Rikosylikonstaapeli Marja Vuento tekee tänään suuren palveluksen suomalaisille miehille ja naisille oikaistessaan feministien ja Amnestyn propagandaa. Lukaiskaa Hesarin Mielipidepalstalta hänen kirjoituksensa:"Suomalaisen miehen maine mustattu aiheettomasti". Siinä hän kumoaa täysin Amnestyn väitteen jonka mukaan "joka viides suomalainen nainen elää väkivaltaisessa suhteessa". Tämä väitehän perustuu Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan ja Tilastokeskuksen kyselytutkimukseen "Usko, Toivo ja Hakkaus" vuodelta 1998. Väkivallaksi tässä tutkimusessa luetaan sanalliset uhkailut, liikkumisen estäminen, töniminen ja kiinni tarrautuminen jossakin elämän vaiheessa.
Mikäli tämä täyttää väkivaltaisen suhteen tunnusmerkit, niin asiaa voi pitää todella tarkoitushakuisena. Hän kirjoittaa: "Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Suomalainen turvallisuus 2003-kyselytutkimuksen mukaan viime vuonna joka 66 nainen joutui parisuhteessaan sellaisen väkivallan kohteeksi, joka täytti myös edellä kuvatunlaiset teot. Luku on pienentymässä v. 1997 tutkimukseen verrattuna."
"Kyseisen tutkimuksen mukaan nainen joutuu väkivallankohteeksi useammin työpaikallaan, ravintoloissa ja muissa huvittelupaikoissa kuin parisuhteessaan."
"On todella noloa, että suomalaisnen miehen mainetta mustataan maailmalla väittämällä perusteettomasti, että heistä joka viides hakkaa naistaan"
Kiitos Sinulle Marja Vuento. Oikaisit viimeinkin tämän todella typerän ja totuuden vastaisen väitteen. Itse en ole siihen missään vaiheessa uskonut, koska jokainen joka tekee havaintoja elämässään tietää sen valheeksi. Kukaan, ei varmasti kukaan, voi sanoa tuntavansa tuttavapiirin, jossa joka viidennessä parisuhteessa naisia pahoinpidellään. Itse veikkasin täällä aikoinaan oikeaksi luvuksi 2-3 %, mutta tutkimusen mukaan se vain (66/100) 1,5 %. Olin kuitenkin huomattavasti lähempänän totuutta kuin ne, jotka halusivat mustamaalata suomalaisen miehen. Mahtoivatkohan mustamaalaajatkaan oikeasti uskoa väitteeseensä. Epäilenpä.
Mikäli tämä täyttää väkivaltaisen suhteen tunnusmerkit, niin asiaa voi pitää todella tarkoitushakuisena. Hän kirjoittaa: "Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Suomalainen turvallisuus 2003-kyselytutkimuksen mukaan viime vuonna joka 66 nainen joutui parisuhteessaan sellaisen väkivallan kohteeksi, joka täytti myös edellä kuvatunlaiset teot. Luku on pienentymässä v. 1997 tutkimukseen verrattuna."
"Kyseisen tutkimuksen mukaan nainen joutuu väkivallankohteeksi useammin työpaikallaan, ravintoloissa ja muissa huvittelupaikoissa kuin parisuhteessaan."
"On todella noloa, että suomalaisnen miehen mainetta mustataan maailmalla väittämällä perusteettomasti, että heistä joka viides hakkaa naistaan"
Kiitos Sinulle Marja Vuento. Oikaisit viimeinkin tämän todella typerän ja totuuden vastaisen väitteen. Itse en ole siihen missään vaiheessa uskonut, koska jokainen joka tekee havaintoja elämässään tietää sen valheeksi. Kukaan, ei varmasti kukaan, voi sanoa tuntavansa tuttavapiirin, jossa joka viidennessä parisuhteessa naisia pahoinpidellään. Itse veikkasin täällä aikoinaan oikeaksi luvuksi 2-3 %, mutta tutkimusen mukaan se vain (66/100) 1,5 %. Olin kuitenkin huomattavasti lähempänän totuutta kuin ne, jotka halusivat mustamaalata suomalaisen miehen. Mahtoivatkohan mustamaalaajatkaan oikeasti uskoa väitteeseensä. Epäilenpä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Alkaa tämä palsta mennä vähitellen aika tavalla jankkaamiseksi.
Muistin juuri, että Jack on mainosalalla. Ilmankos!
