KKO:n presidentti selittelee

Vähän ihmetetyttää se, että Euroopan maista nimenomaan Suomi on se maa, jonka KKO:n päätöksiä menee nurin.

19+19 kirjoitti:

Vähän ihmetetyttää se, että Euroopan maista nimenomaan Suomi on se maa, jonka KKO:n päätöksiä menee nurin.

Valtio joutuu häpeäpaaluun jatkuvast KKO:n hylkäämien valituslupapyyntöjen ja väärän lain soveltamisen takia. Useimmiten on mennyt läpi EIT:ssä vain pitkitetyt oikeudenkäynnit. Valtio joutuu korvaamaan muutaman tonnin.

KKO ei välitä tutkia tavallisten ihmisten valituksia, eikä ensinkään, jos valituslupaa ei ole pyytänyt asianajaja. Asianajajalle pitäisi aina maksaa, vaikka kuin on selviö, että valituslupaa on pyydetty väärän lain soveltamisesta tai asiasta, jossa on peräti jätetty huomioimatta laki alioikeudessa kokonaan.

KKO:n presidentti Koskelon kirjoitus Helsingin sanomissa oli aivan kuin toisesta maailmasta. Että ilkiää lähteä puolustamaan ettei KKO ole yksin vastuussa ihmisoikeuksista. Kukas se sitten on, koska ylin tuomioistuin on Suomessa Korkein oikeus. Kyllä syytä olisi perustaa perustuslakituomioistuin, joka seoloisi ne oikeusloukkaukset, joista KKO on ilmoittanut kylmästi "Ei valitusoikeutta. Hovioikeuden tuomio jää voimaan". Jos asia on tutkittu, niin pitäähän se perustella.

Meidän oikeuslaitos on samassa tilanteessa kuin poliittiset puolueet vaalirahakohun vuoksi. Nyt jokaisen pitäisi alkaa painostaa Korkeinta oikeutta ja vaatia perustulakituomioistuinta tähän maahan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on tällähavaa n. 500 käsittelemätöntä valitusta Suomen oikeuslaitoksen väärien ja pitkitettyjen oikeudenkäyntien vuoksi. Herätkää kansalaiset !

Saavatko oikeudet tehdä virheitä huoletta? - Mielipide - Helsingin Sanomat
6.11.2009

''Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo kirjoitti (HS 5.11.), että meidän pitäisi ymmärtää, ettei korkeimman oikeuden tehtävänä ole valvoa ja korjata alempien oikeuksien ratkaisuja.

Tämä on huono uutinen kaikille niille kansalaisille, jotka ovat kuvitelleet, että KKO on se elin, joka viime kädessä korjaa alempien oikeusasteiden tekemät väärät ratkaisut ja että valituslupamenettelyssä KKO valitsee käsiteltäväkseen tapaukset, joissa näyttäisi olevan tällainen oikeusturvaongelma.

Näin ei siis ole, vaan KKO katsoo toimivansa vain jonkinlaisena yleisohjaajana, joka antaa alemmille oikeusasteille "malliratkaisuja" vaikeissa tapauksissa.

Tämä tekee ymmärrettäväksi sen, miksi meillä on varsin paljon kansalaisia, jotka katsovat, että he ovat kokeneet vääryyttä ja että oikeus ei ole kunnolla katsonut heidän tapaustaan niin että oikeus toteutuisi. Koskelon mielestä riittää, että hovioikeudet tehostavat toimintaansa eli että yhden kerran saa valittaa mutta sitten saa riittää.

Meillä näyttää olevan vallalla järjestelmä, joka ei juurikaan halua oikaista itseään. Kari Uotin tapauksessahan kysymys oli tästä: ilmeisessä virheellisessä ratkaisussa yksikään oikeusaste ei katsonut aiheelliseksi noudattaa ihmisoikeusperiaatteita. Tällaisia tapauksia on kuitenkin paljon enemmän.

Meillä oikeudet saavat tehdä virheitä melko huoletta. Ei korppi korpin silmää noki on vallitseva sääntö, josta poikkeukset ovat harvinaisia.

Korkeimman oikeuden tekemä nopea itseoikaisu oli ilahduttava poikkeus, mutta Koskelon nyt esittämä näkemys ei anna toivoa kaikille niille lukuisille kansalaisille, jotka ovat saaneet vääriä päätöksiä myös hovioikeuksissa. Jatkovalittaminen ei kannata, jos ainoa tavoite on saada oikeutta!''

(kirjoittajana yksityishenkilö)

Oikeuslaitokseen lisää läpinäkyvyyttä - Mielipide - Helsingin Sanomat
10.11.2009

''Pauliine Koskelo (HS 5.11.) ja (yksityishenkilö) (HS 6.11.) pohtivat eri oikeuksien antamien ratkaisujen sisällöllistä eli materiaalista oikeellisuutta.

