Kuulun itse luterilaiseen kirkkoon, mutta tunnen itse kuuluvani enemmänkin hellareitten pariin (käyn tilaisuuksissa, nuortenilloissa, solussa jne.) jotka kaikki ovat juuri helluntalaisten ylläpitämiä ja olenkin jo jonkun aikaa miettinyt että eroaisin omasta kirkkokunnastani ja liittyisin helluntaiseurakuntaan ihan virallisesti kasteen kautta.
Äsken kummiskin lueskellessani näitä keskusteluja huomasin, miten helluntaisrk oli väitetty ulkokullatuksi jne ja että kyseisestä seurakunnasta aikoi erota ihmisiä. Itse en ole huomannut mitään tälläistä "meidän" seurakunnassamme, voisiko joku itse tämän kokenut vain kertoa mitä kasteella tapahtuu ja kaikesta yleiseenkin liittyvästäkin. Kiitos :)
Äsken kummiskin lueskellessani näitä keskusteluja huomasin, miten helluntaisrk oli väitetty ulkokullatuksi jne ja että kyseisestä seurakunnasta aikoi erota ihmisiä. Itse en ole huomannut mitään tälläistä "meidän" seurakunnassamme, voisiko joku itse tämän kokenut vain kertoa mitä kasteella tapahtuu ja kaikesta yleiseenkin liittyvästäkin. Kiitos :)
Vastaukset 37
Vanhimmat
todistat miten tulit uskoon ja että Jeesus on sun Herra etkä lue Harri Potterin kirjoja seurakunnalle ja sitten sinut kastetaan
Sopiva linkki, joka kertoo enemmän kasteesta :
http://www.netmission.fi/Saarnat/Raam_Kaste.htm
Pahoittelen kahden edellisen vastaajan epäasiallista vastausta.
Jos olet nuori, ymmärrän sinun halukkuutesi liittyä hellareihin. olen ollut aktiivi hellari ja jopa joskus palkattu nuoriso-ohjaaja. Hellareissa nuorisolle tarjotaan tunteisiin vetoavaa toimintaa ja joissakin seurakunissa jopa tasapainoittavasti ajattelun raaka-aineita elämän ja jumalisuuden ymmärtämiseen. Valitettavasti viime vuosina ja -kynneninä tuo ymmärtämispuoli on ontunut.
Et kuitenkaan ole valitsemassa sen pahempaa vaihtoehtoa kuin luterilaisuus, ehkä vain vähän erilaisempaa painotusta.
Lutkuissa on omat paremmat puolensa, joista kadehdin heitä, ja yritän omiani saada ymmärtämään sen, missä he ovat edellä meitä.
Toki meillä on paljon asioita, joissa olemme peräässä lutkuja.
Oleellisin ero on kai siinä sinun kannaltasi, että hellareissa on tiivis yhteisötunne, ja lutkut jättävät ilmapiirin avoimeksi ja välillä vähän tyhjäksi. Molemmat ovat kuitenkin tunnesidonnaisia asioita, joilla ei ole merkitystä todellisessa uskon asiassa.
Olen jo riittävän kauan elänyt tätä elämää,ja tutustunut useisiin seurakuntiin.Kyllä täytyy todeta,että helluntaisrk.ssa on raamatullisin opetus. Sehän on auktoriteetti uskovalle,Jumalan Sana. Itse en kuulu kuseiseen seurakuntaan,mutta haluan olla arvostelussani rehellinen. sisar
Minä en ole koskaan oppinut raamattua niin läpikotaisin, että uskaltaisin sanoa tuosta vaan, että joku on raamatullisin. Mutta pitäisikö kysyä, mikä suunta on rehellisin. Eikös se juuri peri maan ja vähän muutakin. Entiset veljet julistivat, että helluntaiherätys ei ehkä ole ainoa oikea, mutta meillä on "kirkkain valo". Häikäisevää omahyväisyyttä.
