Mitä eroa on uskomisella ja tiedolla?? Ei oikeastaan yhtään mitään.
Suomenkieli on poikkeuksellisen epätarkka silloin kun puhutaan uskomisesta, uskomuksista ja uskonnollisuudesta erillisinä asioina. Pääosin siitä syystä että uskolla voidaan tarkoittaa mitä tahansa näistä kolmesta riippuen missä yhteydessä sitä käytetään.
Mutta nyt ainoastaan kyse on siitä, mitä eroa on näillä kahdella väittämällä.
Minä uskon.... ja Minä tiedän.....
Tämä on helposti osoitettavissa muutamalla yksinkertaisella kysymyksellä.
Esimerkki: Otan kiven käteeni ja kysyn.
Uskotko että kädessäni on kivi?? Näet että minulla on kädessäni kivi, joten vastaus on tietenkin: Kyllä.
Tiedätkö että kädessäni on kivi??? Vastaus on: Kyllä.
Voitko olla absoluuttisesti varma että minä pidän kädessäni kiveä?? Johon vastaus on: En.
Et näe mitä minulla on kädessäni ja esitän samat kysymykset.
Uskotko että kädessäni on kivi?? Vastaus voi olla: Kyllä/ En
Tiedätkö että kädessäni on kivi?? Vastaus voi olla: Kyllä/ En
Tiedätkö absoluuttisesti että kädessäni on kivi?? Vastaus on: En
Miksi näin?? Koska usko ja väite tiedosta on sama asia.
Uskotko että kädessäni on kivi: Jos vastaat tähän: Kyllä, täytyy vastauksen myös kysymykseen tiedosta olla: Kyllä. Muutoin sanot uskovasi johonkin mutta et tiedä mihin uskot, mikä on loogisesti ristiriidassa itsensä kanssa.
Vastaavasti jos vastaat kysymykseen: Uskotko että kädessäni on kivi?? En, et voi vastata tietoa koskevaan kysymykseen; Kyllä, sillä muutoin sanot että et usko johonkin mutta väität tietäväsi jotakin johon et usko.
Myös tämä on loogisesti ristiriidassa itsensä kanssa.
Mitä tulee sitten absoluuttiseen tietämykseen niin sellaisen väittäminen lähestulkoon minkään asian suhteen on itsensä kanssa ristiriidassa. Absoluutit soveltuvat ainoastaan määritteisiin ja konsepteihin, eivät siihen kuinka me havaitsemme jotakin.
Jo se että kaikki informaatio mitä meillä on käytössämme on jollakin tasolla tulkittua, tekee objektiivisen ja absoluuttisen todellisuuden hahmottamisen lähestulkoon mahdottomaksi.
Tietämys on siis sitä kuinka vahvasti uskoo ja on vakuuttunut siitä että jokin asia pitää paikkansa, aina hieman alle absoluuttisen. Toisaalta ihmiset voivat ja uskovatkin melkein mitä tahansa jolloin ratkaiseva tekijä ei ole mitä uskoo, vaan mistä syystä uskoo johonkin.
Voit olla vakuuttunut jostakin asiasta joko huonoin perustein, jolloin uskomuksesi ei kaikkein todennäköisimmin pidä paikkaansa, taikka hyvistä syistä jolloin sinulla on olemassa tapa perustella uskomuksesi ja osoittaa että se kaikkein todennäköisimmin pitää paikkansa.
Ai niin!!! Yllä olevaan perustuen puhtaasti agnostista henkilöä ei ole olemassa, paitsi mikäli joku on tietämätön kysymyksestä taikka kykenemätön ymmärtämään mitä kysymyksellä tarkoitetaan.
Suomenkieli on poikkeuksellisen epätarkka silloin kun puhutaan uskomisesta, uskomuksista ja uskonnollisuudesta erillisinä asioina. Pääosin siitä syystä että uskolla voidaan tarkoittaa mitä tahansa näistä kolmesta riippuen missä yhteydessä sitä käytetään.
Mutta nyt ainoastaan kyse on siitä, mitä eroa on näillä kahdella väittämällä.