Koskelon mukaan Korkeimman oikeuden tehtävänä ei ole aikoihin ollut valvoa ja korjata alempien oikeusasteiden tekemiä ratkaisuja. (Yksityishenkilö) otti kantaa oikeuslaitoksen luotettavuuden näkökulmasta ja arvioi monien kansalaisten tulleen kaltoin kohdelluiksi.

Molempien kannat ovat omalla tavallaan oikeita, ja molemmilla lienee sama huolenaihe. Oikeusolotutkimusten mukaan kansalaisten luottamus oikeuslaitokseen laskee, kun he saavat kokemusta oikeuslaitoksen toiminnasta - eikä kyse ole pelkästään "rötöstelijöiden" kokemuksista.

Ongelman ydin piilee tuomareiden riippumattomuudessa. Korkeimman oikeuden presidenttikään ei voi käydä määräämään yksittäisen käräjäoikeustuomarin ratkaisujen sisältöjä eikä varmaan ehtisi kaikkia virheitä korjata.

Olen kirjoittanut tutkija- ja opettajakollegoideni kanssa kirjasen kehityskeskusteluista 1980-luvulla, laatinut siitä uuden käsikirjoitusversion ja keskustellut eri teoksen kirjoittamisesta oikeuslaitoksen tarpeisiin.

Oikeuslaitoksessa kehityskeskustelut aloitettiin parisen vuotta sitten. Oikeuslaitoksen johtaminen ja ohjaus on erityislaatuinen ala, sillä missään muualla johtajat (tuomarit) eivät ole samalla lailla riippumattomia ja erottamattomia.

Pitäisi pohtia, miten kansalaisia ja kansalaisryhmiä koskettavat kysymykset voitaisiin ratkaista ilman, että tarvitaan suurta joukkoa älykkäitä ja pitkälle koulutettuja henkilöitä rakentamaan tai ylläpitämään virheellisiäkin ratkaisuja tuottavaa järjestelmää.

Ajattelutapojen uudistamista voisi etsiä kommunikatiivisen toiminnan teoriasta ja lisäämällä oikeuslaitoksen läpinäkyvyyttä.

Veli Matti Autio''

Ihmisoikeudet ovat haaste Suomen oikeusjärjestykselle - Mielipide - Helsingin Sanomat
11.11.2009

''Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo puolusti (HS 5.11.) korkeinta oikeutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) langettavista tuomioista. Hän kirjoitti muun muassa, että valitusluvan epääminen KKO:ssa ei tarkoita, että hovioikeuden ratkaisu tai menettely vahvistetaan oikeaksi, eikä KKO ole yksin vastuussa ihmisoikeuksista.

Korkeimman oikeuden presidentin ulostulo on arvostettavaa, mutta presidentin sanoma on osin hämmentävä.

Ei KKO varmasti yksin vastaa ihmisoikeuksista. Mutta kysyä tulee, mitä KKO tai muu suomalainen oikeudenhoidon orgaani on tehnyt näiden eteen?

VIIMEAIKAISET jutut muistuttavat siitä, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei ole etäinen "ulkopolitiikan" piiriin kuuluva ongelma, vaan haaste myös Suomen sisäiselle oikeusjärjestykselle.

Esimerkistä käynee vaikka se, että entisen oikeusministeri Johannes Koskisen on nyt Helsingin hovioikeudenkin päätöksellä tapauksessa Rusi vs. Suomen valtio todettu vakavasti rikkoneen syyttömyysolettamaa. Ilmeisesti valtioneuvoston jäsen voi Suomessa ilman oikeudellista vastuuta leimata syyttömiä kansalaisia?

Näihin keskeisiin kysymyksiin presidentti ei puutu, ja muut ongelmat presidentti Koskelo sivuuttaa toteamalla, että korkein oikeus ei ole "korjaamo" ja siirtää vastuun alemmille oikeusasteille.

Kansalaisen näkökulmasta tämä on käsittämätön linjaus. Ei kansalaiselle ole mitään merkitystä, miksi KKO evää muutoksenhaun. Mitenkään helpommaksi asiaa ei tee osalliselle se, että päätöstä ei edes perustella.

"Muutoksenhakulupaa ei myönnetä" korkeimman oikeuden sinetillä alleviivaa ihmisen oikeudet.

KUN KKO EPÄÄ tavallisen kansalaisen muutoksenluvan, joutuu oikeusalamainen hakemaan oikeutta Euroopasta. Luottamusta oikeuslaitokseen ei ainakaan lisää se, jos KKO:n presidentti julkisesti ilmoittaa, että ylemmän tuomioistuimen tehtävä ei ole korjata alemman virheitä. Jo ennestään usko suomalaiseen oikeuslaitokseen on pahasti rapautunut. Tämä on suuri vahinko.

