Osalla uskovista on aivan omintakeinen tapa ilmaista itseään. Hyvä/huono esimerkki on mm. mohikaani. Seuraava lainaus tosin ei ole mohikaanilta. Lukekaapa sitä ja yrittäkää ymmärtää, mitä siinä tarkoitetaan.
"Tämän takia ihmisen tulisi seurata Jeesusta,- eikä kulkea hänen edellään. Jeesuksen edellä kulkeminen vie ihmisen pois rakkaudesta ja etenkin Jeesuksen rakastamisesta/mielentilasta.Ihminen siis pakenee todellisuutta omiin mielenmaailmoihin arjen keskeltä,- ilmentyen juuri lähimmäisen rakastamisen vaikeutena."
En tarkoita, että jokainen pilkku, piste ja yleensä lauserakenne pitäisi olla paikoillaan, mutta jonkinlainen logiikka tekstissä pitäisi olla. Virkkeistä pitäisi löytyä pääsääntöisesti subjekti ja predikaatti. Se lienee vähimmäisvaatimus.
"Tämän takia ihmisen tulisi seurata Jeesusta,- eikä kulkea hänen edellään. Jeesuksen edellä kulkeminen vie ihmisen pois rakkaudesta ja etenkin Jeesuksen rakastamisesta/mielentilasta.Ihminen siis pakenee todellisuutta omiin mielenmaailmoihin arjen keskeltä,- ilmentyen juuri lähimmäisen rakastamisen vaikeutena."
En tarkoita, että jokainen pilkku, piste ja yleensä lauserakenne pitäisi olla paikoillaan, mutta jonkinlainen logiikka tekstissä pitäisi olla. Virkkeistä pitäisi löytyä pääsääntöisesti subjekti ja predikaatti. Se lienee vähimmäisvaatimus.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Sinänsä uskovien tekstien vaikeaselkoisuus ei ole ihmeellistä, kun seuraa vaikkapa tohtori M. Koiviston esiintymisiä. Hänen teksteissään on aivan sama ominaisuus.
Päättelen tästä seuraavaa:
'Tärkeää ei ole, että koko tekstin ymmärtää. Tärkeää on tietyt avainsanat, joita pitää esiintyä tekstissä riittävän usein: Jumala, Jeesus, Pyhä Henki, usko, uudestisyntyminen, paholainen, demonit, riivaajat yms.. Kuulijakunta tarkkailee lähinnä näiden sanojen esiintymistä ja tekee päätelmänsä saarnamiehen kyvyistä niiden esiintymistiheyden perusteella. Näitä avainsanoja on tietenkin vielä runsaasti lisää, mutta liikaa niitä ei saa olla: ne sotkevat.
Uskomatonta, että tohtorismies suoltaa niin sekavaa tekstiä. Tosin tekstin tarkoitus ei ole tulla ymmärretyksi, vaan vaivuttaa kuulijakunta transsiin.
Mutta, itseäni kiinnostaa tuossa pohdinnassasi motiivi tai tekijä, joka aktivoi kirjoittamaan.
Huomasin että olit kopsannut sen toisaalta viestistäni.Kirjoitustyylini on monestakin syystä persoonallinen, mutta pyrin kirjoittamaan tiivistä tekstiä,- jolloin viestien pituus on kohtuullinen.Mutta, kaikesta huolimatta uskon tuonkin kopioimasi kohdan avautuvan uudestisyntyneelle ihmiselle, joka ymmärtää Jeesuksen seuraamisen ja rakastamisen yhteyden toisiinsa.Samoin Jeesuksesta käsin vain ihminen näkee todellisuuden ja jos ihminen menee edelle Jeesuksen, niin hän sokeutuu ja alkaa pakenemaan todellisuutta.
Ymmärtänet, miten ihmiselle vaikeimpia asioita on nähdä tämän hetkinen todellisuus itsestään. Esim. sama käsite, miten historiantutkijat näkevät asiat aivan erilailla kuin ihmset,- jotka ovat eläneet siinä ajassa.
PS.
"Virkkeistä pitäisi löytyä pääsääntöisesti subjekti ja predikaatti".
-----
Muuten onko nuo syötävää vai mitä ne on. Tuosta viimeisestä sanastasi tulee mieleen presidentin katti, mutta en muista minkä niminen se oli.
Jos käsitin oikein tuon sinun juttusi niin sinun käsityksesi mukaan(subj.ei obj.)ihmisen on vaikea nähdä tämän hetkistä todellisuutta. Minusta tuo on aika karu väite ja ei sovi minuun ainakaan.
- Ettäkö ihminen ei tajua itse elämästään yhtään mitään ja myöhemmin esim.historiantutkijat ja mitä ilmeisimmin kuka vaan toinen voi sanoa ihmisen itsensä puolesta sen ihmisen oman kokemuksen tilanteestaan vääräksi. Ei, kyllä se todellisuus on toisen sanomana enää pelkkä näkemys siitä todellisuudesta.