"entinen veli" eli isä-vainaani oli erittäin varma siitä, että vain helluntaikirkossa löytyy uskovia. minä taasen, kolmannen polven helluntai-taaplaaja, olen jo aikapäiviä törmännyt useaan tosiuskovaan luterilaiseen! :-))
Helluntaiseurakunnatkin ovat eri paikkakunnilla erilaisia.Hyvin paljon riippuu siitä mitä,ja kuinka opetetaan (raamattua). Kyllä toki seurakunnan jäsenetkin ovat erilaisia(niinkuin muuallakin). Seurakunnan johtokin määrää hyvin pitkälle,kuinka opetus annetaan. Onko Pyhällä Hengellä täysi hallintavalta ,vai onko vaan ylläpitävää toiminta? Tällä paikkakunnalla on kyllä tämän seurakunnan paimen niin kokonaan Kristukselle antautunut ja rukouksen ihminen. Seurakuntakin on sen mukainen. Toiset seurakunnat ovat alkaneet kadehtimaan. Jumala valvoo Sanaansa. sisar
""Onko Pyhällä Hengellä täysi hallintavalta ,vai onko vaan ylläpitävää toiminta? ""
Kuinka erotat Pyhän Hengen täyden hallintavallan tavallisesta toiminnasta? Olisi mukava tietää...
Monella tavalla seurakuntiin on tämän maailman henki tullut,sitä ei kai kukaan voi väittää. Pikkuhiljaa mukautuminen. Ei Jumalan Sana,ole enää ohjeena. Silloinhan toimintakaan ei ole enää Hengen johtamaa. Kyllähän tämä on selvästi Raamatussa sanottu.
siis sanan mukainen toiminta = hengen toimintaa.
EI sanan mukainen toiminta on vain toimintaa???
Kenen tulkinta sanan mukaisesta toiminnasta on sitä Hengen toimintaa?
Fariseuksetkin toimivat mielestään sanan mukaan ja vieläpä kirjaimellisesti, onko heidänkin toimintansa Hengen toimintaa???
Uudessa Testamentissa on ohjeet. Jeesuksen opetukset ja viitoittamansa tie.
tietä kaikki mielestään kulkevat, ja kulkevat kuitenkin eri suuntiin, koska tulkitsevat Jeesuksen oppeja erilailla.
En vieläkään saanut selvää, mistä oikein erotat Hengen toiminnan srk:n ns tavallisesta toiminnasta.
Pääpiirteittäin olen kanssasi samaa mieltä siitä, että raamatun oppi on peruskriteeri, eikä esim kokemukset, joilla moni perustelee Hengen toiminnan.
Aletaan tuomaan maailman henkeä seurakuntaan. Mielistellään ihmistä.Ei uskalleta sanoa totuutta,-jos loukkaantuu. Eihän Uus-testamentillinen seurakunta ole mikään "mailmallinen kultapossukerho". Jeesus haluaa saada ensimmäisen sijan sydämessämme ja hallintavallan. Jos niin on,eikö se silloin ole Hengen johto ? En osaa tätä sanoilla selittää. Tiedän varmasti ,että sinäkin tämän oikein hyvin ymmärrät.
vaihda helluntaiseurakuntaan koska viihdyt siellä! myös minä olin osallisena noissa ko. keskusteluissa ja arvostelin helluntain nykytilaa, mutta kuten sanottu; eivät kaikki seurakunnat ole "huonoja". jos koet kyseisen seurakunnan kodiksesi, ilman muuta vaihdat sinne!
älä ainakaan keskustelupalstojen arvostelujen takia jätä tekemättä sitä, mihin jumala sinua kutsuu! ja vaikka muut ei viihtyisikään siellä, ei sillä ole merkitystä jos itse vain tunnet viihtyväsi siellä.
meidän uskovaisten tulisi olla varovaisia mitä täällä kirjoitamme. myös uskosta osattomat lukevat näitä!
ovat henkilöt, jotka jostain syystä ovat katkerina jättäneet seurakuntansa, ja sitten yksipuolisesti teilaavat seurakunnat syyllisiksi. sotaan kyllä tarvitaan kaksi osapuolta.
Kyllä uskallan suositella helluntaiseurakuntaa täysin kunniallisina ja keskustelu avaaja voi täysin luottaa ja mennä sisään,ja kun itsellä on oikea asenne mennessään, niin siitä tulee ihan hyvää jälkeä.
