ehkä se on vaikuttanut hieman tyyliini, koska puheeseeni on sekoittunut lapsuuden murretta ja ruotsin kieltä. Opiskelin myös Suomessa noin kuusi vuotta ammatillisia opintoja ruotsin kielellä. Ja joskus on kyllä mainittu luultun virolaiseksi. Jonkun mielestä ehkä nolo juttu, mutta minkäpäs sitä sille voi, kun haluaa vaan olla se oma itsensä, miksi on sattunut aikojen saatossa kehittymään.
Et olekaan tyypillinen suomalainen sen olen huomannut jo viesteistäsi ; ) Meillä molemmilla on sitten jonkin asteen suhteet itään, minua on usein luultu venäläiseksi. Ymmärrän ohuen suhteen itään sillä äitini sukua tutkittaessa viitteet venäläisyyteen eivät ole ihan tuulesta tammattuja ; )
Vaikea sanoa millainen tyypillinen suomalainen oisi, ehkä jos vertaamme meitä ja esim. italiaanoja tai espanjalaisia, olemme melkoisen jäykkiä..tuskin junissa kuuluu pulinaa, kaik istuu kuin tikku siinä..
P.s. tosin luultavasti en kestäisi kauaakaan esim. italiailaisia, vaikken mikään erakko olekaan..
Muistan kun eka kertaa nuorenatyttönä matkustin ratikassa olin haltioissani ja puhua pulputin saaden osakseni tuimia katseita. Sukulaiseni pyysi hiljentymään ; (
Hollantilaiset ovat iloisia ja puhelijaita. Itlialaiset erottuvat perhesiteiden puitteissa meistä suomalaisista. Perhe ei ole meille niin merkittävä ja olemme itsenäisempiä kuin maman suojissa aikuiseksi elävät nuoret, joiden irtaantuminen kotoa tapahtuu vasta avioliittoon mentäessä.
Onhan meitä Suomalaisiakin moneen junaan. Tietynlaisia piirteitä löytyy, kuten kaikista muistakin kansoista.
Itseäni pidän täysin Suomalaisena. Olen kylläkin ulospäinsuuntautunut, jos huomaan vieraankin olevan lämminhenkin ja ystävällinen, saatan sanoa jotain tai vähintäänkin hymyillä, helposti minusta saa juttukaverin. Käytän kovasti käsiäni kertoessani jotain. Voin olla myös hiljaa, jos siltä tuntuu. Ei aina jaksa höpötellä, on mukava seurata sivusta toisten keskusteluja, osallistumatta niihin, ellei minulta mitään kysäistä.
Joskus pysähtynyt oikein ajattelemaan tuota ulospäin suuntautumisen käsitettä. Onko se niin hyveellinen käyttäytymisen olotila kuinka asia yleensä mielletään. Entä jos ei ole, tai halua olla mitenkään ulospäin suuntautunut, minkälainen silloin on. Tuleeko heti mieleen sisäänpäin sulkeutunut murjottaja.
Minä puolestani viihdyn yleensä paremmin hillityn asiallisen käyttäytymismallin omaavien ihmisien kanssa, eivätkä he välttämättä ole huumorintajuttomia tolloja, usein päinvastoin.
Oikeastaan mitään asiaa ei pitäisi lähestyä heti äärimmäisyyksien kautta, suurin osa meistä varmaan taapertaa siellä keskitien tuntumassa.
ei tarkoita äärimäisyyttä, meitäkin on monta eri tyyliä. Minä olen hillitysti sitä. Ne jotka eivät helposti tutustu, seuraileevat muuten ja tuumiskelevat itsekseen, eihän heidän tarvitse välttämättä mitään sulkeutuneita murjottajia olla, ajattelen että kaikissa eri tyyleissä on erilaisia vivahteita, ei ole mustavalkoista tässäkään:))
Aivan. Eläköön ne pienet erot, tai vaikka vähän suuremmatkin.
