ENIRO!!! MIKSI HERJA JATKUU???

Pidän velvollisuutenani kuitenkin siihen puuttua, jo ihan heidän iankaikkisuutensakin tähden.

Herja on väärin!! kirjoitti:

Pidän velvollisuutenani kuitenkin siihen puuttua, jo ihan heidän iankaikkisuutensakin tähden.

kristinopin mukaan on pylväänä seisomista iänkaikkisesti.

Diana-ad-rem kirjoitti:

7:1 Mutta Herra sanoi Moosekselle: Katso, minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljesi Aaron on oleva sinun profeettasi.

Se on ollu kuolleena tuhansia vuosia. Eikä herjat tavota enää sen korvia. Sun täytyy tehä uus jumala itselles ny.

Botswald-Hleder kirjoitti:

7:1 Mutta Herra sanoi Moosekselle: Katso, minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljesi Aaron on oleva sinun profeettasi.

Se on ollu kuolleena tuhansia vuosia. Eikä herjat tavota enää sen korvia. Sun täytyy tehä uus jumala itselles ny.

...tarinaa ja kertomusta mahtuu maailmaan.
Mutta itse otsikon asiaan. Jos jonkun kirjoittajan tekstit häiritsevät tai tuntuvat "harhaoppiselta" taikka muuten vastenmielisiltä, ei niihin ole välttämätöntä edes ottaa kantaa. Kannanotto herättää yleensä vastareaktion. Varsinkin kun on kysymys uskomusasioista, tulee useimmiten erimielisyyttä.
Eikö silloin olisi syytä laskea kymmeneen, tai vaikka sataan ja antaa tunteen rauhoittua? Olla vaikka vastaamatta mitään. Jos joku, kuka tahansa silloin tuntee omassa egossaan olevansa "voittaja" niin mitäs sitten? Tarkoitan "voittajalla" sitä, jolle ei ole kommentoitu. Eikö "voittaja" todellisuudessa olekin se, joka osaa hillitä näppäimistönsä? Yleensä riitaan tarvitaan vähintään kaksi osapuolta. Harvoin olen havainnut kenenkään kauaa yksin harjoittaneen riitelemistä.
Vanha konfutselainen viisaus, Raamattuunkin palgioituna, kehoittaa tekemään toiselle niin kuin haluaa itselle tehtävän. Viisaus on todennäköisesti paljon vanhempi kuin Konfutsen oppi ja ainakin Raamattua vanhempi. Lienee kysymys ihmiskunnan ikivanhasta omaksitunnoksi sanotusta piirteestä sieltä saakka, kun ihminen ymmärsi olevansa, ajattelevansa ja jopa suunnittelevansa tulevia tekemisiään. Siis vaiheesta, jossa evoluutio teki ihmisestä inhimillisen olennon. Tuota prosessia nimitetään useimmissa uskonnoissa luomiseksi.

Jos minä haluan tehdä toiselle niin kuin haluaisin itselleni tehtävän, en silloin voisi haluta, että joku, kuka tahansa kirjoittaja suljettaisiin pois palstalta. Enhän niin halua itsellenikään tehtävän.
Mutta eihän minun tarvitse myötäillä ketään, eikä olla vakaumukseltani kenenkään toisen kaltainen. Saan olla itseni näköinen tässäkin asiassa, kunhan muistan, että en vaadi toisilta, että he alkaisivat tunnustaa minun vakaumustani. Mikä se sitten on? Se taas on oma asiani ja tämä on keskustelufoorumi, eikä käännytyksen, nimittelyn tai tuomitsemisen palsta. Ei yhdenkään jumalan nimissä tai kenenkään ihmisen opin mukaan.
Tämä omana mielipiteenäni ja uskokaa kuten haluatte ja tunnette ja toratkaa myös, jos egonne sitä edellyttää. Onko se hengellistä kehitystä ihmisenä, miettiköön kukin tahollaan.

Botswald-Hleder kirjoitti:

7:1 Mutta Herra sanoi Moosekselle: Katso, minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljesi Aaron on oleva sinun profeettasi.

