Suomi viettää Ruotsin hullun kuninkaan päivää 6.11. kautta Suomen. Koko Suomi liputtaa Ruotsin riistäjäkuninkaista pahinta eli Kustaa Adolfia joka vuosi 6.11. MIKSI?
Ikuinen häpeä suomenruotsalaisuudelle suomalaisten tapattamisen juhlimisesta 6.11, ikuinen häpeä vahvalle ruotsalaisuudelle, ikuinen häpeä "pyhälle ruotsalaiselle maalle", ikuinen häpeä SFP:lle, puolueelle, jolla ei ole edes suomalaista nimeä puolueena!
Carl Gustaf Emil Mannerheim osallistui Lützenin taistelun 300-vuotismuistojuhlaan yhdessä sotilasvaltuuskunnan kanssa Lützenissä, Saksassa lokakuussa 1932. Kirkonmenojen jälkeen Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf esitti Ruotsin tervehdyksen. Sitten Mannerheim vuorostaan tervehti sankarikuninkaan muistoa lausumalla:
”Kaukaa pohjolasta olemme tulleet Lützeniin tuomaan Suomen tervehdyksen kuolemattomalle sankarille, rakastetulle kuninkaalle, ja siunaamaan esi-isäimme muistoa, jotka rinnan veljiensä ja uskonystäväinsä kanssa taistelivat ja vuodattivat vertaan hänen voitollisten lippujensa alla”
Mannerheim mainitsi puheessaan myös uskonpuhdistuksesta ja huomautti siitä, kuinka Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä.
Puheen loppu kuului irvokkaasti näin:
”Kustaa II Adolfissa, sotapäällikössä ja valtiomiehessä, maani viljelyksen edistäjässä ja sen itärajan turvaajassa Suomen kansa yhä vielä kunnioittaa jaloimmillaan ilmenevää miehuutta, tahdon ylväyttä, aatteen lentoa, pyrkimysten puhtautta ja uskon nöyryyttä.”
(Lähde: G. Mannerheim, Muistelmat, Osa II ss 37..38 kuva osa I s. 467 Otava 1952.)
Kuka vielä väittää, ettei Suomen alhainen väkiluku johtunut juuri Ruotsin loputtomista sodista pitkin eurooppaa! Siis voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä tuollaisesta, 300 000:n, aiemmin jopa sen allekin, väkiluvusta. Siellä on siis täytynyt olla käytännössä kaikki kynnelle kykenevät ja likimainkaan terveet miehet. Millaista riistoa. Vasta 1800 -luvun alkuvuosikymmenillä päästiin miljoonan asukkaan rajan yli. Ei ihme kun aina sanotaan Ruotsin sotineen viimeiseen suomalaiseen (vai itämaalaiseen=österland?) hakkapeliittaan ja sitten tehtiin kiireesti rauha.
Liki 10% KOKO väestöstä pakko-otettiin sotaa vuosikymmenien ajan!
Olipa todellakin järkyttävää riistoimperialismia jo tuolloin. Kyllä oli Suomelle todellinen onnenpotku tuo Venäjän sota ja miehitys 1808-1809.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_v%C3%A4est%C3%B6
Taatusti KAIKKI terveet, jos kohta sairaatkin, miespuoliset Itämaalaiset otettiin sotaan ja sinne ne taisivat jäädäkin euroopan hurmekentille. Ei ihme jos Suomen väkiluku nousi yli miljoonan VASTA 1810 -luvulla. Ruotsi imi Suomesta, tai paremminkin silloisesta Itämaasta, kaiken veren kuin mikäkin PUNKKI! Ja tyhmä Suomi juhlii Ruotsin riistäjäkuninkaista pahinta eli Kustaa Adolfia joka vuosi 6.11.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsalaisuuden_p%C3%A4iv%C3%A4
"Päivää vietetään kuningas Kustaa II Aadolfin kuolinpäivänä, joka on ollut merkittynä almanakkaan Kustaa Aadolfin nimipäiväksi jo 1600-luvulta lähtien. Hän kaatui Lützenin taistelussa vuonna 1632."
Miksi SUOMEN ruotsinkieliset juhlivat ruotsalaisuuden päivää? Mutta Ruotsissa ei tätä hallitsijaa juhlita.
