Ed. Yrjö Räisäsen lausunto 11.12.1944. Vuoden 1945 talousarvion yleiskeskustelussa 11.12.1944 lausui ed. Yrjö Räisänen seuraavaa:
Herra puhemies! Siinä maassa, joka 1939 aloitti maailman verileikin ja jonka maan kohtaloihin maamme v.1941 sitoi omansa, ajatellaan nyt jo koko lailla toisin, kuin ?ajan alussa?, jolloin haaveiltiin puolta maailmaa sen välttämättömäksi elintilaksi. Kaikista valtiovallan ehkäisytoimenpiteistä, sensuurista ynnä muista, huolimatta pirahtelee sen lehdistöstä julki silloin tällöin totuuden sana. Muenchener Neueste Nachrichten niminen saksalainen lehti kirjoittaa äsken mm. seuraavat sanat: "Jos me sodan alussa olisimme tienneet, millaisiin korkeuksiin ja minkälaisia syvyyksiä kohti meidät veisi sota, minkälaisia muotoja ja minkä laajuuden se saisi, niin olisivat meistä useimmat sortuneet tuon tietämisen edessä."
Mekin suomalaiset, jotka liitimme kohtalomme Saksan kohtaloihin, olemme nyt laakson pohjassa, laakson, joka on syvä kuin rotko, käyttääkseni pääministeri Paasikiven itsenäisyyspuheen sanakuvaa. Täällä laakson pojassa ollessamme on meillä tai meidän maassamme ilmennyt kokolailla, ehkä kokonaankin, toisenlainen ajatussuunta kuin oli siihen saakka ainakin virallisesti, kun tähän laaksonpohjaan jouduttiin. En uskalla sanoa näistä uusista levyistä, jotka nyt soivat, onko niiden sävel yleensä niin vilpitöntä kun miltä se tahdotaan saada kuulumaan, mutta minä uskon kuitenkin, että ne ajatukset, jotka pääministeri Paasikivi tuossa itsenäisyyspäivät puheessaan lausui ne ajatukset ovat kokeneen miehen vakuuttavia ja tosi mielessä esitettyjä ajatuksia. Hän sanoi mainitussa puheessaan mm: "Rauha ja sopu sekä luottamuksellinen naapuruussuhde suuren Neuvostoliiton kanssa on meidän valtiollisen toimintamme ensimmäinen ohje." Tämän me unohdimme, ja tämä oli unohduksessa oikeastaan koko itsenäisyytemme ajan, mutta erikoisesti sodan edellisinä vuosina.
Nyt, niin kuin sanoin, nämä ajatukset ovat hyvin yleisiä meillä, en kuitenkaan, niin kuin huomautin, osaa sanoa ovatko ne kaikki niin vilpittömiä kuin vakuutetaan. Uskon kuitenkin, että esim. Suomen Sosiodemokraattien pääartikkeli, jossa kommentoitiin pääministeri Paasikiven puhetta ja julkaistiin tämän kuun 8 päivänä (08.12.1944), on vakaumuksen miehen kirjoittama. Siinä sanotaan näihin äsken lausumiini pääministeri Paasikiven sanoihin viitaten mm. seuraavaa: ?Siinä on selvästi viitoitettu hallituksen varsinaisen "suuren politiikan" linjat. Varmaa on, että yhä suuremmat kansalaispiirit maassamme käsittävät tilanteen tässä suhteessa juuri samalla tavalla kuin pääministeri ja hänen mukanaan luonnollisesti koko hallitus. Avoimestihan on myönnettävä, että näin ei meillä aina ole valtiomme johtavillakaan paikoilla ajateltu. Erinäisten porvarillisten piirien itsenäisyysajatuskin on aikaisemmin lähtökohtanaan pitänyt tuhoisaa kuvitelmaa alituisesta vastakohtaisuudesta Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Joltisenkin varmasti voitaneen lisätä, että jos ajatukset, mitkä pääministeri puheessaan esitti, olisi voitu yhtä vakuuttavasti ilmaista esim. alkukesällä 1941, niin meidän tilanteemme saattaisi olla nyt huomattavasti toinen.