Yleensä arvioidaan, että mainos jää ihmisen takaraivoon kolmannella toistamisella. Lanseerauksissa käytetään huomattavasti korkeampia toistomääriä. Tässä vaiheessa mediasuunnittelijalle on varmaankin sattunut virhe laskelmissaan :) Mikä versio muuten puhutteli sinua eniten?
Pitääpä lukaista. Niin, kyllä minäkin olen kaupungilla välillä törmännyt häirikköihin, mutta kukapa ei? Tuskin se vain naisia käsittää.
...olla faktoihin pitäytyvä keskustelija. Hyvä!
Noin yleensä maltillinen feministikin kyllä pitäytyy faktoihin turhan ja valheellisen hysterian lietsomisen sijaan.
Tosin terve suomalainen mieskään ei tunne syyllisyyttä mieheydestään, sanoi sitten joku ääriryhmittymä mitä tahansa. Kuten ei terveen upea suomalainen nainenkaan hetkahda sovinistien hampaattomasta haukusta.
Aidosti tasa-arvoinen ihminen seisoo omilla jaloillaan, kunnioittaen myös toista ihmistä - oli hän kumpaa sukupuolta tai mitä ikäryhmittymää tahansa.
Samalla tavoin kuin sinä, aidosti tasa- arvoa kannattava ihminen, hyväksyt homoseksuaalisuuden... Ja kyllä, tämä on sarkasmia, jos et ymmärtänyt.
...eihän kaikkien tarvitse kannattaa kaikenlaisia käyttäytymismalleja.
Vaikka pidänkin homoseksuaalisuuden harrastamista noin henkilökohtaisella tasolla teologisesti syntinä, niin en nyt homoutta harrastaville ihmisille olisi tuon takia asettamassa esim. vaatimusta alempaan palkkaluokkaan, kontrolliin siitä, kenen kanssa haluavat asustaa yhdessä jne.
Tosin sitten oman seurakuntani sisällä tulisin vastustamaan julkisessa homosuhteessa elävän ihmisen nimeämistä esim. pastoriksi, tai homosuhteen rinnastamista avioliittoon - ne ovat sellaisia uskonasioita, joihin me feministit suhtaudumme sikäli avaramielisesti, että suomme ihmiselle vapauden ajatella niiden suhteen, mitä haluaa.
Aitoon tasa-arvoon kuuluu suvaitsevaisuus sen suhteen, että eri ihmisillä on erilaisia arvoja - väkivalta sitten puolestaan loukkaa aina ihmisen koskemattomuutta, ja siitä pitää pyrkiä eroon.
Toisaalta nyt noin henkilökohtaisesti, ei homostelu kait sen suurempi synti ole kuin ylpeys tai ahneus - ts. en pidä esim. homouden syntiin langenneita / lankeavia ihmisiä sen syntisempinä kuin itseäni - enkä synnittömämpinä.
Jos taas ihminen ei ensinnäkään usko, niin turha sen on silloin välittää synnin käsitteestäkään - itse kukin lopulta vastaa henkilökohtaisesti omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Osaltani voisin sanoa, että hyväksyn homon siinä missä itsenikin synteineni - kun taas en hyväksy opetusta, jonka mukaan esim. homosuhde olisi rinnastettavissa Raamatulliseen avioliittoon, mikäli sellaista yhtäkkiä alettaisiin kirkossani esittää. Tai että se olisi sillä tavoin normaali parisuhteen muoto - sen enempää kuin esim. ahneus olisi "normaali" ihmisen asenne talouteen.
Aito tasa - arvoajattelu sisältää muunlaistenkin ryhmien hyväksymisen yhtäläisine oikeuksineen kuin sukupuolten.
Vaikka kannatatkin sukupuolista tasa - arvoa, se ei vielä tee sinusta tasa - arvoajattelijaa, koska käsite on liian väljä.
Sinä voit piiloutua tuon uskonnollisen terminologiasi taakse, mutta senkään avulla ei voi oikeuttaa homoseksuaaleja syrjiviä kannanottoja ja käytäntöjä. Sinun logiikallasi esimerkiksi hindujen kastiajattelu on täysin hyväksyttävissä, koska sille löytyy uskonnollinen peruste. Syrjintä ei ole syrjintää, vaan syntiä ja subjektiivisen uskonnollisen tulkinnan pohjalta uskonnon jumalan sanan hengessä elämistä.