- Et sinä ainakaan alalla ole! Jos olisit niin kunnioittaisit asiakaslähtöisyyttä/ihmisen itsemäärämisoikeutta. Et lähtisi suurin surminkaan ko.asian kanssa leikkimään.
-
Ihmisen on vaikea nähdä niitä asioita, jotka ovat merkittäviä elämän ja mielitilan kannalta.Liittyyhän tähän jo ihmisen alitajunta ja sen toiminta.
ihmisen on erittäin heloo havainnoida esim. monta euroa on tilillä tai kukkarossa, mutta monasti vaikea ymmärtää masennustaan tai vaikeaa mielentilaansa tai nähdä ja tehdä oikeita valintoja arjessaan.
"kunnioittaisit asiakaslähtöisyyttä/ihmisen itsemäärämisoikeutta. Et lähtisi suurin surminkaan ko.asian kanssa leikkimään."
------
Ymmärrätkö, miten on ihmisiä ja elämän tilanteita, joissa ihminen antaisi vaikka repulisen euroja, jos joku osaisi antaa hänelle ymmärryksen ja vastauksen hänen arjen ongelmiin eli nähdä se todellisuus.
Monasti ihmisiletä on täysin kadoksissa se totuus, miten ihmisen vapauttaa tai aktivoi kasvamiseen pois ongelmista,- totuuden näkeminen tilanteesaan mikä se lieneekään.Aivan sama käsite, jos auto ajaessa nykii ja nykii. Vain todellisuuden havinnoiminen vaikutaa siihen, että auton esim. polttoainesuodatin mahdollistutaan vaihtamaan, joka aiheutti sen nykimisen ajettaessa.
Jos ymmärrät ihmisen kehitystä ja erikoisesti alitajunnan merkitystä tässä kokonaisuudessa, niin eikö suurin ongelma tule jo siitä kun ihmisellä ei ole rohkeutta käsitellä niitä asioita,- josta hän ei pidä.Ymmärtänet, miten tavalliset ihmisetkin pakenevat alitajunnassa levia asioiota. Sanottakoon tätä vaikka meneisyyden vaikutteiksi. Humalahkuisuuteen erityisesti liittyy tämä tekijä ja moniin muihinkin mielenongelmiin.Toisaalta sekin on huomioitava, miten tämä pakeneminen voi aktivoida positiivisempaa asiaakin ihmisessä,- jopa luovuutta jne, Monen urheilijan, muusikon, ja yleensä harrasatuksen,- johonm liittyy kilpailua tai esilläolemista, niin motiivina usein on alitajuinen pakeneminen. Monasti kun ihminen rakastuu syvällisesti ja avioiotuu, niin häneltä karkaa motiivi käsistä tehdä sitä, jonka kautta ennen pakeni.Tavallaan sisäisestä eheytymisestä on kysymys,- joka näkyy vain käyttäytymisessä ja sen muuttumisesta.
joillakin on. Mutta tuskin koskaan ensisijaisesti ketään auttaa se, että
lähdetään ensisijaisesti kertomaan asioita, jotka on toiselta jäänyt huomaamatta.
Tuo mitä kirjoitit alitajunnasta että se vaikuttaa monen oloon arjessa on kyllä ikävä kyllä totta ja se on huomattu.Lapsuudessa saatu malli esimerkiksi millainen miehen tai naisen tulee olla, pysyy. Sitä sitten selitetään ettei"meilläkään tehty noin"taikka "ei isän veljenkään tarvitse"ja että "äiti sanoi ettei hänkään tee noin niin kuin sinä". Kyllä olet oikeassa että alitajuntaan on jäänyt se malli, nimenomaan... Ja sen mukaan me ihmiset toimimme ja emme voi kai sille edes mitään.
Oma isäni oli ihan akateemisen koulutuksen saanut älykkö. Olen huomannut, että haen jatkuvasti että löydänkö samoja piirteitä nyk.miehestäni kuin mitä isässä oli. Miehen on oltava rauhallinen, ymmärtävä ja oikeudenmukainen. Minulle ei "vähempi"riitä. Ylpeys itsestä ja ympäristöstä on minulla myös opittua. En kestä jos joku valittaa asioista... Vaikka kaiketi pitäisi tehdä kuten pyrit minua ohjaamaan: täytyisi pystyä pysymään itse ikäänkuin ongelmien yläpuolella että ne kykenisi sitten paremmin ratkaisemaan. Kuuntelutaito
Mielenkiintoista (sanoi Dr. Watson). Mielestäni sinun tekstisi ovat nimen omaan turhan pitkiä, ja sisältävät turhia täytesanoja. En sano tätä loukatakseni.
"Ymmärtänet, miten ihmiselle vaikeimpia asioita on nähdä tämän hetkinen todellisuus itsestään."
Tuo lainausmerkeissä esiintyvä lause on mielenkiintoinen. Se viitannee siihen, että sivullisen on helpointa nähdä sen hetkinen "todellisuus" toisesta ihmisestä. Sen voi lukea kyllä niinkin, että vain uskova pystyy näkemään todellisuuden toisesta ihmisestä.