Se on ollu kuolleena tuhansia vuosia. Eikä herjat tavota enää sen korvia. Sun täytyy tehä uus jumala itselles ny.

ei suinkaan ole kaikkivaltiaan nimi, Baalia, Tammusta, Mitraa, Zeusta, mitä tahansa sanotaan jumalaksi.

Kysymys onkin siitä minkä nimistä pitää omanaan, juutalaisten YHWH:n profetiat näyttävät toteutuvan joten minä katselen hänen suuntaansa hyvin vahvasti.

Jokaisella on valinnan vapaus siinä asiassa, tämä sopii minulle.

Diana-ad-rem kirjoitti:

ei suinkaan ole kaikkivaltiaan nimi, Baalia, Tammusta, Mitraa, Zeusta, mitä tahansa sanotaan jumalaksi.

Kysymys onkin siitä minkä nimistä pitää omanaan, juutalaisten YHWH:n profetiat näyttävät toteutuvan joten minä katselen hänen suuntaansa hyvin vahvasti.

Jokaisella on valinnan vapaus siinä asiassa, tämä sopii minulle.

Et siis ole juutalainen.

lakkiluke ( ei kirj. kirjoitti:

...tarinaa ja kertomusta mahtuu maailmaan.
Mutta itse otsikon asiaan. Jos jonkun kirjoittajan tekstit häiritsevät tai tuntuvat "harhaoppiselta" taikka muuten vastenmielisiltä, ei niihin ole välttämätöntä edes ottaa kantaa. Kannanotto herättää yleensä vastareaktion. Varsinkin kun on kysymys uskomusasioista, tulee useimmiten erimielisyyttä.
Eikö silloin olisi syytä laskea kymmeneen, tai vaikka sataan ja antaa tunteen rauhoittua? Olla vaikka vastaamatta mitään. Jos joku, kuka tahansa silloin tuntee omassa egossaan olevansa "voittaja" niin mitäs sitten? Tarkoitan "voittajalla" sitä, jolle ei ole kommentoitu. Eikö "voittaja" todellisuudessa olekin se, joka osaa hillitä näppäimistönsä? Yleensä riitaan tarvitaan vähintään kaksi osapuolta. Harvoin olen havainnut kenenkään kauaa yksin harjoittaneen riitelemistä.
Vanha konfutselainen viisaus, Raamattuunkin palgioituna, kehoittaa tekemään toiselle niin kuin haluaa itselle tehtävän. Viisaus on todennäköisesti paljon vanhempi kuin Konfutsen oppi ja ainakin Raamattua vanhempi. Lienee kysymys ihmiskunnan ikivanhasta omaksitunnoksi sanotusta piirteestä sieltä saakka, kun ihminen ymmärsi olevansa, ajattelevansa ja jopa suunnittelevansa tulevia tekemisiään. Siis vaiheesta, jossa evoluutio teki ihmisestä inhimillisen olennon. Tuota prosessia nimitetään useimmissa uskonnoissa luomiseksi.

Jos minä haluan tehdä toiselle niin kuin haluaisin itselleni tehtävän, en silloin voisi haluta, että joku, kuka tahansa kirjoittaja suljettaisiin pois palstalta. Enhän niin halua itsellenikään tehtävän.
Mutta eihän minun tarvitse myötäillä ketään, eikä olla vakaumukseltani kenenkään toisen kaltainen. Saan olla itseni näköinen tässäkin asiassa, kunhan muistan, että en vaadi toisilta, että he alkaisivat tunnustaa minun vakaumustani. Mikä se sitten on? Se taas on oma asiani ja tämä on keskustelufoorumi, eikä käännytyksen, nimittelyn tai tuomitsemisen palsta. Ei yhdenkään jumalan nimissä tai kenenkään ihmisen opin mukaan.
Tämä omana mielipiteenäni ja uskokaa kuten haluatte ja tunnette ja toratkaa myös, jos egonne sitä edellyttää. Onko se hengellistä kehitystä ihmisenä, miettiköön kukin tahollaan.

joku haluaa tietoa jumalista ja sitä on saava.