Uskonnon nimissä tapahtuva syrjintä on vieläkin vaiettu asia ja laajasti hyväksytty. Siihen pitäisi puuttua kuten esimerkiksi Ruotsissa puututaan.
lausumaasi:
"Uskonnon nimissä tapahtuva syrjintä on vieläkin vaiettu asia ja laajasti hyväksytty. Siihen pitäisi puuttua kuten esimerkiksi Ruotsissa puututaan. "
Ruotsi onkin jännä tapaus sinänsä, että siellä esitetyt asiat mm. seurakuntia kohtaan, jotka eivät "taivu" pitämään homoparisuhdetta avioliittoon verrattavana, ovat itse asiassa YK:n ihmisoikeusjulistuksen vastaisia.
Syrjintä-käsite on hyvin mielenkiintoinen, koska itse kukin tulkitsee sen omasta eettisestä ja moraalisesta lähtökohdastaan käsin - itse asiassa itse voisin kuvitella, että ne osapuolet, jotka esittävät sanktioita toisille esim. synti-käsitteiden suhteen (jotka koskevat esim. pidättäytymistä tietystä käyttäytymismallista, kuten homoseksuaalisista suhteista, eivätkä noin yleensä uhkaa kenenkään henkeä tai koskemattomuutta) itse asiassa ovat syrjivämpiä kuin sellaiset, jotka kannattavat "rauhanomaista rinnakkaiseloa" eri käsitteiden suhteen.
Kristillisyyteen kuuluu ajatus, että kunhan kristitty saa elää hiljaista ja rauhallista elämää missä tahansa yhteiskunnassa (johon kuuluu myös esim. kristillisen avioliittokäsityksen pitäminen kunniassa), niin se riittää kristitylle. Totalitäärinen ruotsalainen sossudemokratia itse asiassa alkaa näyttäytymään nimenomaan antikristillisenä toimintana.
Kastilaitoksessa en näe uskonnonvapauden kannalta ongelmaa vaikkapa Suomessa - mikäli ihminen ei halua mennä kastilaitoksen mukaan ja suunnata käyttäytymistään, niin Suomessa ei näin tarvitse tehdä. Sitten se on ongelmallisempaa, jos yhteiskunnallisia sanktioita tulee valtion taholta, jos vaikkapa "lipsuisi kastilaitoksesta".
Ihmisoikeuksiin kuuluvassa uskonnonvapausjulistuksessa on varattu ihmisille oikeus ajatella, miten haluaa - samoin ilmaista mielipiteensä. Ideaaliyhteiskunnassa se on siedettävä heidänkin, jotka ovat asiasta eri mieltä. Niin kauan kuin ei puututa ihmisen fyysiseen koskemattomuuteen. On ikävää, että Ruotsi on lipsumassa perusihmisoikeuksien kunnioittamisesta esim. kristittyjen kohdalta - fanaattisen sosiaalidemokraattisen liberalismin nimissä.
Ruotsissa ei ole toimittu yhteiskunnan taholta YK:n ihmisoikeusjulistuksen vastaisesti, vaan yitetään velvoittaa seurakunnat noudattamaan tasa - arvolakeja.
On erittäin räikeä tasa - arvorike sulkea kokonainen ihmisryhmä yhteisön ulkopuolelle siksi, koska ihmisryhmän keskeinen minuuden osa katsotaan synniksi. Uskonnollisilla yhteisöillä ei suinkaan ole absoluuttista valtaa määritellä mitä ne saavat tehdä ja mitä eivät.
Kysymys seksuaalisesta suuntautumisesta ei kuulu uskonkysymysten piiriin, vaan se on ominaisuus, jota voidaan tutkia.
Suomessa ei ole olemassa minkäänlaista kastilaitosta eli saivartelet. Kyse on nyt siitä, että ideologiasi mukaisesti joudut hyväksymään kastijärjestelmän toiminnan Intiassa sellaisena kuin se siellä ilmenee. Järjestelmälle löytyy uskonnollinen perusta intialaisessa kulttuurissa ja koska katsot, että uskonnolla voidaan perustella ja oikeuttaa minkälaisia käytäntöjä tahansa, niin et voi kuin sanoa sille järjestelmälle kyllä.
