Tutustuin tässä kesän jälkeen uuden lukukauden alussa ihanaan ja söpöön tyttöön. Meillä meni loistavasti, oli hauskaa ja ajattelimme samalla tasolla. Yksi syy tähän oli se että pystyin olla jännittämättä oma itseni hänen kanssaan, jota en normaalisti pysty tehdä ihmisten kanssa, koska olen ollut aikaisemmin koulukiusattu. No, hän ihastui minuun, ja antoi omasta aloitteestaan puhelinnumeronsakin minulle.
Ihastuin häneen vähän myöhemmin kuin hän minuun, mutta siitä lähtien kaikki on mennyt perseelleen, koska heikko itsetunto ja varmaan alitajuntaisesti lapsuuden traumat alkoivat taas kalvamaan. Ihastuneena en enää voinutkaan olla avoin, oma itseni jne. vaan aloin jännittää ja hermoilla kun olin hänen kanssaan (vaikka halusinkin olla hänen kanssaan). Jännitin sitä mitä aioin sanoa ja tuli paljon hiljaisia kiusallisia hetkiä, enkä enää uskaltanutkaan puhua omista asioistani vaan puheenaiheet jäivät lähinnä kouluun tai häneen. Kuten voitte arvata, hänen kiinnostuksensa minua kohtaan lopahti, todennäköisesti kokonaan, ja tilanne kuivui kasaan.
Minulla on vieläkin tunteita häntä kohtaan, ja tiedän että sopisimme loistavasti yhteen, mutta surullisuuteni lisäksi olen myös äärimmäisen turhautunut. Menetin ihastukseni, joka oli ollut myös ihastunut minuun, vain sen takia etten enää osannut olla oma itseni hänen kanssaan. Miten saisin itsetuntoa ja pystyisin olemaan oma itseni?
Ihastuin häneen vähän myöhemmin kuin hän minuun, mutta siitä lähtien kaikki on mennyt perseelleen, koska heikko itsetunto ja varmaan alitajuntaisesti lapsuuden traumat alkoivat taas kalvamaan. Ihastuneena en enää voinutkaan olla avoin, oma itseni jne. vaan aloin jännittää ja hermoilla kun olin hänen kanssaan (vaikka halusinkin olla hänen kanssaan). Jännitin sitä mitä aioin sanoa ja tuli paljon hiljaisia kiusallisia hetkiä, enkä enää uskaltanutkaan puhua omista asioistani vaan puheenaiheet jäivät lähinnä kouluun tai häneen. Kuten voitte arvata, hänen kiinnostuksensa minua kohtaan lopahti, todennäköisesti kokonaan, ja tilanne kuivui kasaan.
Minulla on vieläkin tunteita häntä kohtaan, ja tiedän että sopisimme loistavasti yhteen, mutta surullisuuteni lisäksi olen myös äärimmäisen turhautunut. Menetin ihastukseni, joka oli ollut myös ihastunut minuun, vain sen takia etten enää osannut olla oma itseni hänen kanssaan. Miten saisin itsetuntoa ja pystyisin olemaan oma itseni?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla oli täysin samanlainen tilanne, ja se vaivaa PALJON vielä vuoden jälkeenkin. Olen monesti yrittänyt tsempata ja yrittää uudelleen, mutta ei. Tilaisuus on kai jo menetetty. Unettomia öitä ja itkuja on tässä vieläkin ollut, en tiedä mitä tehdä. Hänellä ei ole mitään sitä vastaan että pidetään yhteyttä, mutta jotenkin tämä vain niin turhauttaa kun hänellä ei ole yhtä paljon halua tavata minua kuin minä häntä. Ja olen siis nais-osapuoli. Olen yrittänyt hankkia paljon muuta elämää ja toivon että joskus, ehkä sitten kun olen tyytyväisempi itseeni ja elämääni, juttumme toimii.
Itsetunto-ongelmat tuntuvat olevan niin yleisiä... varsinkin Suomessa, kun ujoa ja sulkeutunutta kansaa muutenkin olemme.
Se on pitkä ja raskas tie.. se tie joka johtaa itsensä hyväksymiseen.
Voimia teille jotka näiden asioiden kanssa kamppailette.
oli mullakin niin helvetin paska olo monta kuukautta (se perustraumassetti; koulukiusaus, yksinäisyys ym.) ja kykenemätön puhumaan eräälle naishenkilölle kun ei vain itsetunto riittänyt
no sitten tässä yks päivä kuuntelin veskun laulamaa elegiaa ja jotain herkkää klassista ja olin lueskellut näitä yksinäisyys topicceja täällä ja siinä itkiessäni kunnolla pitkästä aikaa tajusin että "nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen" sekä "turhaan oi turhaan tartun mä hetkehen kiini". Ne osuvait niin kohdalle että sitten sen jälkken vaikka tuli koulussa turpaan psyykkisesti kuten aina masentuneena tuntuu kaikki menevän oli uskottoman optimistinen fiilis ja sitte kun huomasi hänet yksinään pystyin puhumaan hälle
kiteytettynä; ei elämää kannata stressata kun kumminkin saat aina turpaan joka päivä ja lannistut siihen ja eikä sillä loppujen lopuksi oo mitään väliä tai niinku yritä ottaa etäisyyttä siihen muuriin ja kattele sitä vähän kauempaa ja silloin kun on paha olla kannattaa oikeasti itkeä tai vaikka ihan muuten vaan jos ahdistaa ja on epävarma fiilis tai vaikka oikeast on ihan jees olo