Mutta yksi hyvä asia onnettomuudessa oli. Tienhoitoon on tulossa ko. tieosuudelle ainakin tälle lopputalvelle hoitomuutos ja toivotaan kaikki että se tulee koskemaan koko valtakuntaa mahdollisimman pian.
Asia mitä suuresti ihmettelen on se että tarvitseeko aina ja jokapaikassa tapahtua se suuri ja paha onnettomuus ennenkuin päättäjät ymmärtävät että jotain tarvitsee tehdä.
Esim. Lapuan pamaus. Heti sen jälkeen tehtiin ruudin käsittelysta ja pakkaamisesta uudet ja tiukemmat ohjeet.
Concorde Pariisi. Onnettomuuden jälkeen kaikki koneet poistettiin liikenteestä ja aloitettiin perusteelliset tutkimukset koneiden kunnosta.
Estonia. Kaikkien laivojen ramppien kiinnityksiä ja lukituksia tutkittiin ja tarkasteltiin suuremmalla syynillä.
JKL. Junan suistuminen rantaväylälle. Kohtia joita suositeltiin korjata, muuttaa ja lisätä on niin paljon että ketä kiinnostaa niiin katso. http://www.onnettomuustutkinta.fi/12499.htm#S102
Onnettomuustutkinta sivuilla on tähän listaan lisätä vaikka kuinka paljon ja vaikka mitä.
Mutta milsi ihmeessä nämä turvallisuutta parantavat asiat ymmäretään vasta sitten kun vahinko oli sattunut.
Tässä tilantessakin tulee varmasti vielä jotain muutoksia ja uusia ideoita että on taas "turvallisempi" likkua.
Eihän rekkakuskien turvavyöpakko ole ollut edes kovinkauan voimassa. Eiköhän sekin keksitty kun viisaat aikansa tilastija tutkivat.
Niin pitkään kun ihminen kulkee nopeammin kuin kävellen onettomuuksia sattuu ja imhishenkiä menetetään.
Mutta silti. Sovitetaan tilannenopeus kelin, mahdollisen lastin ja muiden turvallisuuteen vaikuttavien seikkojen mukaan niin hyvin kuin mahdollista.
Rekat, linja-autot, pakettiautot, henkilöautot mopot, polkupyörät ja jalankulkiat(jos eivät suoranaiseti niin välilliseti)ovat sinunkin hyödyksesi tiellä.
Asia mitä suuresti ihmettelen on se että tarvitseeko aina ja jokapaikassa tapahtua se suuri ja paha onnettomuus ennenkuin päättäjät ymmärtävät että jotain tarvitsee tehdä.
Esim. Lapuan pamaus. Heti sen jälkeen tehtiin ruudin käsittelysta ja pakkaamisesta uudet ja tiukemmat ohjeet.
Concorde Pariisi. Onnettomuuden jälkeen kaikki koneet poistettiin liikenteestä ja aloitettiin perusteelliset tutkimukset koneiden kunnosta.
Estonia. Kaikkien laivojen ramppien kiinnityksiä ja lukituksia tutkittiin ja tarkasteltiin suuremmalla syynillä.
JKL. Junan suistuminen rantaväylälle. Kohtia joita suositeltiin korjata, muuttaa ja lisätä on niin paljon että ketä kiinnostaa niiin katso. http://www.onnettomuustutkinta.fi/12499.htm#S102
Onnettomuustutkinta sivuilla on tähän listaan lisätä vaikka kuinka paljon ja vaikka mitä.
Mutta milsi ihmeessä nämä turvallisuutta parantavat asiat ymmäretään vasta sitten kun vahinko oli sattunut.
Tässä tilantessakin tulee varmasti vielä jotain muutoksia ja uusia ideoita että on taas "turvallisempi" likkua.
Eihän rekkakuskien turvavyöpakko ole ollut edes kovinkauan voimassa. Eiköhän sekin keksitty kun viisaat aikansa tilastija tutkivat.
Niin pitkään kun ihminen kulkee nopeammin kuin kävellen onettomuuksia sattuu ja imhishenkiä menetetään.
Mutta silti. Sovitetaan tilannenopeus kelin, mahdollisen lastin ja muiden turvallisuuteen vaikuttavien seikkojen mukaan niin hyvin kuin mahdollista.
Rekat, linja-autot, pakettiautot, henkilöautot mopot, polkupyörät ja jalankulkiat(jos eivät suoranaiseti niin välilliseti)ovat sinunkin hyödyksesi tiellä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Katsoppas se vain sattuu oleen niin että ihminen muiden eläimien kanssa oppii virheidensä/toisten tekemien virheiden kautta. Koskee myös näitä asiosta päättäviä tahoja myös.
Niin se vaan tuntuu olevan. Mutta eikö me voitais kaikki oppia jo akaisemmin tapahtuneista? Pitääkö sen olla joka paikassa konkreettinen tapahtuma ennenkuin se menee kaaliin? Onko suomalaisten (ja muidenkin... ei niin pahasti) kuula niin umpiluupää ettei sinne mene juuri mikään enneku "omalle kohdalle" satuu.
Kait se näin on. Valitettavasti.
Näissä turvallisuuskysymyksissä kaiken takana on raha. Rekkamiehet ja muut maantieliikenteen ammattilaiset ovat jo kauan olleet huolissaan siitä, että teiden kunnostukseen ja tieverkoston ylläpitämiseen tarkoitettuja määrärahoja on supistettu supistamistaan. Ylläpitopalveluja on kilpailutettu ja ulkoistettu ja seurauksena on ollut se, että myös laatu on muuttunut varsin kirjavaksi. Niukkojen määrärahojen vuoksi on jouduttu sitten tinkimään vähän kaikesta, vaikka on kyllä varmasti ollut tiedossa se, että riski kasvaa. Määrärahojen jaosta päättävät viimekädessä kansanedustajat, jotka hyväksyvät valtion budjetin.
Suomessa samoin kuin muuallakin noista budjettikysymyksistä väännetään rajusti kättä eri hallinnonalojen kesken. Näyttääkin siltä, että päättäjät suuntaavat rahaa sinne, missä poliittinen paine on suurimmillaan.
Tässäkin tapauksessa piti odottaa, että tuo kaikkein pahin, jota on kyllä osattu odottaa, pääsi tapahtumaan ja sitä kautta paine tehdä asialle jotakin konkreettisempaa syntyi. Toivoa nyt vain sopii, etteivät nyt tehdyt toimet jäisi vain tilapäiseksi kosmeettiseksi paikkaukseksi, vaan että ongelmaan pureuduttaisiin syvällisemmin.