Minkälaisia asioita ihmisen todellisuuteen sitten kuuluu? Usko/uskomattomuus (kai ensimmäisenä), terveys/sairaus, työ/työttömyys, perhe/perheettömyys jne.. Ei kuullosta järkevältä.
Kerrohan sinä, minkälaisia asioita esim. minun todellisuuteeni kuuluu. (kerro=predikatti, sinä=subjekti)
Mutta tuskin koskaan ensisijaisesti ketään auttaa se, että
lähdetään ensisijaisesti kertomaan asioita, jotka on toiselta jäänyt huomaamatta.
-------
Tietysti asioiden kertomisessa tai tilanteeseen nostamisessa tulee huomioida ihmisen sietokyky tai kestävyys.Ihminenhän usein juuri torjuu asioita,- joita ei halua tietoisuudessa käsitellä.Tämä ilmiö usein näkyy ihmisen lähiomaisen kuolessa.On tapauksia, miten leskeksi jäänyt puoliso voi torjua asian jopa usiksi kuukausiksi eli ei hyväksy koko tapahtumaa.
Mutta, aiemmin tarkoitin ihmistä, joka on terveessä asenteessa ongelmaansa nähden eli ei yksinkertaisesti ymmärrä ja yhdistä asioitaan.Esim. juuri parisuhde on tälläinen ja siinä olisi erikoisen tärkeää nähdä oma käyttäytyminen ja senm vaikutus perheeseen ja monasti juuri tämä ihminen ei ymmärrä ollessaan sokea.Siis valot tulisi saada ja nähdä tilanne ja tässä näkemisessä kyllä tarvitaan monasti ulkopuolinen ihminen.
Lapsuudella on erittäin suuri merkitys ihmisen aikuisuuteen ja mielntilaan ja käyttäytymiseen jne... mutta, tällä tekijällä ei nähdä vielä kokonaisuutta.Ihmisen tulisi olla niin rohkea itseään kohtaan, että rohkenisi huomioida geneettiset tekijät itsestään.Tämä lie se vaikeimpia asioita myöntää itselleen eli on syntynyt määrätyillä tekijöillä varustetuksi.
Nimittäin, vaikka ihmset kuvittelevat hyvin usein,- ja väärin, ettei geneettisiä tekijölitä esim. persoonallisuudesta voisi muuttaa, niin tämä on väärin. Jos ihminen tiedostaa, mikä geneettinen piire hänessä on vahva/hallitseva, niin aikuinen ihminen ymmärryksellään voi näivettää tämän piirteen hallintaa ja samalla vahvistaa sitä geneettistä aluetta/piirretä, joka on heikko ja syntymähetkellä.
Ihminenhän muuttuu kuolemansa asti ja ymmärrän, miten ihminen tietoisuudellaan/ymmärryksellä tai viisaudella voi tietoisesti kasvattaa itseään.
Siis kasvattaa itseään kohti Kristuksen mieltä , ja käyttäytymistä ajattelutapoineen- sen ensin tiedostaen,- ja Hengellä kuolettaen lihan teot. Lihan teothan tarkoittaa ihmisen turmeltunutta käyttäytymistä ja ajattelutapaa,- joka juuri on geneettinen asia.
Monestihan se on kyllä niin että sitä on vaan jotenkin ehkä niin hyvä olla ja siksi ne kaikki harrastukset ja ystävät ja kaikki jää pois. Kun ei ole motiivia.. Ja jos on niin ollut että on tullut ystävyydessä petetyksi... Mutta ei kai mikään harrastaminen voi olla pakenemista. Ei ole, joo...
Sehän on voimavara aina jos on keksinyt itselleen jotakin sellaista tekemistä jossa on hyvä(esim.vaikka maalaaminen). Voimavarat täytyy löytää... Joka asiassa toisen ongelmiin puuttuminen ei kyllä johda mihinkään hyvään. Se johtaa vaan siihen että se toinen ymmärtää että ongelmia on. Ja se johtaa masennukseen. Ja jos edelleen siinäkin tilanteessa keskitytään pääasiassa niihin ongelmiin niin masennus tietysti entisestään syvenee: tulee toivottomuuden tunteita. Ei valoa tunnelin päässä...
Voimavarat(eli täytyy jaksaa muistaa ne hyvät asiat elämässä) on tärkeä löytää ja keinot millä ongelmista selviää. Elämänhallinnasta on kaiketi kysymys..
Ja se on taitolaji... Kaikilla vaan ei ole (en sano "edellytyksiä")mahdollisuuksia selvitä. Olosuhteet saattavat olla niin mahdottomat..