Diana-ad-rem kirjoitti:

Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa, maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: "Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!" Voi sitä, joka sanoo isälleen: "Mitä sinä kelpaat siittämään?" ja äidilleen: "Mitä sinä kelpaat synnyttämään?" Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot. (Jes 45:9-11)

Sitten sanoi Herra minulle: "Mene vielä ja rakasta naista, jota hänen puolisonsa rakastaa, mutta joka rikkoo avion, niinkuin Herra rakastaa israelilaisia, mutta nämä kääntyvät muiden jumalien puoleen ja rakastavat rypälekakkuja". (Hoosea 3:1)

Jeesuksesta ja Israelin kansasta on kirjoitettu armon ja totuuden sanat:

Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, Älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa". Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut. Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne"; ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; (Hebr 12:1-14)

Halveksit Jumalan armoa ja rakkautta totuudessa ja Herrassa Jeesuksessa, koska et tunne Jumalaa ja hänen Tietään, jonka myös Israel kansana saa vastaanottaa, mutta edellyttää hänen avuksi huutamistaan ja nöyrtymistä Isän Jumalan rakkaudellisen ja väkevän käden alla, koska hänelle ei kelpaa jumalattomuus eikä armonsa halveksiminen vaan armonsa vastaanottaminen ja kiittäminen ja kunnioittaminen ainosyntyisen Poikansa Messias Yeshuan nimessä ja armossa ja totuudessa. Toivottavasti osaat sinäkin Jumalan tahdon mukaan kansansa kanssa toimia, että et itse jäisi rannalle ruikuttamaan tai peräti poishyljättäväksi viskattaman, sillä Isä Jumala ja Poika Yeshua eivät kunniaansa annan epäjumalille eivätkä mielisty valheeseen, koska Herra on vanhurskas ja pitkämielinen ja kasvattaa kansojen kuninkaita, jos on vain halukkaita ja puoleensa kääntyneitä ja otollisella mielenlaadulla vaeltavia ja janoavia.

Kuinka Isä kurittaa poikaansa, jos poika ei tunnista isäänsä vaan vastustaa ja väärin syyttää omaansa? Sitten poika saakin sitä, mitä on kylvänyt, koska Jumala ei anna itseään pilkata, vaan rakkaudessaan kasvattaa, vaikka vastaansa halveksuntaa ja vääriä syytöksiä koko ajan saakin.

Kuinkas itse kasvattaisit lapsiasi, jotka sinua vanhempinaan vastustaisivat ja sinut edessään kieltäisivät? Antaisitko piiskaa vai kehuisitko suorasanaisiksi ja selkärankaisiksi vai punastuisitko toisten ihmisten edessä, kun äitiään kohtaan noin toimisivat.

Diana-ad-rem kirjoitti:

ei suinkaan ole kaikkivaltiaan nimi, Baalia, Tammusta, Mitraa, Zeusta, mitä tahansa sanotaan jumalaksi.

Kysymys onkin siitä minkä nimistä pitää omanaan, juutalaisten YHWH:n profetiat näyttävät toteutuvan joten minä katselen hänen suuntaansa hyvin vahvasti.

Jokaisella on valinnan vapaus siinä asiassa, tämä sopii minulle.

...jos tuo mainitsemasi valinnanvapaus sopisi kaikille, ei ruutiakaan olisi tarvittu keksiä, eikä sotia käytäisi.
Profetioita on mahdollista tulkita monella tavalla. Mikä on oikea tulkinta? Onko oikeaa tulkintaa edes olemassa? Tai onko profetia ollenkaan profetia? Näistä en sen enempää, koska pian olisimme tukkanuottasilla siitä, kumpi uskoo oikein. ;)
Niin, onhan profetioita nykyäänkin. Niitä vain on vaikea havaita vielä. Ehkä ne alkavat tuntua profetioilta joskus satojen vuosien kuluttua. Se tietää joka näkee tuon ajan. Ellei maailma huku p*****n sitä ennen...ja tuon uhkakuvan tunnistaminen ei kummoista profeettaa edellytä...