Sensijaan kehoittaisin välttämään emo-helluntaiseurakunnasta eronneita kuppikuntia, monet City.seurakunnat on jusniitä, samoin "LwetsOrd" UskonSana" Elävä Sana" vai oliko se Elämän Sana?
Näitä tulisi karttaa, ne ovat enemmän tai vähemmän,sielullisen "positiiviseen" ajatteluun perustuvia ja menestysteologiaa julistavat, ja ovat hyljänneet Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, vaikka väiittävätkin olevansa raamatullisia, eivät ole sitä raittiisti, sielun voimia harrastetaan, Jeesuksen vaikuttaman uskon sijaan, uskotaan kyllä Jumalaan, mutta ei anneta Jeesukselle sitä arvovaltaa joka Hänelle kuuluu.
Vain ja ainoastaan yksin Jeesuksen vaikuttaman ja yllä pitämän uskon perustalla Pyhän Hengen kautta.
Ero uskon ja uskon välillä on siinä, että nämä uusteologit opettavat , että niinkuin uskot, niin sinulle tapahtuu! Tässä on kysymys OMASTA uskosta, siitä mitä minä uskon?
Sensijaan raamatullisen evankeliumi, opettaa uskomaan Jeesukseen Kristukseen ja HÄNEN vaikuttaman uskoon, siihen uskoon jonka Jeesus vaikuttaa ja lahjoittaa uudestisyntymässä, siinä on iso ero, uskon ja uskon välillä.
Ei uskoa siihen mitä itse uskoo, vaan uskoa Jeesukseen ja omistaa se usko, jonka van Hän voi antaa ja lahjoittaa.
Sinulla on usko Jumalaan kun haluat antaa elämäsi Jumalalle, sillä ilman uskoa, että Jumala on, ei voi tulla Jumalan luo.
Nyt sinä saat tullessasi Jeesuksen luo, Häneltä USKON joka pelastaa, sitä uskoa meissä itsessämme ei ole.Ja se on Jeesuksen sisäinen tunteminen, ja omistaminen. Siinä ei ole mitään omaauskoa, sen vaikutta yksin ja ainoastaan Jeesus Kristus!
että saan kuulua helluntalaisiin, se on koti jonne on kiva mennä, eikä kukaan katso kieroon vaikka sinne tulee laitapuolen kulkijoita "kahffeen" höyryt suusssa.
seurakunta koostuuu juuri niistä uskovista jotka ovat tehneet parannuksen ja haluavat kulkea taivastietä. Rohkeasti mukaan vaan ja opetusta saamaan. Jumala ei synnytä kadulle vaan seurakunnan yhteyteen. Siunausta rohkealle päätöksellesi. :)
halusit jonkun kertovan, mitä kasteella tapahtuu ja muutakin siihen liittyvästä! tässäpä muutamia ajatuksia:
helluntaikirkossa opetetaan, että kaste seuraa uskoa eli ensin on parannus, sitten usko ja siitä eteenpäin kaste.
kaste siis ymmärretään uskoa vahvistavana tapahtumana, ei uskoa synnyttävänä! kasteen jälkeen liitytään aina seurakuntaan jäseneksi, kuten olet jo näköjään asian ymmärtänytkin.
et ilmeisesti ole koskaan ollut "seurakuntasi" kastetapahtumassa, koska kyselet siitä? itse "rituaali" menee seuraavasti: aivan, kuten Jeesuskin (mark.1:9-10), kaste tapahtuu humauttamalla kastettava veteen! tämä voi ulkopuolisesta kuulosta hieman älyvapaalta, mutta eihän se ole sen omituisempaa, kuin lapsen pään siveleminen vedellä tai joku muu maallisempi rituaali. aivan kuten avantouimarille avantoonmeno on luonnollinen rituaali, kastealtaaseen meneminen on uskovalle luonnnollista! :-)
en tiedä, milloin/mistä on tullut tavaksi, että kastettavat pukeutuvat valkoisiin vaatteisiin? eli kasteelle ei yleensä mennä omissa vaatteissa!
