Kasvetaanko ajattelemaan/elämään jumalisesti? (Ilman uskoontuloa...)
Arvioimmeko/arvotammeko/arvostammeko hengellisyyttä 'maailman normien' mukaan?
Saako 'maailmallisuudesta'/maailman hengestä puhua/kirjoittaa? (Ilman tuomitsemista...)
Jeesus vaikuttaa uskoontulleessa rakkautta. Hengestä syntyneet tunnistaa siitä rakkaudesta, mikä heillä on toisiinsa. Se ei ole sitä rakkautta, jolla maailma rakastaa 'omiaan'.
(Eikö?)
Arvioimmeko/arvotammeko/arvostammeko hengellisyyttä 'maailman normien' mukaan?
Saako 'maailmallisuudesta'/maailman hengestä puhua/kirjoittaa? (Ilman tuomitsemista...)
Jeesus vaikuttaa uskoontulleessa rakkautta. Hengestä syntyneet tunnistaa siitä rakkaudesta, mikä heillä on toisiinsa. Se ei ole sitä rakkautta, jolla maailma rakastaa 'omiaan'.
(Eikö?)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se on valitettavaa kun uskosta tulee suorittamista
ja tyhjää hokemista, ja pahinta kaikesta on, kun nykyihmiset sotkevat käsitteet ja uskonnot keskenään kauheaksi käärmekeitoksi josta ei saa
selvää enää itse sopanjakajakaan.
Maailma on raadollinen,sen me kaikki tiedämme,ja
joillekkin se on hengellinen,ja sitä kaikki eivät
tiedä. Ja sen eteen, että tietous hengellisyydestä
leviäisi ja oikea tietous pelastuksen sanomasta
leviäisi, tehkäämme työtä ja tuhlatkaamme aikaa
hyvän puolesta pahaa vastaan.
Kristus ja hänen ilosanomansa ovat oiva osoitus rakkaudesta, jota Hän, taivaallinen Isä tuntee luotujaan kohtaan. Ja myös se kehoittaa ja velvoittaa meitä elämään Hänen sääntöjen mukaista
elämää ja rakastamaan aidosti lähimmäisiämme ilman
oman edun tavoittelua ja vilppiä.
Rakkaudella on myös edullinen ja myönteinen vaikutus ihmiseen jokapäiväisessä elämässä, ja se tekee siitä niin kannatettavan asian, ikuisesti.
Ihmisen Poika oli/on hyvä tiennäyttäjä ja valaisija sekä edelläkävijä, ja häntä on hyvä
ja turvallista seurata myös tänään, kohti uutta huomista.
(Kyllä)
Monta kysymystä sinulla.
Kasvatetaanko? Kukin kasvaa Jumalan tahdon mukaan.
Uskoon tulo on jokaisen ihmisen henkilökohtainen kokemus ja siihen ei ole kellään ihmisellä mitään sanomista.
Saa puhua maailman hengestä, sillä elämme jatkuvasti maailmassa ja siinä hengessä mikä maailmassa on, mutta meidät on lunastettu.
Emme me tarvitse tuomitsemista toisen ihmisen taholta.
Jumalan hengestä syntyneet tunnistaa ei siitä, että he rakastavat vain toisiaan vaan siitä , että he rakastavat kaikkia elollosia ihmisiä ja olentoja, rakastavat jopa näitä "maailman" ihmisiä.
Ei ole Jumlan tarkoitus, että käperrymme omaan hengellisyyteemme ja sen vaalimiseen, niin että rakastamme ja olemme yhteydessä vain toisiin samanmielisiin.
Hän tahtoo, että uskallamme lähteä "pimeille teille" ja "hämärille kujille", sinne missä eniten rakkautta ja armoa tarvitaan. Hukkaamatta omaa hengellistä rikkauttamme.
Niin itse olen käsittänyt Jumalan rakkauden sanoman.
Etkö itse uskalla tulla ulos sieltä "piiristäsi" maailmaan witness vai miksi haluat lokeroida ihmisiä maailman ihmisiin ja ei maailman ihmisiin.
Luota Jumalan rakkauteen ja siihen, ettei sinua voi mikään enää erottaa siitä rakkaudesta, joka sinulle on suotu.
Rauhoitu ystävä hyvä, rauhaa;))))
1. Kor. 2:12
'Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut.'
Maailmassa, muttei maailmasta, eikös? :)
Jeesuksen rakkaudella uskova rakastaa kaikkia; yhdessä Jeesuksesta iloitseminen 'onnistuu'¨vain uudestisyntyneiden kanssa - heidän, joille Jeesus on rakkain.
1. Joh. 2:15
'Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.'
1. Kor. 2:12
'Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut.'
Totta olemme saaneet Hengen joka ymmärtää mitä rakkaus on, ja minkä ei tarvitse valita niitä ketä saa rakastaa ja miten.
Jumalan Rakkauden Henki on niin suuri, että sen Hengen voimalla uskaltaa ja pitääkin uskaltaa mennä maailmaan viemään sitä ilosanomaa, jonka Isä on meille lahjoittanut.
1. Joh. 2:15
'Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.'
Tuo taas ei tarkoita, etteikö saisi rakastaa maailmassa olevia ihmisiä. Vaan lähinnä sitä ettemme rakastaisi kuten "pakanat" itsekkäästi vain omaa etua ajaen vaan itsemme unohtaen kuten Jeesus opetti.
Olen miettinyt näitä samaisia lauseita uskoani alkutaipaleella. Silloin oli jotenkin ihanaa ja turvallista kuulua siihen "valittuun" joukkoon, josta "maailman ihmiset" eivät tienneet. Oli turvallista kulkea tietäen, että nuo "maailman ihmiset", jotka eivät tunnusta ovat matkalla sinne jonnekin minne minä en enää....
Kunnes tajusin, että se miten itse ajattelen lähimmäisestäni on kaiken a ja o , eli jos tuomitsen hänet kadotukseen olen samalla tuominnut itseni kadotukseen.
Sen jälkeen olen kulkenut vapaana lain alaisuuden teoista, luottaen Jumalan armoon, joka koskee ei vain valittuja vaan kaikkia. Minä eikä kukaan muu ihminen ole kelvollinen sanomaan kuka on menossa kadotukseen vai onko kukaan. Sen päättää Jumala.
Teoillamme ja inhimillisyydellä ja osoittamalla rakkauttamme lähimmäistä kohtaa on hän sitten uskovainen tai pakana teemme sitä mitä Jeesus opetti; "Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta.... ja lähimmäistä kuten itseäsi"
Emme kenties puhu samaa kieltä tai ole edes samalla "aaltopituudella", sillä olen saanut sen käsityksen , että mielestäsi vain "harvat ja valitut" pääsevät perille.
Itse uskon Jumalan armon koskettavan jokaista ihmistä ei vain "valittuja".
Siunattua päivän jatkoa ja pidä sinä se usko mikä sinulla on, sillä jos tunnet että se on sinulle hyvä on se silloin hyvä.
Minä vain olen löytänyt raamtatusta Jumalan, joka on kykenevä rakastamaan kaikkia ihmisiä yli uskon rajojen.
Jeesuksen esimerkkiä ja oppeja kuunnellen ja seuraten löytyy lähimmäinen, jota tulee rakastaa hyvin läheltä ja myöskin kaukaa.
Hänen armossaan on kyllin.
Voiko tuon asian kauniimmin sanoa.....
Amen