Täällä eräs tämän illan puhuja, ed. Wiik, huomautti, että "nämä sanat, samat ajatukset kyllä esitettiin tässä eduskunnassa ja tältä paikalta".
Ne lausui, pyydän lisätä, juuri edustaja Wiik esittäessään sosialistisen eduskuntaryhmän, kuutosten, deklaration sen johdosta, että hallitus silloisen pääministeri Rangeilin suulla oli käynyt täällä esittämässä, että olimme yhtyneet sotaan. Mutta nähtävästi eivät tosiaankaan nämä ajatukset, jotka tuossa deklaratiossa esitettiin, silloin olleet vakuuttavia, ja , minun täytyy lisätä, siinä mielentilassa, siinä hurahtaneisuudessa, joka oli vallannut myöskin tämän eduskunnan, ei sitä oikeastaan saanutkaan
järkipuheilla vakuutetuksi. Ja meitä edustajia, sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän jäseniä, kohtasi sen jälkeen tunnettu kohtalo tuon julistuksen, tuon lausuman johdosta ja kaiken sen suuntaisen toiminnan johdosta, joka oli tarkoittanut Suoman pysyttämistä erillään sodasta. Meidät hallituksen toimesta vangittiin, tutkittiin ja hutkittiin ja passitettiin kuritushuoneeseen. Nyt, kun nähdään, mihinkä on jouduttu, nyt puhutaan samalla tavalla, kuin me puhuimme silloin. Toivottavasti tällä kannalla myöskin pysytään.
Huonosti ovat kuitenkin meidän asiamme, niin kuin tänä iltana on tältä paikalta jo useammassa otteessa todistettu. Meidän pitäisi nyt pyrkiä sen kuilun tai rotkon pohjalta, jossa olemme, ylös. Se on kyllä hyvin vaikeata sen vuoksi, että käsitykseni mukaan se propaganda, jota tässä maassa harjoitettiin sotavuosina, oli niin perusteellista, että se sokaisi ei ainoastaan kansan, mutta suureksi osaksi itsensä tämän propagandan harjoittajat.
Herra puhemies! Siinä maassa, joka 1939 aloitti maailman verileikin ja jonka maan kohtaloihin maamme v.1941 sitoi omansa, ajatellaan nyt jo koko lailla toisin, kuin ?ajan alussa?, jolloin haaveiltiin puolta maailmaa sen välttämättömäksi elintilaksi. Kaikista valtiovallan ehkäisytoimenpiteistä, sensuurista ynnä muista, huolimatta pirahtelee sen lehdistöstä julki silloin tällöin totuuden sana. Muenchener Neueste Nachrichten niminen saksalainen lehti kirjoittaa äsken mm. seuraavat sanat: "Jos me sodan alussa olisimme tienneet, millaisiin korkeuksiin ja minkälaisia syvyyksiä kohti meidät veisi sota, minkälaisia muotoja ja minkä laajuuden se saisi, niin olisivat meistä useimmat sortuneet tuon tietämisen edessä."
Mekin suomalaiset, jotka liitimme kohtalomme Saksan kohtaloihin, olemme nyt laakson pohjassa, laakson, joka on syvä kuin rotko, käyttääkseni pääministeri Paasikiven itsenäisyyspuheen sanakuvaa. Täällä laakson pojassa ollessamme on meillä tai meidän maassamme ilmennyt kokolailla, ehkä kokonaankin, toisenlainen ajatussuunta kuin oli siihen saakka ainakin virallisesti, kun tähän laaksonpohjaan jouduttiin. En uskalla sanoa näistä uusista levyistä, jotka nyt soivat, onko niiden sävel yleensä niin vilpitöntä kun miltä se tahdotaan saada kuulumaan, mutta minä uskon kuitenkin, että ne ajatukset, jotka pääministeri Paasikivi tuossa itsenäisyyspäivät puheessaan lausui ne ajatukset ovat kokeneen miehen vakuuttavia ja tosi mielessä esitettyjä ajatuksia. Hän sanoi mainitussa puheessaan mm: "Rauha ja sopu sekä luottamuksellinen naapuruussuhde suuren Neuvostoliiton kanssa on meidän valtiollisen toimintamme ensimmäinen ohje." Tämän me unohdimme, ja tämä oli unohduksessa oikeastaan koko itsenäisyytemme ajan, mutta erikoisesti sodan edellisinä vuosina.