Minä uskon.... ja Minä tiedän.....
Tämä on helposti osoitettavissa muutamalla yksinkertaisella kysymyksellä.
Esimerkki: Otan kiven käteeni ja kysyn.
Uskotko että kädessäni on kivi?? Näet että minulla on kädessäni kivi, joten vastaus on tietenkin: Kyllä.
Tiedätkö että kädessäni on kivi??? Vastaus on: Kyllä.
Voitko olla absoluuttisesti varma että minä pidän kädessäni kiveä?? Johon vastaus on: En.
Et näe mitä minulla on kädessäni ja esitän samat kysymykset.
Uskotko että kädessäni on kivi?? Vastaus voi olla: Kyllä/ En
Tiedätkö että kädessäni on kivi?? Vastaus voi olla: Kyllä/ En
Tiedätkö absoluuttisesti että kädessäni on kivi?? Vastaus on: En
Miksi näin?? Koska usko ja väite tiedosta on sama asia.
Uskotko että kädessäni on kivi: Jos vastaat tähän: Kyllä, täytyy vastauksen myös kysymykseen tiedosta olla: Kyllä. Muutoin sanot uskovasi johonkin mutta et tiedä mihin uskot, mikä on loogisesti ristiriidassa itsensä kanssa.
Vastaavasti jos vastaat kysymykseen: Uskotko että kädessäni on kivi?? En, et voi vastata tietoa koskevaan kysymykseen; Kyllä, sillä muutoin sanot että et usko johonkin mutta väität tietäväsi jotakin johon et usko.
Myös tämä on loogisesti ristiriidassa itsensä kanssa.
Mitä tulee sitten absoluuttiseen tietämykseen niin sellaisen väittäminen lähestulkoon minkään asian suhteen on itsensä kanssa ristiriidassa. Absoluutit soveltuvat ainoastaan määritteisiin ja konsepteihin, eivät siihen kuinka me havaitsemme jotakin.
Jo se että kaikki informaatio mitä meillä on käytössämme on jollakin tasolla tulkittua, tekee objektiivisen ja absoluuttisen todellisuuden hahmottamisen lähestulkoon mahdottomaksi.
Tietämys on siis sitä kuinka vahvasti uskoo ja on vakuuttunut siitä että jokin asia pitää paikkansa, aina hieman alle absoluuttisen. Toisaalta ihmiset voivat ja uskovatkin melkein mitä tahansa jolloin ratkaiseva tekijä ei ole mitä uskoo, vaan mistä syystä uskoo johonkin.
Voit olla vakuuttunut jostakin asiasta joko huonoin perustein, jolloin uskomuksesi ei kaikkein todennäköisimmin pidä paikkaansa, taikka hyvistä syistä jolloin sinulla on olemassa tapa perustella uskomuksesi ja osoittaa että se kaikkein todennäköisimmin pitää paikkansa.
Ai niin!!! Yllä olevaan perustuen puhtaasti agnostista henkilöä ei ole olemassa, paitsi mikäli joku on tietämätön kysymyksestä taikka kykenemätön ymmärtämään mitä kysymyksellä tarkoitetaan.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Jos itse poimin maasta kiven ja annan sen käteesi, ja näen kiven koko ajan ennen kysymystäsi, niin kaikkiin kolmeen ensinmäiseen kysymykseen vastaus on kyllä, muuten vastaus on aina: ei.
Jos en näe kiveä, vastaus on aina : ei.
Uskon ja tiedon välinen ero on se, että tietämiseen täytyy olla riittävät todisteet tai havainnot, uskomiseen tarvitaan vain uskoa (oppimattomuus ja yksinkertaisuus helpottavat uskomista).
Ihminen voi luulla tietävänsä, mutta itse asiassa vain uskoo tietävänsä, siis uskoo, ei tiedä.
Uskotko sinä että maa kiertää auringon kerran vuodessa??
Uskon, että maa kiertää auringon noin kerran vuodessa.
En tiedä sitä, koska en ole itse mitannut asiaa tai perehtynyt siihen monipuolisesti eri lähteistä (tutkinut asiaa).
