Sattuipa alennusmyynnistä mukaan hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Siinä on artikkeleita sodan kääntöpuolesta, eli juttuja joita ei yleensä kirjoissa kerrota.
Ruma sota. Talvi- ja jatkosodan vaiettu historia. Toim. Sari Näre ja Jenni Kirves. WSOY. 462 s.
Tuossa kirjassa kerrotaan täälläkin puiduista aiheista eli mm. huumeiden käytöstä sodassa. Pervitiini-Aatun tapaus saa lähdeviitteenkin osalta lopultakin pisteen. Kirjassa kerrotaan akateemikko Matti Kuusen haastatteluun perustuva kuvaus Äyräpäästä kesällä 1944. Alkuperäinen versio löytyy Matti Koskimaan kirjasta Tyrjän rykmentti, sivulla 300.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Koskimaa
Tyrjän rykmentti. JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa (1996)
Jatkosodan aikana Kuusi toimi valistusupseerina JR7:ssa ja taisipa pitää ko. yksikön sotapäiväkirjaakin. Nyt jotkut tietenkin väittää hänen kääntäneen takkinsa sodan jälkeen, mutta tuskinpa vanha AKS:n valajäsen muuttaa noin vain suuntaansa! Kirjassa kerrotaan kuinka Aatu oli tykännyt melkoisen huonoa hänen 85 -vuotispäivillään vierailleen Matti Kuusen pitämän puheen johdosta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Kuusi
Hesarin esittely löytyy tuosta. S24:n uudistuksen aiheuttaman ns. pitkän linkin katkomisen takia laitan tuon TULOSTA -linkin , joka on lyhyt ja toimiva:
http://www.hs.fi/tulosta/HS20081120SI1KU020k0
http://www.google.com/search?q=ruma sota&rls=com.microsoft:*&ie=UTF-8&oe=UTF-8&startIndex=&startPage=1
Ruma sota. Talvi- ja jatkosodan vaiettu historia. Toim. Sari Näre ja Jenni Kirves. WSOY. 462 s.
Tuossa kirjassa kerrotaan täälläkin puiduista aiheista eli mm. huumeiden käytöstä sodassa. Pervitiini-Aatun tapaus saa lähdeviitteenkin osalta lopultakin pisteen. Kirjassa kerrotaan akateemikko Matti Kuusen haastatteluun perustuva kuvaus Äyräpäästä kesällä 1944. Alkuperäinen versio löytyy Matti Koskimaan kirjasta Tyrjän rykmentti, sivulla 300.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Koskimaa
Tyrjän rykmentti. JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa (1996)
Jatkosodan aikana Kuusi toimi valistusupseerina JR7:ssa ja taisipa pitää ko. yksikön sotapäiväkirjaakin. Nyt jotkut tietenkin väittää hänen kääntäneen takkinsa sodan jälkeen, mutta tuskinpa vanha AKS:n valajäsen muuttaa noin vain suuntaansa! Kirjassa kerrotaan kuinka Aatu oli tykännyt melkoisen huonoa hänen 85 -vuotispäivillään vierailleen Matti Kuusen pitämän puheen johdosta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Kuusi
Hesarin esittely löytyy tuosta. S24:n uudistuksen aiheuttaman ns. pitkän linkin katkomisen takia laitan tuon TULOSTA -linkin , joka on lyhyt ja toimiva:
http://www.hs.fi/tulosta/HS20081120SI1KU020k0
http://www.google.com/search?q=ruma sota&rls=com.microsoft:*&ie=UTF-8&oe=UTF-8&startIndex=&startPage=1
Vastaukset 25
Vanhimmat
KGB saivat ehdottomasti parhaat miehensä vanhoista SS ja Gestapomiehistä. Mikäs siinä oli ollessa vaikka isäntä vaihtui kun vain vanhat ja tutut toimintatavat jatkuivat.
"Nyt jotkut tietenkin väittää hänen kääntäneen takkinsa sodan jälkeen, mutta tuskinpa vanha AKS:n valajäsen muuttaa noin vain suuntaansa!"
Näre ja Kirves ovat sosiologeja, eivät historioitsijoita. Sotahistorian tiedot ovat heikonpuoleisia ja tekijät tuovat asiat esiin omiin ennakkoasenteidensa mukaisesti.
