Milloin lapset saavat erota kirkosta oma-alotteisesti?

huoltajan luvalla, mutta ei oma-aloitteisesti, kuten aloituksessa kysyttiin.

Lapsen etu on että vanhemmat päättävät kaikista tärkeistä asioista hänen puolestaan. Koskee mitä suurimmassa määrin osallistumista lääkekokeiluihin - ja uskonnollisiin tilaisuuksiin. Se, että vanhemmat kantavat vastuun, luo turvallisuutta ja mahdollistaa lapsen tasapainoisen kehityksen. Yhteiskunta voi tukea vanhemmuutta, ja ääritapauksissa, kun vanhemmuus ei lainkaan toimi, yhteiskunta voi ohittaa vanhemmuuden huostaanoton kautta. Mutta KOSKAAN ei pidä vanhemmuutta korvata delegoimalla lapsille päätösvaltaa johon he eivät ole kypsiä.

Ennen oli täysi-ikäisyyden raja 21. Nykymenoa kun katsoo niin moni kolmikymppinenkään ei vielä käyttäydy aikuisten tavoin. Eiköhän siis pidetä kynsin hampain kiinni siitä että vanhemmat vastaavat lapsistaan ainakin 18 ikävuoteen asti, muuten tämä yhteiskunta hajoaa liitoksistaan, oltiin sitten kristittyjä tai ateisteja.

vastuunkantaja-69 kirjoitti:

Lapsen etu on että vanhemmat päättävät kaikista tärkeistä asioista hänen puolestaan. Koskee mitä suurimmassa määrin osallistumista lääkekokeiluihin - ja uskonnollisiin tilaisuuksiin. Se, että vanhemmat kantavat vastuun, luo turvallisuutta ja mahdollistaa lapsen tasapainoisen kehityksen. Yhteiskunta voi tukea vanhemmuutta, ja ääritapauksissa, kun vanhemmuus ei lainkaan toimi, yhteiskunta voi ohittaa vanhemmuuden huostaanoton kautta. Mutta KOSKAAN ei pidä vanhemmuutta korvata delegoimalla lapsille päätösvaltaa johon he eivät ole kypsiä.

Ennen oli täysi-ikäisyyden raja 21. Nykymenoa kun katsoo niin moni kolmikymppinenkään ei vielä käyttäydy aikuisten tavoin. Eiköhän siis pidetä kynsin hampain kiinni siitä että vanhemmat vastaavat lapsistaan ainakin 18 ikävuoteen asti, muuten tämä yhteiskunta hajoaa liitoksistaan, oltiin sitten kristittyjä tai ateisteja.

mielestäsi niin tärkeä asia, että alle 18-vuotias ei siitä saa itse päättää?

vastuunkantaja-69 kirjoitti:

Lapsen etu on että vanhemmat päättävät kaikista tärkeistä asioista hänen puolestaan. Koskee mitä suurimmassa määrin osallistumista lääkekokeiluihin - ja uskonnollisiin tilaisuuksiin. Se, että vanhemmat kantavat vastuun, luo turvallisuutta ja mahdollistaa lapsen tasapainoisen kehityksen. Yhteiskunta voi tukea vanhemmuutta, ja ääritapauksissa, kun vanhemmuus ei lainkaan toimi, yhteiskunta voi ohittaa vanhemmuuden huostaanoton kautta. Mutta KOSKAAN ei pidä vanhemmuutta korvata delegoimalla lapsille päätösvaltaa johon he eivät ole kypsiä.

Ennen oli täysi-ikäisyyden raja 21. Nykymenoa kun katsoo niin moni kolmikymppinenkään ei vielä käyttäydy aikuisten tavoin. Eiköhän siis pidetä kynsin hampain kiinni siitä että vanhemmat vastaavat lapsistaan ainakin 18 ikävuoteen asti, muuten tämä yhteiskunta hajoaa liitoksistaan, oltiin sitten kristittyjä tai ateisteja.

Alaikäinen voi päättää monistakin asioista, mutta jostain syystä kirkkoon kuuluminen ei näihin asioihin kuulu. Hajoaako yhteiskunta liitoksistaan, jos lapsen liittäminen kirkkoon ei enää onnistuisi? Miten olisi, jos jokainen saisi sitten täysi-ikäisenä itse asiasta päättää?