itse kastaminen tapahtuu niin, että kastettava marssii veteen, jossa kasteavustaja/kastaja odottaa. avustaja ehkä rukoilee lyhyesti ja toteaa kastettavan tunnustaneen suullaan uskonsa eli ikäänkuin ilmoittaa kastettavan olevan uskossa Jeesukseen ja kastaa tämän "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" upottamalla kokonaan veteen. kiintoisa yksityiskohta on, että veteen upottaminen tapahtuu yleensä kallistamalla kastettava taaksepäin, ei eteenpäin! hukkumisvaaraa ei ole, koska avustaja pitelee kastettavaa kiinni eli uimataito ei ole välttämätön! :-))
kasteen jälkeen kastettava pukee omat vaatteet päällensä ja kamuaa takaisin kirkkosaliin, jossa hänet (yleensä tilaisuuden lopussa) siunataan seurakunnan jäseneksi.
kastetilaisuudet seurakunnissa ovat muuten avoimia tapahtumia ja niitä voi siis mennä aivan uteliaisuuttaan seuraamaan. pelko siitä, että tulee väkisin kastealtaaseen raahatuksi, on turha. en ole näet koskaan nähnyt, että kirkkokansaa hypnotisoitaisiin lisäkastettavien toivossa!
vaikka alkuseurakunnassa uskoontulleet kastettiin välittömästi, nykykäytäntö on toisenlainen. uskoontulleen toivotaan todellakin ymmärtävän asian oikean laidan ja haluavan nimenomaan tehdä kasteellemenosta henkilökohtaisen päätöksen.
itsekin, hieman yli kaksikymppisenä uskoontulleena, mietin asiaa lähes vuoden.
olen pyörinyt kuvioissa aikamoisen pitkään ja tunnen edelleen helluntaiseurakunnan minulle sopivaksi hengelliseksi kodiksi.
Vanhimmat kastetapahtumasta kertovat dokumentit, katakombeista löytyneet piirustukset, kertovat kastettavan olleen kumartuneena eteenpäin ja vettä oli valeltu kastettavan päähän.
pitkältä ajalta on löydetty kaste kappeli, jossa oli kastealtaat!
Kastekuvauksissa Raamatussa ei missään todeta, että kastettava olisi mennyt kokonaan veden pinnan alle! Sanonnat "paljon vettä, astui veteen, astui vedestä, nousi vedestä" veteen voi astua nilkkojen syvyyteen, ja vedestä voi nousta samasta syvyydestä. Tiettävästi Jordan virran kohta on ollut hyvinkin matala, missä kasteita on kerrottu tapahtuneen. Jeesusta ei myöskään haudattu maan pinnan alapuolelle maahan upottamalla, vaan kalliohautaan, jonka edessä oli kivi.
saman asiaahan se ajaa, kallistuuko eteen vai taakse, oikealle vai vasemmalle! minä kallistuisin vanhana vasemmistolaisena mieluummin vasemmalle kuin oikealle...mutta minut on kuitenkin kastettu taaksepäin humauttamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
jos nyt vesien syvyyksistä täytyy alkaa kiistellä...oikeassa olet, että raamattu kyllä kertoo nimenomaan, että johannes kastoi ainonissa, "koska siellä oli paljon vettä" (joh.3:23). miksi siis veden paljoutta täytyi vakuutella, jos pieni maljallinen olisi riittänyt pään kastelemiseen?
Vanginvartijan kodissa, mahtoiko olla paljon vettä? Valettiinko ensin betonista altaita? Kastaminen tapahtui "viivytyksettä", sanoo Raamattu.
Mites katakombeissa kastaminen?
Kallioon ainakin hakattiin syntymäpäivä,kastepäivä ja kuolinpäivä. Päivämäärät osoittavat, että lapsia kastettiin.
Kastetapoja lienee ollut käytössä useita, riippuen tilanteesta ja olosuhteista, missä kastaminen on tapahtunut.
Israelin kansan kaste Punaisen Meren ylityksessä, vesi tuli todennäköisesti ukkospilvestä, joka heitä seurasi ja joka oli peittona Herralle, joka kulki heidän mukanaan.
jospa vanginvartijalla oli rantatontti? :-)
kastetapoja on varmasti ollut, kuten on edelleenkin, monta, mutta raamattu UT antaa kyllä selvän infon uskovien kasteesta.
mitä mahdat meinata israelin kansan kasteella?
