asemasta. Autan oikein mielelläni tällaisten tekstien kääntämisessä. Suomenkielisenkin on tiedettävä mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Suomenkielinen media yleensäkin vaikenee näistä asioista.
Vasabladetin pääkirjoituksessa Kenneth Myntti pahastelee sitä, että suomenruotsalainen Svenska litteratussällskapetissa työskentelevä tutkija Michael Ekman katsoo, että suomenruotsalainen julkisuuskoneisto Folktingetin pomo Anna-Maja Henriksson (RKP) keulassa ovat ilman kompromissejä sitoutuneet kivisolmuun.
Kivisolmulla hän tarkoittaa Folktingetin näkökantaa Suomesta maana, jossa on teoreettisesti kaksi käytännössä tasapuolista kansanryhmää ja kaksi kansalliskieltä. Debattiartikkelissaan Huvudstadsbladetissa (24.10) ehdottaa Ekman, että tämä kansalliskieliajattelu, huomioonottaen ruotsin heikentyneen aseman maassa, pitäisi antaa periksi, enemmän modernin vähemmistöajattelun sijaan.
- Mitä me tarvitsemme on uudelleenarviointi omasta identiteetistämme vähemmistöidentiteetiksi ja suomenruotsalaisen politiikan sopeutuminen vähemmistöpolitiikaksi, kirjoittaa Ekman, joka myöskin viittaa siihen, että suomenruotsalaiset jatkossa voisivat hakea tukea kansainvälisesti käyvistä periaatteista vähemmistösuojaksi.
Ehkä niin?
Oikeastaan on valitettavaa, että tietoisuus siitä mitä nämä eurooppalaiset sopimukset tarjoavat käytännön juriidisen suojan muodossa on niin pieni. Ja vielä valitettavampaa on, että akatemisesti koulutetut suomenruotsalaiset niin räikeästi tekevät työtä suoraan Perussuomalaisille.
Kuten tunnettua niin nuoret perussuomalaiset muutama viikko sitten tekivät ehdotuksen yksikielisestä Suomesta.
Tällä siivellä on nyt liittolainen Svenska litteratursällskap:issa
Koska Michael Ekman ei ole yksin näitten ajatusten kanssa vähemmistöasemasta on täysin paikallaan, että Folktinget ja Svenska kulturfonden tekevät kerralla selväksi erot kansalliskieliaseman ja eurooppalaisen vähemmistöaseman välillä. Se ei voi tulla muuhun lopputulokseen kuin, että perustuslain takaama ruotsin asema kansalliskielenä sisältää vahvemman kielellisen suojan kuin eurooppalainen vähemmistösuoja.
Esimerkki: Siitä huolimatta, että unkarilaiset Slovakiassa nauttivat vähemmistöasemasta ei slovakialainen valtio nähnyt mitään esteitä uudelle kielilaille joka antaa perusteita rangaistukseen sille virkamiehelle joka uskaltaa palvella vähemmistöväestöä asiakkaan omalla kielellä.
Että sellainen kielilaki ei ole sopusoinnussa eurooppalaisten sopimusten kanssa on selvää, mutta ilman pakotemahdollisuuksia on valvova järjestö Euroopan neuvosto, aseeton. Koska Kööpenhaminan arviointiperusteet koskevat ainoastaan uusia jäsenmaita puuttuvat EU:lta mahdollisuudet oikaista tilanteita niin sanotuissa vanhoissa EU-maissa.
Ajatellen sitä kuinka suuria vähemmistöongelmat ovat entisissä kommunistimaissa jotka hiljakkoin ovat tulleet EU:n jäseniksi on utopista uskoa, että keskieurooppalaiset kaikkein ensimmäiseksi tulisivat suomenruotsalaisten avuksi.
Sinä päivänä kun suomenruotsalaiset luopuvat kansalliskieliajattelustaan ei ole myöskään paljoa jäljellä ruotsin kielestä Suomessa. Michael Ekman tekee suomenruotsalaisille karhunpalveluksen kun hän esittää nykyisen aseman jähmettyneenä ja vanhanaikaisena.
Toivottavasti voivat Folktingetin ja Kulturfondenin tutkimus auttaa tukahduttamaan tämäntyyppisen myötämielisyyden suomenruotsalaisessa yhteisössä.
Kenneth Myntti
http://www.vasabladet.fi/story.aspx?storyID=51177
Vasabladetin pääkirjoituksessa Kenneth Myntti pahastelee sitä, että suomenruotsalainen Svenska litteratussällskapetissa työskentelevä tutkija Michael Ekman katsoo, että suomenruotsalainen julkisuuskoneisto Folktingetin pomo Anna-Maja Henriksson (RKP) keulassa ovat ilman kompromissejä sitoutuneet kivisolmuun.
Kivisolmulla hän tarkoittaa Folktingetin näkökantaa Suomesta maana, jossa on teoreettisesti kaksi käytännössä tasapuolista kansanryhmää ja kaksi kansalliskieltä. Debattiartikkelissaan Huvudstadsbladetissa (24.10) ehdottaa Ekman, että tämä kansalliskieliajattelu, huomioonottaen ruotsin heikentyneen aseman maassa, pitäisi antaa periksi, enemmän modernin vähemmistöajattelun sijaan.
- Mitä me tarvitsemme on uudelleenarviointi omasta identiteetistämme vähemmistöidentiteetiksi ja suomenruotsalaisen politiikan sopeutuminen vähemmistöpolitiikaksi, kirjoittaa Ekman, joka myöskin viittaa siihen, että suomenruotsalaiset jatkossa voisivat hakea tukea kansainvälisesti käyvistä periaatteista vähemmistösuojaksi.
