Jääkiekkoväki rakastaa tilastoja. Esimerkiksi
maalintekijä- ja syöttäjätilastojen perusteella
tilastonikkarit ovat omalla tieteellisellä
tarkkuudellaan asettaneet joukkueiden pelaajat
paremmuusjärjestykseen. Otteluja seuratessa
huomaa kuitenkin, että ”tehopisteitä” jaetaan
erittäin avokätisesti. Maalintekoyrityksissään
epäonnistuneita pelaajia palkitaan
usein ”tehopisteellä”, kun joukkuetoveri onnistuu
tekemään maalin maalivahdista pompahtaneesta
paluukiekosta tai muusta onnekkaasta
sattumasta. ”Tehopisteen” saa usein myös
kolmaskin pelaaja, jonka osuus maalinteossa on
ollut vieläkin kaukaisempi. Tilastojen valossa
pelaajalla on siis mahdollisuus olla joukkueensa
suuri sankari, vaikka tosiasiassa on ollut varsin
tehoton ratkaisija.
Edellytys ”tehopisteiden” saamiseen on pelaajan
osallistuminen peliin kentällä. En ainakaan
muista kenenkään onnistuneen tekemään tai
syöttämään maalia vaihtoaition takapenkiltä. Mitä
kauemmin pelaaja saa olla kentällä, sitä suurempi
on hänen mahdollisuutensa saada merkintöjä
erilaisiin tilastoihin. Valmentajan päätöksillä
on siksi suuri merkitys pelaajien
tilastomerkintöjen määrään. Jos valmentaja
käyttää tilastomerkintöjä päättäessään keitä hän
peluuttaa, niin tästä syntyy kiinnostava
oravanpyörä, jossa tilastot ruokkivat tilastoja.
Tämän vuoden MM-kisastudiossa esitettiin suurella
työllä ja vaivalla tehtyä maalivahtien
torjuntatilastoa, joka sisälsi yksityiskohtaisen
kaavion torjutuista laukauksista ja mistä kiekot
ovat luiskahtaneet verkon perukoille. Kaavion
vihreitä ja punaisia ympyröitä analysoitiin
erätauoilla ja vieraileva ammattivalmentaja
esitti asiantuntevan käsityksensä vastustajan
maalivahdin työskentelystä ja mihin laukaukset
olisi pyrittävä suuntaamaan jotta syntyy tulosta.
Kaavio osoitti selvästi maalivahdin torjuneen
paljon matalia laukauksia, joten jatkossa oli
tärkeätä laukaista kiekot ylös.
Täysin saman päätelmän voi tehdä jokaisen
maalivahdin torjuntatilaston kaaviosta!
Tosiasiassa kaikista näistä kaavioista voi
havaita vain painovoiman vaikutuksen kiekon
lentorataan. Maalivahdin yllättämiseksi ei ole
ratkaisevaa suuntaako laukauksen ylös, alas tai
jalkojen väliin, vaan lukuisat muut
maalintekotilanteeseen liittyvät tekijät kuten
suorituksen ajoitus, nopeus ja rytmi, kiekon
nopeus ja etäisyys maaliin jne. Tosin nämäkään
asiat eivät ole kovin ratkaisevia, ellei
maalivahti näe kiekkoa, tai jos hän on
sijoittunut tilanteen kannalta väärin.
Tilastojen tekeminen ja tutkiminen on varmasti
erittäin mielenkiintoista puuhaa, mutta
ihmettelen antavatko ne valmentajille tai
pelaajille sen hyödyllisempää tietoa kuin hyvä
horoskooppi?
maalintekijä- ja syöttäjätilastojen perusteella
tilastonikkarit ovat omalla tieteellisellä
tarkkuudellaan asettaneet joukkueiden pelaajat
paremmuusjärjestykseen. Otteluja seuratessa
huomaa kuitenkin, että ”tehopisteitä” jaetaan
erittäin avokätisesti. Maalintekoyrityksissään
epäonnistuneita pelaajia palkitaan
usein ”tehopisteellä”, kun joukkuetoveri onnistuu
tekemään maalin maalivahdista pompahtaneesta
paluukiekosta tai muusta onnekkaasta
sattumasta. ”Tehopisteen” saa usein myös
kolmaskin pelaaja, jonka osuus maalinteossa on
ollut vieläkin kaukaisempi. Tilastojen valossa
pelaajalla on siis mahdollisuus olla joukkueensa
suuri sankari, vaikka tosiasiassa on ollut varsin
tehoton ratkaisija.
Edellytys ”tehopisteiden” saamiseen on pelaajan
osallistuminen peliin kentällä. En ainakaan
muista kenenkään onnistuneen tekemään tai
syöttämään maalia vaihtoaition takapenkiltä. Mitä
kauemmin pelaaja saa olla kentällä, sitä suurempi
on hänen mahdollisuutensa saada merkintöjä
erilaisiin tilastoihin. Valmentajan päätöksillä
on siksi suuri merkitys pelaajien
tilastomerkintöjen määrään. Jos valmentaja
käyttää tilastomerkintöjä päättäessään keitä hän
peluuttaa, niin tästä syntyy kiinnostava
oravanpyörä, jossa tilastot ruokkivat tilastoja.
Tämän vuoden MM-kisastudiossa esitettiin suurella
työllä ja vaivalla tehtyä maalivahtien
torjuntatilastoa, joka sisälsi yksityiskohtaisen
kaavion torjutuista laukauksista ja mistä kiekot
ovat luiskahtaneet verkon perukoille. Kaavion
vihreitä ja punaisia ympyröitä analysoitiin
erätauoilla ja vieraileva ammattivalmentaja
esitti asiantuntevan käsityksensä vastustajan
maalivahdin työskentelystä ja mihin laukaukset
olisi pyrittävä suuntaamaan jotta syntyy tulosta.
Kaavio osoitti selvästi maalivahdin torjuneen
paljon matalia laukauksia, joten jatkossa oli
tärkeätä laukaista kiekot ylös.
Täysin saman päätelmän voi tehdä jokaisen
maalivahdin torjuntatilaston kaaviosta!
Tosiasiassa kaikista näistä kaavioista voi
havaita vain painovoiman vaikutuksen kiekon
lentorataan. Maalivahdin yllättämiseksi ei ole
ratkaisevaa suuntaako laukauksen ylös, alas tai
jalkojen väliin, vaan lukuisat muut
maalintekotilanteeseen liittyvät tekijät kuten
suorituksen ajoitus, nopeus ja rytmi, kiekon
nopeus ja etäisyys maaliin jne. Tosin nämäkään
asiat eivät ole kovin ratkaisevia, ellei
maalivahti näe kiekkoa, tai jos hän on
sijoittunut tilanteen kannalta väärin.
Tilastojen tekeminen ja tutkiminen on varmasti
erittäin mielenkiintoista puuhaa, mutta
ihmettelen antavatko ne valmentajille tai
pelaajille sen hyödyllisempää tietoa kuin hyvä
horoskooppi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.