Vanginvartija oli liikkeellä juuri vankilasta paenneen vangin kanssa (=Paavali), joten on hyvin epätodennäköistä, että tuskin vanginvartijan perheelle kovin näyttäviä kastetilaisuuksia siinä tilanteessa järjestettiin!
Israelin kansan kaste Mooseksen kautta Kristuskallioon. HUOM! myös sylilapset kastettiin!
1.Kor.10
1. Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi.
2. ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä
3. ja söivat kaikki samaa hengellistä ruokaa
4. ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.
VT:n mukaan kansa uskoi kasteen saatuaan:
2.Ms.14
31. Ja Israel näki sen suuren teon, jonka Herra teki tuhotessaan Egyptiläiset. Silloin kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta.
Hieno esikuva VT:sta. Rakastan niitä
Voi olla kuitenkin liian pitkälle vietyä vertauskuvan selitystä, se , että Kansa käsitetään kirjaimellisesti. Hengellinen israel kylläkin muodostuu hengellisistä lapsista ja jopa sylivauvoista, mutta johtopäätös, että ko paikka puoltaa lapsikastetta???...
En itse rohkenisi vetää niin pitkälle menevää johtopäätöstä.
Minulla on vakaa käsitys, että jäsenyyteen perustuva seurakuntamalli ei ole oikea. Ainakaan se ei ole raamatullinen. Seurakuntahan on yksi. Jäseneksi liittyminen on tavallaan kannanotto siitä, että uskovat jossain toisessa "seurakunnassa" eivät kuuluisikaan tähän yhteen seurakuntaan. Sanottaessa "me mitkä_tahansa_laiset", erotutaan muista kristityistä, ja julistaudutaan lahkoksi. Tällaisesta puoluemielisyydestä Raamattu varoittaa (mm. 1.Kor.)
Eroa kirkosta ja mene kasteelle, niin kuin omatuntosi kehoittaa ja Raamattu käskee. Kasteessa sinut liitetään Jeesukseen Kristukseen ja olet Kristuksen ruumiin, seurakunnan jäsen. Raamatussa ei puhuta mitään Helluntaiseurakuntaan liittymisestä, joten sitä sinun ei tarvitse tehdä. Olethan tähänkin asti ollut tervetullut uskovien joukkoon.
Jeesuksen siunausta
raamattu antaa selvän kuvan seurakunnasta sekä globaalina seurakuntana, johon kuuluvat kaikki Jeesukseen uskovat kirkkokunnista riippumatta, että myös paikallisseurakunnasta, jonka yhteyteen tullaan kasteen kautta.
koko uusi testamentti jälkeen 4 evankeliumin on täynnään paikalliseurakunta-asiaa ja ilmestyskirjan alusta (luvut 2 ja 3) voi vielä tehdä yhteenvedon paikalliseurakuntia koskevista opetuksista!
oma koti-seurakunta on yes!
Ainoa Raamatun mainitsema peruste rajata "paikallisseurakuntia" liittyy paikan ongelmaan. Yksikkö josta puhutaan seurakuntana on "kaupunki". Milloinkaan ei mainita missään kaupungissa olleen useampia, kuin yhden seurakunnan (=sillä paikkakunnalla asuvat uskovat).
Jako kirkkokuntiin ei perustu Raamattuun. Se on vähintäänkin puoluemielisyyttä. Miksi uskovan tulisi olla osa sitä järjestelmää? Sehän on vastoin Jeesuksen ylimmäispapillista rukousta (Joh.17).
jako kirkkokuntiin ei tietenkään perustu raamattuun, mutta sitä et voi sinäkään kiistää, jotteiko jokaisessa kristillisessä kirkkokunnassa olisi uudestisyntyneitä uskovia.
minä uskon vakaasti ja olen myös käytännössä tullut toteamaan, että Jeesuksen rukous "että he kaikki olisivat yhtä" toteutuu kyllä seurakuntarjoista huolimatta. jos vaikka asia ei aina niinkään käytännössä pääse toteutumaan , niin aivan varmaan kaikki uskovat ovat "yhtä" Jumalan silmissä.
meidän uskovien olisi siis syytä katsoa peiliin tässä(kin) asiassa, "että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt" joh. 17:21.
