Kirkkoamme on usein syytetty siitä että me emme saa kysellä. Tässsä Uctorf hieman korjaa tuota väärää luuloa :
Hän sanoo että me olemme kyselevä kirkko kansa ja siksi usein löydämmekin totuuden. Kuitenkin se on jokaisen omalla vastuulla, että ksyselee, kysyminen on positiivista ja johtaa vahvempaan todistukseen. Meidän on kuitenkin tarkoin harkittava mistä lähteestä etsisimme vastauksia (Jumala). Jos emme syystä tai toisesta saakkaan heti vastausta meidän on jaksettava odottaa, emmekä saa hyljätä jo tietämäämme totuutta sen takia kun emme ole saaneet vastausta. Syyt miksi emme opeta kaikkea mitä kriitikot kysyvät on yksinkertaisesti 1. He eivät kuulu elämäämme eivätkä pelastukseemme 2. Kaikki mitä opetetaan on pystyttävä tarkkaan todistamaan varman lähdeaineiston avulla. Kriitikot taasen mielellään lainaavat minkälasita lähdeaineistoa tahansa. 3. Emme tiedä kaikkia vastauksia.
Fireside talk by Elder Uchtdorf given Nov. 1, 2009. I.
Elder Uchtdorf remarked that we are a question asking people. That’s how we get to truth. Inquiry is the birth of testimony. He said that not all things will be understood because God’s ways are not our ways. He also made the point of saying that we need to hold fast to the light and truth we have already received, implying we may not get the answers to all our questions. He added that if everything made sense then that is evidence of a mortal mind at work, not God.
I found his remarks very important in light of all the discussions we’ve had on whether the church is forthcoming with all information. The onus is on us as individuals to ask the questions. But then comes the responsibility of turning to the right sources to get the answers, and as many of us have discovered Sunday School classes aren’t always the best place for this. But the key is when we don’t get the answer right away, don’t reject the light and truth we already have. This is I think where people lose their way.
When I first joined the church at age 14, I heard discussions about blacks and the Priesthood. This disturbed me as an idealistic teenager in the midst of the Civil Rights movement. I did ask some questions of people I knew and didn’t like the answers I heard. And then I had to make a choice. I knew that the principles the church taught regarding pre-mortality, work for the dead and God were all true, so what do I do with something I find hard to accept. Then I received the answer to my doubts, but not the answer to the question. I knew that I had not made the wrong choice and I just needed to hold on to those things which I knew were true and the rest would be answered later. And the answers did come later, much later. And guess what the answer is still “I don’t know.” Why, because it hasn’t been revealed, and my ways are not God’s ways.
Why doesn’t the church teach all the things critics demand? For one thing they aren’t pertinent to our current lives and salvation, but also because quite frankly the “church” doesn’t have all the answers. When putting together the Joseph Smith RS/Priesthood manual every source had to be verified and validated, and the plain truth is there were few records available which met that criteria. However, our critics don’t have such integrity and will run with any source, no matter how dubious or out of context.
So the message is this: ask questions, go to the right source for answers (God), when still unanswered hold fast to that which you already know and realize that some things cannot be explained in terms we will understand and accept because God’s ways are not man’s ways.
Hän sanoo että me olemme kyselevä kirkko kansa ja siksi usein löydämmekin totuuden. Kuitenkin se on jokaisen omalla vastuulla, että ksyselee, kysyminen on positiivista ja johtaa vahvempaan todistukseen. Meidän on kuitenkin tarkoin harkittava mistä lähteestä etsisimme vastauksia (Jumala). Jos emme syystä tai toisesta saakkaan heti vastausta meidän on jaksettava odottaa, emmekä saa hyljätä jo tietämäämme totuutta sen takia kun emme ole saaneet vastausta. Syyt miksi emme opeta kaikkea mitä kriitikot kysyvät on yksinkertaisesti 1. He eivät kuulu elämäämme eivätkä pelastukseemme 2. Kaikki mitä opetetaan on pystyttävä tarkkaan todistamaan varman lähdeaineiston avulla. Kriitikot taasen mielellään lainaavat minkälasita lähdeaineistoa tahansa. 3. Emme tiedä kaikkia vastauksia.
Fireside talk by Elder Uchtdorf given Nov. 1, 2009. I.
Elder Uchtdorf remarked that we are a question asking people. That’s how we get to truth. Inquiry is the birth of testimony. He said that not all things will be understood because God’s ways are not our ways. He also made the point of saying that we need to hold fast to the light and truth we have already received, implying we may not get the answers to all our questions. He added that if everything made sense then that is evidence of a mortal mind at work, not God.
I found his remarks very important in light of all the discussions we’ve had on whether the church is forthcoming with all information. The onus is on us as individuals to ask the questions. But then comes the responsibility of turning to the right sources to get the answers, and as many of us have discovered Sunday School classes aren’t always the best place for this. But the key is when we don’t get the answer right away, don’t reject the light and truth we already have. This is I think where people lose their way.