Raaamatussa Aabraham on valmis tappamaan oman poikansa, koska Jumala vaatii häneltä sellaista tekoa. Tämä on malliesimerkki siitä, että jumalyhteyttä tavoiltaessa yksilöllä on oikeus asettaa kaikenlaiset eettiset ja moraaliset kysymykset sivuun. Jos Jumala vaatisi sinua tappamaan sinua seurustelukumppanisi todistaaksesi uskosi, niin uskaltaisitko todella kieltäytyä? Kierkegaardilaisessa filosofiassa tämä on malliesimerkki hypystä, joka punnitsee yksilön uskon lujuuden.
sanot: "yitetään velvoittaa seurakunnat noudattamaan tasa - arvolakeja. "
tässä juuri tulee esiin dilemma sekulaareista ideaaleista, jotka muuttuvat ajan myötä, ja sitten teologisista/uskonnollisista ideaaleista.
Jos tasa-arvo-laki sanoo, että kaikkeen palkkatyöhön pitää palkata yhtä hyvin miehiä kuin naisia, ja feministi, että nainen käy seurakunnan johtajaksi, niin sitten ei islamilaisella yhteisöllä ole paljon sanomista, kun valtio ajaa vasemmalta ohi, ja pakottaa nimittämään naisen yhteisön johtoon?
Tai vaikkapa julkisesti homoseksuaalin, vastoin vaikkapa jäsenistön tahtoa, jos joku sattuu hakemaan?
Ihmisoikeuksien julistus taas lähtee nimenomaan kirkon ja valtion erosta (kuten vapaa kristillisyyskin), joka osaltaan tarkoittaa, että kun ihmisen fyysistä koskemattomuutta ei uhata, on uskonnollisilla yhteisöillä noin yleensä oikeus olla sitä mieltä esim. synnin käsitteestä ja muista eettisistä periaatteista, kuin haluavat.
Huolimatta siitä, onko esim. Arvt tai vaikkapa joku ruotsalainen äärifeministi eri mieltä. Jos ruotsalainen äärifeministi pyrkii puuttumaan valtion taholta esim. seurakuntien eettisiin periaatteisiin (jotka eivät uhkaa yksilöiden fyysistä koskemattomuutta, tai jos olemme muutoin uskonnonvapauden tunnustavassa maassa), niin silloin ko. ruotsalainen äärifeministi, sinun tavallasi, toimii vastoin YK:n ihmisoikeuksien julistusta (tarkistapa vaikka sen teksti, löydät sen varmasti webistä).
Intian kastilaitos, jos olisi valtiollinen systeemi, ts. valtio pakottaisi ihmiset siihen, olisi YK:n ihmisoikeuksien vastainen.
Käsittääkseni ihmisoikeuksien julistuksessa tuo raja menee sitten siinä, että toisen ihmisen koskemattomuutta, hyvinvointia, mielipiteen vapautta ei saa uhata. Sinänsähän homoseksuaali, joka haluaa avoimesti toteuttaa halujansa, ei sen enempää tule "suljetuksi ulkopuolelle", kuin vaikkapa aikansa rahan ansaitsemiseen käyttävä henkilö, tai vaikkapa alkoholisti (joka ei kykene estämään alkoholinhimoaan). Tosin pastoriksi ei tulisi näistä tapauksista kukaan valituksi - paitsi anglikaanisessa kirkossa kyllä (pitäisiköhän se tuoda myös suomeen?).
Kannatan ihmisten uskonnon- ja ajattelunvapautta poliittisessa mielessä, demokratiassa yleensä sitten noin enemmistö muokkaa kulloinkin vallalla olevat sekulaarit käytännöt. Tätä nykyä niihin kuuluu mm. ajatus siitä, että homoseksuaalinen parisuhde voidaan rekisteröidä tai että ihmisellä on vapaus juoda itsensä humalaan tai polttaa tupakkia jne.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei uskonnollinen yhteisö voisi pitää erilaista arvopohjaa, kuin vallalla oleva sekulaari yhteiskunta pitää, ohjenuorana seurakuntatoimintansa organisoimiseen. YK:n ihmisoikeuksien julistus pyrkii nimenomaan korostamaan sitä, että sekulaarin valtion tulee puuttua mahdollisimman vähän seurakuntien organisointiin, kunhan niissä ei yleensä ihmisten koskemattomuutta ja valinnan vapautta hukata.