"Näre ja Kirves ovat sosiologeja, eivät historioitsijoita."
Kait ne kuitenkin osaa kirjan toimittaa, vaikka eivät tietäisi (sota-)historiasta mitään! Siis toimittaa asiantuntijoiden kirjoittamat artikkelit kirjaksi! He itse ovat kirjoittaneet pari juttua tuntemistaan aiheista. Ne taitavat liittyä heidän tutkimiinsa aloihin ja aiheisiin. Niissä ei varmaankaan ole munia tarvittu jalkojen välissä ;=)
Etkö ymmärrä mitä tarkoittaa kirjan TOIMITTAMINEN?
http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/sodan-traumat-säilyvät-ihmismielissä-läpi-elämän/359089
"Kirjassa seitsemän tutkijaa kartoittaa toisen maailmansodan suomalaista psykohistoriaa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sari_Näre
Sari Hannele Näre (s. 13. huhtikuuta 1959) on suomalainen tutkija ja poliitikko. Häntä on nimitetty myös ”valtakunnan ykkösfeministiksi”.
Näre, Sari (toim.): Sodassa koettua I: Haavoitettu lapsuus. Helsinki: Weilin Göös, 2007.
Näre, Sari (toim.): Sodassa koettua II: Uhrattu nuoruus. Helsinki: Weilin Göös, 2008.
Aiheesta muualla:
http://hirvasnoro.blogspot.com/2008/12/sota-oli-enimmkseen-ruma-suomessakin.html
"Sota-ajan tunneperintöä Helsingin yliopistossa tutkiva Sari Näre kirjoittaa lapsista ja nuorista sukupolviväkivallan uhreina."
"Suomen Akatemian tutkija Jenni Kirves murskaa heti alkajaisiksi puolustusvoimain komentajan, amiraali Juhani Kaskealan toteamuksen siitä, ettei suomalainen sotapropaganda yltynyt omahyväiseksi yltiöisänmaallisuudeksi eikä sortunut alentamaan vihollisen ihmisarvoa. Varsinkin jatkosodan alussa suomalainen sotapropaganda teki molempia näistä."
Kuka kumman Näre ja Kirves?
Jenni Kirves
http://www.tietokirja.fi/tietokirjaesiintyjat.asp
Jenni Kirves on historioitsija. Hän on julkaissut kirjan Miehenkuva – Kalle Päätalon perintö (2005) ja toimittanut kirjan Päätalon saamista ihailijakirjeistä. Hän on myös yksi Tieto-Finlandia-palkintoehdokkaana olleen Ruma sota -teoksen (2008) tekijöistä. Kirves on mukana kirjoittajana myös suurteossarjassa Sodassa koettua.
Sari Näre
http://www.tietokirja.fi/tietokirjaesiintyjat.asp
Sari Näre on valtiotieteiden tohtori ja Helsingin yliopiston sosiologian dosentti. Hän on tutkinut sukupuolikulttuuria, tyttökulttuuria ja sukupuolistuneen väkivallan muotoja. Näre on yksi Tieto-Finlandia -ehdokkaana 2008 olleen Ruma sota -teoksen tekijöistä. Kirjassa käsitellään talvisotaan ja jatkosotaan liittyviä myyttejä. Hän on mukana toimittajana ja kirjoittajana myös suurteossarjassa Sodassa koettua.
Eilen illalla tuli telkkarista Pelastakaa sotamies Rayan -elokuva televisiosta. Ties monennenko kerran. Elokuva on todellista amerikkalaista propagandaa ja täyttä sontaa alusta loppuun. Ei voi kuin ihmetellä miksi tuollaista paskaa esitetään Suomen TV:ssa! Kirjassa kerrotaa jossain kohtaa, en nyt löytänyt tarkkaa sivua kuten tapani on ollut, kuinka erään miehen kaikki 3 poikaa oli kaatuneet ja kuinka hän oli tyynesti kertonut, että oli hyvä kun oli 3 poikaa antaa isänmaalle. Jäljelle jäänyt sisko oli ihmetellyt tuollaista asennetta.