Nyt, niin kuin sanoin, nämä ajatukset ovat hyvin yleisiä meillä, en kuitenkaan, niin kuin huomautin, osaa sanoa ovatko ne kaikki niin vilpittömiä kuin vakuutetaan. Uskon kuitenkin, että esim. Suomen Sosiodemokraattien pääartikkeli, jossa kommentoitiin pääministeri Paasikiven puhetta ja julkaistiin tämän kuun 8 päivänä (08.12.1944), on vakaumuksen miehen kirjoittama. Siinä sanotaan näihin äsken lausumiini pääministeri Paasikiven sanoihin viitaten mm. seuraavaa: ?Siinä on selvästi viitoitettu hallituksen varsinaisen "suuren politiikan" linjat. Varmaa on, että yhä suuremmat kansalaispiirit maassamme käsittävät tilanteen tässä suhteessa juuri samalla tavalla kuin pääministeri ja hänen mukanaan luonnollisesti koko hallitus. Avoimestihan on myönnettävä, että näin ei meillä aina ole valtiomme johtavillakaan paikoilla ajateltu. Erinäisten porvarillisten piirien itsenäisyysajatuskin on aikaisemmin lähtökohtanaan pitänyt tuhoisaa kuvitelmaa alituisesta vastakohtaisuudesta Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Joltisenkin varmasti voitaneen lisätä, että jos ajatukset, mitkä pääministeri puheessaan esitti, olisi voitu yhtä vakuuttavasti ilmaista esim. alkukesällä 1941, niin meidän tilanteemme saattaisi olla nyt huomattavasti toinen.
Täällä eräs tämän illan puhuja, ed. Wiik, huomautti, että "nämä sanat, samat ajatukset kyllä esitettiin tässä eduskunnassa ja tältä paikalta".
Ne lausui, pyydän lisätä, juuri edustaja Wiik esittäessään sosialistisen eduskuntaryhmän, kuutosten, deklaration sen johdosta, että hallitus silloisen pääministeri Rangeilin suulla oli käynyt täällä esittämässä, että olimme yhtyneet sotaan. Mutta nähtävästi eivät tosiaankaan nämä ajatukset, jotka tuossa deklaratiossa esitettiin, silloin olleet vakuuttavia, ja , minun täytyy lisätä, siinä mielentilassa, siinä hurahtaneisuudessa, joka oli vallannut myöskin tämän eduskunnan, ei sitä oikeastaan saanutkaan
järkipuheilla vakuutetuksi. Ja meitä edustajia, sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän jäseniä, kohtasi sen jälkeen tunnettu kohtalo tuon julistuksen, tuon lausuman johdosta ja kaiken sen suuntaisen toiminnan johdosta, joka oli tarkoittanut Suoman pysyttämistä erillään sodasta. Meidät hallituksen toimesta vangittiin, tutkittiin ja hutkittiin ja passitettiin kuritushuoneeseen. Nyt, kun nähdään, mihinkä on jouduttu, nyt puhutaan samalla tavalla, kuin me puhuimme silloin. Toivottavasti tällä kannalla myöskin pysytään.
Huonosti ovat kuitenkin meidän asiamme, niin kuin tänä iltana on tältä paikalta jo useammassa otteessa todistettu. Meidän pitäisi nyt pyrkiä sen kuilun tai rotkon pohjalta, jossa olemme, ylös. Se on kyllä hyvin vaikeata sen vuoksi, että käsitykseni mukaan se propaganda, jota tässä maassa harjoitettiin sotavuosina, oli niin perusteellista, että se sokaisi ei ainoastaan kansan, mutta suureksi osaksi itsensä tämän propagandan harjoittajat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.