Kerrohan sinä, minkälaisia asioita esim. minun todellisuuteeni kuuluu. (kerro=predikatti, sinä=subjekti)
---
Lähestyit asiaa väärästä näkökulmasta eli näet asian väärin.Toinen ihminen ei edes mahdollistu näkemään toisen ihmisen todellisuutta,- onhan kyseessä toisen ihmisen alitajuisista tekijöistä kysymys. Sii sinulla on mahdollisuus ohaantua tilanteeseen, jossa näet ja ymmärrät todellisuutesi.Tätä en sii minä voi tietää ja nähdä,- ainkaan netin kautta.
Mutta, jos sinulla olisi jokin mieltäpainava tai mieleen vaikutyttava asia, niin pohtiessa elämän vaiheita/kokemuksia läpi ja miten yleensä ajattelisit itsestäsi tilanteissa, joita olet kokenut, niin tällä kokonaisuudella on se merkitys, että sivullinen voi nähdä missä tilanteesa elät ja erikoisesti, jos tiedostaa sinun geneettisiä persoonaa muovaavia tekijöitä.
Nimitäin, geneettisyydellä on se merkitys, miten ihminen kanavoi tai paketoi ongelmiaan. Toinen purkaa ne agressiivisella käyttäytymiusellä ja monasti ihminen,- jolla on vihastumisen alhaisella tasolla, niin masentuu tai yleensä oireilee mielentasapainossa ja kolmas siirtää ongelmansa läheisiin ihmisiin,- mutta ei agressiivisuudellaan.
Mutta, valitettavasti, ihmistä ei kylläkään hyödytä tippaakaan, tutkia menneisyyttään,- jos hänellä on jo valmius uskoa miten tulisi elää ja mitä kohden kasvaa.Esim. jos menetät helposti itsehillinnän tai sinulla on tarve alistaa esim. puolisoa tai et kestä lasten temmellystä ympärilläsi jne..... niin tällä käyttäytymiselle löytyy syy yhteys lapsuuden kokemusten ja gebeettisten tekijöiden kautta, mutta mitä se hyödyttää sinua.
Tärkeintä on kasvaa tietoisesti pois kielteisestä käyttäytymisestä kohden lähimmäisen rakastamista,- teoissa.Siis tiedostamisesta on kysymys ja kielteisyydestä pois kasvamisen.Juuri sokeus saa aikaan sen, ettei ihminen huomaa tai ymmärä tät kielteisyyttä itsessään ja erikoisesti ei tiedosta, miten tämä ihmisessä oleva kielteisyys saa aikaan toiseen ihmiseen kielteisen vaikutuksen,- joka taas ohjaa hänen kielteistä kehitystään.
Niin, seuratkaapa ja havainnoikaapa syvällisemmin Jokela/kauhajoki tapahtumia, niin näissä juuri ilmentyy, miten muutamat lumihiutaleet takertuivat toisiinsa ja liikkuessaan muodostivat valtavan lumipallon,- jonka liike oli hallitsematon.
Ja se on taitolaji... Kaikilla vaan ei ole (en sano "edellytyksiä")mahdollisuuksia selvitä. Olosuhteet saattavat olla niin mahdottomat..
-------
Tuossa pohdit kyllä viisaasti.Jos ihminen on syntynyt väkivaltaiseen perheeseen tai yleensä perheeseen,- jonka olot aktivoi lapsen alitajuntaan runsaasti ja pitkäkestoisesti epävarmuutta,- ja tähän huomioiden geneettisyyden, niin ei tarvitse erikoisesti ihmetellä tämän ihmisen käyttäytmistä aikuisuudessa.
Monasti tavallisen ihmisen mieleen tulee viha ihmistä kohtaan, joka on käyttäytynyt väkivaltaisesti ja surmannut kiivastuksessaan ihmisen/ihmisiä. Mutta, jos jotenkin saisimme hänen lapsuuden elä'mästään ja todellisista tilanteista kuvan, miten avuton ja lohduton ja hyöjeksytty hän on, niin monen ihmisen mielikuva muuttuisi ymmärtäväisemmäksi. En tarkoita rikoksen hyväksymistä, vaan kokonaisuuden ymmärtämistä.
Monen rikollisen ihmisen lapsuus on niin rikkinäistä ja kylmää ja enemmän ihmettelen sitä, miten paljon ihminen sittenkin kestää vastoin käymisiä ja sopeutumista elämään vaikeassakin elämän olosuhteissa.
koitin sinulle jo kertoa. Että tiedän minäkin sen mallioppimiskaavan.
"Monasti tavallisen ihmisen mieleen tulee viha ihmistä kohtaan, joka on käyttäytynyt väkivaltaisesti ja surmannut kiivastuksissaan ihmisen/ihmisiä."
No, mitä se viha hyödyttää? En tiedä nouseeko ihmisillä viha surmaajaa kohtaan, mutta minä kun kuulen/luen tapauksista niin minulla on mielessä ensimmäisenä uhri. Suru on minulla ensimmäinen tunne/reaktio siinä.
mut on minulla tietynlaista inhoa surmaajia kohtaan silloin jos tiedän että on päässyt rangaistuksetta.
