Meillä kaikilla on tilaisuus etsiä totuutta omakohtaista totuutta kuten Paavalillakin. Mitä kristinusko opettaa. Voimme lukea evankeliumia, sekä voimme historiallisesti tutkia mitä asioita tahansa, olemmehan samalla tavalla kuin kristityt Rooman valtakunnassa tilaisuudessa tutkimaan kaikkia uskontoja, ainakin kirjallisuudesta, joka onkin monessa suhteessa varmempi tiedon lähde. Mikään ei siis kiellä meitä yksilöinä omakohtaisesti etsimästä totuutta omantien kulkijana. Kuvitelkaamme, että etsimme totuutta, ei sen tarvitse merkitä luonnontieteellisesti, vaan filosofisuskonnollisesti. Sangen pian silloin löydämme ensimmäisen totuuden itsemme suhteen.
Jos lyhyen ytimekkäästi haluamme kuvata, minkälaisia olentoja me itse olemme, täytyy meidän silloin sanoa: olemme ihmisiä. Käydännöllisesti että moraalisesti, s.o. ajattelevia minuuksia, jotka elämme aivan kuin kahden sielun keskellä. Toinen alempi sielu meissä on "eläin", ja varsinainen itse olemme järkevinä ajattelevina olentoina tuon eläimen yläpuolella. Tuo eläin meissä on itsekkyys, häijyys kaikki mahdolliset pahat himot, halut ja ahneus, mutta toisena sieluna meissä, joka on sekä eläimen, että järkiminämme yläpuolella on enkeli, eli hyvä meissä, se ominaisuus on jokaisessa ihmisessä myöskin. Siis olemme kolminaisia olentoja, koska samalla kertaa olemme eläimiä, ihmisiä ja enkeleitä.
Meissä on epäitsekkyyttä, mutta myöskin itsekkyyttä, ja valitsemme sitten näiden kahden väliltä. Vertauskuvallisesti pidämme toisessa kädessämme eläintä ja toiseen kädessä pidämme enkeliä, ja itse olemme keskivälillä. Joskus enkeli vetää meitä puoleensa hengen korkeuteen, ja toisella kertaa eläin vetää meitä - kiskoo alas hyvinkin syvään "kuiluun". Ajattelevina olentoina emme aina kuitenkaan osaa päättää, mikä on hyvää ja mikä on paha. Meistä tuntuu, kun "eläin" vetää meitä itsekkyyteen, että tämähän on hyvä, ompa hyvä olla, ja muodostamme itsellemme epikurolaisen filosofian, jonka mukaan elämän tarkoitus onkin nautinnossa. Mutta toisin sitten kun annamme "kätemme "enkelille, että nyt minut valtaa täydellinen rauha ja ihana onnen tunne, autuus, ja siinähän meille jää tuo omatunto, joka neovoo ja ohjaa meitä yhä uudestaan ja uudestaan kääntymään enkelin puoleen.
Jos kerta vilpittömästi etsimme Jumalallista totuutta, sitä enemmän järkemme neovoo meitä kääntymään enkelimme puoleen, sitä selvemmin näemme, että "eläimen" tuottama "hyvä" on sittenkin haihtuvaa, epäkelpoa ja arvotonta perustuksiltaan. Kun tottelemme enkelin ääntä niin huomaamme, että meidän on hyvä olla, ja se on parasta. Tällä tavalla kun etsimme totuutta, niin voi meille tulla hetki, jolloin silmämme todella aukenevat huomaamaan elämän todellisen tarkoituksen olevan siinä, että tottelisimme/noudattaisimme enkelimme kutsua. Tämä huomio tulee meille jossakin tapahtumassa, ja se on silloin meidän Damaskontapahtumamme se on meidän "kasteemme", se on meidän korkeamman järkemme/ymmärryksemme heräymistä. Henkistä uudestisyntymistä, silloin näemme totuuden. Tämän jälkeen ymmärrämme, että elämä on koulua.
