Kieliasiantuntijat ovat sitä mieltä, että "tavallinen" kansalainen ei voi oppia kahta kieltä useampaa kieltä "kunnolla".
Jos tämä pitää paikkansa ja miksi ei pitäisi, sillä mm. prof. Juha Janhunen on sitä mieltä.
Jos lasketaan pois ne kielinerot joille 3-4 kieltä ei ole mikään ongelma ja otetaan mukaan sellaiset muut tavalliset ihmiset joille kielen opiskelu ei ole yhtä helppoa vaikka esim. matematiikka on leikittelyä. Siis ei ole tyhmistä ja lahjattomista henkilöistä kysymys mutta kielten oppiminen vain tuntuu vaikealta.
Kysymykseni kuuluukin, että kumpi olisi parempi vaihtoehto; yrittää siitäkin huolimatta pakottamalla opettaa näille henkilöille 2-3 vierasta kieltä vai keskittyä esimerkiksi yhden vieraan kielen opiskeluun ja onnistua sen oppimisessa niin hyvin, että siitä kielitaidosta olisi jotain hyötyäkin?
Meidän nykyinen kielipolitiikkamme on juuri tällaista pakottamista jossa kansalaisia pakolla pakotetaan opiskelemaan 2-3 vierasta kieltä ja joissa tulokset ovat sellaisia, että ei hyvällä tahdollakaan voida puhua kielitaidosta. Olisiko sittenkin kansantaloudellisesti ja kansan edun mukaisesti parempi vaihtoehto, että annettaisiin näiden kielinerojen opiskella ne 2-3 kieltä jotka kansan taloutta ajatellen olisi kohtuullista antaa heidän verovaroilla opiskella? Loput kansasta jotka eivät lukeudu tähän kielinerojen joukkoon voisivat keskittyä yhteen vieraaseen kieleen joka luonnollisesti olisi tätä nykyä englanti mutta sillekin voisi olla vaihtoehto.
Luultavasti hyvin opittu englanti auttaisi heitä huomattavasti enemmän kuin 2-3 huonosti tai joissakin tapauksissa täysin oppimatta jäänyttä kieltä.
Jos tämä pitää paikkansa ja miksi ei pitäisi, sillä mm. prof. Juha Janhunen on sitä mieltä.
Jos lasketaan pois ne kielinerot joille 3-4 kieltä ei ole mikään ongelma ja otetaan mukaan sellaiset muut tavalliset ihmiset joille kielen opiskelu ei ole yhtä helppoa vaikka esim. matematiikka on leikittelyä. Siis ei ole tyhmistä ja lahjattomista henkilöistä kysymys mutta kielten oppiminen vain tuntuu vaikealta.
Kysymykseni kuuluukin, että kumpi olisi parempi vaihtoehto; yrittää siitäkin huolimatta pakottamalla opettaa näille henkilöille 2-3 vierasta kieltä vai keskittyä esimerkiksi yhden vieraan kielen opiskeluun ja onnistua sen oppimisessa niin hyvin, että siitä kielitaidosta olisi jotain hyötyäkin?
Meidän nykyinen kielipolitiikkamme on juuri tällaista pakottamista jossa kansalaisia pakolla pakotetaan opiskelemaan 2-3 vierasta kieltä ja joissa tulokset ovat sellaisia, että ei hyvällä tahdollakaan voida puhua kielitaidosta. Olisiko sittenkin kansantaloudellisesti ja kansan edun mukaisesti parempi vaihtoehto, että annettaisiin näiden kielinerojen opiskella ne 2-3 kieltä jotka kansan taloutta ajatellen olisi kohtuullista antaa heidän verovaroilla opiskella? Loput kansasta jotka eivät lukeudu tähän kielinerojen joukkoon voisivat keskittyä yhteen vieraaseen kieleen joka luonnollisesti olisi tätä nykyä englanti mutta sillekin voisi olla vaihtoehto.
Luultavasti hyvin opittu englanti auttaisi heitä huomattavasti enemmän kuin 2-3 huonosti tai joissakin tapauksissa täysin oppimatta jäänyttä kieltä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei hyvä kielitaito synny koulussa ikäänkuin koulusta tulisi ulos kieltä sujuvasti hallitsevana. Kyse on siitä miten kieltä koulun ulkopuolella käyttää. Koulu antaa vasta pohjan. Sen takia koulussa pitäisi antaa pakolliset pohjat mahd. monesta kieleistä. Aikuisena sitä sitten voi tarpeen/halujen mukaan parantaa. Ei kielten oppiminen lopu opiskelujen päättymiseen. Lisäksi 10-20 -vuotiaan on vaikea oppia kieliä, koska siinä iässä ei muutenkaan aina niin puheliaita olla. Aikuiselta se käy. Näin ollen vähän huonomminkin opittu kieli koulussa on arvokas asia.
Minä on varmasti ole mikään kielinero (enempi matematiikkaa), mutta puhun yhtä vierasta erinomaisesti, toista vierasta hyvin ja toista kotimaistakin hyvin. Mutta tämä taito on tullut kielten käytön myötä.
Itseäni harmittaa, että ei tullut valittua yläasteella/lukiossa D- kieltä, niin sitä olisi nyt helppo oppia lisää.
Nyt valitsisin siihen venäjän. Omatoimisesti sitä kun on aika vaikea oppia.
Huomaa kyllä, että kielten oppimisesta puhuvat kovaäänisimmin ne, jotka eivät ole niitä itse oppineet.
Ruotsin kielellä on vielä lisäarvoa sen lisäksi, että se on sekä vieras että kotimainen kieli. Muilla kielillä ei tätä ominaisuutta ole. Ehkä venäjästä joskus sellainen tulee. Vaikka haistatteluja tulee, niin God svenska dagen!
nettifennot kun luulevat, että D-kieli on jokin vitamiini...
Ruotsinkieli on VAIN vieras kieli ja hyvin pieni sellainen. Eli ruotsinkielen merkittävin ominaisuus on turhuus, ainakin suomalaisille.
kaikki oppi taitaa olla turhaa.
häntä vieläkin harmittaa ettei tullut valittua D-kieltä.
Hän oli varmaan sellainen lukutoukka, jolla ei ollut harrastuksia, kavereita eikä muuta elämää.