Kuinka varma olet tästä uskomuksestasi että maapallo kiertää auringon kerran vuodessa??
Jos minä näytän sinulle kiven joka minulla on kädessäni kummasta olet varmempi, siitä että kädessäni on kivi vaiko siitä että maa kiertää aurinkoa??
Noista kahdesta vaihtoehdosta minulla tällä hetkelläolevien tietojen perusteella uskon enemmän auringon kiertolaisuuteen.
Jos saan tutkia lähemmin kiveä, ja havaintoni kivestä tukevat aikaisempia kokemuksiani kivistä, uskon yhtä vahvasti molempiin.
Tiedosta voi puhua vasta sitten, kun todisteet puhuvat puolestaan.
maa kiertää auringon kerran vuodessa. En ole sitä itse mitannu enkä huomaa sitä, mutta siihen on riittävät todisteet ja sitä tutkivien ihmisten havainnot.
Mikä ton kysymyksen tarkoitus oli?
>>> Jos saan tutkia lähemmin kiveä, ja havaintoni kivestä tukevat aikaisempia kokemuksiani kivistä, uskon yhtä vahvasti molempiin. > Tiedosta voi puhua vasta sitten, kun todisteet puhuvat puolestaan.
Etkä usko että maapallo kiertää auringon kerran vuodessa??
>>Ei vaan tiedosta voidaan puhua silloin kun on vakuuttunut esitettyjen väitteiden ja todisteiden paikkansapitävyydestä. Tämä ei suinkaan tarkoita että syyt ja perustelut joidenka perusteella sinä uskot että jokin on totta pitäisivät välttämättä paikkaansa.
Kun ihminen muodostaa käsittetä ja teorioita, niin hän elää uskon maailmassa, mikä on mielikuvien maailma, ja nuo mielikuvat ovat, osa menneisyydestä peräisin (psykologinen perimä), tai nykyisyydestä syntyneitä, joit me uskomme ja teorioden avulla yritämme muuttaa
Ihminen on todellisuudessa vain erillisyyden harhassa elävä kimppu mielikuvia, vailla vappaata tahtoa, sillä tuo vapaus on vain vapautta vankilan muurin sisäpuolella, ja mielokuvat on tuo vankila.
Jos lakkaisimme muodostamasta milikuvia asioista,me vain katsoisimme niitä sellaisina kun ne ovat, emmekä tallentaisi niitä milikuvina muistiin sanomalla, tuo on tai tuo on väärin.
Kun lakkaamme muodostamasta mielikuvia, niin silloin myös mielikuvan muodostaja,ajattelija lakkaa olemasta
Mitä sitten tapahtuu kun mielikuvien mudostajakin lakkaa olemsta, silloin päättyy myös ihmisen itsensä synnyttämä psykologinen aika, joka ilmenee, ihmisessä jatkuvana ajatusten virtana ja joksikin tulemisena
Kun tämä kaikki tapahtuu niin ajatus vapautuu ajan kahleesta, ja voi toimia ajattomasta nykyhetkestä käsin
>>> Mielenkiintoista tulkinnassasi on se, että eri yksilöillä uskon muuttuminen tiedoksi vaihtelee. > Mitä yksinkertaisempi tai harhaisempi ihminen on, sitä helpommin ja heiveröisemmin perustein puhutaan tiedosta. > On esimerkkejä siitäkin, että joillekin riittää yksi, sisäisesti ristiriitainen kirja todisteeksi maailmankaikkeuden ominaisuuksista ja ilmiöistä.
>>Ei oikeastaan, vaan se mitä yksilöt uskovat vaihtelee.>Uskotko sinä todella jotakin jota et pidä todellisena??>Näin ollen mitä sinä ikinä uskotkin voit sanoa tietäväsi.
Sorry. Unohtui vastata tuohon yksinkertais/harhaiskohtaan.
