http://keskustelu.suomi24.fi/node/8560555
"Erkki Susi Tiedonantaja nro 38 / 16.10.2009
Tarua ja totta Berliinin muurista
Suomenkin valtamedia on jo hyvissä ajoin käynnistänyt propagandamasiinansa valmistautuessaan muistelemaan 20 vuotta sitten 9. marraskuuta 1989 tapahtunutta Berliinin muurin murtumista. Kaikki kylmän sodan kliseet vapaasta maailmasta ja kommunistisesta tyranniasta kaivetaan esille ja yksinkertaistettua tarinaa siitä, miksi muuri pystytettiin, tullaan toistamaan. Sen mukaan Itä-Berliinin kommunistit rakensivat muurin estääkseen sorrettuja kansalaisiaan pakenemasta Länsi-Berliiniin ja vapauteen. Miksi? Koska kommarit eivät halua ihmisten olevan vapaita ja tietävän “totuutta”.
Mutta muitakin syitä oli. Ja jottei tarvitsisi turvautua kommunistien mielipiteisiin, referoidaan kuuluisaa yhdysvaltalaista kirjailijaa ja historiantutkijaa William Blumia.
Blum muistuttaa, että ennen muurin pystyttämistä tuhannet itäberliiniläiset olivat matkustaneet joka päivä töihin Länsi-Berliiniin ja sitten palanneet illaksi kotiinsa itään, joten heitä ei selvästikään pidetty idässä vastoin tahtoaan.
Blumin mukaan muuri rakennettiin ennen kaikkea kahdesta syystä:
Länsi kiusasi itää voimakkaalla kampanjalla DDR:n hallituksen kustannuksella koulutettujen akateemisten asiantuntijoiden ja ammattitaitoisten työläisten värväämiseksi länteen. Tämä johti lopulta vakavaan työvoima- ja tuotantokriisiin idässä. Yhtenä osoituksena tästä New York Times kertoi vuonna 1963: ”Länsi-Berliini kärsi taloudellisesti muurista menettämällä noin 60 000 ammattitaitoista työntekijää, jotka olivat päivittäin matkustaneet Itä-Berliinissä sijainneista kodeistaan Länsi-Berliinissä sijanneille työpaikoilleen.”
1950-luvun aikana Länsi-Saksassa toimineet yhdysvaltalaiset kylmän sodan asiantuntijat panivat toimeen DDR:n vastaisen sabotaasi- ja horjutuskampanjan, jonka tavoitteena oli suistaa maan talous ja hallintokoneisto raiteiltaan. CIA ja USA:n muut tiedustelupalvelut värväsivät, varustivat, kouluttivat ja rahoittivat saksalaisia aktivistiryhmiä ja henkilöitä lännestä ja idästä suorittamaan tekoja, jotka kattoivat kirjon terrorismista nuorisorikollisuuteen. Mikä tahansa oli sallittua itäsaksalaisten elämän tekemiseksi vaikeaksi ja heidän hallitusta kohtaan tuntemansa lojaalisuuden heikentämiseksi.
Se oli merkittävä hanke. USA ja sen agentit käyttivät räjähteitä, tuhopolttoja, oikosulkuja ja muita menetelmiä vahingoittaakseen voimalaitoksia, telakoita, kanavia, satamia, julkisia rakennuksia, huoltoasemia, julkista liikennettä, siltoja jne. He suistivat kiskoilta tavarajunia vahingoittaen vakavasti henkilökuntaa, he polttivat tavarajunan lastina olleita autoja ja tuhosivat toisten laitteistot.
He käyttivät happoa tehtaiden elintärkeiden koneiden vaurioittamiseksi, panivat hiekkaa tehtaan turbiiniin aiheuttaen sen pysähdyksen, sytyttivät tuleen kattotiiliä ja kaakeleita valmistaneen tehtaan, tappoivat myrkyttämällä osuustoimintatilojen 7 000 lehmää ja lisäsivät saippuaa DDR:n kouluille tarkoitettuun maitojauheeseen.
USA:n agenttien toimiin kuului myös väärennettyjen verolappujen ja väärennettyjen hallituksen direktiivien lähettäminen sekasorron ja tehottomuuden lietsomiseksi teollisuudessa ja ammattiliitoissa. Ja toisaalta hajupommien laukaiseminen poliittisten kokousten keskeyttämiseksi.