TV:stä tuli jokin aika sitten ohjelma eräästä pitkäaikaisvangista joka lusi yli 20 vuoden tuomiota pankkiryöstöstä. Vankilan olot ovat nykyaikana kuin jossakin lasten leirillä.
Tämä menee hiukan asian vierestä(kirjoitit Kristuksen kaltaisuuteen kasvamisesta, joka on sinällään minusta aiheena, mutta)minulle on noussut mieleen monia asioita mielenterveydestä yhteydessä terveyteen. Noista aiheista kun olet kirjoitellut paljon. Itse olen siis koulutukseltani mielenterveyshoitaja. Nykyään erinäisistä syistä johtuen olen päätynyt tilanteeseen että itse olen apua vailla. Oljenkortenani on ollu psykonomia-aate. Psykonomi toimii VERTAISTUKENA toiselle mielenterveyskuntoutujalle. Mielenterveyskuntoutujat voidaankin siis jakaa kahteen ryhmään. Ryhmä A:ta kuvaavat mm.nämä sanat: aivo, aivokääpiö, aivoton, antero, bimbo, ceepee, ceeppari, crazy, debiili, dingdong, dille,, doingdoing, dorka, einari, eino, hidas, huuhaa, huuko,, hämy, hönö, imbesilli, idis, ilpo, infanttiili, inva, invis, jauhopää, kaali, kaheli, kahelo, kahju, kahjo, kaista, kaistapää, kajahtanut, kako, kakslavanen, kehari,, keuhko, kipsi, korni, kreisi, kyrpä, kyylä, lahopää, latvaroso, limapää, limis, luumu, luupää, läski, läskipää, lättäjalka(käytetään myös poliisista), löysä, moka, mulkku, mulkvisti, munapää, mälli, mälsä, mälvä, mäntti, mänttipää, nuija, pahkapää, pahviaivo, palikka, paska, paska-aivo, paskapää, paukapää, paukkupää, pimeä, pipi, pullopersesika, pulunnussija, punapersepaviaani, pälli, pökö, pölypallo, rokko, rotta, runkku, saviaivo, sekoboltsi, sekopää, sika(sikaenergialla tarkoittanee, että jossakin tai jollakin on on mieletön määrä energiaa), siloaivo, simppeli, skitso, taavi, tahvo, tajuton, taliaivo, taneli, tauhka, tauhko, taukki, tauno, torvi, tumä, tylsä,, töppö, törppö, törttö, töyssy, töö, tööt-tööt, urpo, vajaa, vamma, viljo, visva, väinö, älykääpiö, älyvapaa, älyvälkky, änkyrä.
Ryhmä B: aasi, avuton, hassahtava, heikkojärkinen, hidas, hessahtava, houkka, hourupää, hullunkurinen, hupeli, hupeltaja, hupsu, hupsunkopsahtava, häyrypää, hölmö, höntti, höpsö, hörmönen, höynä, höynäytettävä,, höyrypää,, Jumalan hullu, jurko, jälkeenjäänyt,(luojalta jälkeenjäänyt)järjenköyhä, järjetön, kaheli, kahjo, kako, kaistapää, konu, kummallinen, kusipää, köyhä, luojalta saanut,, löylynlyömä, löysäpäinen, mielenköyhä, mieletön, mielipuoli, narrattava, narutettava, omalaatuinen, omituinen, onnellinen(siis mieleltään tärähtäneen merkityksessä), pimeä(olla vintti pimeänä), pipi pää, pirstomielinen, pähkähullu, päätön, pöhkö, pöljä, pöpi, posilö, pössöö, tyhmä, tylsä, tylsämielinen, typerys, typerä, tärähtänyt, uuno, uuno-eemeli, viisashullu, vähäjärkinen, vähämielinen, älytön, ääliö, ylenannettu, yliviisas.
Itse en ole virallisesti mielenterveyskuntoutuja(olen työtön)mutta minulla on todettu persoonallishäiriö ja uskoontulon jälkeen"määrittelemätön psykoosi". Pelkäsin että minulla on sairaus, jota ei voitu todeta ja sitä ei ollut. Eli todellisuus oli minulla hakusessa. Nyttemmin hallitsen oireeni mtt:ssä ovat katsoneet että tarvitsen enää vain lääkkeitä ja terapiaa masennukseni hoitamiseen.
kirj.virheet...
Mielestäni kyse ei ole siitä, että lause on oikein jäsennelty. Olennaista on se, onko siinä mitään sisältöä. Monesti erilaisen mielenmaiseman takanakin voi olla joskus joku helmi, mutta nykykulttuurissa ja tavassa toimia sitä voidaan pitää epäolennaisena. Ja täten selvitystarvetta erilaisten lauseiden tai ajatelmien todellisen sisällön selvittämiseksi ei nähdä tarpeelliseksi. Monesti tämä tietysti onkin aidosti hyvä periaate. Mutta kuitenkin esim. filosofisenajatelman purkaminen vaatii jonkinlaista sisällön jäsentämistä sen tulkitsijassakin siten, että kyseisestä viestistä tulisi pyrkiä tunnistamaan niitä tekijöitä, jotka sen syntyyn ovat mahdollisesti voineet vaikuttaa ja niiden kontrasteja, joita niissä esiintyy.