Mikäli taas ei koe omakseen tietyn yhteisön arvoja ja ohjenuoria elämälle, niin silloin varmaan on syytä pohtia, seuraako omia arvojaan vai ko. yhteisön jakamia (tai yrittääkö niihin itse henkilökohtaisilla mielipiteillään vaikuttaa). Sekuläärin lainsäädännön tuominen hengellisen yhteisön kehittämisen ohjenuoraksi ei ole kummassakaan tapauksessa kovin järkevää - tosin sen puolesta voi argumentoida, mutta jos valtio alkaa kontrolloida sitä, mihin arvoihin ihminen saa julkisesti uskoa, ollaan vaarallisilla vesillä - ja silloin rikotaan jo ihmisoikeuksia.
Minusta on mielenkiintoista, että sinä ja ruotsalaiset sosiaalidemokraatit (ja aika usein vasemmistopuolueet, puhumattakaan esim. kommunistisista järjestelmistä) ovat tässä suhteessa jopa suvaitsemattomampia, kuin esim. vapaat kristilliset piirit. Jännää.
...joita minusta on esim. kanssasi mukava käydä (kun puhut asiasta, mielipiteistä, jolloin keskustelu on yleensä mahdollista), olisi hyvä olla yleensä tasa-arvopalsta - esim. tämä minulle mielenkiintoinen keskustelunaihe siitä, mikä on tasa-arvoa:
kristitylle (joka on sitä mieltä, että homoseksuaalisessa suhteessa eläminen on synti)
kristitylle (joka on sitä mieltä, että se ei ole synti)
homoseksuaalille
kleptomaanille
sosiaalidemokraatille
ateistille "tiedeuskovaiselle"
ihmiselle, joka pitää aborttia murhana
ihmiselle, joka ei pidä sikiötä ihmisenä
vauvalle
lapselle
jne.
...jos meillä olisi tasa-arvokeskustelupalsta, niin siellä voisi pohdiskella näitä hommia edelleen. Nyt olemme vähän sivussa palstan aihepiiristä, mutta minua se ei tosin haittaa - kun on oikea keskustelu meneillään.
”Minusta on mielenkiintoista, että sinä ja ruotsalaiset sosiaalidemokraatit (ja aika usein vasemmistopuolueet, puhumattakaan esim. kommunistisista järjestelmistä) ovat tässä suhteessa jopa suvaitsemattomampia, kuin esim. vapaat kristilliset piirit.”
Huhhuh. Tällaisesta tekstistä lähinnä tulee mieleen esimerkiksi seuraamani natsijohtaja Adolf Eichmannin Israelissa aikoinaan kuvattu oikeudenkäynti, jossa hän pyrki parhaansa mukaan selittämään kaikki asiat parhain päin. Hän jopa pyysi yhdessä vaiheessa oikeudenkäyntiä tuomarilta lupaa kirjoittaa oikeudenkäynnin jälkeen kirjan, jossa hän selventää asioita. Erich Maria Remarquen kirjassa Elämän kipinä kuvataan yhdessä kohtauksessa kuinka eräällä keskistysleirillä leirin johto uhkaa ampua kaikki vangit, jotka eivät ehdi tietyssä ajassa takaisin leiriin raivaustöistä. Kun luurangon laihat vangit viimeisillä voimillaan ryömivät raskaan työpäivän jälkeen kohti leirin portteja, niin natsijohto naureskelee, että nehän suorastaan haluavat takaisin, koska viihtyvät leirillä. Vaikka tarina olisi kuvitteellinen, niin kohtauksessa hienosti kuvataan sitä, kuinka natsijohtajat luovat oman todellisuutensa ja kuvittelevat toimivansa yhteisönsä parhaaksi ja jopa vainoamiensa ihmisten hyväksi silloinkin kun kiduttavat heitä. Käsitteellisellä tasolla toiminnalle luodaan aivan erilainen määritelmä kuin mitä se todellisuudessa vastaa ja sitten omaksutaan toimintamalli, jossa eletään itsepetoksessa. Tätä tilaa voi hyvin kutsua paradoksaaliseksi. Orwell käyttää tästä teoksessaan 1984 nimeä kaksoisajattelu.
Minusta on suunnattoman huvittavaa, että tällaisessa paradoksissa elävä ihminen yrittää retorisella pelillä leimata minut suvaitsemattomaksi, vaikka hän itse on sellainen. Nojoo, tällaista keskustelua olen käynyt myös rasistien kanssa keskustellessani rasismista. Eli ei mitenkään yllätyksenä tullut minulle.
”Jos tasa-arvo-laki sanoo, että kaikkeen palkkatyöhön pitää palkata yhtä hyvin miehiä kuin naisia, ja feministi, että nainen käy seurakunnan johtajaksi, niin sitten ei islamilaisella yhteisöllä ole paljon sanomista, kun valtio ajaa vasemmalta ohi, ja pakottaa nimittämään naisen yhteisön johtoon?”