Minusta ei ole päättämään Jumalan puolesta, kuka on Hänen kansaansa. En kiistäkään sitä, etteikö jokaisessa kirkkokunnassa voisi olla uudestisyntyneitä, Jeesuksen omia. Miksi Raamattu muuten sanoisikaan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani"?
Mikä on Jumalan suunnitelma siitä, miten "kaikki jälleen kohdallensa asetetaan"? Mitä on hajaannuksesta pois lähteminen? Ainakaan se ei ole kirkkokuntien rajoista kiinni pitämistä.
Raamattu painottaa monessa kohdassa meille uskoville sitä, että "te rakastaisitte toisianne". Rakastakaamme Sanaa enemmän kuin omaksumaamme käsitystä Hänestä. Jo se luo edellytyksiä yhteydelle.
Tuli mieleeni verrata oppiriitoja stereonäköön. Ihmisen silmät näkevät hieman erilaisen kuvan. Tämä ei aiheuta mielessämme ristiriitaa, vaan hahmotamme niistä saman näkymän, jossa on vielä syvyysvaikutelma. Toisinaan voi toisen silmän edessä olla esine, joka estää sitä näkemästä koko kohdetta. Olo on hiukan ristiriitainen riippuen siitä, mihin keskitymme. Katselemalla kohdetta vapaalla silmällä, siitä saa tarkan kuvan. Toinen silmä näkee vain osan. Ymmärrämme tämän vaistomaisesti ja luotamme enemmän vapaan silmän kuvaan. Jos molemmat silmät keskittyvät esteeseen, voi alkuperäinen kohde hämärtyä täysin. Ratkaisemme tämän ristiriidan poistamalla esteen tai siirtymällä sen takaa pois.
Mielestäni neuvosi seurakunnan jäsenyyteen liittyen oli aika mielenkiintoinen.
Ymmärrän kyllä, että on yksi seurakunta, johon kuuluvat kaikki Kristukseen ja Hänen sovitustyöhönsä uskovat. Kirkkokuntia kuitenkin on useampia, millekä yksi täällä maassa tarpova uskovainen ei mitään voi. Kuitenkin uskovien yhteys ja hengellisen opetuksen saaminen ovat tärkeä asia. Jos kukaan uskovainen ei liity eikä kuulu mihinkään seurakuntaan, mistä muita uskovaisia, joiden seuraan on tervetullut löytyy?
Itse olen käynyt kasteella ja liittynyt aluksi babtistiseurakuntaan ja myöhemmin muuton takia helluntaiseurakuntaan. Sillä en kuitenkaan halua erottautua muista uudesti syntyneistä kristityistä, vaan rakentua yhteisestä uskosta ja olla sillä paikalla, jonka Isä on mulle varannut.
En halunnut liittyä mihinkään jäseneksi silloin kun minut kastettiin. Vaikea sanoa, miten paljon horjutin sillä järjestelmää. Liittymättömyys ei estä saamasta opetusta eikä olemasta yhtä muiden kanssa. Onhan tosi, että esim. helluntailaisten kokouksiin on kaikilla vapaa pääsy, eikä baptistien ovella käännytetä helluntailaisia takaisin. Aina on mahdollista järjestää kotikokouksia. Tuskin niissäkään jäsenkirjoja tarkistetaan.
Sekään ei ole liittymisen peruste, että muuten leimautuisin kummalliseksi. Meitä puolueettomia kristittyjä on käsittääkseni paljonkin. Esim. Kiinassa on kenties useita kymmeniä miljoonia kristittyjä. Viralliset tilastot tuntevat kymmenisen miljoonaa puolueen valvomien kirkkojen jäsentä.