Ruma sota -kirja on mielenkiintoinen kirja, mutta valitettavasti melkoisen sävyttynyt. Sävy on sama alkaen kirjan kansien punaisesta väristä. Nestori Parkkari on tärkeässä roolissa, samoin poliitiset vangit. Rintamakarkuruutta, Metsäkaartilaisuutta, teloituksia ja oikeutta on puitu kovasti, mutta EI SANAAKAAN RUOTSIIN KARANNEISTA LIKI 800 SOTILASKARKURISTA, joista 3/4 oli suomenruotsalaisia ja ruotsinkielisiä. On kumman arka aihe.
Suomesta löytyy monta perhettä, joista meni kaikki pojat, JOPA 4 eräästä perheestä. Puhutaan jossain jopa 5:stä saman perheen miespuolisesta jäsenestä. Ei ole tullut kirjoissa vastaan sellaista asiaa.
Olen kyllä lukenut suomalaisista tapauksia joissa 2-3 samasta perheestä kaatuneen miespuolisen jäsenen, poikia ja jopa isäkin, jälkeen siirrettiin vielä hengissä oleva takaportaaseen.
http://jokisipila.blogspot.com/2009/08/alla-taman-paivan-1.html
Tuolta kommenteista lainattua (ja ä:ät) korjattuna:
"Kotini neljastä pojasta kaksi kaatui kesän 1944 suurhyokkayksessä Karjalan kannaksella ja kolmas oli teillä tietymättömillä saatuaan kehonsa täyteen rautaa Siiranmäen takamaastossa. Tässä tilanteessa neljäs poika haettiin esiin Ouluun menossa olevan pressukuorman päältä; ei tarvinnut enää lähteä Lapin sotaan, kun oli tätä "käteismaksua itsenäisyydestä" tullut perheen osalle jo riittävästi."
Katso tuo laatta kuvan kiven kyljestä. On karua tekstiä.
4 poikaa isänmaalle:
http://1.bp.blogspot.com/_8OV6eKvopu8/SnRhBjSApBI/AAAAAAAAAdM/Pf59TCEtgRA/s1600-h/2009 kesä-heinäkuu 118.jpg
...osin jo pitävästi kumottuun huhtiniemi-höpinään, ja on asenteeltaan hyvin yksipuolinen.
Valitettavaa, että pätevät kirjoittajat erehtyvät propagandistisen asenteeseen joka laskee kirjan tasoa.
Tuossa kirjassa kerrotaan täälläkin puiduista aiheista eli mm. alkoholin käytöstä.
Esimerkiksi on kirjassa s. 202 nostettu "Veteraanien muistelmien mukaan yksi syvälle alkoholismiin vajonneista oli Viipurin 20. prikaatin II pataljoonan komentaja Kurt Erik Bäckman."
Kirjassa kerrotaan "kuinka Bäckman vuonna 1941 piti kiinni viinoistaan kuin aarteesta, ei tarjonnut kenellekään ja joi jopa osastonsa jouluviinat yksin"
Matti Kuusen silminnäkijätodistuksen mukaan tapahtumien kulku oli aika pitkälti tällainen:
Pervitiniä käytti muun muassa Mannerheimristin-ritari, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Komentaessaan rykmenttiä Karjalan kannaksen torjuntataisteluissa 1944 Ehrnrooth söi pervitiniinä niin ahkerasti, että hän joutui klassiseen päihderiippuvaisen kierteeseen: vuoroin piristeitä, vuoroin unilääkkeitä. Rintamatilanteen muuttuessa unilääkkeiden voimalla nukahtanut Ehrnrooth jouduttiin usein herättämään. "Tuskallisesti tajuihinsa" palanneen Ehnroothin vihanpurkaukset rajoittuivat tavallisesti kiivaaseen sanailuun, kirjoittaa Ehrnroothin alaisena palvellut akateemikko Matti Kuusi (1914-1998). "Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme tilasi sikäläisiin [suomalaisten] asemiimme patteriston iskun."