Jos lyhyen ytimekkäästi haluamme kuvata, minkälaisia olentoja me itse olemme, täytyy meidän silloin sanoa: olemme ihmisiä. Käydännöllisesti että moraalisesti, s.o. ajattelevia minuuksia, jotka elämme aivan kuin kahden sielun keskellä. Toinen alempi sielu meissä on "eläin", ja varsinainen itse olemme järkevinä ajattelevina olentoina tuon eläimen yläpuolella. Tuo eläin meissä on itsekkyys, häijyys kaikki mahdolliset pahat himot, halut ja ahneus, mutta toisena sieluna meissä, joka on sekä eläimen, että järkiminämme yläpuolella on enkeli, eli hyvä meissä, se ominaisuus on jokaisessa ihmisessä myöskin. Siis olemme kolminaisia olentoja, koska samalla kertaa olemme eläimiä, ihmisiä ja enkeleitä.
Meissä on epäitsekkyyttä, mutta myöskin itsekkyyttä, ja valitsemme sitten näiden kahden väliltä. Vertauskuvallisesti pidämme toisessa kädessämme eläintä ja toiseen kädessä pidämme enkeliä, ja itse olemme keskivälillä. Joskus enkeli vetää meitä puoleensa hengen korkeuteen, ja toisella kertaa eläin vetää meitä - kiskoo alas hyvinkin syvään "kuiluun". Ajattelevina olentoina emme aina kuitenkaan osaa päättää, mikä on hyvää ja mikä on paha. Meistä tuntuu, kun "eläin" vetää meitä itsekkyyteen, että tämähän on hyvä, ompa hyvä olla, ja muodostamme itsellemme epikurolaisen filosofian, jonka mukaan elämän tarkoitus onkin nautinnossa. Mutta toisin sitten kun annamme "kätemme "enkelille, että nyt minut valtaa täydellinen rauha ja ihana onnen tunne, autuus, ja siinähän meille jää tuo omatunto, joka neovoo ja ohjaa meitä yhä uudestaan ja uudestaan kääntymään enkelin puoleen.
Jos kerta vilpittömästi etsimme Jumalallista totuutta, sitä enemmän järkemme neovoo meitä kääntymään enkelimme puoleen, sitä selvemmin näemme, että "eläimen" tuottama "hyvä" on sittenkin haihtuvaa, epäkelpoa ja arvotonta perustuksiltaan. Kun tottelemme enkelin ääntä niin huomaamme, että meidän on hyvä olla, ja se on parasta. Tällä tavalla kun etsimme totuutta, niin voi meille tulla hetki, jolloin silmämme todella aukenevat huomaamaan elämän todellisen tarkoituksen olevan siinä, että tottelisimme/noudattaisimme enkelimme kutsua. Tämä huomio tulee meille jossakin tapahtumassa, ja se on silloin meidän Damaskontapahtumamme se on meidän "kasteemme", se on meidän korkeamman järkemme/ymmärryksemme heräymistä. Henkistä uudestisyntymistä, silloin näemme totuuden. Tämän jälkeen ymmärrämme, että elämä on koulua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jes. 53:10
Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella.
Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan,
ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
Kenelel tämä on totta? Jokaiselle johon se uskossa sulautuu. Ei ole kyse sapattikansasta tai sunnuntaikansasta. Vaan uskovaisista. Ja tuota sovituksen sanomaa he levittävät sanoin ja töin.
Ja he tulevat kerran loistamaan kuin kirkkaat tähdet.
Dan. 12:2
Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.
3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.
kaikki todelliseen uskoon sisältyvä! Näin tulee kerran olemaan Ame ja amen!
adventismi opettaa ihan samoin ja silti te väitätte, että adventistit eivät ole kristittyjä. sanotte adventistien olevan saatania. outo ristiriita noissa teidän väitteissänne.