He yrittivät häiritä Itä-Berliinissä vuonna 1973 pidettyä nuorisofestivaalia lähettämällä väärennettyjä kutsuja ja vääriä lupauksia ilmaisesta majoituksesta ja pöytävarauksista sekä vääriä ilmoituksia peruutuksista jne. He myös suorittivat hyökkäyksiä osanottajia vastaan räjähtein, palopommein ja lamaannusta aiheuttavin pistoksin.
Sabotaasi- ja horjutustoimista kerrotaan yksityiskohtaisesti Blumin kirjassa ”Killing Hope: US Military and CIA Interventions Since World War II”.
Koko 1950-luvun ajan DDR ja Neuvostoliitto esittivät toistuvasti valituksia jälkimmäisen entisille liittolaisille ja YK:lle sabotaasi- ja vakoiluaktiviteeteista ja vaativat niiden Länsi-Saksassa sijainneiden toimistojen sulkemista, joiden ne katsoivat olevan vastuussa näistä toiminnoista. Valitukset kaikuivat kuuroille korville. Niinpä DDR alkoi tiukentaa pääsyä maahan lännestä ja toisaalta omien kansalaistensa aivo- ja työvoimavuotoa länteen. Tiukentamisen huipentumana pystytettiin Berliinin muuri.
Vuonna 1999 USA Today -lehti kertoi: ”Kun Berliinin muuri murtui, itäsaksalaiset kuvittelivat vapaata elämää, jossa kulutustavaroita olisi yltäkylläisesti ja vaikeudet lakanneet. Kymmenen vuotta myöhemmin merkittävä 51 % itäsaksalaisista sanoo, että he olivat onnellisempia kommunismin aikana.”
"Erkki Susi Tiedonantaja nro 38 / 16.10.2009
Tarua ja totta Berliinin muurista
Suomenkin valtamedia on jo hyvissä ajoin käynnistänyt propagandamasiinansa valmistautuessaan muistelemaan 20 vuotta sitten 9. marraskuuta 1989 tapahtunutta Berliinin muurin murtumista. Kaikki kylmän sodan kliseet vapaasta maailmasta ja kommunistisesta tyranniasta kaivetaan esille ja yksinkertaistettua tarinaa siitä, miksi muuri pystytettiin, tullaan toistamaan. Sen mukaan Itä-Berliinin kommunistit rakensivat muurin estääkseen sorrettuja kansalaisiaan pakenemasta Länsi-Berliiniin ja vapauteen. Miksi? Koska kommarit eivät halua ihmisten olevan vapaita ja tietävän “totuutta”.
Mutta muitakin syitä oli. Ja jottei tarvitsisi turvautua kommunistien mielipiteisiin, referoidaan kuuluisaa yhdysvaltalaista kirjailijaa ja historiantutkijaa William Blumia.
Blum muistuttaa, että ennen muurin pystyttämistä tuhannet itäberliiniläiset olivat matkustaneet joka päivä töihin Länsi-Berliiniin ja sitten palanneet illaksi kotiinsa itään, joten heitä ei selvästikään pidetty idässä vastoin tahtoaan.
Blumin mukaan muuri rakennettiin ennen kaikkea kahdesta syystä:
Länsi kiusasi itää voimakkaalla kampanjalla DDR:n hallituksen kustannuksella koulutettujen akateemisten asiantuntijoiden ja ammattitaitoisten työläisten värväämiseksi länteen. Tämä johti lopulta vakavaan työvoima- ja tuotantokriisiin idässä. Yhtenä osoituksena tästä New York Times kertoi vuonna 1963: ”Länsi-Berliini kärsi taloudellisesti muurista menettämällä noin 60 000 ammattitaitoista työntekijää, jotka olivat päivittäin matkustaneet Itä-Berliinissä sijainneista kodeistaan Länsi-Berliinissä sijanneille työpaikoilleen.”
1950-luvun aikana Länsi-Saksassa toimineet yhdysvaltalaiset kylmän sodan asiantuntijat panivat toimeen DDR:n vastaisen sabotaasi- ja horjutuskampanjan, jonka tavoitteena oli suistaa maan talous ja hallintokoneisto raiteiltaan. CIA ja USA:n muut tiedustelupalvelut värväsivät, varustivat, kouluttivat ja rahoittivat saksalaisia aktivistiryhmiä ja henkilöitä lännestä ja idästä suorittamaan tekoja, jotka kattoivat kirjon terrorismista nuorisorikollisuuteen. Mikä tahansa oli sallittua itäsaksalaisten elämän tekemiseksi vaikeaksi ja heidän hallitusta kohtaan tuntemansa lojaalisuuden heikentämiseksi.