Tuo pätkä on tuolla sivulla olleesta artikkelista poimittu.
http://www.kultti.net/jutut/2001/40_sisutabletteja.html
AE kieltäytyi ottamasta morfiinia ollessaan pahoin haavoittunennan sotasairaalassa. Pervitiiniä hän käytti pakkotilanteessa kyetäkseen viikkokausien yhtämittaiseen toimintaan ilman vaihtoa. Hän ei siis joutunut käyttäjäksi oman harkintansa pettämisen takia. Aatun mustamaalaajien kannattaisi tämäkin muistaa. AE ei myöskään joutunut pysyvään riippuvuuteen, vaan lopetti käytön taistelujen rauhoituttua. Se on se oleellinen tässäkin asiassa.
Pervitiinin käyttö oli siis samaa pakkoa kuin vihollisen tappaminen. Se oli sodan tuoma tilanne, ei oma valinta.
se Aatu oli, pervitiinillä tai ilman. Ihmettelen sitä jatkuvaa jauhamista tässäkin asiassa. Pervitiini mahdollisti jatkuvan johtamisen. Mitä sitten?
Juu ja aineet mahdollisti Sartrelle ja Foucault'lle jatkuvan kirjoittamisen. Ja joillekin jatkuvan juhlimisen. Mitä sitten?
No, oleellista tässä kai ainakin tuon mainitun kirjan yhteydessä on että pervitiinin käyttö kertoo paljon sodasta ja sodan luonteesta, pelkällä näkkileivällä siellä ei siis menty.
Niin, ja tiedettiinkö pervitiinistä silloin muuta kuin että se piristää? Ja kun sen vaikutus lakkaa, tulee väsymys. Jos aineesta olisi tiedetty sama kuin nyt, tuskin sitä olisi niissä oloissa käytetty.
Matti Koskimaan Tyrjän rykmentti -kirjassa, s. 300, Matti Kuusen haastattelu menee näin:
"Yksi ennenkokematon epävarmuustekijä huolestutti minua ja varmaan muitakin huolestutti sodan loppuvaiheessa. Everstiluutnanttimme, josta 6.7. oli tullut täysi eversti, johti viimeistä taistoamme Pervitiinin ja unilääkkeiden vuoroviljelyn varassa. Kun tilanne vaati, Niilo Usvasalo, Kalle Niemistö, joskus minäkin ravistelimme hänet hereille. Tuskallisesti tajuihinsa palaavan esimiehen vihanpurkaukset eivät meidän suunnassamme johtaneet sanankäyttöä pahempaan. Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että Äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme viestin tajuttuaan tilasi sikäläisiin asemiimme patteriston iskun. Myöhemmin selvisi, että osa kirkonmäen puolustajista oli siinä vaiheessa jatkamassa taistelua. Ihmettelin kerran puhuessani Ehrnroothin 85 -vuotispäivänä, ettei 2. Divisioonan esikunnasta löytynyt heinäkuussa 1944 niin pätevää sijaista komentajallemme, että tämä olisi voinut silloin tällöin nukkua normaalin yön. Kenraali ei selvästikään pitänyt ajatuksesta, sen enempää kuin eversti Kemppi piti siitä, että otin kerran puheeksi hänen ja kenraali Blickin keskustelun Tyrjän Huuhtalammen rannalla. Luojan kiitos itse Mannerheim oli 76 -vuotiaana oppinut, että sodan johtaminen on (myös) ryhmätyötä. Vuosalmelta puuttuivat Airo ja Heinrichs. Vai puuttuivatko?"
Miksi Vuosalmi unohdetaan?
Kova paikka sekin 19.8.2009 08:17
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470
JR 7:n komentaja kannusti
joukkojaan 7.9.2009 22:53
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8456946
ihannoimaan Lapuanliikettä haluaisin muistuttaa Antti Isotalo juniorin kysymyksen Kuusen suvun edustajalle Alkon johdossa sotien jälkeen. Hän esitti kuvan IKL-Jugendin leiriltä Kuortaneelta missä Kuusen suku oli ollut erittäin aktiivinen ennen sotia. Kysymys kuului, että vieläkö olet tätä mieltä ja vastaus oli tyypilliseen takinkääntäjän tyyliin, etten sinne suuntaankaan. Kuten tyypillistä kaikille pyrkyreille, niin tarvittaessa jopa isoäiti myydään jos se edistää omaa asiaa.