Nyt mun täytyy kyllä tässä yhteydessä heti tunnustaa, etten ole erityisen suvaitseva ja laajakatseinen muutamissa asioissa, vaikka haluaisinkin olla. Realisti enemmänkin.
laisia ja oloisia tarvitaan, yksi ymmärtää yhtä ja toinen toista, jotkut ymmärtää kaiken moista :)))
Ulospäin suuntautunut elää sanoilla, ilmeillä, maneereilla. Hyveellisyydellä ei ole noiden kahden ihmistyypin (ulos- tai sisäänpäinsuuntautunut) kanssa mitään tekemistä. Hyveellisyys on käsite, jota en yhdistä tähän asian yhteyteen.
En usko, että äärimmäisyyteen pitää mennä keskustellessamme erilaisuudestamme. Erilaisuutemme jalostuu omaksi persoonalliseksi gallialaisten kyläksi josta voimme olla ylpeitä varsinkin kun alamme tulla tunnetuksi euroopassa. Nythän meitä ei vielä oikeastaan tunneta lainkaan. Suomi tietous on hyvin huonoa ihmisillä joilla ei ole siteitä maahamme ja suomalaisiin.
En osannut ilmaista itseäni ymmärrettävästi tuon ulospäin suuntautumisen hyveellisyyden suhteen.
Seliseli tässä. Yleensä puhutaan u-s ihmisistä positiiviseen sävyyn, ehkä käytetään vertailukohteena tai muuten vaan korostetaan sitä toivottavana piirteenä. U-s ihminen saattaa ihmisenä olla rasittava ja ikävä tuttavuus.
Olen kanssasi samaa mieltä. Ekstrovertit ovat usein rasittavia ja kehittymättömiä ihmisinä.
suomenruotsalainen ja äiti suomensuomalainen :)
Mitä tuli jälkeläisestä?
Aivan outo ja kummallinen olio, joka kulkee omia polkujaan. Ainakin omasta mielestään.
Huomaa joskus tippuvansa tavallisuuden kuoppaan ja olevansa kuin muutkin kanssakulkijat :(
Useimmiten vertaan luonnettani saarelaisuuteen kuin suomalaisuuteen, vai olisiko kaikki tunnepuolet pelkkää sukurasitusta?
Tyypillistä suomalaista ei ole, on vain ihmisiä jotka puhuvat suomea ja ovat syntyisin tältä maalta ja suomalaisista vanhemmista.
Meidän kansaan kuuluu kaikenlaisia, puhuvia, ja hiljaisia (niin kuin kirjoittaja). Kun asiat on sanottu niin yleensä hiljenen.
Koska Suomi on harvaan asuttu maa, ero useimpiin muihin maihin näkyy kommunikointitavoissa. Me kestämme hyvin hiljaisuutta ja tarvitsemme huomattavasti enemmän omaa tilaa kuin ne, jotka tulevat tiheämmin asutuilta alueilta. Esimerkiksi minua kiusaa hirveästi kadulla tai vaikkapa liukuportaissa, jos joku tunkee liian lähelle. Hyvin usein tunkeutuja on ulkonäöstä päätellen kotoisin jostain Välimeren rantamilta.
Muuan yliopiston opettaja, joka oli työskennellyt sekä USA:ssa että Suomessa, kertoi esimerkin hiljaisuuden sietämisestä. Suomessa on täysin luonnollista, että luennoitsija pitää taukoja puheessaan ja katselee vaikka ulos ikkunasta. Me ymmärrämme, että hän miettii. Jos näin käyttäytyisi USA:ssa, kaikki ryntäisivät ihmeissään ikkunaan katsomaan, mikä siellä on niin ihmeellistä, että pitää puhuminen lopettaa.
Myös suomalaisten tapa mennä suoraan asiaan on herättänyt kummastusta, ehkä pahennustakin, EU:ssa. Siellä kun oli totuttu tuntikausia kestäviin kohteliaisuuslöpinöihin, joilla ei ollut muuta tarkoitusta kuin osoittaa molemminpuolista arvostusta ja hyvää tahtoa. Alkukankeuden jälkeen on ehkä opittu arvostamaan sitä, että suomalainen ei halua tuhlata toisen kallista aikaa.