Se on Kustaa Aadolfin päivä, ruotsalaisuuden päivä, suomen ruotsinkielisten kansallispäivä. Päivä on siis kahdessakin merkityksessä juhlapäivä Suomen ruotsinkielisille:
1) Kustaa Aadolfin määräys: Karkureita koskeva säädös korostaa pakko-otolla sotaan vietyjen suomalaisten orjuutta, alempirotuisuutta. (Fil.lis. Mikko Huhtamäki, "Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa".)
2) Pitkä 500 vuoden jakso suomalaisten veristä nujertamista Lallista Nälkäkapinaan. Ruotsalainen historioitsija Messenius puhuu "sietämättömästä ikeestä" kuvatessaan ruotsalaisten herruutta Suomessa. (HS 6.5.1988.)
Ruotsinkieliset yleensä, niin kuin tasavallan presidenttikin viime kyselytunnillaan, vetävät lähes aina historian mukaan Suomen kielipolitiikkaan ja pakkoruotsiin.
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfieldin analyysi suomalaisten kieli- ja erityisesti ruotsinkielen taidosta on loistava. Samoin kannanotto "yhteisestä" historiastamme:
Ruotsi-Suomi on myytti:
Kyseessä oli viimeistään Vaasa-kuninkaista alkaen emämaa - siirtomaa -suhde, ja emämaa riisti siirtomaatansa ilman mitään estoja, ja jätti maan kokonaan puolustamatta vihollista vastaan, esimerkiksi isovihan aikana.
Historioitsijan näkökulmasta yhteinen historia suurvalta-Ruotsin kanssa oli varsin mielenkiintoinen:
Ruotsalaiset historioitsijat sekä suomalaiset 2.:een maailman sotaan asti pitivät ruotsalaisia SIIRTOMAAisäntinä Suomessa. Sen sijaan nuoret SUOMALAISET historioitsijat pitävät suhdetta "tasavertaisena".
Meillä on kouluissa sodan jälkeen kerrottu laajasti ns. Ruotsi-Suomen ajasta. Missään muualla maailmassa ei tunneta tällaista valtiokummajaista kuin Ruotsi-Suomi.
Ikuinen häpeä suomenruotsalaisuudelle suomalaisten tapattamisen juhlimisesta 6.11, ikuinen häpeä vahvalle ruotsalaisuudelle, ikuinen häpeä "pyhälle ruotsalaiselle maalle", ikuinen häpeä SFP:lle, puolueelle, jolla ei ole edes suomalaista nimeä puolueena!
Carl Gustaf Emil Mannerheim osallistui Lützenin taistelun 300-vuotismuistojuhlaan yhdessä sotilasvaltuuskunnan kanssa Lützenissä, Saksassa lokakuussa 1932. Kirkonmenojen jälkeen Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf esitti Ruotsin tervehdyksen. Sitten Mannerheim vuorostaan tervehti sankarikuninkaan muistoa lausumalla:
”Kaukaa pohjolasta olemme tulleet Lützeniin tuomaan Suomen tervehdyksen kuolemattomalle sankarille, rakastetulle kuninkaalle, ja siunaamaan esi-isäimme muistoa, jotka rinnan veljiensä ja uskonystäväinsä kanssa taistelivat ja vuodattivat vertaan hänen voitollisten lippujensa alla”
Mannerheim mainitsi puheessaan myös uskonpuhdistuksesta ja huomautti siitä, kuinka Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä.
Puheen loppu kuului irvokkaasti näin:
”Kustaa II Adolfissa, sotapäällikössä ja valtiomiehessä, maani viljelyksen edistäjässä ja sen itärajan turvaajassa Suomen kansa yhä vielä kunnioittaa jaloimmillaan ilmenevää miehuutta, tahdon ylväyttä, aatteen lentoa, pyrkimysten puhtautta ja uskon nöyryyttä.”
(Lähde: G. Mannerheim, Muistelmat, Osa II ss 37..38 kuva osa I s. 467 Otava 1952.)
Kuka vielä väittää, ettei Suomen alhainen väkiluku johtunut juuri Ruotsin loputtomista sodista pitkin eurooppaa! Siis voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä tuollaisesta, 300 000:n, aiemmin jopa sen allekin, väkiluvusta. Siellä on siis täytynyt olla käytännössä kaikki kynnelle kykenevät ja likimainkaan terveet miehet. Millaista riistoa. Vasta 1800 -luvun alkuvuosikymmenillä päästiin miljoonan asukkaan rajan yli. Ei ihme kun aina sanotaan Ruotsin sotineen viimeiseen suomalaiseen (vai itämaalaiseen=österland?) hakkapeliittaan ja sitten tehtiin kiireesti rauha.