Pervitiinin käyttö kiellettiin sodan aikana Saksassa sivuvaikutusten takia. Saksan pervitiinivarastot lahjoitettiin liittolaisille Suomeen ja Romaniaan.
>Pervitiinin käyttö kiellettiin sodan aikana Saksassa sivuvaikutusten takia.<
Korkeintaan käyttöä rajoitettiin tms. mutta ei taatusti kielletty.
Metsäkaartilaisuutta ja karkuruutta käsitellään Ruma sota -kirjassa lkka Levän toimesta luvussa 6.
"Linjaan vai hautausmaalle!" -Metsäkaartilaisten kokemushistoriaa 1941-1945 sivuilla 209-247.
Ihmetystä herättää muutaman komukan tarinat takametsissä ja niiden perusteellinen puiminen. Todella merkittävä rintamakarkuruuden ilmentymä eli Munsalalaisuus on jälleen kerran täysin käsittelemättä. Ei sanaakaan koko asiasta vaikka Jukka Kulomaan Käpykaartiin -kirjaa on lähteenä käytetty hyvinkin usein. Siellähän asiasta sentään mainitaan jotain.
Onko tuo noin 600 ruotsinkielisen Pohjanmaan suomenruotsalaisten sotilaskarkureiden joukkosoutu Ruotsiin kesän 1944 ja kevään 1945 aikana niin arka aihe, ettei siihen kukaan tutkija uskalla tarttua?
Näitä juttuja kyllä kerrotaan:
http://www.ksl.fi/files/muisti/sisallys.htm
Luvussa 7 Turvasäilöön ja keskitysleirille, Sari Näre käy läpi poliittisten vankien kohtelua sodan aikana.
Luvussa näytetään keskittyvän lähinnä Arndt Pekurin ammuntaan, Nestori Parkkarin vaiheisiin ja Pärmin pataljoonaan.
Eipä tainneen Munsalan soutajat olla edes poliittisia vankejakaan, vaikka saivatkin sodan jälkeen armahduksen toiminnastaan Liittoutuneiden hyväksi!
Sari Näre & Jenni Kirves (toim) Ruma sota -kirja vilisee virheitä. Tässä on pari pikaisen silmäyksen jälkeen silmin sattunutta kohtaa.
Sivulla 256 kerrotaan Arndt Pekurisen ampumisesta ja JR 11 on kirjassa sijoitettu marraskuussa 1941 Syvärin suunnalle, vaikka oikeasti se oli 1941 edennyt Suomussalmelta Uhtuan suuntaan.Kuolinpaikan voi tarkistaa Menehtyneet -tietokannasta.
Toinen minua suorastaan huvittanut kohta oli Reino Lehväslaihon kirjan, Lottien sota, käyttäminen lähteenä sivulla 74!
Kirjassa esitetty juttu koski sotilaspoikien käyttö tai paremminkin käytön kokeilua kaatuneiden huoltoon eli ruumiiden käsittelyyn! Se ei onnistunut koska käytetyn lähteen, Lottien sota, mukaan se aiheutti heille painajaisia ja unissaan huutamista! Varmasti näin on ollutkin ja miehistä ei tuohon kauheaan työhön ollut jatkossakaan.
Lehväslaihon kirjoista taitaa kaikki muut olla fiktiivisiä paitsi 1.kirja Panssarisotaa 1941-1944 ja Sotkalla sodassa.