Raamatussa ei kerrota missään että seurakuntia olisi perustettu. Kaikki meni suunnilleen näin:
- apostolit saarnasivat paikkakunnalla Kristusta
- ihmisiä tuli uskoon ja kastettiin
- sitten siellä todettiin olevan seurakunta
- pidemmälle edistyneitä asetettiin myöhemmin vanhemmiksi
Paavalin työstä ei syntynyt Paavalilaisia, eikä Apolloksen jäljiltä Apolloslaisia. Pietari ei perustanut nimelleen kirkkoa. Tämän tapaistakin kaavailevia moitittiin lihallisuudesta.
Varmasti onkin noin, ettei liittymättömyys estä olemasta mukana koska seurakuntiin tottakai on vapaa pääsy kaikille ja kaikki ovat tervetulleita. Mutta edelleen jos kaikki uskovaiset ajattelisivat samoin ja jäisivät ulos seurakunnista, niin ei olisi niitä esim. helluntailaisten kokouksia joihin kaikki ovat tervetulleita tai babtistiseurakuntien ovia joilta ei käännytetä pois.
Joten kyllä ainakin oma toiveeni ja rukoukseni on, että kaikki uskoon tulleet löytäisivät sen seurakunnan, jonka voivat kokea hengelliseksi kodikseen.
Kiinaan palatakseni. Siellä maanalainen seurakunta kokoontuu kodeissa. Minusta siinä on se hyvä puoli, että vältetään uskonelämän seremoniallistuminen. Se säilyy selvemmin osana elämää. Kotikokouksessa on hiljaisenkin helppo avata suunsa ja tuoda jotain yhteiseksi rakennukseksi. Yksinomaan suurissa kokouksissa käyden ihminen voi passivoitua, koska näissä keskustelu on aika yksisuuntaista.
En nyt ihan suoralta kädeltä noita isoja tilaisuuksia tyrmääkään. Onhan niistä Raamatussakin selviä mainintoja. Lähinnä haaveeni on, että esim. helluntailaiset ja baptistit voisivat poistaa nimikyltit ovistaan ja kuulua yksinomaan Kristukselle. Nykyiset "seurakunnat" voisivat olla selkeäsati saman seurakunnan eri kokoontumispaikkoja. Niiden tavoitteena ei olisikaan jäsenien saaminen, vaan Kristuksen ruumiin rakentaminen. Löytyykö tähän rohkeutta?
Pelkään, että vapaatkin suunnat tulevat kaatumaan paavin syliin. Luterilainen kirkko on jo mennyttä. Se vie sitten vuorostaan muutkin. Sitä se ekumenia teettää. Uskollisia jäseniä on helppo manipuloida. Uuden harhaopin tullessa sitä kyllä vastustetaan, mutta sitten vastustus laantuu kun sillä ei ollutkaan vaikutusta. Ja kuka sitä nyt sentään omasta rakkaasta kirkosta eroaa. Kohta tämä oppi onkin sitten jumalansanaa. Näin on aina ollut, sen täytyy olla Jumalan tahto.
Laitan tähän linkin seurakunta-asiaa käsittelevään kirjoitukseen. Se on (sivun pitäjän kommentoima) viimeinen luku Watchman Neen puheista kootusta kirjasta "Apostolinen lähetystyö".
http://www.kolumbus.fi/gematria/Nee9.htm
Eli, ajatteletko siis että kenenkään ei pitäisi sitoutua mihinkään seurakuntaan? Ja silti hommat pyöris? Kukaan ei ottaisi vastuuta mistään ja ihmiset vain kokoontuis yhteen? Ja kaikki uskovaiset pystyis olemaan samaa mieltä kaikesta? Hieno ajatus ja niinhän se joskus tulee olemaan. Mutta mitä nyt on uskovaisten ihmisten kanssa ollut tekemisissä niin ei ehkä ihan tässä vaiheessa onnistu.
Tuosta paavin syliin kaatumisesta. Mulla on ittellä sellainen mielikuva, että helpommin yksinäiset harhailijat on kaikkien opin tuulten heiteltävissä? Tuo nyt oli kyllä yleistystä sen perusteella mitä itse tunnen uskovia ihmisiä. Eihän se varmaan kaikkien kohdalla ole niin.
http://www.omaphpbb.com/administrator.html
Kai sinä nyt tiedät, että ihmisillä on tapana mustamaalata toinen toistaan. Ei puhuvat sitä paskoo.