Ehkä niin?
Oikeastaan on valitettavaa, että tietoisuus siitä mitä nämä eurooppalaiset sopimukset tarjoavat käytännön juriidisen suojan muodossa on niin pieni. Ja vielä valitettavampaa on, että akatemisesti koulutetut suomenruotsalaiset niin räikeästi tekevät työtä suoraan Perussuomalaisille.
Kuten tunnettua niin nuoret perussuomalaiset muutama viikko sitten tekivät ehdotuksen yksikielisestä Suomesta.
Tällä siivellä on nyt liittolainen Svenska litteratursällskap:issa
Koska Michael Ekman ei ole yksin näitten ajatusten kanssa vähemmistöasemasta on täysin paikallaan, että Folktinget ja Svenska kulturfonden tekevät kerralla selväksi erot kansalliskieliaseman ja eurooppalaisen vähemmistöaseman välillä. Se ei voi tulla muuhun lopputulokseen kuin, että perustuslain takaama ruotsin asema kansalliskielenä sisältää vahvemman kielellisen suojan kuin eurooppalainen vähemmistösuoja.
Esimerkki: Siitä huolimatta, että unkarilaiset Slovakiassa nauttivat vähemmistöasemasta ei slovakialainen valtio nähnyt mitään esteitä uudelle kielilaille joka antaa perusteita rangaistukseen sille virkamiehelle joka uskaltaa palvella vähemmistöväestöä asiakkaan omalla kielellä.
Että sellainen kielilaki ei ole sopusoinnussa eurooppalaisten sopimusten kanssa on selvää, mutta ilman pakotemahdollisuuksia on valvova järjestö Euroopan neuvosto, aseeton. Koska Kööpenhaminan arviointiperusteet koskevat ainoastaan uusia jäsenmaita puuttuvat EU:lta mahdollisuudet oikaista tilanteita niin sanotuissa vanhoissa EU-maissa.
Ajatellen sitä kuinka suuria vähemmistöongelmat ovat entisissä kommunistimaissa jotka hiljakkoin ovat tulleet EU:n jäseniksi on utopista uskoa, että keskieurooppalaiset kaikkein ensimmäiseksi tulisivat suomenruotsalaisten avuksi.
Sinä päivänä kun suomenruotsalaiset luopuvat kansalliskieliajattelustaan ei ole myöskään paljoa jäljellä ruotsin kielestä Suomessa. Michael Ekman tekee suomenruotsalaisille karhunpalveluksen kun hän esittää nykyisen aseman jähmettyneenä ja vanhanaikaisena.
Toivottavasti voivat Folktingetin ja Kulturfondenin tutkimus auttaa tukahduttamaan tämäntyyppisen myötämielisyyden suomenruotsalaisessa yhteisössä.
Kenneth Myntti
http://www.vasabladet.fi/story.aspx?storyID=51177
Vastaukset 5
Vanhimmat
Michael Ekmania pitetään tuon jutun kommenteissa maanpetturina,koska hän "antaa aseet fennomaanien käsiin".
RKp ei tule suostumaan vähemmistöasemaan kuin pakon edessä, koska nykyinen "puolet ja sen päälle erityisedut"-asema on paljon tuottoisampi. Taistelu pakkoruotsipalvelusista pyörittää RKP:n rahasampoa, liike-elämää, maksaa lukuisille ruotsinkielislle virkamiehille suuren kuukausipalkan, pitää RKP:n aina hallituksissa, valtiosihteereinee ja viramiehineen, antaa YLE:ssä 20 % kaikesta,tuet lehdille, kouluillekorkeakouluille,taidepalkintojen ehdokaspaikat ym. ym.
Vähemmistöasema ei siksi houkuttele.
Kuten yksi pohjanmaan kiihkosveko asian kiteytti sikäläisessä lehdessä: "Emme me halua olla vähemmistö,mutta jos saamme EU:sta sen perusteella hyötyä,otamme hyödyn. Meille kuuluu sekävirallinen kansalliskielien asema että erityisedut turvaksi".
Aika röyhkeää kirjoittelua Myntiltä. Hän vain "ilmoittaa", että surut eivät suostu normaaliin vähemmistöasemaan. Mitäs pääväestön mielipiteestä!
Tiedoksi Herr Myntille. Ruotsinkielisten aseman määrää YKSINOMAAN pääväestön eli suomenkielisten enemmistö. Näin se on demokratiassa aina ollut ja Suomi on käsittääkseni demokratia.
Kannattaisi Myntin ottaa lusikan kauniiseen käteensä ja hyväksyä tosiasiat. Elämä olisi helpompaa.
että asuu Suomessa ja enemmistö tulee tekemään nekin ratkaisut jotka ohjaavat Myntinkin elämää. Myntti, mynttä, myntein!
kirjoittajaa Michael Ekmania maanpetturiksi koska on antanut vastustajille (keitä ne nyt ovat) työkalut. Missä se maa on jonka Michael Ekman on pettänyt?
Kommentar # 1 - Anmäl denna kommentar 8.11.2009 10:02:54Det kallas för landsföräderi att förse motståndarna med vapen.
c/o
Kun Suomessa syntynyt henkilö puolustaa pääväestön oikeuksia, niin hän on kuulemma maanpetturi????
Omituista! Jokaisessa muussa maassa tällaista henkilöä kutsuttaisiin isänmaalliseksi.