En aio lähteä etenemään sinun luomien ajatuskulkujen mukaan. Kuten osoitin, joudut hyväksymään intialaisen kastijärjestelmän kaikkine kauheuksineen siinäkin tapauksessa, että se olisi ” YK:n ihmisoikeuksien vastainen”, kuten asian ilmaiset. Raamatun kertomus siitä mitä Jumala vaatii Aabrahamia tekemään kertoo jotain oleellista uskon luonteesta. Kun Jumala vaatii Aabrahamia uhraamaan poikansa hänelle, niin vaikka Aabrahamista tuntuisi väärältä toimia niin, teko ei ole väärin, koska Jumala tahtoo sitä. Tuskin yrität väittää, että Jumalan pitää noudattaa YK:n ihmisoikeussopimusta? Tuomitsisitko sinä Jumalan murhan yrityksestä? Käsittääkseni koko ydin homovastaisuudellesi juontuu Raamatun tulkinnastasi. Sillä ei ole väliä, että psykologisena ominaisuutena homoseksuaalisuus on täysin normaali, koska sinun uskonnollisen tulkintasi silmissä homoseksuaalisuus on joka tapauksessa synti.
Kuten olen maininnut, uskontokuntien harjoittamaan syrjintään on edelleen vaikea puuttua. Nytkin yrität vedota uskonnonvapauteen, jolla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella on kielletty ja edes uskonnollinen yhteisö ei ole valtiovallan ja lakien yläpuolella. YK on yrittänyt lisätä sopimuksiin homoseksuaalien asemaan myönteisesti vaikuttavia lisäyksiä, mutta tietyt teokraattiset valtiot ja Bushin Amerikka ovat torjuneet yritykset.
Homoseksuaalisuuden vastaisuus ei ole minkäänlainen keskeinen rituaali kristinuskon muodostavissa opeissa, eikä sitä voi kutsua uskonnon harjoittamiseksikaan. Homoseksuaalien hyväksyminen osaksi seurakuntaa ei siis mitenkään muuta kristinuskon muodostavia keskeisiä oppeja.
Eichmann olisi varmasti tyytyväinen seuraavaan suoritukseesi: ”--Sinänsähän homoseksuaali, joka haluaa avoimesti toteuttaa halujansa, ei sen enempää tule "suljetuksi ulkopuolelle-- valtion tulee puuttua mahdollisimman vähän seurakuntien organisointiin, kunhan niissä ei yleensä ihmisten koskemattomuutta ja valinnan vapautta hukata--”. Kielellinen kikkailu ei kätke sitä tosiasiaa, että moni uskonnollinen yhteisö syrjii homoseksuaaleja. Jos homoseksuaali ei saa olla täysivaltainen seurakunnan jäsen homoseksuaalina ihmisenä hänet suljetaan yhteisön ulkopuolelle. Häneltä suljetaan mahdollisuuksia esimerkiksi hakea seurakunnan virkaan ja jopa suoremmissa syrjinnän muodoissa ei oteta jäseniksi ollenkaan. Juuri tässähän täyttyy nimenomaan valinnan vapauden rajoittaminen. Hyvinvoinnin vaarantamiseksi yhteiskunnallisella tasolla voidaan katsoa esimerkiksi homokielteisen yhteisön vaikutukset homoseksuaalin mielenterveyteen. Siksi seurakunnan johdon, esimerkiksi paavin, pitäisi tietää vastuunsa julistaessaan homoseksuaalisuutta luonnottomuudeksi ja moraalittomuudeksi. Jos todella luulet, että ainoa olemassa oleva kriteeri yksilön suojaamiseksi syrjinnältä on fyysisen koskemattomuuden suojaaminen, niin tietyiltä ihmisryhmiltä voidaan aivan hyvin evätä mahdollisuudet hakeutua tietynlaiseen työhön ja näkisimme ihmisiä turvautumasta sinun argumentointitapaasi eli siihen, että näiden ihmisten fyysistä koskemattomuutta ei olla loukattu eli syrjintää ei ole tapahtunut.
On aivan uskomatonta, että miltei rikolliset tahot voivat Suomessa mustata miestä miten vain....
