hei. oon oikeastaan bulimarektikko, mutta kirjotan nyt tänne..
oon ahminu nyt 3 päivää putkeen, suuria määriä, rasvasta ja makeaa, normaaliruokaa ja herkkuja, enkä oo saanu tietenkää kaikkea ylös ikinä imeytyy siitä vaikka paljon saisikin pois.
paino on noussut 35,8kg:sta 36,9kg:hen.. mitenköhän pysyvää tää painonnousu on?
en harrasta liikuntaa, mutta ajattelin että pelkkää nestettä juomalla saisin painon pari-neljässä päivässä tppumaan jo jonkin verran.. ahdistaa niin sairaasti, monta kertaa ollu joku keittiöpuukko kädes et nyt vetelen itteni täyteen raitoja.
pakko saada kontrolli takasin. auttakaa!
oon ahminu nyt 3 päivää putkeen, suuria määriä, rasvasta ja makeaa, normaaliruokaa ja herkkuja, enkä oo saanu tietenkää kaikkea ylös ikinä imeytyy siitä vaikka paljon saisikin pois.
paino on noussut 35,8kg:sta 36,9kg:hen.. mitenköhän pysyvää tää painonnousu on?
en harrasta liikuntaa, mutta ajattelin että pelkkää nestettä juomalla saisin painon pari-neljässä päivässä tppumaan jo jonkin verran.. ahdistaa niin sairaasti, monta kertaa ollu joku keittiöpuukko kädes et nyt vetelen itteni täyteen raitoja.
pakko saada kontrolli takasin. auttakaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nou hätä. Olet ahminut suolaista, rasvaista ja makeaa joten kehoosi on kertynyt nestettä. Jos nyt jatkat samaan rataan kuin ennen retkahdusta painat taas 35,8 kg ennen kuin huomaatkaan :) Usko pois.
Tsemppiä!!
Miksi pitää tsempata ihmistä ylläpitämään sairaan matalaa painoa? Vaikka anoreksioita ja bulimioita pitäisikin elämäntapana eikä sairautena, niin tavoitteeseen pääsemisen keinoja ja päämäärän hintaa ei voi pitää terveenä. Ei varmaan jälkeenpäin naurata, kun lastenteko ei onnistu ja luut ovat niin heikot, että menevät poikki pienestäkin kolauksesta. Sairaalassa täyskipsissä voi olla vaikeampi päästä kulkemaan jääkaapin ja vessanpöntön väliä.
alipainoisen kehuminen ja alhaisten lukemien ihannointi ei auta asiaa, mutta ei myöskään "syö,tyttö,syö"-kommentit. Kuten tiedetään, anorektikoilla usein kääntyy tilanne päin vastoin silloin kun mieli kääntyykin uudelle vaihteelle; minä saan syödä! minulla onkin lupa syödä! Sitten se lupa kääntyy pakkomielteeksi ja syömisestä tulle hallitsematonta. Se kääntyy helposti bulimiaan tai BED:iin. Olisi paljon tärkeämpää olla keskittymättä vaa´an lukemiin, ja opastaa toisia terveellisiin, järkeviin, normaaleihin ruokailutottumuksiin. Jos keskitytään painoon, siitä tulee kaikkein merkityksellisin asia(sitä ajattelee jokaisella ruokailukerralla; paljonko painan tämän jälkeen...)!
Myös anorektisille ahmijoille on turhaa kommentoida; "hyvä kun söit, sinä tarvitsetkin sen energian." Sama asia kuin se, että anorektikkoa kehutaan syömisestä ylipäätään tai kertyneistä kiloista. Ei se ole se syöminen itsessään ja kyky viedä haarukka suuhun, ja ne kasvaneet ruokamäärät, koska anoreksia on korvien välissä! Vaikka s-häiriöinen oppiikin pikkuhiljaa syömään normaalisti, voi olla että pään sisäinen ahdistus on sietämätöntä. Ahmiminen ei ole koskaan hyväksi, ei edes vaikeasti alipainoiselle; ruokailusta täytyy tulla normaali asia, jokapäiväinen nautinto ja tarve, kohtuudella ja sallivuudella. Pelkkä kalorien määrä ja kilot eivät tee kenestäkään tervettä!
Älä kiellä itseltäsi elämää! Älä kiellä ja sakota itseäsi normaalin elämän normaaleista asioista, perustarpeiden tyydyttämisestä! Olet arvokas, olet merkityksellinen ihminen tuollaisenaan. Hyväksy fyysisyytesi, henkisyytesi ja psyykkisyytesi-HYVÄKSY itsesi täydellisenä kokonaisuutena, jossa fyysisyys on suuri ja tärkeä osa. Älä tuhoa ainoaa kehoasi, sitä jonka avulla toimit, teet työtä, rakastat, elät ja liikut. Rakasta kehoasi, se on kaunis. Ja kaikki ruoka, kaikki, on sallittua, kun osaamme ottaa sen kiittäen vastaan ja nautimme itsemme siitä kylläisiksi, olome hyväksi. Tehdään yhteistyötä kehomme kanssa, ei olla vihollisia sille, koska se ei ansaitse sitä! Minä itse olen paras ystäväni, kehoni kuuntelija ja ymmärtäjä, kehoni kantaja ja kannettava. Ei taistella itseämme vastaan :) Tsemppiä!