Kuinkas toimisit kirjoitti:

Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa, maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: "Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!" Voi sitä, joka sanoo isälleen: "Mitä sinä kelpaat siittämään?" ja äidilleen: "Mitä sinä kelpaat synnyttämään?" Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot. (Jes 45:9-11)

Sitten sanoi Herra minulle: "Mene vielä ja rakasta naista, jota hänen puolisonsa rakastaa, mutta joka rikkoo avion, niinkuin Herra rakastaa israelilaisia, mutta nämä kääntyvät muiden jumalien puoleen ja rakastavat rypälekakkuja". (Hoosea 3:1)

Jeesuksesta ja Israelin kansasta on kirjoitettu armon ja totuuden sanat:

Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, Älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa". Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut. Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne"; ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; (Hebr 12:1-14)

Halveksit Jumalan armoa ja rakkautta totuudessa ja Herrassa Jeesuksessa, koska et tunne Jumalaa ja hänen Tietään, jonka myös Israel kansana saa vastaanottaa, mutta edellyttää hänen avuksi huutamistaan ja nöyrtymistä Isän Jumalan rakkaudellisen ja väkevän käden alla, koska hänelle ei kelpaa jumalattomuus eikä armonsa halveksiminen vaan armonsa vastaanottaminen ja kiittäminen ja kunnioittaminen ainosyntyisen Poikansa Messias Yeshuan nimessä ja armossa ja totuudessa. Toivottavasti osaat sinäkin Jumalan tahdon mukaan kansansa kanssa toimia, että et itse jäisi rannalle ruikuttamaan tai peräti poishyljättäväksi viskattaman, sillä Isä Jumala ja Poika Yeshua eivät kunniaansa annan epäjumalille eivätkä mielisty valheeseen, koska Herra on vanhurskas ja pitkämielinen ja kasvattaa kansojen kuninkaita, jos on vain halukkaita ja puoleensa kääntyneitä ja otollisella mielenlaadulla vaeltavia ja janoavia.

Kuinka Isä kurittaa poikaansa, jos poika ei tunnista isäänsä vaan vastustaa ja väärin syyttää omaansa? Sitten poika saakin sitä, mitä on kylvänyt, koska Jumala ei anna itseään pilkata, vaan rakkaudessaan kasvattaa, vaikka vastaansa halveksuntaa ja vääriä syytöksiä koko ajan saakin.

Kuinkas itse kasvattaisit lapsiasi, jotka sinua vanhempinaan vastustaisivat ja sinut edessään kieltäisivät? Antaisitko piiskaa vai kehuisitko suorasanaisiksi ja selkärankaisiksi vai punastuisitko toisten ihmisten edessä, kun äitiään kohtaan noin toimisivat.

että se peruskallio on Jumala YHWH yksin. Juutalaiset odottavat messiasta, mutta hän ei ole Jeesus.
Messias on Jumalan lähettämä pelastaja kansallensa sen ikuisia vihollisia vastaan.
Pitkäaikaisin ja julmin vihollinen on ollut Eurooman kristitty maailma , siinä juutalainen kansa oli kuolla sukupuutton, mutta Jumala on varjellut kansansa ja vienyt kotiin Israeliin.

Diana-ad-rem kirjoitti:

että se peruskallio on Jumala YHWH yksin. Juutalaiset odottavat messiasta, mutta hän ei ole Jeesus.
Messias on Jumalan lähettämä pelastaja kansallensa sen ikuisia vihollisia vastaan.
Pitkäaikaisin ja julmin vihollinen on ollut Eurooman kristitty maailma , siinä juutalainen kansa oli kuolla sukupuutton, mutta Jumala on varjellut kansansa ja vienyt kotiin Israeliin.

> Eikö teille valkene ...

Tule valkeuteen ja ymmärrä Iankaikkisen Elämän kannalta:

Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.

Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; ja taas: "Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani"? Ja siitä, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan, hän sanoo: "Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit". Ja enkeleistä hän sanoo: "Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulen liekiksi"; mutta Pojasta: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti, ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi." Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate, ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu".

Kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"? Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä? Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse.

Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?

Sillä enkelien alle hän ei alistanut tulevaa maailmaa, josta me puhumme. Vaan joku on jossakin paikassa todistanut, sanoen: "Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmisen poika, että pidät hänestä huolen? Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja; asetit kaikki hänen jalkojensa alle."

Sillä, asettaessaan kaikki hänen valtansa alle, hän ei jättänyt mitään hänen allensa alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi. Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa.

Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.

Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi, kun hän sanoo: "Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä"; ja taas: "Minä panen uskallukseni häneen"; ja taas: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!" Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.

Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.

Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. (Hebr 1 ja 2)