Tarkoitin henkilöä, joka oikeasti on sellainen. Jos kriteerinä on se, pidänkö minä jotain tiettyä henkilöä vajavaisena, on mahdollista ja joskus jopa todennäköistä, että olen väärässä ja vain luulen lähimmäistäni sellaiseksi. Silloinhan hän ei oikeasti ole yksinkertainen, vaan minä ainoastaan luulen niin ja erehdyn "tuomiossani".
raamattu on totta? Samalla varmaan tiedät maapallon olevan n. 6000 vuotta vanha, sekä sen ettei dinosauruksia ole koskaan ollut olemassakaan ja myöskin Nooan, joka tunki johonkin hikiseen purtiloon ihan sikana eläimiä (myös sikoja 2 kpl)!
Sanoin: Ei oikeastaan, vaan se mitä yksilöt uskovat vaihtelee.
Vastasit: Sanoisin vieläkin, että myös se kuinka helposti yksilöt uskovat vaihtelee.
Jolloin luulen meidän molempien puhuvan täysin samasta asiasta.
Kyse on lähinnä siitä millaisia todisteita joku tarvitsee voidakseen hyväksyä väittämän todeksi.
Kysymys on perusteluista ei välttämättä siitä mihin joku sanoo uskovansa.
>>>> Se on yksi syistä, jotka ovat tehneet minusta sellaisen ihmisen, jota lajitoverit kutsuvat agnostikoksi. En usko, että jumalolentoa/olentoja on olemassa, mutta koska minulla ei ole mitään todisteita asian puolesta tai sitä vastaan, en voi sanoa tietäväni sitä.
Missä vaiheessa minä olen sanonut että pitäisin Raamattua totena??
Siitäkin huolimatta tuo Nooan arkki on jokseenkin väärin.
Arkissa oli seitsemän kappaletta jokaista puhdasta eläintä ja kaksi kappaletta jokaista likaista eläintä.
Raamatussa puhutaan pareista jolloin kyseinen seikka voidaan myös tulkita että eläimiä oli 14 ja 4.
Joka sopisi itseasiassa paremmin kuvaan, Nooa kun laivareissunsa jälkeen uhraa jokaisesta eläinlajista Jumalalle polttouhrin.
Jos likaisia eläimiä, ainakin Raamatun mukaan, olisi ollut vain yksi pari niin olisivat ne kaikki kuolleet sukupuuttoon.
Tästä kaikesta huolimatta voisitko vastata edelliseen kysymykseen.
Etkö usko että maapallo kiertää aurinkoa??
kiertää aurinkoa... onhan meillä syyspäivän tasaus, kesäpäivän seisaus, kevätpäivän tasaus sekä talvipäivän seisaus... näiden lisäksi eri vuodenaikoina taivaalla näkyy (pimeän aikana) eri tähtikuvioita. Mutta edelleenkään en usko näkymättömään (ja olemattomaan) satuhahmoon, jota sinä kutsut jumalaksi.
Onko sinulla lisää tyhmiä kysymyksiä?
Ainoa kohta vastauksessasi, johon en voi täysin yhtyä on "kun joku kysyy" kohta.
>>Kun joku kysyy: Uskotko että jumala/ jumalia on olemassa: Vastaan en.
Kun joku kysyy: Uskotko että jumalia ei voi olla olemassa: Vastaan en.
Ei tämän nyt pitäisi olla niin vaikea kysymys ettei siihen voi vastata.
Uskotko että maapallo kiertää aurinkoa??
>>> Mutta edelleenkään en usko näkymättömään (ja olemattomaan) satuhahmoon, jota sinä kutsut jumalaksi.> Onko sinulla lisää tyhmiä kysymyksiä?
>>> Ainoa kohta vastauksessasi, johon en voi täysin yhtyä on "kun joku kysyy" kohta.Kun joku kysyy: Uskotko että jumala/ jumalia on olemassa: Vastaan en.
Kun joku kysyy: Uskotko että jumalia ei voi olla olemassa: Vastaan en.
uskon asia... usko siirtää vuoria... jne...
oma palstakin tuollaiselle mietiskelylle!?!
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/4221
Et usko että maapallo kiertää aurinkoa mutta tiedät että maapallo kiertää aurinkoa.
Väität siis tietäväsi jotakin johonka et usko.
Kuinka vakuuttunut olet siitä että maapallo kiertää aurinkoa?