http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?id=753856&raportti=1&haekaikki=0&sort=&printable=1
1: PEKURINEN, ARNDT JUHO sääty naimisissa sukupuoli mies kansalaisuus FI kansallisuus FI äidinkieli suomi lasten lukumäärä 2 ammatti kuorma-aut.apum sotilasarvo työvelvollinen joukko-osasto 2./JR 11 joukko-osastokoodi 5013 syntymäaika 29.08.1905 synnyinkunta Juva kotikunta Helsinki asuinkunta Helsinki haavoittumisaika haavoittumispaikka haavoittumiskunta katoamisaika katoamispaikka katoamiskunta kuolinaika 05.11.1941 kuolinpaikka Uhtuan suunta kuolinkunta hautauskunta Helsinki hautausmaa Helsinki, Malmi hautapaikka (T) menehtymisluokka kuoli vapaa paikkatieto
käytännön tosiasioista. Pitkään sotahistoriaa harrastaneena olen huomannut ettei naisten kyky riitä muuhun kuin lottahistoriaan kenttäkeittimineen. Toisaalta tuollainen pitkälti naismainen (joku voisi jopa käyttää ilmaisua Setamainen) suhtautuminen käytyihin sotiin pitkälti perustuu kokemuksiin käpykaartissa ja sieltä saatuihin kokemuksiin. Sinällänsä huvittava huomio noista yhteiskunnan vähäosaisista on se, että jopa Kalevi Tampereelta häpeää heidän puolestaan. Se on jo kieltämättä aika vahva kannanotto suuntaan tai toiseen.
Huvittava juttu liittyen väittämääsi naisten kyvystä kirjoittaa sotahistoria löytyy uusimmassa Sotahistoriallisessa aikakausikirjassa nro 28 (2009)
Kirjassa on esh Eeva Tammen artikkeli Äyräpään taistelusta 5.3.1940 Talvisodassa
Äyräpää 5.3.1940 - Vastaisku taistelijoiden kertomana s. 123-154
Suomen Sotahistoriallisen Seuran toimintakertomus vuodelta 2008
Kirjoittanut Pasi Kesseli
30.07.2009, 10:13
http://www.sshs.fi/website/index.php?option=com_content&view=section&layout=blog&id=17&Itemid=29
2. Hallitus
.
.
.
Erikoissairaanhoitaja Eeva Tammi 2009
.
.
.
Eipä näy käyneen kaupaksi tuokaan kommarikirja.
>Eipä näy käyneen kaupaksi tuokaan kommarikirja.<
Alennusmyyntiin se on joutunut ja aika piankin.
"Täällä murhattiin yön ja aamun aikana 800 ihmistä. Vuonna 1714 Hailuotoon souti kaksisataa venäläistä kasakkaa. He tunkeutuivat taloihin, jotka olivat täynnä saarelle tulleita pakolaisia, ja löivät asukkaat kuoliaiksi kirveillä. Talot ryöstettiin ja poltettiin, lapsista hyväkuntoisimmat sullottiin veneisiin mutta suurin osa tapettiin.
...
Sota oli totaalista ja sen pääkohde oli siviiliväestö. Armeijoiden välisiä taisteluja oli vähän. ...
Lapsiakin vangittiin ja järjestettiin julkisia tappajaisia, sillä pelotusvaikutus oli tärkeä: Ruumiit silvottiin, lyötiin seipäille ja jätettiin näkyville.
Seuraavaksi venäläiset ryhtyivät toteuttamaan Pietari Suuren antamaa määräystä Pohjanmaan täydellisestä hävittämisestä. ... Se ymmärrettiin määräykseksi, että koko väestö oli surmattava ja ryöstää ja raiskata sai mielin määrin.
Alkoi kidutusten aika. ... Kiinnisaadut piti panna kertomaan, missä ruokavarat ja omaisuus ovat. Usein kidutettava vedettiin tuskallisesti roikkumaan selän taakse sidotuista käsistä, joskus koko päiväksi. Välillä roikkujaa ruoskittiin. Tällä lailla roikutettiin oululaista Kaarina Matintytärtä, liminkalaista Kaarina Eskontytärtä ja LappajärvelläTaavetti Kärnän Jaakko-renkiä. ...
Joitakin, kuten oulunsalolaista piikaa Marjatta Erkintytär Kaakista hakattiin ja korvennettiin lisäksi palavilla vastoilla. Lopuksi hänet työnnettiin elävänä uuniin. ...
Joskus venäläiset äityivät monipäiväisiin joukkokidutuksiin. Pyhäjoen Yppärissä kerättiin ainakin 120 henkeä, jotka vietiin pareittain Nissilän pakaritupaan kidutettaviksi. ... Rääkkäysjuhlia pidettiin myös Luumäellä, Oulunsalossa ja Kellossa. ...
Verilöylyissä kuoli luettelojen mukaan yli 6000 pohjoispohjalaista. ...