Olen puhelias ja seurallinen, mutta haluan myös välttää tyhjää löpinää. Usein olen työssäni huomannut, että jotkut ihmiset on helpompi saada suostumaan pyyntöihin, kun heidän kanssaan ensin juttelee mukavia vähän aikaa. Tällaista rupattelua harrastettiinkin työpaikoilla 70-luvulla paljon enemmän, mutta nykyisin kaikki on niin kiireistä ja tehokasta, ettei sellaiseen ole aikaa.
Suomalainen ei mielellään puhu omista henkilökohtaisista asioistaan. Ehkä tässä suhteessa olen epäsuomalaisen avoin. Sen sijaan olen tyypillisen rehellinen, koska se on kaikkein yksinkertaisinta. Iän myötä olen oppinut kertomaan osatotuuksia silloin, kun koko totuuden kertominen loukkaisi kuulijaa.
Monet Suomessa asuvat ulkomaalaiset ovat vasta pitkän ajan kuluttua ymmärtäneet, että on suomalaista kohteliaisuutta jättää toinen rauhaan. Saatamme myös vaikuttaa tyhmiltä, koska emme helposti keskeytä toista tai puhu päälle, niin kuin vaikkapa ranskalaiset tai italialaiset, vaikka vuorotellen puhuminen on sekin meillä kohteliaisuutta.
Suomalaisuuden parhaat piirteet ovat rehellisyys ja luotettavuus. Jos suomalainen jotain sanoo, hän tarkoittaa sitä, ja jos hän jotain lupaa, hän myös tekee sen. Noin yleisesti ottaen, poikkeuksia tietysti on.
Hiljaisuussa oleminen ja luonnon läheisyys on tärkeä osa suomalaisuuttani. Olen metsäsuomalainen, vetäydyn omaan rauhaan ja nautin yksinäisyyden antamasta tilasta. Yksinäisyys avaa sielussani luovuuden lähteitä ja herättää oivalluksia.
Nyt ystäväni lähden sairaalaan. Olkaa hengessä mukana, saan lopulliset tiedot terveydentilastani ja mahdollisen jatkohoito-ohjelman. Painajaiseni alkaa olla loppusuoralla.
Peukut pystuun ;))))))
Minäkin uskoin teini-ikäisenä suomalaiseen rehellisyyteen ja luotettavuuteen, mutta en usko enää.
Kokemukset Suomesta ovat nykyään toisenlaiset, vaikka totuuden nimessä on sanottava, että
nuoret suomalaiset liikemiehet, tutkijat ja kulttuurintekijät ovat edeltäjiään eli vanhaa polvea
luotettavampia ja osaavampia.
ainakaan enään, asuttuani 30 vuotta ulkomailla. :) Totta puhuen kukaan ei ole koskaan tunnistanut minua suomalaiseksi ainakaan ulkonäköni perusteella...murteestani kylläkin.
Noin äkkiseltään tulee mieleeni kaksi asiaa, jotka ovat melko tyypillisiä suomalaisille keski-ikäisille naisille: sihahtava ässä puheessa ja isohko takamus pyklyttää kävellessä puolelta toiselle. :) :)
Tuo otsikko, en finne igen tuli mieleen nuoruudestani kuuskutluvulta kun asuin Tukholmassa. Kreikassa hollantilainen ystävämme sanoi puheeni olevan tyypillistä suomalaisen englantia. Hän kuuluu naisporukkaan, jotka ovat naineet kreikkalaisen. Naisporukkaan kuuluu useampia kansalaisuuksia. En mielestäni kuulu sinun mainitsemaasi naistyyppiin, mutta varmaan sellaisiakin meiltä löytyy ; ) koska en sihauttele ässää eikä minulla ole leveää perä päinvastoin : ))).
sitä väitäkkään että kaikki suomalaiset ovat juroja, sihiseviä keikkupeppuja! :) Tuo oli vaan näyte siitä milloin voi epäillä olevan kyseessä suomalaisen matamin. :)
Tottapuhuen olen melkoisen sokea kansallispiirteille...harvoin harrastan arvuuttelua mistä kukakin on lähtöisin. Yleensä kysyn jos haluan saada alkuperän selville.