Onko väittämäsi tiedosta absoluuttinen vai onko mahdollista että voisit olla väärässä??
filosofien palsta löytyy jostain aivan muualta! Oletko aivan varma ettet ole hihhuli? Ainakin puhut sujuvasti hihhulia!?!
Miksi minun pitäisi uskoa johonkin, jonka tiedän olevan faktaa?
"Uskotko että kädessäni on kivi: Jos vastaat tähän: Kyllä, täytyy vastauksen myös kysymykseen tiedosta olla: Kyllä. Muutoin sanot uskovasi johonkin mutta et tiedä mihin uskot, mikä on loogisesti ristiriidassa itsensä kanssa."
Eli loogisesti ristiriitaista on sanoa: Uskon että keskusta voittaa vaalit, mutta en tiedä voittaako keskusta vaalit. Vai? Sinulle on sattunut joku ajatusvirhe. Tässä tapauksessa uskolla ja tiedolla on aste-ero. Usko tarkoittaa epävarmempaa tietoa. Tämä pätee myös sinun esimerkkiisi. Voin uskoa, jostain syystä, että kädessäsi on kivi, mutta en voi sanoa sitä "lähes varmaksi". Uskontoon liittyvä usko on sitten ihan eri kategoriansa. Vrt. englannin sanat Faith ja Belief.
>>> Uskontoon liittyvä usko on sitten ihan eri kategoriansa. Vrt. englannin sanat Faith ja Belief. > Eli loogisesti ristiriitaista on sanoa: Uskon että keskusta voittaa vaalit, mutta en tiedä voittaako keskusta vaalit. Vai? Sinulle on sattunut joku ajatusvirhe. > Tämä pätee myös sinun esimerkkiisi. Voin uskoa, jostain syystä, että kädessäsi on kivi, mutta en voi sanoa sitä "lähes varmaksi".
Tämä Faithin ja Beliefin puuttuminen hämärtää sen takia, että tieteellinen tietäminen ja uskominen ovat samalla tasolla. Vrt. "Minä uskon gravitaatioon." ja "Minä uskon lentäviin lehmiin."
"Jos uskot että keskusta voittaa vaalit, uskomuksesi siitä että keskusta voittaa vaalit on niin vahva että tätä uskomusta voidaan sanoa tiedoksi. Jos uskomuksesi siitä että keskusta voittaa vaalit on sen verran epävarma että et voi sanoa että tiedät, uskotko todella siihen että keskusta voittaa vai uskotko keskustan mahdollisuuteen voittaa."
Jos esimerkiksi uskon että keskusta voittaa vaalit 70% todennäköisyydellä, voin mielestäni sanoa, että uskon keskustan voittavan vaalit. Tämä ei tietysti tarkoita, että tietäisin keskustan voittavan vaalit.
"Jos et ole vakuuttunut että kädessäni on kivi, mitä syytä sinulla olisi uskoa että minulla on kädessäni kivi."
Syitä voi olla useita. Esimerkiksi, jos olet aina kyseistä testiä tehdessäsi pitänyt kiveä kädessäsi. Pitäydyn edelleen alkuperäisessä kommentissani, että keskustan ja kiven tapauksissa uskolla ja tiedolla on aste-ero, eli tieto on selvästi oikeutetumpaa uskoa.
>>> Tämä Faithin ja Beliefin puuttuminen hämärtää sen takia, että tieteellinen tietäminen ja uskominen ovat samalla tasolla. Vrt. "Minä uskon gravitaatioon." ja "Minä uskon lentäviin lehmiin." > Jos esimerkiksi uskon että keskusta voittaa vaalit 70% todennäköisyydellä, voin mielestäni sanoa, että uskon keskustan voittavan vaalit. Tämä ei tietysti tarkoita, että tietäisin keskustan voittavan vaalit.