Oululaiset, liminkalaiset ja kalajokiset kertoivat talvella 1722, kuinka venäläiset sitoivat osapuilleen jokaisen tapaamansa naisen ja raiskasivat tämän. Usein nainen sidottiin kiinni hevoseen ja juoksutettiin leiriin sotilaiden yhteiseksi iloksi. ...
Joillakin seuduilla, kuten Raahessa, Saloisissa ja Siikajoella, venäläiset omistautuivat enemmän ihmisryöstöihin, joillakin toisilla paikkakunnilla keskityttiin murhaamiseen. Siikajoelta vietiin Venäjälle kokonaisia sisarusparvia, joiden vanhemmat surmattiin: Penttilät, Huhtalat, Tynit, Niemet, Ryydit ja Häröt. Saloisista vietiin Juholat, Hannukselat ja Siniluodot.
...
Kemi, Oulainen, Liminka, Lappajärvi, Oulunsalo, Pyhäjoki, Luumäki, Kello, Kalajoki, Raahe, Saloinen, Siikajoki, ... Muistammeko?
"Tästä täytyy puhua, ettei tämä toistu! " -Tämä on fraasi jota on hoettu kyllästymiseen asti, mutta ehkä siinä onkin asiaa? Isonvihan hirvittävyydet toistuivat Marienburgissa, Neustettinissä, Nemmersdorfissa, Treuenbrietzenissä, Berliinissä, Prahassa, etc.. Etteivät ne toistuneet Kemissä ja Limingalla, se on yksinomaan suomalaisen sotilaan ansiota.
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=2348
"Kun näitä tapauksia lukee senjälkeisistä käräjäpöytäkirjoista (niitä on säilynyt Pohjoisen voutikunnan alueelta vuodesta 1717 alkaen ja Etelä-Pohjanmaan osalta 1721 alkaen, mutta näitä asioita otettiin esiin käräjillä silloin tällöin vielä 1700 -luvun loppupuolellakin), tullaan siihen päätelmään, että julmimpia raakuuksia harjoittaneitten miehitysjoukkojen kellokkaat olivat enimmäkseen lähtöisin Vienan, Aunuksen ja muitten lähialueitten kyliltä, eivätkä nähtävästi tarvinneet tulkkeja kuulusteluissaan. Siis ydinosa niistä vaikuttaa olleen heimoveljiä.
Ns. 25 -vuotinen sota ~120 vuotta aikaisemmin oli johtanut Pohjanmaan osalta laajaan molemminpuoliseen "kansanmurhaan". Se oli Pohjanmaan osalta "eräänlaista veljessotaa", kuten Tavastjierna valittaen toteaa sotaa käsittelevässä historiateoksessaan. 25 -vuotinen sota oli ainakin pohjalaisten ja vienalaisten osalta myös monisatavuotisen kostonkierteen päätepiste, joka johti mm. Oulujärven erämaan uudisalueen täydelliseen tuhoamiseen 1580 -luvulla ja sen monisatapäisen asujaimiston "holokaustiin". Ilmeisesti vain noin satakunta henkilöä onnistui pakenemaan ja säilyttämään henkensä. Samalla tavalla "kansanmurhattiin" kaikki kymmenien Pohjanmaan kylien asukkaat ja yhtäläistä julmuutta harjoittivat Pekka Vesaisen talonpoikaiset sissijoukot kostoretkillään Kantalahdella ja Vienan Kemissä. Kun sotiminen oli Kantalahden hävitykseen asti ollut Pohjanmaalla talonpoikaisryhmien välistä "sissisotaa", sen jälkeen suoritettuun Limingan pitäjän hävitykseen osallistui venäläisten puolelta myös armeijan yksiköitä, joissa oli joukkoja muistakin heimoista kuin karjalaisista.
Päästäänkin siihen päätelmään, että tavallaan isossavihassa myös ryöstäytyi uudestaan irti vanha karjalaisten ja pohjalaisten kostonkierre, johon nämä väestönosat olivat perin väsyneet 25 -vuotisen sodan loppuvaiheissa."
Eikö silti hyvä, ettei meidän nykyään tarvitse sanoa "NJET". Typerä asenne tällaisilla kirjailijoilla.