Hei!
Olen ollut yrittäjänä yli 10v. Työ on juuri sitä mitä haluan ja pidän siitä ja se antaa minulle todella paljon. Ei ole oikeastaan niinkään tärkeää mitä siitä jää taloudellisesti (vaikka sekin on tärkeää) kun vaan saa tehdä sitä mitä parhaiten osaa ja mistä pitää. Työ on kuitenkin sesonki luontaista ja lyhyessä ajassa pitää tehdä tulos joka kattaa sitten koko vuoden. Joka vuosi on pelkona (stressinä) jos ei tilauksia tulisikaan. Tämä on tietysti yrittäjyyteen kuuluvaa. Työn laadussa, toimituksissa ja hinnoittelussa ei todellakaan ole ongelmia. Laatu on tärkeintä ja siitä on tullutkin positiivista palautetta. Yritys on kuin yksi perheen jäsen. Huomaan sen että perhe tästä kärsii ja se ei tunnu oikealta. Olen kyllä pyrkinyt ottamaan perheen paremmin huomioon mutta en jouda kuin hetken antamaan omasta ajasta perheelle viikonloppuisin. Tämä tuntuu itsestäkin pahalta. Olemme keskustelleen perheen kanssa asiasta ja tiedostaneet senkin että se vaikuttaa keskinäisiin keskustelu tapoihinkin. Kun normaalisti lapsia neuvottaisiin rauhallisesti niin sitä enemminkin uhkailee lapsia (kuulostaa hirveältä! lapset ovat tärkeintä) Jotenkin tuntuu että se yritys on liiankin tärkeä ja menee ohitse perheestä, ainakin osittain joskus. Esimerkiksi jos lapsi ei tottele niin karkkipäivää sitten ei ole tms. Myös lapset ovat reagoineet tähän, käyttäytyvät samoin jo toisilleen. Tämä tuntuu pahalta.
Huomaan että yrittäjyyteni aikana minusta on tullut kärsimätön ja kotonakin hommat täytyy tapahtua suunnilleen sormia napsauttamalla. Tämä varmaan johtuu osittain siitä että olen työssä aika vaativainen ja ankara itselleni. Teen työni viimeisen päälle se tosin on ollut tapana jo ennen yrittäjyyttäni. Sekin on totta että taloudellisesti perhe elää suurimmaksi osaksi sillä mitä pystyn ansaitsemaan. Sitä on vaikea rahallisesti arvioida kuinka suuren osan aviopuoliso antaa perheen hyväksi, tiedän että paljon ja arvosta sitä suuresti. Tiedostan kyllä että tärkeintä on perheen hyvin vointi. Mutta yritys on kuin yksi lapsi perheessä ja niin kuin jo aikaisemmin kerroin kuin yksi perheen jäsen. Minulla aika menee viikonloppuisin yrityksen asioiden puitteissa. Ne on vain yksinkertaisesti tehtävä joskus ja se aika on viikonloppuna. Tähän menee ainakin yksi päivä ja osittain toistakin. Viikolla tehdäänkin sitten töitä aamusta iltaan ja sen jälkeen ei todellakaan jaksa tehdä mitään muuta. Kun jää omaa aikaa viikonloppuna edes vähän niin silloin haluan sen ajan täysin itselleni. Aviopuolisoni kertoman mukaan ’et sitten muuta kuin makaat sohvalla katsot jotain telkusta ja juot lonkerkon’. Tämähän osittain tottakin. Lasten kanssa leikin tosin vähän aikaa. Poden tästä syyllisyyttä. Kun sitten työt loppuvat olen silloin perheen kanssa mutta kun sehän ei voi korvata sitä aikaa kun teen töitä. Tämä tuntuu kurjalta kun lapsille pitäisi jäädä aikaa oli sitten töissä tai ei. Mutta kun taloudellisestikin perheemme on riippuvainen yrityksestä. Kaikesta huolimatta perhe on kuitenkin ’peruskivi’ tärkeintä vaikka joskus tuntuu että yritys on tärkeämpikin ja näin sanoo myös aivopuolisokin. Olisi kiva kuulla jos toisilla yrittäjillä on vastaavia ajatuksia niin miten olette toimineet vastaavassa tapauksessa.
