Miksi?

Olet stallari! Olet stallari! Olet stallari! Olet stallari!

Luovutettujen alueiden arvo on niiden maa-alan arvo. Samanlaista viljely- ja metsäaluetta meillä on käyttämättömänä ja hoitamattomana ennestäänkin moninkertainen määrä. Käytössä oleva ala tekee koko ajan ylitutantoa. Karjalalla ei ole merkittävää kulttuuriarvoa eikä siellä ole kannattavaa teollisuutta. Hyvin pienelle väestönosalle karjalalla on hiipuva tunnearvo. Siinä sen arvo.

Alueet toki kuuluisivat meille, mutta hankalan asemamme vuoksi ne jouduttiin (Suomessa laillisessa järjestyksessä) luovuttamaan korvauksena Neuvostoliitolle, jonka jälkeen meillä ei ole ollut niihin minkäänlaista laillista oikeutta. Se oli vain yksi hinta sodasta, eikä alkuunkaan suurin!

Alueiden takaisin vaatiminen on täysin epärealistista ja kaikki sen puolesta esitteyt argumentit, vaikkapa rajan ainoasta oikeasta paikasta ovat yhtä hyviä tai huonoja kuin muutkin näkemykset rajan paikasta. Yhtälailla voitaisiin perustella Suomen kuuluvan venäjään tai Ruotsiin.

Lopuksi: sellainen projekti maksaisi TODELLA paljon, eikä se KOSKAAN maksaisi itseään - ellei tunnearvoa hinnoitella todella korkealle.

Olen osallistunut tälle palstalle - en estääkseni Karjalan palautuksen (koska se ei ikinä muutenkaan toteudu), vaan tuodakseni keskusteluun realismiä ja muistuttaakseni siitä, mikä on suomalaisten SUUREN enmmistön kanta. Demokraattisella päätöksellä karjalaa ei ryhdytä edes vaatimaan takaisin, se on täysin selvä asia.

Toinen henkilökohtainen syy on se, että en kertakaikkiaan "jaksa kuunnella tuota itkemistä"! Minä häpeän suomalaisten puolesta aina kun karjala-itkeminen alkaa.

Olen jo aiemmin todennnut, että suoraselkäinen suomalainen puree ylivoimaisen vastoinkäymisen edessä hammasta ja ryhtyy töihin katsoen ETEENPÄIN.

Vain onnettomat "luuserit" jäävät vuosikymmeniksi itkemään maahan kaatunutta maitoa.