Täällä Kainuussa on paljon venäläisiä vierailijoita, tulevat kaiketi Kostmuksen puolelta soppailemaan. Heidät tuntee kaukaa. Naiset ovat hyvin feministisiä ja miehet maskuliinisia ja heillä on hienot autot ; ). Ulkomailla liikkuessa tunnistan heti miten hollantilaiset ja saksalaiset, mutta en niinkään suomalaisia koska he sekoittuvat hiljaisina massaan ; ))))
että minä epäilen sinun olevan oikeassa siinä että me suomalaiset yritämme sulautua kaikkeen ilman protestia. Meillä on paljon oppimista vanhoilta kulttuureilta, mutta toivon sydämmestäni että nuorempi sukupolvi on kontinentaalisempi. Suomen etujen takia!
Emmehän me protestoi ajamalla traktoreilla lantaa eduskuntatalon eteen protestiksi maatalouspoliittisista ratkaisuista, emme todellakaan vaan tupisemme tuvan nurkassa itseksemme, tosin kun eurooppalaiset maanviljelijät jota ryhtyvät tuumasta toimeen ; )))).
niin varma siitä ettet sihauttele ja pyklyttele. :) Sinä itse olet suomineitona jäävi siinä suhteessa.
Tuon "tieteellisen" tutkimustuloksen kuulin eka kertaa eräältä todelliselta asiantuntijalta. Otin sen huumorin kannalta mutta ihan huvikseni aloin seuraamaan peppuja ja kuuntelemaan tätien puhetta.
Liekö syy huonosti-istuvissa tekareissa mutta se sihinä todellakin kuuluu jos on sopivalla etäisyydellä ja kuuntelee kiinnittämättä huomiota itse kieleen.
Tunnistan kuvauksestasi itseni.
Tiettyjä tabuja on kaikilla.
Meillähän ne ovat politiikka, perheen raha-asiat, intiimisuhteet, tietyt terveyteen liittyvät asiat jne.
Espanjassa on vieläkin syytä olla varovainen sisällisodan ja Frankon ajan kanssa.
Futis nyt on oma lukunsa.
Unkarissa 1956 tapahtumat.
Myös unkarilaisten karkoitus Transsylvaniasta saattaa olla joillekin arka paikka.
Englantilaiset ja jenkit eivät tiedä mistään mitään eivätkä myöskään välitä.
Ote espanjan kurssin filippiiniläisen vetäjän jutuista.
- miten sinulla menee miehesi kanssa makuuhuoneessa?
- antaako hän riittävästi talousrahaa?
- joko sinulla on vaihdevuodet?
- rakasteleeko miehesi vieraita?
Yms.
Varsinkin odotustilanteissa, tyypillisesti lentoasemilla, minusta on rattoisaa jutella ihmisten kanssa.
Olemme siinä määrin liikkuneet Saksassa, Itävallassa ja Unkarissa että aina voi avata kotipaikkakeskustelun.
Yleensä ilahtuvat syvästi todetessaan pohjan perukan asukin tuntevan heidän tienoitaan.
Henkilöistä riippuen moottoriurheilu ja jalkapallo ovat melko yleispäteviä aloituksia miesten kanssa.
Ja tietenkin sen hetkinen poliittinen, yleismaailmallinen tai maakohtainen, ovat hyviä aloituksen aiheita.
Jenkki- että brittiyliopistot ovat arvostetuimpia maailmassa, joten...
Matkoilla tapaani jenkit ja englantilaiset ovat olleet täysin piittaamattomia muusta kuin jenkit taloudesta ja suurvaltapolitiikasta, englantilaiset jalkapallosta.
Sheffieldiläinen, tehtaileva tuttavaperheemme ei edusta akateemista tasoa mutta käy kuitenkin kauppaa jenkkilään, Keski-Eurooppaan ja Skandinaviaan.
Metallurgia ja jalkapallo ovat ukon ainoita tietämisen ja mielenkiinnon alueita.
Perheen tytär on naimisissa tensseeläisen juristin kanssa. Molemmat ovat Brysselissä EU-askareissa.