Kirjoituksia arvioitaessa, niin tyyliltään kuin sisällöltään , metkittävä tekijä on lukijan ymmärryskyvyllä,- jopa tasolla. Jos lukija ei ole lähellä sitä aihetta, jota kirjoittaja tuo esille ja hän ei ymmärrä, niin ongelma voi olla molemmin puolinen.Monasti juuri Raamattuun liittyvät syvällisemmät asiat ovat monasti tavalliselle ns maailman ihmiselle vaikeasti ymmärrettävä asia,- olipa kirjoittaja vaikka äidinkielen opettaja.
Sama pätee psykiatrilliseen kirjoittamiseen, politiikkaan ja lain säädöntöihin.Ne ovat joskus vaikeasti ymmärrettävää ilmaisua.
Otetaan esimerkiksi kouluopetus kaikilla tasoilla peruskoulusta yliopistoon. Opetuksen lähtökohta on kielellinen ymmärtäminen. Peruskoulun 1. luokalla on opetettava yleensä lukutaitoa, jotta opiskellu onnistuisi. Siitä eteenpäin tiedonsiirtoväline, luetun ja puhutun ymmärtäminen pitäisi olla kunnossa.
Kaikki opetus tapahtuu asian osaavalta taholta (opettaja) asiaa osaamattomalle (oppilas).
Mitä opetuksesta tulisi, jos oppilaan olisi jo valmiiksi tunnettava opetettava asia. Tilanne olisi mahdoton.
Sitten palataan itse aiheeseen. Tällä palstalla kirjoittelee monen tasoista ihmistä: uskovaa ja uskotonta. Kieli, jota täällä käytetään, pitäisi olla kaikkien ymmärrettävissä. Raamatun kieli on oma lukunsa. Siitä ei ole konsensusta, mikä on oikein ymmärretty (jonka osoittaa sadat erilaiset oppisuunnat, jotka kaikki sivumennen sanoen ovat mielestään oikeita).
Minä tunnen Raamattua kohtalaisen hyvin, mutta uskovien sielunelämää en kovinkaan hyvin. Varsinkin, kun se on jokaisella vähän erilainen. Siksi toivoisi selkeää ja tiivistä kielenkäyttöä. Mitään kieliopillista oikeellisuutta en yritä vaatia. Paha on vaatia, kun itsekin on autuaasti unohtanut kymmenien vuosien takaiset opinnot.
vaikea keskustella ja jäsentää kirjoittamaansa, sillä usko koetaan sisäisenä elämyksenä.
Liian paljon näkee kirjoituksia, joiden sisällöstä on vaikea saada nopeasti selkoa.
Suomen kielen kirjallinen ja suullinenkin taito alkaa olla katoavaa luonnonvaraa, vaikka luulisi, että yleisen koulutustason nousun myötä se lisääntyisi.
Itsensä ilmaiseminen kaikille ymmärrettävällä tavalla on varmasti vaikeaa, jos ei ole tietoa suomen kielen peruskieliopista tai ei ole tottumusta tekstin tuottamiseen.
Yllättävän paljon näkee ammattikirjoittajienkin, esim. toimittajien, teksteissä virheitä;
jopa ns. kardinaalivirheitä. Samaa ilmenee akateemisissakin julkaisuissa.
Proffat väittävät näkevänsä suomenkielisiä graduja, joiden kieliasu on verrattavissa lähes alakoululaisen tasoon. Ehkä liioiteltua, mutta kuvaavaa.
Kaikki tekevät kirjoitusvirheitä. Varsinkin tämän tyyppisillä suhteellisen hektisesti etenevillä epävirallisilla keskustelupalstoilla se on yleistä.
Jotkut kirjoittajat ovat laatineet itselleen omat sääntönsä. Tälläkin palstalla näkee kirjoitettavan koko teksti yhteen pötköön. Muistaakseni täällä oli aikaisemmin nimimerkki, joka kirjoitti kaikki tai lähes kaikki sanat pienellä alkukirjaimella kertoen sen olevan tyylikeino. Minusta se on arveluttava tyylikeino. Epäilin hänen toimineen siten syystä, että hänen oikeinkirjoituksensa ontui. Opettajana hän ei uskaltanut näyttää todellista kirjoitustaitoaan. Voin erehtyä, mutta tällainen mielikuva minulle tuli.
Töksähtelevä kirjoitustyyli voi johtua myös runsaasta tekstiviestittelystä, joka köyhdyttää sekä kirjallista että suullista ilmaisutaitoa.
Toinen asia on taito tiivistää tekstinsä. Siinäkin kaikilla on oppimisen varaa. Paitsi ei ehkä niillä, jotka sanovat vain "joopajoo" tai "Amen".
