Olipa kerran kuningas. Hän oli nuori ja kokematon, mutta kuvitteli olevansa vahva ja viisas, kaikin tavoin täydellinen. Luonnollisesti kuningas halusi, että kaikki ihmiset palvoisivat ja tottelisivat häntä. Kuningas kuitenkin huomasi, että hänen maassaan oli ihmisiä, jotka eivät halunneet totella kuninkaan jokaista oikkua. Kuningas tulistui ja tapatti kaikki, jotka eivät palvoneet maata hänen jalkojensa alla. Henkiin hän jätti ainoastaan fanaattisimmat kannattajansa. Verilöylyn jälkeen kuningas ei katunut tekoaan, mutta myönsi, että oli ehkä antanut kostonhimolleen hiukan liikaa valtaa.
Vuodet kiirivät ja kuningas sai kolme poikaa. Pojat olivat erilaisia kuin olla voivat. Ensimmäinen oli kuninkaan silmäterä, viisas ja komea, kuin kuningas itse. Toinen taas oli kieroon kasvanut sekopää, joka kapinoi jatkuvasti kuningasta vastaan. Kuningas oli poikansa tietenkin itse kasvattanut eikä aina näyttänyt parasta esimerkkiä. Kuningas ei kuitenkaan nähnyt itsessään vikaa poikansa käytökseen. Kolmas oli vielä vasta pieni poika, keskenkasvuinen ja hiukan tyhmänlainen.
Kuninkaan pojille lankesi ankeat kohtalot. Keskimmäinen, kapinallinen poika yritti eräänä päivänä vallankaappausta siinä onnistumatta. Hänet kuningas heitätti linnansa syvimpään tyrmään vailla toivoa pois pääsystä.
Kapinallinen poika oli huijannut kuninkaan pienimmän pojan auttamaan itseään. Pienimmän poikansa kuningas heitätti ulos linnasta elämään oman onnensa varassa, vaikka poika oli vielä niin pieni, ettei edes ymmärtänyt tehneensä mitään väärää.
Ensimmäisen pojan kohtalo oli kuitenkin huonoin. Hänet kuningas antoi omalle kansalleen uhrattavaksi ihmisuhrina itselleen, jotta voisi antaa heille anteeksi heidän vanhempiensa aiemman kapinoinnin. Joidenkin kansalaisten mielestä tämä oli erittäin hämmentävää. Lisäksi he huomauttivat, että miksi heitä syytettiin heidän vanhempiensa aiemmasta niskuroimisesta. Kuningas suuttui jälleen arvovaltansa kyseenalaistamisesta. Hän päätti, että sopiva rangaistus olisi heitättää myös nämä rikkurit ikuisiksi ajoiksi linnansa tyrmään seonneen ja pahan poikansa kidutettaviksi. Jäljelle jääneille, kuninkaalle loppuun saakka kuuliaisille kansalaisilleen kuningas päätti järjestää suuret juhlat linnassaan. Sen pituinen se.
Vuodet kiirivät ja kuningas sai kolme poikaa. Pojat olivat erilaisia kuin olla voivat. Ensimmäinen oli kuninkaan silmäterä, viisas ja komea, kuin kuningas itse. Toinen taas oli kieroon kasvanut sekopää, joka kapinoi jatkuvasti kuningasta vastaan. Kuningas oli poikansa tietenkin itse kasvattanut eikä aina näyttänyt parasta esimerkkiä. Kuningas ei kuitenkaan nähnyt itsessään vikaa poikansa käytökseen. Kolmas oli vielä vasta pieni poika, keskenkasvuinen ja hiukan tyhmänlainen.
Kuninkaan pojille lankesi ankeat kohtalot. Keskimmäinen, kapinallinen poika yritti eräänä päivänä vallankaappausta siinä onnistumatta. Hänet kuningas heitätti linnansa syvimpään tyrmään vailla toivoa pois pääsystä.
Kapinallinen poika oli huijannut kuninkaan pienimmän pojan auttamaan itseään. Pienimmän poikansa kuningas heitätti ulos linnasta elämään oman onnensa varassa, vaikka poika oli vielä niin pieni, ettei edes ymmärtänyt tehneensä mitään väärää.
Ensimmäisen pojan kohtalo oli kuitenkin huonoin. Hänet kuningas antoi omalle kansalleen uhrattavaksi ihmisuhrina itselleen, jotta voisi antaa heille anteeksi heidän vanhempiensa aiemman kapinoinnin. Joidenkin kansalaisten mielestä tämä oli erittäin hämmentävää. Lisäksi he huomauttivat, että miksi heitä syytettiin heidän vanhempiensa aiemmasta niskuroimisesta. Kuningas suuttui jälleen arvovaltansa kyseenalaistamisesta. Hän päätti, että sopiva rangaistus olisi heitättää myös nämä rikkurit ikuisiksi ajoiksi linnansa tyrmään seonneen ja pahan poikansa kidutettaviksi. Jäljelle jääneille, kuninkaalle loppuun saakka kuuliaisille kansalaisilleen kuningas päätti järjestää suuret juhlat linnassaan. Sen pituinen se.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.