Voin uskoa, että kädessäsi on kivi, jos niin sanot. Voin tietää kädessäsi olevan kiven, kun näe sen siinä. Ihminen voi uskoa aivan mitä tahansa, samoin olla uskomatta, täysin yhtä irrationaalisin perustein. Agnostista puhuttaessa, voidaan varsin perustellusti kysyä, miksi hänen tarvitsisi todistaa sitä, ettei kädessäsi ole kiveä, jos sinä niin sanot. Millä perusteilla tämä uskonasia tulisi kumota, en näe kiveä, sen enempää kun sinuakaan. On kohtalaisen saman tekevää, onko kiveä vai ei, se ei ole, sen enemmän uhka kuin mahdollisuuskaan.
Agnostikon suhde uskontoon voidaan määritellä sanoilla, välinpitämätön, epäuskoinen, kokee asian merkityksettömäksi. Usein ajattelutavan perustalla on kuitenkin varsin selvä logiikka, On mahdotonta todistaa olematon olemattomaksi, koska todistelu vaatisi jotakin konkreettista pohjaa, jotta ylipäätään voisi lähteä harkintaa tekemään. Jos ajatuksena on se, ettei Jumalaa ole, niin silloin todistamisen taakka on hänellä, joka uskoo jumalisuuden olemassa oloon. Tietenkin näin on myös päinvastaisessa tilanteessa, en usko Jumalaan, pyrin todistamaan sen, ettei Häntä ole. Agnostikon lähtökohtana on se, että kysymys on merkityksetön, ei ole tarvetta todistella mitään.
Olen antanut tähän jo vastauksen tämän avauksen puitteissa joten kopioin vastaukseni suoraan tähän.
Tämä on kuitenkin hieman eri asia ja on olemassa myös kolmas vaihtoehtoinen tilanne johon voidaan päätyä, jokin joka aloituksestani jäi puuttumaan.
Silloin kun kysymyksessä on mikä tahansa tilanne jossa on vastakkain kaksi toisensa pois sulkevaa seikkaa, ainoastaan toinen voi pitää paikkansa. Tämä koskee mitä tahansa tällaista tilannetta myös jumalien olemassaoloa.
Kyseessä on kaksi positiivista väitettä jostakin.
Jumalia on olemassa.
Jumalia ei ole olemassa.
Toinen näistä on tosi ja toinen näistä on epätosi. Kumpikin näistä ei voi olla saman aikaisesti totta eikä molemmat voi olla samanaikaisesti epätosia. Vaihtoehtoja on todellakin vain kaksi, silloin kun kyse on siitä mikä absoluuttisesti on totta.
Ateismissa ja teismissä ei kuitenkaan ole kysymys siitä mikä on absoluuttisesti totta vaan kyse on uskomuksista, joissa teismi on positiivinen uskomus jonka mukaan jokin jumala/ jumalia on olemassa.
Ateisteja ovat kaikki muut.
Kun joku kysyy: Uskotko että jumala/ jumalia on olemassa: Vastaan en.
Kun joku kysyy: Uskotko että jumalia ei voi olla olemassa: Vastaan en.
Koska vastasin ensimmäiseen kysymykseen "En" olen ateisti, koska minulla ei ole positiivista uskomusta jonka mukaan jumalia olisi olemassa. Jälkimmäinen kysymys puolestaan koskee vastakkaista väitettä johonka vastaan myös "En", syistä jonka selitän myöhemmin.
Tämä ei tee minusta tästäkään huolimatta ei_ateistia sillä minä en edelleenkään usko että jumalia olisi olemassa.
Toisaalta minä en käsittele tietoa absoluuttisena vaan mahdollisuuksien ja todennäköisyyksien mukaan, paitsi silloin kun kyse on konsepteista ja malleista.
Minä voin sanoa tietäväni ettei jumalia ole olemassa aivan samalla varmuudella kuin voin sanoa ettei keijuja taikka vesihiisiä ole olemassa. Näidenkin kohdalla kyse ei ole siitä että väittäisin omaavani absoluuttisen tiedon, taikka että en voisi olla väärässä, minulla vain ei ole mitään syytä pitää niitä todellisina.
Kun tätä samaa käsitystä sovelletaan jumal kysymyksiin:
Kukaan ole koskaan vakuuttanut minua siitä että jokin jumala olisi olemassa.