Käsittämättömän suppea tietämisen alue. Varsinkin ottaen huomioon toimipaikka.
Tusinaporukka onkin sitten täysiä moukkia.
Noin 4-kymppinen englantilainen naisope kehui pizzerian naapuripöydästä että kyllä meidän suomalaisten kelpaa.
Meillähän on se Pohjanmeren öljy!
Kyse oli kuitenkin heidän naapurimaastaan.
Vastaavia kokemuksia on kertynyt enemmänkin.
Masentavimmat jenkit olen tavannut Dominikaanisessa tasavallassa.
Noita poikkeavuuksia ja tabuja on tietenkin kaikkialla kuten meidänkin sisällissota se jakaa vieläkin mielipiteitä puolin ja toisin. Oman valtion ulkopuolelle menevä tietämättömyys on uskomatonta useissa euroopan maissa ja nyt tarkoitan rahvaan tietämystä. Suomalainen koulujärjestelmä ja opiskeltavien aineiden määrä ja laajuus on maailman huippua.
Kun asuin Scotlannissa olin hämmentynyt kuinka tietämätönta työläisväestö oli ympäröivästä maailmasta. Suomi mikä, missä, joku osa venäjääkö olivat tuttuja kysymyksiä kun kerroin mistä olen tullut. Ja kun taas työnantajani katsoi koulutodistuksiani hän ihmetteli, opiskelujeni ainemääriä ja laajuutta.
Kirjoitit; "Meillähän ne ovat politiikka, perheen raha-asiat, intiimisuhteet, tietyt terveyteen liittyvät asiat jne" näin isekin koen juuri nuo samat subjektit siispä esimerkiksi: Vaikka konkurssi olisi edessä puheet ja kulissit antava päinvastaisen kuvan. Polittinen kanta on suomalaisen salattua yksityisyyttä. Seksi on heviä naimista ja mikä helvetin orgasmi ; )). Sairauksista ei puhuta avoimesti vaan supatellaan ja siunaillaan ; (((
minäkin sen omasta kokemuksesta huomannut että Suomessa on opetettu historiaa ja yhteiskuntaoppia.
Puhumattakaan geografiasta. :) Tunnetaan ainakin nimeltä melkein kaikki maaliman maat, vaikkei osatakaan asettautua esim. keskieurooppalaiseen ajatusmaailmaan.
Meillä on teoreettista tietoa, vaan ei kykyä kanssakäymiseen?
Kanssakäymisen taito opitaan kotona. Lapsille ei välttämättä puhuta asioista oikeilla nimillä. Arat esim. seksuaalisuuteen liittyvät asiat jätetään koulun oppikirjojen varaan.
Mieheni joka on saanut roomalaiskatollisen tiukan kasvatuksen pitää meitä suomalaisia yhdessä suhteessa vapaina, alastomuus ei ole meille ongelma, kiitos kuulunee kaiketi saunakulttuurillemme ; )
että moiset pikantit erot mejän juoropiien välillä ovat oikeastaan mitään todella isoja muuria.
Juttu on ihan eri asia kun mukaan tulevat rakkaat muslimisukulaisemme. :)
...mutta mielestäni tyypillinen suomalainen on ystävällinen, vieraanvarainen, rehti ja rehellinen, kielitaitoinen, hyvin koulutettu, nopea päätöksissään, ja jossain määrin varauksellinen ja vetäytyvä. Kertakaikkiaan hyvä paketti. Meistä kyllä pidetään itsenämme, kaikenlainen näyttely on turhaa.
minäkin mainostan suomalaisia työpaikallani. Ja muutenkin aina kun tulee siihen tilaisuus ja kyse on yksilöistä eikä koko kansasta.
Tuo on sellainen positiivinen kuva jonka haluamme itsestämme ja pitää osaltaan paikkansa.
Nimittäin huolestuessamme siitä mitä me kuvittelemme muiden ajattelevan meistä.
Pätee myös keskinäisiin suhteisiimme.
Meille myydään kaikenlaista törkyä sillä varjolla että kuvittelemme ulkoisen kuvamme tarvitsevan sitä, toisten kuviteltujen ajatusten vuoksi.