When I first joined the church at age 14, I heard discussions about blacks and the Priesthood. This disturbed me as an idealistic teenager in the midst of the Civil Rights movement. I did ask some questions of people I knew and didn’t like the answers I heard. And then I had to make a choice. I knew that the principles the church taught regarding pre-mortality, work for the dead and God were all true, so what do I do with something I find hard to accept. Then I received the answer to my doubts, but not the answer to the question. I knew that I had not made the wrong choice and I just needed to hold on to those things which I knew were true and the rest would be answered later. And the answers did come later, much later. And guess what the answer is still “I don’t know.” Why, because it hasn’t been revealed, and my ways are not God’s ways.
Why doesn’t the church teach all the things critics demand? For one thing they aren’t pertinent to our current lives and salvation, but also because quite frankly the “church” doesn’t have all the answers. When putting together the Joseph Smith RS/Priesthood manual every source had to be verified and validated, and the plain truth is there were few records available which met that criteria. However, our critics don’t have such integrity and will run with any source, no matter how dubious or out of context.
So the message is this: ask questions, go to the right source for answers (God), when still unanswered hold fast to that which you already know and realize that some things cannot be explained in terms we will understand and accept because God’s ways are not man’s ways.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiitti puheen palasista.
Katsoin juuri koko puheen. Täyttä asiaa!
Suosittelen kaikille.
Kysellä siis saa, muttei vaatia vastauksia. No jopas.
Kysellä saa ja aina olen myös kysymykseen vastauksen saanut, olipa aihe mikä tahansa! Mitenhän kyseleminen sujuu esim. katolisilla?
sinulla on oikeus vaaatia Jumalalta jotakin?
Muistelen vaan aktiiviaikojani... Olen toiminut opettajana monessa kirkon luokassa ja mm. pyhäkouluopetuksessa homma menee näin:
- opettaja opettaa kirjan mukaista sanomaa
- kirjassa on valmiit kysymykset, joita kysellään luokalta.
- kirjasta löytyy valmiit vastaukset kysymyksiin. Muut vastaukset kuin kirjasta löytyvät eivät kelpaa, niihin pitää opettajan kommentoida seuraavasti: "mielenkiintoinen ajatus, veli Virtanen, mutta tämä ei ole se vastaus jota haemme" - ja siinä se.
Edellä mainittu on silti ihan ymmärrettävä lähestymistapa, koska jokainen kirkko pyrkii opettamaan omaa oppiaan.
Oppikirjoista löytyy kaikkiin tilanteisiin ja kirkon historiaan sopivat jutut. Sieltä tosin puuttuu yksityiskohtia esim profeettojen elämästä (esim. miten JS todella käänsi kultalevyjä, kuinka monta vaimoa hänellä oikeasti oli, yms) ja erinäisistä asioista kirkon historiasta. Näitä asioita voivat jäsenet tietysti kysyä, mutta en ole koskaan kokouksissa kuullut, että kukaan kysyisi mitään kirkkoa kyseenalaistavaa kysymystä - onko tässä juuri se kritisoitava asia: kirkossa ei koskaan kysytä mitään kyseenalaistavaa, ja jos joku kysyy sellaista, niin kysymyksen tekijän motiiveja aletaan heti epäillä. Olisipa mielenkiintoista nähdä miten kävisi jos alkaisi kysellä JS:n vaimojen perään pyhäköulussa...
Myös kirkon oppikirjat ovat tehty sen mukaan jotta ihmisille tulisi selväksi tietyt asiat jotka ovat oppiamme sekä se että ne on olatava historiallisesti todistettavia asioita varmojen lähteiden avulla. Opettaja saa keksiä omiakin kysymyksia jos on niin kekseliäs. Omia vastauksia on hieman kyseenalaista ladelal kun on olemassa selvät linjat mihin kirkko uskoo, mutta mielipiteensä sanominen on sallittua.
Juttujen sopivuus ei ole niin tärkeä kuin niiden historiallinen totuus. On myös asioita jotka aiheuttavat turhan paljon klysymyksiä jotka voivat viedä keskustelun pois aiheesta, jolloin oppilaat menettävät sen mikä on oppitunnin pääasia.
Uusissa kirjoisas ainakin on näkykivet ja niitä käsitellään tunnilla... käsiteltiin ainakin meillä... opettaja saattaa olla epävarma joistakin asioista, siksi hän voi jättää OPPIIN kuulumattomat asiat jopa mainitsematta kuten näkykivet, JSn vaimojen lukumäärä (mikä muuten ei ole historiallisesti todistettavissa, siis lukumäärä). Kyllä meillä ainakin kysellään jos vain on aikaa...
Olen myös havainnut että kirkkomme on jo näinä 30 vuotena kehittynyt valtavasti, oppitunnit eivät enään ole samanlaisia kuin ennen. Oppitunnit kehittyvät sen mukaan, mitä kirkkokansa on valmis vastaanottamaan. Ei kirjaa voi antaa lukutaidottomalle luettavaksi! Tarvitaan klärsivällisyyttä odotta että muut kohoavat samalle tasolle kysymyksissään, mutta silti ei pitäisi heittää pois sitä minkä on todennut oikeaksi. Muutama kysymys ei tee kirkosta vääräoppista, vaan malttamattomuus vastauksen saanissa.