Noin 9 miestä kymmenestä on kokenut väkivaltaa naisten taholta, jos väkivallan käsitteeseen liitetään myös sanalliset uhkailut.
oletko joskus riidellyt miehesi kanssa. Tai oikeamminkin onko miehesi joskus riidellyt sinun kanssasi... Jos miehesi on joskus riidellyt kanssasi, hän on väkivaltainen.
Tilastokeskuksen kyselytutkimukseen vastasi lähes 5 000 18-74-vuotiasta suomalaista naista vuonna 1997. Kyselyssä selvitettiin väkivallan yleisyyttä käyttäen taustamuuttujina uhrien ikää, sosioekonomista asemaa, perherakennetta, parisuhteen kestoa ja alkoholinkäyttöä sekä puolison ikää, toimintaa, koulutusta, alkoholin käyttöä ja puolison isän väkivaltaisuutta.
Naisilta tiedusteltiin eri tyyppisistä väkivaltakokemuksista, joita olivat liikkumisen estäminen, läimäisy, seksuaalinen väkivalta, lyöminen ja potkiminen, esineellä heittäminen, kuristaminen, pään hakkaaminen, aseellinen väkivalta ja muu väkivalta.
Joka viides nainen oli kokenut väkivaltaa alle 15-vuotiaana ja 16% kaikista naisista oli kokenut seksuaalista väkivaltaa tai seksuaalisesti uhkaavaa käyttäytymistä alle 15-vuotiaana.
Tuttu tutkimus. Nähdäkseni tässä on nyt upottu erilaisten tutkimusten ja tilastojen suohon. Juttuja lainaillaan ulkomuistista, esitetään omista näkökulmista, vääristellään ja ymmärretään väärin. Kaiken lisäksi eri tutkimukset eivät useinkaan ole ollenkaan vertailukelpoisia. Tekee mieli luovuttaa tästä aiheesta.
Mutta tulipahan mieleeni, että isosiskoni hakkasi päätäni lattiaan, kun olin noin nelivuotias. Olisikohan minun pitänyt tuolla perusteella vastata vastaavaan "Kyllä, olen kokenut väkivaltaa alle 15-vuotiaana"?
Niin, siskoni oli tuolloin 7-vuotias ja aivan kauhea korsto. Jos se vaikuttaa asiaan.
Viime yönä sain kokea ruumiillista väkivaltaa! Jälki näkyvissä todistusaineistona. Mutta poika on muuten niin kiltti ja aseistariisuvan hellä, en usko vieväni asiaa pidemmälle. Luotan siihen, että kyseessä oli tilapäinen hepuli.
Uskoakseni on niin, että ottamalla hoiviinsa petoeläimiä saa itse kantaa vastuun mahdollisista väkivaltakokemuksista.
"Naisilta tiedusteltiin eri tyyppisistä väkivaltakokemuksista, joita olivat liikkumisen estäminen, läimäisy, seksuaalinen väkivalta, lyöminen ja potkiminen, esineellä heittäminen, kuristaminen, pään hakkaaminen, aseellinen väkivalta ja muu väkiv"
"Joka viides nainen oli kokenut väkivaltaa alle 15-vuotiaana ja 16% kaikista naisista oli kokenut seksuaalista väkivaltaa tai seksuaalisesti uhkaavaa käyttäytymistä alle 15-vuotiaana"
Oleellista on oli kokenut suksuaalisesti uhkaavaa käyttäytymistä.
Siis pitäisikö tämän vastata yleistä käsitystä siitä, mitä tarkoittaa väkivalta. toinen asia on se, että "jossakin vaiheessa elämäänsä". Jumalauta, on suoranainen ihme jos joltakin näistä onnistuu välttymään elämänsä aikana. Vai onko perusolettamuksena, että ihmisillä tuntee eivät kiehahda missään vaiheessa parisuhdetta. Tämän listan perusteella kai sitten minunkin vaimoni voi julistaa väkivaltaiseksi, koska hän uhkaili ja esti minua ottamasta jouluaattona muutama vuosi sitten lisää snapsia. Alistettuna miehenä tyydyin kohtalooni enkä lähtenyt baariin koska kulkuani estettiin. Mokama miehenhakkaaja!
Mitäs muuten luulet kummat kokevat enemmän väkivaltaa, alle 15 v. pojat vai tytöt? Joo-o, onkohan se teinipoikien pillunvonkaaminen sitten sitä uhkaavaa käytöstä? Tuokin piti sitten oikein tutkimuksella selvittää. Mitä tuo muuten mielestäsi kertoo pojista. Saatana, raiskaajia koko tyyni, eikös vain? Ok, kyllä minäkin taisin silloin nuorempana vonkata ja kovaa. Ehkä sellainen ruikutukseni saattoi tuntua tunkeilevalta, mutta se on selvä, että mitään ei saa jos ei yritä.