Harvoja asioita joissa arvostan englantilaisia ja jenkkejä.
Ne eivät välitä paskan vertaa siitä mitä mieltä me niistä olemme.
Jo svedut ovat meitä paljon huolettomampia!
Tuostapa tuli mieleen vitsi.
Saksalainen näki eka kertaa eläissään ison norsun, hän katseli aikansa ajatellen paljonkohan tuosta saisi jos löis sen lihoiksi. Amerikkalainen mietti rikastuskohan tuolla jos opettaisi sille sirkustemppuja. Suomalainen tuijotti epätoivoisen näköisenä norsua ja mietti - mitähän tuo minusta oikein ajattelee.
Hyvää yötä, nukkukaa hyvin ; ))))
ikivanhaan, 60 , stereotypiaan? :)))))))
...haluavat antaa itsestään ystävällisen ja vieraanvaraisen mielikuvan. Minulle ei ainakaan tule mieleen yhtään kansaa joka nimenomaisesti haluaisi vaikuttaa tylyltä. Ja onhan suomalaisissakin tottakai eroja. 50-60 lukulaiset ovat eri pohjalla kuin 70-90 lukulaiset, joille vieraat kielet ja niillä kommunikointi on kuulunut elämään jokapaiväisenä juttuna.
Olet oikeassa, nythän keskustelemme 50-palstalla ja olemme 40-luvun lopun ja 50-luvun "lapsia" joten käsittelen asiaa omasta näkökulmasta ja lähtökohdistani. Poikani ovat 80-luvun lapsia ja heille on itsestään selvyyttä kansainvälinen maailmankatsomus, suvaitsevainen suhtautuminen kansojen integrointiin ja kielitaito.
Meillä aikaisemmilla sukupolvilla on paljon opittavaa. Monihan meni naimisiin koulunpenkiltä ja siten kansainvälisyyden oppiminen jäi lapsien maailmalla kokemien tietojen varaan ei itse koettuun ja se ei ole samanlaista oppimista ja kokemista. Elämä on ikuista "opiskelua". Uutta kokemalla, liikkuminen maailmalla, muuallakin kuin Kanarian saarien turistirysissä laajentaa erilaisuuksien huomiointia.. Ei ole itsestään selvyyksiä vaan ainaista mukautumista.
Mitähän minä nyt sinusta ajattelisin mmm....
ja olet tyypillinen suomalainen
Entä sinä mitä mieltä olet itsestäsi? Oletko tyypillinen suomalainen?
Minulle on huomautettu siitä, että kirjoitan itsestäni palstalla. Shhhhhh!!!! No, asiaan. En ole myöskään tyypillinen suomalainen. Extroverttiys ei ole erityisesti suomalainen piirre. Tutustun ihmisiin helposti ja saan ihmiset puhumaan jopa kassajonossa kaupassa. Ai niin, mutta olenkin puoliksi rantaruotsalainen ja 1/16 ryssä. Tässä selitys.:-)
flegmaatikko sovin teidän exreoverttien joukkoon.
Ja miten sopii flegmaatikon luonteen piirteisiin tuo kaikkialla tutustuminen.
Se minä kuitenkin tutkitusti olen flegmaatikko vaikka en koko sanasta pidä yhtään.
huono kaiku. Sellaista ei kuitenkaan löydy professori Liisa Keltinkangas-Järvisen sanavarastosta. Hänen mukaansa temperamentti on ratkaiseva tekijä siinä, kuinka ihmiset ottavat kontaktia toisiinsa. Edelleen hänen tutkimustensa perusteella erittäinkin ujo ihminen voi aikuistuttuaan olla hyvinkin sosiaalinen ja avoin, mutta silti perustemperamentiltaan ujo. Unohda se fleg.... en viitsi edes koko sanaa sanoa:-)
Hyvä on hyvä on, sait puhuttua ympäri, unohdan koko jutun :))))))))))))
Teotwawkin psykologin vastaanottoketjun? Ei se ihan tuulesta tempaistu ollut, kyllä minä sitä olen lukenut. Mutta tutkintoa en ole suorittanut, joten sen olen jättänyt yhden jälkeläiseni huoleksi.