Pitkät opetustekstit keskustelupalstalla ohittuvat helposti eikä palsta ole mielestäni muutenkaan sopiva paikka saarnaamiseen. Ei varsinkaan, jos on suuria ongelmia tiivistämisen kanssa.
/Tuli mieleeni, että uskovat kirjoittavat tarkoituksella monitulkintaista tekstiä, koska silloin on jälkeenpäin helppo muuttaa mieltään, jos lukijakunta on tiukasti eri mieltä./
Ja vähän muuta.
Olen joskus ollut tilaisuudessa kuulemaan lahkolaissaarnaajaa. Se, mikä tuosta sessiosta jäi mieleen oli: mies ei koko puolen tunnin aikana oikeastaan sanonut mitään. Ehkä uskovat saivat puheesta jotain irti - minä en.
Sana synti toistui usein. Valitettavasti en huomannut pitää kirjaa, monestiko synti-sana toistettiin, mutta sen ymmärsin, että synti johtaa kadotukseen, helvetin tuleen ja kidutukseen. Monologin anti minulle oli siis synti seurauksineen ja se kai oli tarkoituskin.
Ihmettelin tosin, miksi uskovalle porukalle, jotka takuulla tietävät mihin synti johtaa, pitää saarnata suu vaahdossa synnistä.
Nämä uskovaisten monitulkintaiset tekstit ovat pientä sen rinnalla, mitä esimerkiksi joihinkin lakiteksteihin on kirjattu. Joistakin on etsittävä kissojen ja muiden koirien avulla villakoiran ydintä eli sitä, mitä sanoilla oikeasti tarkoitetaan. Ne ovat vähintään yhtä monitulkintaisia kuin "Raamatun selitysten kootut teokset". Voi olla, että niidenkin tarkoitus on hämärtää asiat niin vaikeaselkoisiksi, ettei juridiikan ulkopuolisilla olisi mahdollisuutta käsittää niitä. Vaikka juuri niiden pitäsi olla kaikelle kansalle ymmärrettäviä.
Valtaapitävien ikiaikainen keino on osoittaa kansa niin tyhmäksi, ettei se ansaitsekaan oikeutta ymmmärtää kirjoitettua kieltä, ja samalla kielletään mahdollisuus kannanottohin. Yhtenä keinona käytetään koukerokieltä, jota laatijat hädin tuskin itsekään ymmärtävät. Sama koukerokieli on valitettavasti käytössä myös eri kirkkojen ja yksittäisten uskovienkin keskuudessa. Sitä kutsutaan kaanaankieleksi. Se erottaa meidät "muista" ja antaa joillekin omankäden oikeuden kieltää uskon ulkopuolisilta oikeus osallistua Raamattua tai yleensä uskonasioita käsittelevään keskusteluun.
Ja vähän muusta.
Ehkä tuo mainitsemasi saarnaaja ei ollut itsekään tietoinen (sisäistänyt) evankeliumin todellisesta luonteesta tai kokenut sen vapauttavaa voimaa. Silloin puheet helposti menevät pimeälle puolelle eli helvetillä pelotteluun ja syntien surkutteluun. Evankeliumi, ilosanoma Kristuksesta, jää etäiseksi, vaikka juuri sen pitäisi olla kirkkaana jokaisessa saarnassa.
Mistä muuten tiedät, että evankeliumien sanoma on nimen omaan ilosanoma, eikä helvetillä pelottelu?
Minä taas luulen, että yleisesti ottaen Raamatun tarkoitus on ensin pelotella inehmot kuralle, ja sitten ylevästi "pelastaa" heidät, kun he ovat herkässä mielentilassa.
Ei Jeesuskaan ollut vapaa tuosta pelottelusta, vaikkakin oli paljon Aabrahamin jumalaa vapaamielisempi ja anteeksiantavampi.
Olen muuten aina ihmetellyt, miten sama persoona, Jumala ja Jeesus, voivat esittää asiat niin eri tavalla.
Tunnet Raamattua lukeneena jouluevankeliumin. Jeesuksen syntymästä saivat ensimmäisinä tiedon paimenet. Enkeli sanoi ilmoittavansa suuren ilon, joka oli tuleva kaikelle kansalle. Sanoma oli hyvin yksinkertainen.
"Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa".
Sanoman kuulleet ilahtuivat. Se oli heille ilosanoma niin kuin se on jokaiselle sen kuulevalle ja vastaanottavalle.
Maallista Messiasta odottavat juutalaiset pettyivät eivätkä ottaneet Häntä vastaan.
"Hän tuli omiensa tykö, mutta Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi; niille, jotka uskoivat Hänen nimeensä" (ulkomuistista).
Olen itse kokenut evankeliumin ilosanomana. En viihdy helvettisanoman liepeillä.