Presidentti Koskelo olisi voinut avata keskustelun myös toisin: Emme ole onnistuneet sopeutumaan eurooppalaiseen oikeuskulttuuriin vaaditussa aikataulussa. Olemme yhä sidoksissa menneeseen ja itään, emmekä ole ymmärtäneet, mitä avoin viranomaistoiminta ja "rule of law" vaativat.

Ihmisoikeuksista kuulimme puhuttavan oikeudenkäyntiin liittyvinä kysymyksinä vasta joskus 1990-luvun alussa. Oikeusvaltiota olemme suomalaisina lakimiehinä vieneet "best practicena" kriisialueille, mutta kotimaassa tuote ei myy.

KUN KKO ILMOITTAA, että se ei ota vastuuta ihmisoikeuksista, niin olisiko ajateltavissa, että jokin muu ottaa? "Kysymys on koko järjestelmän toiminnasta", presidentti kirjoitti. Aivan varmasti.

KKO:n presidentin puheenvuoron jälkeen on tärkeä huomata, että oikeusvaltio edelleen tarvitsee tekijöitä. Muutoin on vaara, että "järjestelmä" on ennen meitä syntynyt ja myös jälkeemme jää.

Olli Santanen
asianajaja, varatuomari''

Valituslupajärjestelmää tulkittava taiten - Mielipide - Helsingin Sanomat
11.11.2009

''Korkeimman oikeuden (KKO) presidentti Pauliine Koskelo kirjoitti (HS 5.11.), että KKO:n tehtävänä ei ole korjata alempien oikeuksien virheellisiä ratkaisuja, koska hovioikeudet ovat viimeinen oikeusaste muissa kuin suhteellisen harvoissa ennakkotapausjutuissa. KKO myöntää valitusluvan noin 7-8 prosentissa valituksista.

Toteamus pitää minusta paikkansa vain osaksi. KKO:n harkintavalta on hieman erilainen riippuen valitusluvan myöntämisperusteesta.

Valituksen ottaminen KKO:n tutkittavaksi edellyttää valitusluvan myöntämistä. KKO voi myöntää valitusluvan kolmella eri perusteella (OK 30:3): ennakkopäätösperusteella, purkuperusteella tai painavan syyn perusteella.

Ennakkopäätösperusteen ja painavan syyn kohdalla korkeimmalla oikeudella on käytännössä täysin vapaa harkintavalta valitusluvan myöntämisessä. Valitusluvan epääminen puuttuvan ennakkopäätösintressin tai painavan syyn perusteella ei merkitse, että KKO tavallaan vahvistaisi hovioikeuden ratkaisun tai menettelyn oikeaksi, sillä KKO pohtii vain, onko valitusluvan myöntämiseen edellytyksiä, mutta ei tutki itse pääasiaa.

Purkuperusteen osalta harkintavalta on rajoitetumpi. OK 30:3:n mukaan valituslupa voidaan tältä osin myöntää, jos siihen on erityistä aihetta oikeudenkäynti- tai muun virheen vuoksi, jonka perusteella hovioikeuden lainvoimainen ratkaisu olisi purettavissa tai poistettavissa ylimääräisten muutoksenhakukeinojen eli joko tuomionpurun tai tuomiovirhekantelun avulla.

Säännöksen taustalla on ajatus, että jos ratkaisua rasittaa sellainen virhe tai puute, jonka perusteella asiaan voitaisiin puuttua ylimääräisten muutoksenhakukeinojen eli purun tai kantelun avulla, ei ole tarpeen odottaa hovioikeuden ratkaisun tulemista lainvoimaiseksi. Valituslupavaiheessa KKO joutuu siis alustavasti harkitsemaan, onko purku- tai kanteluperuste käsillä.

Kirjallisuudessa esitettyjen kannanottojen mukaan KKO:n tulee myöntää valituslupa, jos ratkaisun poistamiseen tai purkamiseen oikeuttava virhe tai puute on tapauksessa käsillä. Olisi nimittäin epäjohdonmukaista, jos ratkaisun muuttaminen olisi helpompaa ylimääräisten muutoksenhakukeinojen avulla eli tuomionpurulla ja kantelulla kuin varsinaisella muutoksenhakukeinoilla eli hovioikeuden ratkaisusta tehtävällä valituksella.

Jos siis valituslupahakemus perustuu purku- tai kanteluperusteeseen, KKO ei voi evätä hakemusta sillä perusteella, että asiassa annettavalla ratkaisulla ei olisi ennakkopäätösarvoa tai valitusluvan myöntämiseen ei olisi muuta painavaa syytä. KKO:n tulee huolehtia siitä, ettei hovioikeuden väärä tuomio jää voimaan, jos ratkaisua rasittaa sellainen virhe tai puute, jonka perusteella tuomio voitaisiin purkaa tai poistaa ylimääräisten muutoksenhakukeinojen avulla.

Jyrki Virolainen
lainkäytön professori''