Liki 10% KOKO väestöstä pakko-otettiin sotaa vuosikymmenien ajan!
Olipa todellakin järkyttävää riistoimperialismia jo tuolloin. Kyllä oli Suomelle todellinen onnenpotku tuo Venäjän sota ja miehitys 1808-1809.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_v%C3%A4est%C3%B6
Taatusti KAIKKI terveet, jos kohta sairaatkin, miespuoliset Itämaalaiset otettiin sotaan ja sinne ne taisivat jäädäkin euroopan hurmekentille. Ei ihme jos Suomen väkiluku nousi yli miljoonan VASTA 1810 -luvulla. Ruotsi imi Suomesta, tai paremminkin silloisesta Itämaasta, kaiken veren kuin mikäkin PUNKKI! Ja tyhmä Suomi juhlii Ruotsin riistäjäkuninkaista pahinta eli Kustaa Adolfia joka vuosi 6.11.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsalaisuuden_p%C3%A4iv%C3%A4
"Päivää vietetään kuningas Kustaa II Aadolfin kuolinpäivänä, joka on ollut merkittynä almanakkaan Kustaa Aadolfin nimipäiväksi jo 1600-luvulta lähtien. Hän kaatui Lützenin taistelussa vuonna 1632."
Miksi SUOMEN ruotsinkieliset juhlivat ruotsalaisuuden päivää? Mutta Ruotsissa ei tätä hallitsijaa juhlita.
Se on Kustaa Aadolfin päivä, ruotsalaisuuden päivä, suomen ruotsinkielisten kansallispäivä. Päivä on siis kahdessakin merkityksessä juhlapäivä Suomen ruotsinkielisille:
1) Kustaa Aadolfin määräys: Karkureita koskeva säädös korostaa pakko-otolla sotaan vietyjen suomalaisten orjuutta, alempirotuisuutta. (Fil.lis. Mikko Huhtamäki, "Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa".)
2) Pitkä 500 vuoden jakso suomalaisten veristä nujertamista Lallista Nälkäkapinaan. Ruotsalainen historioitsija Messenius puhuu "sietämättömästä ikeestä" kuvatessaan ruotsalaisten herruutta Suomessa. (HS 6.5.1988.)
Ruotsinkieliset yleensä, niin kuin tasavallan presidenttikin viime kyselytunnillaan, vetävät lähes aina historian mukaan Suomen kielipolitiikkaan ja pakkoruotsiin.
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfieldin analyysi suomalaisten kieli- ja erityisesti ruotsinkielen taidosta on loistava. Samoin kannanotto "yhteisestä" historiastamme:
Ruotsi-Suomi on myytti:
Kyseessä oli viimeistään Vaasa-kuninkaista alkaen emämaa - siirtomaa -suhde, ja emämaa riisti siirtomaatansa ilman mitään estoja, ja jätti maan kokonaan puolustamatta vihollista vastaan, esimerkiksi isovihan aikana.
Historioitsijan näkökulmasta yhteinen historia suurvalta-Ruotsin kanssa oli varsin mielenkiintoinen:
Ruotsalaiset historioitsijat sekä suomalaiset 2.:een maailman sotaan asti pitivät ruotsalaisia SIIRTOMAAisäntinä Suomessa. Sen sijaan nuoret SUOMALAISET historioitsijat pitävät suhdetta "tasavertaisena".
Meillä on kouluissa sodan jälkeen kerrottu laajasti ns. Ruotsi-Suomen ajasta. Missään muualla maailmassa ei tunneta tällaista valtiokummajaista kuin Ruotsi-Suomi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuollaista kalskahtelevaa kieltä kuulee nykyisinkin, kunniaa ja velvollisuudentuntoa ulkomaalaisten eduksi on niin h:tisti, että hävettää puhujienkin puolesta. Mistä ne ovat pään sisältönsä saaneet? Löytäneet tieltä? Uhrit ovat vielä erikseen, ja rintamuksien hurme. Kyllä niitäkin herkkuja kahviseurueille vielä saadaan. Leikkaa talteen!
Kolminkertainen elököönhuuto länteen:
HURRII, HURRII, HURRII !!!
ack, den vägen har ...Suomen pelastaja tuli Hollannista. Pelastaja 1944 Saksasta. Sinä joka kirjoitat lue historiaa.