Se oli merkittävä hanke. USA ja sen agentit käyttivät räjähteitä, tuhopolttoja, oikosulkuja ja muita menetelmiä vahingoittaakseen voimalaitoksia, telakoita, kanavia, satamia, julkisia rakennuksia, huoltoasemia, julkista liikennettä, siltoja jne. He suistivat kiskoilta tavarajunia vahingoittaen vakavasti henkilökuntaa, he polttivat tavarajunan lastina olleita autoja ja tuhosivat toisten laitteistot.
He käyttivät happoa tehtaiden elintärkeiden koneiden vaurioittamiseksi, panivat hiekkaa tehtaan turbiiniin aiheuttaen sen pysähdyksen, sytyttivät tuleen kattotiiliä ja kaakeleita valmistaneen tehtaan, tappoivat myrkyttämällä osuustoimintatilojen 7 000 lehmää ja lisäsivät saippuaa DDR:n kouluille tarkoitettuun maitojauheeseen.
USA:n agenttien toimiin kuului myös väärennettyjen verolappujen ja väärennettyjen hallituksen direktiivien lähettäminen sekasorron ja tehottomuuden lietsomiseksi teollisuudessa ja ammattiliitoissa. Ja toisaalta hajupommien laukaiseminen poliittisten kokousten keskeyttämiseksi.
He yrittivät häiritä Itä-Berliinissä vuonna 1973 pidettyä nuorisofestivaalia lähettämällä väärennettyjä kutsuja ja vääriä lupauksia ilmaisesta majoituksesta ja pöytävarauksista sekä vääriä ilmoituksia peruutuksista jne. He myös suorittivat hyökkäyksiä osanottajia vastaan räjähtein, palopommein ja lamaannusta aiheuttavin pistoksin.
Sabotaasi- ja horjutustoimista kerrotaan yksityiskohtaisesti Blumin kirjassa ”Killing Hope: US Military and CIA Interventions Since World War II”.
Koko 1950-luvun ajan DDR ja Neuvostoliitto esittivät toistuvasti valituksia jälkimmäisen entisille liittolaisille ja YK:lle sabotaasi- ja vakoiluaktiviteeteista ja vaativat niiden Länsi-Saksassa sijainneiden toimistojen sulkemista, joiden ne katsoivat olevan vastuussa näistä toiminnoista. Valitukset kaikuivat kuuroille korville. Niinpä DDR alkoi tiukentaa pääsyä maahan lännestä ja toisaalta omien kansalaistensa aivo- ja työvoimavuotoa länteen. Tiukentamisen huipentumana pystytettiin Berliinin muuri.
Vuonna 1999 USA Today -lehti kertoi: ”Kun Berliinin muuri murtui, itäsaksalaiset kuvittelivat vapaata elämää, jossa kulutustavaroita olisi yltäkylläisesti ja vaikeudet lakanneet. Kymmenen vuotta myöhemmin merkittävä 51 % itäsaksalaisista sanoo, että he olivat onnellisempia kommunismin aikana.”
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei todellakaan pitäisi hyökätä toiseen maahan ja uhota tappavansa koko kansan ja aloittaa hirmuteot.
Ei kenellekkään täysijärkiselle pitäisi olla yllätys se että hävitessään sodan nämä hirmutekojen tekijät tulevat kokemaan koston. Yllättävän asiallisesti Venäläiset Saksalaisia kohtelivat kun vertaa siihen mitä Hitler voittaessaan olisi Venäläisille tehnyt. Joten lopetetaanpa tämä paskanjauhanta muurista tähän.
Tässä tiedonantajan lainauksessa taitaa Susi olla nimensä veroinen.
Jos Berliinin muuria ei olisi tehty itäsaksalaisten ja itäberliiniläisten vangitsemiseksi omalle puolelleen olisi muurin rakenne tietysti ollut sellainen, että pääsy sen viereen olisi ollut hankalaa ja hengenvaarallista lännen puolelta enkä tässä tarkoita varsinaista ilmansuuntaa vaan poliittista jakaumaa.
Se mitä maan alla tapahtui kylmän sodan aikana on varmasti mielenkiintoista näin jälkikäteenkin mutta kyllä itäinen ryhmittymä näissä salahankkeissa varmasti piti puolensa, jos ei vienyt voittoakin.
