Meistä on moneksi, kuten näitä tekstejä lukemallakin voi päätellä.Onnettomuuksia sattuu ja ihmisiä kuolee aivan kuin monet ovat täällä viisaasti todenneet, mutta se jos nuoria ihmisiä kuolee kerralla paljon on mielestäni paljon surullisempaa kuin se että vauva kuolee afrikassa...ja suomessa kuitenkaan tälläiset onnettomuudet eivät ole arkipäivää.
Olen 20-vuotias ja hyvin todennäköisesti jos olisin asunut jollakin näistä paikkakunnista tai niiden läheisyydessä mistä nuoria oli mukana olisin itsekkin ollut tuossa linja-autossa....olisin ollut innoissani, ihana kolmipäiväinen Rukan mahtavissa rinteissä. Olisin matkustanut linja-autossa ajatellen että ratissa on taitava kuski ja mikään vaara ei uhkaa (usein ihminen tuudittautuu virheelliseen turvallisuuden tunteeseen, vaikka liikenteessä ei ole koskaan turvallista)ja todennäköisesti nukahtanut ja toivonut herääväni vasta perillä ettei matka tuntuisi niin pitkältä....en varmaan olisi herännyt koskaan, koska olisin todennäköisesti istunut edessä linja-auto pahoinvonnista johtuen.
Syyllistyn tässä typerään jossitteluun, mutta en voi mitään itselleni.
Koskettavinta tässä onnettomuudessa oli minulle se että ihmiset olivat minun ikäisiäni ja rakastivat samaa harrastusta kuin minäkin.Kaikilla oli elämä edessä eikä kukaan olettanut sen loppuvan, kohtalon ivaa.Pari minuuttia eikä perävaunu olisi tullut linja-autoa päin ja nämä nuoret olisivat päässeet laskemaan Rukalle. Jossittelua ja jossittelua.
En tiedä tosiasia on kuitenkin se ettei rekkakuski voinut mitään tilanteelle eikä edesmennyt bussikuskikaan.Teitä olisi voitu suolata enemmän, ehkä rekan lasti olisi voitu kiinnittää paremmin, mutta näin ei ollut eikä sille enää voi mitään....Näin tapahtui ja kaikella tapahtuneella ei ole tarkoitusta.
Minä itkin katsoessani uutisia ja lukiessani onnettomuudesta lehdestä, vaikka toisten tuska ei minua ennen ole noin voimakkaasti koskaan liikuttanut. Ajan paljon pitkiä matkoja autolla enkä voi tietää onko seuraava matka viimeiseni.
Tänään ajaessani maantiellä vastaani tuleva rekka sai hetkeksi sydämeni läpättämään....tunsin itseni typeräksi, mutta tunteet ovat pinnassa.Me ihmiset joilla ei ole pelissä mitään henkilökohtaista unohdamme nopeasti, ne ketkä menettivät läheisensä tai tämä rekkakuski eivät unohda koskaan.
Läheisensä menettäneille ja rekkakuskille voimia toivotan minäkin!
Ja mitä siihen tulee että uusia keskusteluja ei joidenkin henkilöiden mielestä pitäisi avata eikös tämä ole sitä varten että ihmiset voivat ilmaista osaanottonsa ja purkaa tunteitaan...?!?
Palvelimet kyllä varmasti suomi24:llä kaatuilevat, mutta eipä täällä koskaan ole näin paljon viestejä ollutkaan ja avataampa uusi keskustelu tai kirjoitetaanko jatkoa toiseen kurmittuvat ne yhtäpaljon jokatapauksessa, hyvä että on paikka minne kirjoittaa!
Olen 20-vuotias ja hyvin todennäköisesti jos olisin asunut jollakin näistä paikkakunnista tai niiden läheisyydessä mistä nuoria oli mukana olisin itsekkin ollut tuossa linja-autossa....olisin ollut innoissani, ihana kolmipäiväinen Rukan mahtavissa rinteissä. Olisin matkustanut linja-autossa ajatellen että ratissa on taitava kuski ja mikään vaara ei uhkaa (usein ihminen tuudittautuu virheelliseen turvallisuuden tunteeseen, vaikka liikenteessä ei ole koskaan turvallista)ja todennäköisesti nukahtanut ja toivonut herääväni vasta perillä ettei matka tuntuisi niin pitkältä....en varmaan olisi herännyt koskaan, koska olisin todennäköisesti istunut edessä linja-auto pahoinvonnista johtuen.
Syyllistyn tässä typerään jossitteluun, mutta en voi mitään itselleni.
Koskettavinta tässä onnettomuudessa oli minulle se että ihmiset olivat minun ikäisiäni ja rakastivat samaa harrastusta kuin minäkin.Kaikilla oli elämä edessä eikä kukaan olettanut sen loppuvan, kohtalon ivaa.Pari minuuttia eikä perävaunu olisi tullut linja-autoa päin ja nämä nuoret olisivat päässeet laskemaan Rukalle. Jossittelua ja jossittelua.
En tiedä tosiasia on kuitenkin se ettei rekkakuski voinut mitään tilanteelle eikä edesmennyt bussikuskikaan.Teitä olisi voitu suolata enemmän, ehkä rekan lasti olisi voitu kiinnittää paremmin, mutta näin ei ollut eikä sille enää voi mitään....Näin tapahtui ja kaikella tapahtuneella ei ole tarkoitusta.
Minä itkin katsoessani uutisia ja lukiessani onnettomuudesta lehdestä, vaikka toisten tuska ei minua ennen ole noin voimakkaasti koskaan liikuttanut. Ajan paljon pitkiä matkoja autolla enkä voi tietää onko seuraava matka viimeiseni.
Tänään ajaessani maantiellä vastaani tuleva rekka sai hetkeksi sydämeni läpättämään....tunsin itseni typeräksi, mutta tunteet ovat pinnassa.Me ihmiset joilla ei ole pelissä mitään henkilökohtaista unohdamme nopeasti, ne ketkä menettivät läheisensä tai tämä rekkakuski eivät unohda koskaan.
Läheisensä menettäneille ja rekkakuskille voimia toivotan minäkin!
Ja mitä siihen tulee että uusia keskusteluja ei joidenkin henkilöiden mielestä pitäisi avata eikös tämä ole sitä varten että ihmiset voivat ilmaista osaanottonsa ja purkaa tunteitaan...?!?
Palvelimet kyllä varmasti suomi24:llä kaatuilevat, mutta eipä täällä koskaan ole näin paljon viestejä ollutkaan ja avataampa uusi keskustelu tai kirjoitetaanko jatkoa toiseen kurmittuvat ne yhtäpaljon jokatapauksessa, hyvä että on paikka minne kirjoittaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näin on kynyt ,eikä se muutu enään,valitettavasti.