Raamattu ei mielestäni tue käsitystä, että inehmot on ensin peloteltava kuralle ennen kuin he ovat kypsät uskomaan evankeliumin. Jumalan voimasta evankeliumin kautta syntynyt usko ei ole kuralle vievää, vaan kurasta nostavaa ja pudistavaa. Jumala ei ole hirmuhallitsija, niin kuin valitettavan monet uskovat antavat tietämättään ymmärtää. Annetaan heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.
Taustalla on usein omat opitut pelot, joihin viittasin edellisen viestini otsikossa. Ne kahlitsevat maanpäälliseen helvettiin heidät ja heidän kauttaan kuulijat. Menneiden sukupolvien luomaa painolastia on usein vaikea purkaa. Monille uskoon tulleillekin se on karun kivinen kasvun tie.
Jumala on totisesti hirmuhallitsija, niin kuin osuvasti kuvasit. Hän voittaa pahuudessa Hitlerin, Stalinin, Pol Potin ja muut veriset hallitsijat.
"Jumala ei ole hirmuhallitsija, niin kuin valitettavan monet uskovat antavat tietämättään ymmärtää. Annetaan heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät."
Ei kristityillä ole mitään oikeutta häivyttää Aabrahamin Jumalaa Jeesuksen katveeseen. Itsehän he koko ajan toitottavat, että Jeesus = Jumala
Tuollaista paholaista sitten olisi kehuttava ja kestittävä. Ei onnistu.
Kirjoitit aiemmin:
/Tuli mieleeni, että uskovat kirjoittavat tarkoituksella monitulkintaista tekstiä, koska silloin on jälkeenpäin helppo muuttaa mieltään, jos lukijakunta on tiukasti eri mieltä./
Tunnut olevan tiukasti eri mieltä. En silti aio muuttaa omaani.
Myönnän, että olen itsekin käynyt kamppailua Jumala-käsitykseni kanssa.
Minulla on kuitenkin kokemusta Jumalan, Isän, ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armosta ja rakkaudesta sen verran, että en enää sorru suuremmin väittelemään siitä.
Raamattu on, toisin kuin jotkut väittävät, osin ristiriitainen. VT on enemmän aikaansa peilaava kuin UT.
Miksi pitäytyä vanhassa, kun voi tukeutua uuteen. Ei kai uutta olisi tarvittu, jos vanha oli kelvollinen ja voimassa pitämisen arvoinen. Uskon oikeamieliseen Jumalaan, joka ei katso henkilöön. VT on juutalaisia varten ja muille enimmäkseen esikuvallinen.
Jumala on tehnyt Jeesuksessa uuden testamentin (tahdon ilmaisun) kaikkia ihmisiä varten, koska vanha osoittautui aikansa eläneeksi eikä vastannut Hänen tahtoaan ja ihmisten parasta.
Jos Raamattu olisi ristiriidaton ja yksiselitteinen, ei sen tutkimusta ja tulkintaa tarvittaisi.
Raamatun ristiriidat johtuvat pitkälti siitä, että kirjoittajia on ollut monta, monina eri aikoina. Kirjoittajat ovat siis tuottaneet tekstiä kuulopuheiden perusteella.
Raamatun virheet taas johtuvat siitä, että kirja noudattaa sen aikuista maailmankäsitystä (luonnontieteestä), joka nykytiedon valossa on lähinnä huvittavaa.
Ei ole raamatunkirjoittajien vika, että heillä oli väärää tietoa luonnontieteistä. Mutta on typerää nykyisen tiedontason vallitessa väittää Raamattua virheettömäksi ja ristiriidattomaksi (sinä et niin tehnytkään).
Oletko kysynyt kirjoittajalta itseltään mitä hän tarkoittaa? Nythän vain arvostelet takanapäin hänen kirjoitustaan. Näillä palstoillakin ihmiset ymmärtävät helposti toisensa kirjoitukset väärin, vaikka lyhytkin keskustelu voi selventää toisen ajattelutapaa. Onhan helppoa kun on aikaa miettiä ja harkita mitä ja miten vastaa. Tosin monet pitävät pelkästä kinastelusta ja mieluummin heti olettavat toisen kirjoituksen joksikin mielipiteeksi, kuin ottavat hänestä kohteliaasti selvää!
Aloittaja, otit esimerkiksi ml213:n kirjoittamisen. Hän on täällä herättänyt usein hilpeyttä innostuessaan vastausautomaatiksi, ja jonka uskonnollis-psykologinen selittäminen kieppuu monissa ketjuissa ja päätyen yleensä kummalliseksi puuta-heinäksi. Hyvin harvoin hänenkään juttujaan luen, mutta kritikoin tällaisten sekavien lahko-oppeja kirjoittelevien ottamista esimerkkinä uskovista.
No jaa – ehkä ml213 on uskova siinä omintakeisessa ”hyvässä uskossaan.”
No mutta - eikös esimerkki ollut silloin hyvä? :)
Mitä siitä tulisi, jos jokainen kirjoitus sisältäisi myös selitysosan? Nytkin kirjoitukset ovat aivan liian pitkiä. Otin sitä paitsi em. otteen vain esimerkiksi.