On helppoa, kuten komuilla yleensä, puhua yleisesti lännen rikoksista itää vastaan kuten lainatakseni artikkelia: "USA ja sen agentit käyttivät räjähteitä, tuhopolttoja, oikosulkuja ja muita menetelmiä vahingoittaakseen voimalaitoksia, telakoita, kanavia, satamia, julkisia rakennuksia, huoltoasemia, julkista liikennettä, siltoja jne. He suistivat kiskoilta tavarajunia vahingoittaen vakavasti henkilökuntaa, he polttivat tavarajunan lastina olleita autoja ja tuhosivat toisten laitteistot.
He käyttivät happoa tehtaiden elintärkeiden koneiden vaurioittamiseksi, panivat hiekkaa tehtaan turbiiniin aiheuttaen sen pysähdyksen, sytyttivät tuleen kattotiiliä ja kaakeleita valmistaneen tehtaan, tappoivat myrkyttämällä osuustoimintatilojen 7 000 lehmää ja lisäsivät saippuaa DDR:n kouluille tarkoitettuun maitojauheeseen."
En ole lukenut William Blumin teoksia mutta ne lienevät varsin yksipuolisia ilman sitä vaadittavaa tietoa vastapuolen toimista. Blumilla lienee jotain ideologisia syitä kirjojensa julkaisemiseen, jo se tekee niistä arveluttavia tietolähteitä. Osoittihan jo pelkästään atomipommin valmistus miten laajaa oli Neuvostoliiton maanalainen työskentely lännessä. Voi tietysti vain arvailla ovatko Blumin tiedot itse sylttytehtaalta vai jostain muusta tietotoimistosta peräisin.
Kovin vähän noita tapahtumia kuitenkin aikoinaan lehdistössä kerrottiin ja missä niin oikeasti tapahtui ja oliko tapahtuma oikeasti lännen tihutyö vai KGP:n/Stasin provokaatio jotta saadaan kansa uskomaan niihin valheisiin joita Moskova ja Berliini (itäinen osa) levittävät. Kylmän sodan aikana, sodan jonka Neuvostoliitto aatteensa levittämiseksi aloitti aikoinaan, aikana heiteltiin lokaa naapurin silmiin alkuun varsin rajusti mutta hommahan rauhoittui ajan mittaan. Ei Berliinin saartoakaan voi kovin ihmisystävällisenä ja humaanina pitää.
On turhaa väittää jotta lännen lehdistö ei asiaa kerro poliittisista syistä, lehdistö on aina ollut se media joka jossain kohden tuo asiat esiin jo pelkästään myyntilukujen vuoksi. Lööppi se on aina lööppi!
Muuri jolla olen, tai oikeastaan sen jämillä, käynyt katselemassa on kuitenkin tehty poistumisen hankaloittamiseksi poliittiselta itäpuolelta länteen. Tästä ei voi olla erimieltä kun miettii vaikkapa passien ja viisumien jakoa ja matkustusvapauksia DDR:n ja muidenkin NL satelliittien alueelta vapaaseen länteen.
Neuvostoliitto ja sen hallussaan pitämät naapurit eli alusmaat olivat vankiloita kansalaistensa kannalta niin matkustuksen kuin vapaan kansalaiskeskustelun ja puoluepolitiikankin osalta. Nuo valtiot pelkäsivät totuutta niin paljon, että estivät lännen lehtienkin tilaamisen ja jopa mukana kuljettamisen puolelleen. Totuus on aina ollut kommunismin pahin vihollinen, se kun yleensä poikkeaa kommunistisesta totuudesta aivan kuin demokratia kansandemokratiasta.
Nämä ovat mielipiteitäni asiasta joita en aio alkaa todistelemaan, jokainen miettiköön itsessään miten asiat ovat ja oliko kommunistinen paratiisi todellinen vai harhakuva. Sitä miksi nykyiset komu-uskovaiset jaksavat muinaisia virheitä puolustella tulkitsen uskonnon keinoin. On kauheaa todeta koko maailmankuvansa sortuvan parissa päivässä, se jos mikä saa aikaan vastareaktion jossa piiloudutaan todellisuudelta mahdollisimman kauas.
Nyt on osin tullut muotiin itkeä vanhan totalitaarisen komuvaltion perään, on aivan ymmärrettävää niiden ihmisten kohdalta jotka tottuivat sen toimintaan ja tukeen. Heidän on vaikeaa ottaa vastuuta omasta elämästään, sitä kun ei tarvinnut koskaan tehdä kommunismissa vaan yhteiskunta sanoi aina mitä kukakin saa tehdä tai mitä hänen tulee tehdä. Täällä me joudumme sen itse päättämään ja sitä juuri sanotaan vapaudeksi että on itsestään vastuussa, se antaa oikeuksia ja lisää vastuuta.