Minä en kuitenkaan voi erottamaan olemassa olematonta ja todistamatonta, olemassa olevasta mutta todistamattomasta. Tämän takia ennen kuin joku kykenee osoittamaan jotakin todisteita, tämän jonkin olemassaolosta, on se saman arvoinen kuin olemassa olematon.
Olemassa olemattomuudesta puolestaan ei voi koskaan saada mitään muuta todisteita kuin olemassa olemattomia todisteta, minkä takia olemassa olemattomuuden todistaminen olemassa olemattomaksi on mahdotonta, ilman että omaa absoluuttisen tiedon kaikesta.
Ajatellaan tilannetta, jossa Jumala todellisuus olisi siten kiistämätön, ettei vaihtoehtoja toiselle väittämälle olisi. Varmasti olisi paljon ihmisiä, joiden käsitysmaailma elämästä muuttuisi täysin. Kuitenkin, varsin paljon olisi ihmisiä, joiden maailmankatsomus ei muuttuisi lainkaan. Agnostikot voisivat, tietenkin luonteenpiirteistään riippuen, jatkaa elämäänsä se juurikaan heilahtamatta. Tämä johtuu siitä, että uskomusjärjestelmässä on niin paljon ihmisten sinne tarkoitusmukaisuussyistä tallentamia elämänohjeita, joka ei vastaisi luultavasti lainkaan uskonnon luojan alkuperäisiä suunnitelmia. tämäkin väittämä perustuu tietenkin minun uskooni siitä, että näin on. Kuitenkin uskomusjärjestelmien kieltäminen on turhaa hommaa, se on perustaltaan yhtä uskonnollista kuin uskovaisuus. Viime kädessähän kyse on siitä, että ihmisillä on oikeus ja vapaus uskoa tai olla uskomatta. Olemattomuuden todistamisesta olen sinänsä samaa mieltä.
Olet siltikin mielestäni väärässä, jopa tämän rakentamasi ajatuksen sisällä.
>>> Ajatellaan tilannetta, jossa Jumala todellisuus olisi siten kiistämätön, ettei vaihtoehtoja toiselle väittämälle olisi. Varmasti olisi paljon ihmisiä, joiden käsitysmaailma elämästä muuttuisi täysin. > Kuitenkin, varsin paljon olisi ihmisiä, joiden maailmankatsomus ei muuttuisi lainkaan. > Agnostikot voisivat, tietenkin luonteenpiirteistään riippuen, jatkaa elämäänsä se juurikaan heilahtamatta. Tämä johtuu siitä, että uskomusjärjestelmässä on niin paljon ihmisten sinne tarkoitusmukaisuussyistä tallentamia elämänohjeita, joka ei vastaisi luultavasti lainkaan uskonnon luojan alkuperäisiä suunnitelmia. tämäkin väittämä perustuu tietenkin minun uskooni siitä, että näin on. > Kuitenkin uskomusjärjestelmien kieltäminen on turhaa hommaa, se on perustaltaan yhtä uskonnollista kuin uskovaisuus. > Viime kädessähän kyse on siitä, että ihmisillä on oikeus ja vapaus uskoa tai olla uskomatta.
Saatuasi tarpeeksi kivestä, mitä jos tekisit seuraavaksi tikusta asiaa?
>>> Saatuasi tarpeeksi kivestä, mitä jos tekisit seuraavaksi tikusta asiaa? > Mitä jäi käteen?
Mitä eroa mahtaa olla asialla joka on ja vastakohtaisella asialla jonka toivotaan olevan?
Esim ihminen toivoo olevansa kuolematon ja samaanaikaan hän ei selvästikkään ole.
Kumpi on tietoa ja kumpi uskoa?
Uskomus taikka väittämä tiedosta, mikä sitten onkin kyseessä on merkityksetön sen kannalta onko kyseessä jotakin todellista.
Se miksi joku uskoo, eli kuinka uskomus on perusteltavissa, on ainoa seikka jolla ylipäätään on mitään merkitystä.
>>> Esim ihminen toivoo olevansa kuolematon ja samaanaikaan hän ei selvästikkään ole.