Montako ihmistä pitää kuolla samanaikaisesti, että julistetaan maansuru? Olisiko liput puolitangoissa ja eduskunnassa hiljainen hetki, jos rekkaa vastaan olisi tullut yksittäisen ihmisen ajama henkilöauto? Jos ei olisi, niin miksi ei? Onko läheisten suru ja murhe suurempi, jos samaan aikaan kuolee monta ihmistä. Onko läheisten suru erilainen, jos uhri on ollut suuronnettomuudessa vai kuollut yksinään? Tänäänkin on liikenteessä kuollut todennäköisesti joku ja muista syistä kymmeniä. Pitäisikö liputtaa nytkin ja viettää muistohetki, vai ovatko "tavallisesti" kuolleet vähempiarvoisia.
Montako pitää kuolla, että maansuru
kysyvä ei tiedä minne eksyy
111097
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on todellistunut ihmisten mielissä jutun saaman julkisuuden takia. Tämähän vain osoittaa sen, että ihmiset surevat kaikkia kuolleita, jotka jollain tavalla voidaan yksilöidä johonkin tiettyyn tapaukseen. Ei tämä sitä tarkoita, etteikö ihmiset surisi muita, voimme kuitenkin vain rajallisesti surra. Tämän takia tällaisia suuri onnettomuuksia on helpompi surra.
Omaisten suru on aina yhtä raskas, kuoli onnettomuudessa vain yksi läheinen tai yksi läheinen ja monta tuntematonta...Kumpaistakaan ei toivoisi kenellekkään.Tälläiset onnettomuudeet, missä menee monta ihmistä yhtä aikaa, ovat paljolti median takia niin paljon esillä (ei tarkoita, ettenkö olisi surullinen ja ettenkö välittäisi)mutta ilmeisesti ihmiset vasta tajuavat sen, kuinka pienestä elämä on kiinni, kun sattuu jotain tälläista josta sitten kaikki puhuu (Jokainen, joka on läheisensä menettänyt, joutuvat ajattelemaan elämän haavoittuvaisuutta).Voimia siis kaikille muillekkin läheisensä menettäneille!
hyvä huomio.. mie oo aatellu just samaa.. mut kyllähän tollanen jossa paljon ihmisiä kuolee koskettaa enemmän koko maata entä jos "yksitäin" kuolee...tiedä häntä?!
..mediat ei jauha päivätolkulla siitä jos yksi ihminen kuolee kuin siitä että monta ihmistä kuolee... siinä on täysin kysymys uhrien määrästä ja miten se voisi koskettaa lukijoita..
ja miten paljon se myy lehtiä ja kerää katsojia... raha puhuu; ensin sen puute ja sitten sen teko...
Aivan. Mielestäni tuollainen hehkutus tuntuu pikemminkin mässäilyltä kuin aidolta myötätunnolta. Onhan se kauhea asia, mutta silti. Suruliputus on toki hieno ele sekin, mutta olen itse miettinyt tuota samaa. Että eikö jokaista kuolemaa sitten pitäisi suruliputtaa.
on sosiaalipornoa parhaimmillaan... verta, ikävää, kyyneliä jne jne... kyllähän se ihmisiä kiehtoo, kuten tältä palstaltakin voi nähdä. "Osanottoni... olisikos niitä kuvia, mieluummin niitä, missä on ruumiita..."
Tietenkään kukaan kuollut ei ole (ainakaan ei saisi) vähempiarvoinen, mutta kun suuronnettomuus tapahtuu, niin se koskettaa hyvin montaa läheltä että se on koko maansuru. Suuronnettomuudet ovat tietysti poikkeuksellisen ikäviä asioita. Pieniä kolareita tapahtuu koko ajan, mutta niiden 2-4/5 uhria ei kosketa niin montaa ihmistä että se olisi maansuru. Kolarit ovat myös tavallisempi taphtuma... Sitä paitsi kai se on vähän niinkin että jos niiden takia eduskunnassa pidettäisiin hiljaisia hetkiä, ei siellä muuta enää tehtäisikään. En kiistä silti sitä etteikö yhdenkin ihmisen tapaturmainen kuolema on vakava asia ja suru omaisille.
Kait tässä tapauksessa asian teki ikävämmäksi se,että kaikki uhrit oivat niin nuoria,lähes lapsia. Jos me eläkeläiset joutuisimme vastaavaan onnettomuutee,niin ei se olisi läheskään näin traagista,koska olemme eläneet jo niin kauan ja nähneet lähes kaiken.Vanhan ihmisen kuolema on jotenkin luonnolista,vaikka kolarissa.
Ihminenhän ei vain hyväksy lapsen tai nuoren kuolemaa. Todellisuudessa hänen elinkaarensa on tullut täyteen. Vauvansa syntymän yhteydessä menettäneet jotuvat hyväksymään, että elinkaari voi olla vain vaikkapa 16 tunnin mittainen. Silti se on ko kokonainen eletty elämä.
Syvästi uskovat ihmiset hyväksyvät paremmin nuorten tai lasten kuoleman, koska se on selittämättömyydessään Jumalan tahto. Me "pakanallisemmat" sitten pullikoimme tätä tahtoa vastaan tai oikeastaan kaikkea sellaista vastaan, jota emme pysty hyväksymään.
Elämä on aina rajallinen ja se tulee joka tapauksessa päättymään. Mitä meidän sitten pitäisi eläissämme saavuttaa? Pitääkö hankkia omaisuutta, hyvä koulutus vai mikä on se asia, jonka vuoksi pitäisi elää niin kauan, että joku voi hyväksyä kuolemisen sitä sen kummemmin itkemättä tai suruliputtamatta?
Näin on,olen samaa asiaa pohtinut,ehkä vaan uutiskynnyksen ylittävät kuolleiden määrät lasketaan.Läheisten suru on varmasti aivan yhtä suuri kuin joukko kuolemissa,ja suru kohdataan ilman kriisiryhmiä.