Itselläni on 15-v tytär, en ole hänen neitsyyttään vartioinut tai tarkistanut, mutta olen varma, että kyllä se on monia poikia kiinnostanut. Aivan varmasti joku joskus jossakin vaiheessa hän kokee jonkun kännisen pojan ehdotuksen tai joutuu seksuaalisen manipulaation kohteeksi, mutta ei tämä tapaus kerro minun mielestäni suomalaisen miehen väkivaltaisuudesta yhtään mitään.
en tainnut saada vakuuttumaan :) Ihan totta, mistä oikein arvasit...
En usko, kyllä varmasti joku miehistäsi on joskus nostanut kulmiaan tai estänyt tiesi jääkaapille. On voinut jopa kivahtaa ja sanoa ämmäksi. Jos tämä oli eka kerta, niin kerro nyt kaikille mikä on salaisuutesi.
Siinä se on. Olet niin moneen otteeseen valittanut, kuinka tapaamasi miehet ovat sinulle liian nuoria, että en uskonut sinun voivan tarkoittaa yöaikaan riehaantuvalla pojalla mitään muuta kuin poikakissaa.
jääkaapille ei koskaan, mutta baarikaapille...
Tutkimuksessa tutkittiin siis naisten kokemaa väkivaltaa miesten taholta.
Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan nouseminen julkisen keskustelun kohteeksi Euroopassa 1960-luvun lopulla alkoi murtaa tabua, jonka mukaan perheväkivalta on perheen sisäinen asia. Kun perheen sisäisestä tabusta alettiin puhua, niin yksityinen alkoi muuttua yleiseksi. Julkinen keskustelu perheväkivallasta oli myös alku väkivallan ehkäisytyölle. Euroopan ensimmäinen turvakoti perustettiin Lontooseen vuonna 1971 ja Suomeen vuonna 1978.
Usko,toivo,hakkaus tutkimuksen tekijöinä olivat Minna Piispa ja Markku Heiskanen. Se perustui edustavaan otantaan 18–74 -vuotiaista suomalaisista naisista. Tutkimus suoritettiin postikyselynä, vastausprosentti oli 70.
Ikävää todellisuutta ovat myös raiskauksista kertovat luvut: vuonna 1999 poliisin tietoon tuli 557 raiskausta, todellisen määrän arvioidaan olevan n. 6 900. Nämä luvut, samoin kuin arvio siitä, että poliisin tietoon tulee noin 10 prosenttia pahoinpitelyistä, kertovat omaa kieltään siitä, että naisiin kohdistuva väkivalta on yhä paljolti piilossa oleva ongelma".
Parisuhdeväkivallasta puhuttaessa on muistettava, että arviolta 40–80 prosentissa väkivaltatilanteista lapset ovat läsnä, ja arviolta 30–40 prosentissa tapauksista puolison pahoinpitelyyn liittyy myös lapsen pahoinpitely. "On lapsi sitten väkivallan kokijana tai näkijänä, hän kärsii ja hänen terveen kehityksen edellytyksensä vaarantuvat"
...miten tuo asia liittyy feminismiin?
naisiin kohdistuvasta väkivallasta on tehty sukupuolikysymys, vaikka kaikki väkivalta on tuomittavaa.
Vastakysymys:
Miksi monet feministit tuovat esille että 20 % naisista ovat kokeneet väkivaltaa? Miten se liittyy feminismiin?
Myytti suomalaisen miesten väkivaltaisuus on eräs feministien tiuhimpaan viljelemistä valheista. Se ikään kuin oikeuttaa lisäoikeuksiin tai johonkin muuhun hyvitykseen. Se myös pönkittää heidän nainen=uhri-ajatteluaan. Kaikki paha näet lähtee miehestä. Törkeintä tässä tietenkin on suomalaisen miehen kansainvälinen mustamaalaaminen feminismin alttarilla. Jos katsot femakkojen alustuksia täällä, voit lukea, että naisen elämä on jatkuvaa pahoinpitelyä, raiskausta ja huorittelua.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, väkivallan ei pitäisi olla missään nimessä mikään feminismi tai tasa-arvokysymys.