Moikkelis, eipä ole hävettävää jos vaikka jotain kerronkin itsestäni, olenhan aika hyvä ihmiseksi ; ) Jotkut joka tapauksessa eivät usko sanaakaan mitä kirjoitan joten minäpä kirjoittelen sydämeni kyllyydestä ; )
Venäläinen en ole ruotsalaiseksi en tule, olen suomalainen ;))))) joku kai senkin on jo sanonut. Itseasiassa kaikkihan on jo sanottu me vain kirjoittelemme omia torinoitamme ja olemme tohkeissamme omissa houreissamme, joko samaa mieltä tai erimieltä.... eikö se näin mene.
Ekstrovertit ihmiset suuntaavat energiansa ympäristöönsä. Introvertit ihmiset suuntaavat energiansa sisäänpäin....mmmmm
Flegmaatikko on levollinen ja tasapainoinen. Hän on sopusoinnussa elämänsä ja olemisensa kanssa. Muut luonnetyypit kamppailevat ympäristönsä kanssa, ..niin edelleen ja niin edelleen.....jotain tälläistä löysin kun googletin sanoja...mmmmm no, jaa se siitä.
paikallinen viharyhmä saattaa tulla kimppuun. Niin mulle kävi kun siirryin tälle palstalle. Mä olen vähän samanlainen kirjoittelija. En siis vielä kirjailija, mutta toimittajan hommista nyt vapaata ottaneena kirjaa yritän pusata. Tästä mulle ovat viharyhmän jäsenet kauhean katkeria. Kuinka oletkin niin suosittu, vaikka olet kirjailija?
se realismia!
Juuri siksi kun en ole kirjailija ;))))))))
ja kaikki tietävät sen?
Siinähän se ongelma onkin kun ihmiset eivät ymmärrä, että nimimerkki ei ole yhtä kuin kantajansa ammatti. Sinunkin nimimerkkisi jos nyt oikein hahmotan ilmaisee jonkin asteen maailmanloppun ideologiaa.
Kirjoitanhan minä, mutta jos kirjailijan nimikettä voisi rinta rottingilla käyttää olisi oltava kirjallista julkaistua materiaalia. Novelleja ja runoja löytyy kunhan vain saisi koottua yhteen ; ) En kuitenkaan ole asettanut mitään tavoitteita kirjoittamiselleni vaan se on lähinnä rentouttavaa ajanvietettä. Jospa jälkipolveni saisi aikaiseksi jotain merkittävää taiteen ja kirjoittamisen saralla ; )
Kun aloitin tänne kirjoittelun sain nämä "tosi kirjailijat" kintereilleni räksyttämään ja he jaksavat vaivata vieläkin asialla päätään, vaan sehän on heidän ongelmansa.
Tähän avaukseen sopiikin mainiosti toivottaa kaikille Hyvää Ruotsalaisuuden Päivää! Tänäänhän on päivä jolloin Suomessakin liputetaan, vaikka koskaan kai ei ihan varmaksi ole selvinnyt että onko liputuksessa kyseessä arvostus vai kettuilu. Tänään kun liputetaan Lützenissä 1632 kuolleen Kustaa II Adolfin kuolinpäivän kunniaksi.
Hej falleraa
Ilmettelinkin kun avasin säleverhot, että mitäs tänään juhlitaan.. Perinne, joka joutaisi jo heittää pois, ainakin näin perukkalaisen näkökulmasta.
Tänään siis surströmmingiä ock hej falleraa ; )))))
Täällä Vaasassa ja lähiympäristössä, ruotsalaisissa kouluissa, vietetään hyvinkin juhlavasti tätä Ruotsalaisuuden Päivää. Enpä usko, että kovinkaan montaa normaalia oppituntia pidetään kouluissa.
...joutaa juhlittavaksi sentään suomenruotsalaisillekin. Samalla kun vietään kuitenkin nenäpäivääkin. ;)
...viettävät mukavan juhlapäivän.