Olen ollut yrittäjänä yli 10v. Työ on juuri sitä mitä haluan ja pidän siitä ja se antaa minulle todella paljon. Ei ole oikeastaan niinkään tärkeää mitä siitä jää taloudellisesti (vaikka sekin on tärkeää) kun vaan saa tehdä sitä mitä parhaiten osaa ja mistä pitää. Työ on kuitenkin sesonki luontaista ja lyhyessä ajassa pitää tehdä tulos joka kattaa sitten koko vuoden. Joka vuosi on pelkona (stressinä) jos ei tilauksia tulisikaan. Tämä on tietysti yrittäjyyteen kuuluvaa. Työn laadussa, toimituksissa ja hinnoittelussa ei todellakaan ole ongelmia. Laatu on tärkeintä ja siitä on tullutkin positiivista palautetta. Yritys on kuin yksi perheen jäsen. Huomaan sen että perhe tästä kärsii ja se ei tunnu oikealta. Olen kyllä pyrkinyt ottamaan perheen paremmin huomioon mutta en jouda kuin hetken antamaan omasta ajasta perheelle viikonloppuisin. Tämä tuntuu itsestäkin pahalta. Olemme keskustelleen perheen kanssa asiasta ja tiedostaneet senkin että se vaikuttaa keskinäisiin keskustelu tapoihinkin. Kun normaalisti lapsia neuvottaisiin rauhallisesti niin sitä enemminkin uhkailee lapsia (kuulostaa hirveältä! lapset ovat tärkeintä) Jotenkin tuntuu että se yritys on liiankin tärkeä ja menee ohitse perheestä, ainakin osittain joskus. Esimerkiksi jos lapsi ei tottele niin karkkipäivää sitten ei ole tms. Myös lapset ovat reagoineet tähän, käyttäytyvät samoin jo toisilleen. Tämä tuntuu pahalta.
Huomaan että yrittäjyyteni aikana minusta on tullut kärsimätön ja kotonakin hommat täytyy tapahtua suunnilleen sormia napsauttamalla. Tämä varmaan johtuu osittain siitä että olen työssä aika vaativainen ja ankara itselleni. Teen työni viimeisen päälle se tosin on ollut tapana jo ennen yrittäjyyttäni. Sekin on totta että taloudellisesti perhe elää suurimmaksi osaksi sillä mitä pystyn ansaitsemaan. Sitä on vaikea rahallisesti arvioida kuinka suuren osan aviopuoliso antaa perheen hyväksi, tiedän että paljon ja arvosta sitä suuresti. Tiedostan kyllä että tärkeintä on perheen hyvin vointi. Mutta yritys on kuin yksi lapsi perheessä ja niin kuin jo aikaisemmin kerroin kuin yksi perheen jäsen. Minulla aika menee viikonloppuisin yrityksen asioiden puitteissa. Ne on vain yksinkertaisesti tehtävä joskus ja se aika on viikonloppuna. Tähän menee ainakin yksi päivä ja osittain toistakin. Viikolla tehdäänkin sitten töitä aamusta iltaan ja sen jälkeen ei todellakaan jaksa tehdä mitään muuta. Kun jää omaa aikaa viikonloppuna edes vähän niin silloin haluan sen ajan täysin itselleni. Aviopuolisoni kertoman mukaan ’et sitten muuta kuin makaat sohvalla katsot jotain telkusta ja juot lonkerkon’. Tämähän osittain tottakin. Lasten kanssa leikin tosin vähän aikaa. Poden tästä syyllisyyttä. Kun sitten työt loppuvat olen silloin perheen kanssa mutta kun sehän ei voi korvata sitä aikaa kun teen töitä. Tämä tuntuu kurjalta kun lapsille pitäisi jäädä aikaa oli sitten töissä tai ei. Mutta kun taloudellisestikin perheemme on riippuvainen yrityksestä. Kaikesta huolimatta perhe on kuitenkin ’peruskivi’ tärkeintä vaikka joskus tuntuu että yritys on tärkeämpikin ja näin sanoo myös aivopuolisokin. Olisi kiva kuulla jos toisilla yrittäjillä on vastaavia ajatuksia niin miten olette toimineet vastaavassa tapauksessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
etsiä joko jonkun työntekijän joka jakaa työtaakkaa? -Pienemmät tulot mutta enemmän vapaata.
Jos haluat samat tulot ja enemmän vapaata, niin yhtälöön tulee mukaan: enemmän stressiä; Ota muutama tukityöllistettävä demari töihin.
mitä hommia mahdat tehdä, jos työ on sesonki-aikaista ja kuitenkin töitä teet kokoajan ?
Ota vuokratyövoimaa joksikin aikaa.
sentään tiedostat asian, se on jo hyvä alku.
Aikuisellekin on vaikeaa odotella kumppanin "vapaampia aikoja", ja sovittaa sitten omat mielialat ja menot sen mukaan, että nyt toisella on aikaa ja paukkuja.
Lapsilta tämä on aivan liikaa vaadittu.
Jos oikeasti perheesi on tärkeintä, tee muutoksia arkeen tänään.
Mitä se voisi olla, en tiedä, sillä en tunne alaasi, työtehtäviäsi jne.
Kalenterista silti aikaa sinulle. Ja kalenterista aikaa teille. Kirjoita ne sinne ylös. Varattu.
Jos kukaan ei voi tehdä (miten niin ei voi?!) osaa sinun töistäsi, löytyisikö joku lastenlikka tai huushollari, joka voisi joskus helppiä kotosalla? Sukulaisia ja ystäviäkin voi pyytää monenmoiseen apuun, ja kertoa avoimesti, että olette tosi poikki.