KiuSattiinKo sinua koulussa ?

Aluksi mua kiusattiin, kun olin niin pitkä ja puhuin toista murretta.
Sitten kerran mulle riitti se kiusaaminen, kun sitä oli jatkunut jo muutaman viikon.
Kiusaaminen alkoi hiljaa hivuttain ja kun huomattiin, että alistuin, se jatkui pahentuneena entisestään.
Huomasin, että itsetunto alkoi horjua ja kun selvitin itselleni, että nyt tarvis jotain tehdä, päätin seuraavan kiusaushetken koittaessa, pistää kampoihin hullun lailla.
Ei menny kuin pari päivää ja kiusaajaryhmä taas koulun välitunnilla lähestyi mua ilkkuen ja naureskellen.
Huomattuani sen, keräsin itseeni sellasta raivoa, että olisin tapellut vaikka koko maailmaa vastaan.
Suurin ja suulain kiusaajajoukon kavereista alkoi taas sen nälvimisen ja tökkimisen.
Siipiporukan naureskelijat kihitti sen selän takana.
Mulla paineet oli aika maksimissa ja kun se iso korsto rupesi tökkimään, löin sitä heti turpaan ilman suunsoittoa. Se tippu istualleen maahan.
Täytyy sanoa, että hakkasin kaikkee mikä liikkui siinä mun lähellä ja kaikki se rääkätyn ihmisen viha, purkautui ulos.
Nyrkkimatsin jälkeen oli vielä kivisota päälle, nimittäin raukkikset lähti karkuun ja heitin kivillä perään, kun en saanu heitä kiinni.
Tilanne laukesi siihen, kun opettaja vei mua rinnuksista sivummalle, koska olin kuulemma riidan aloittaja.
Tämän tapauksen jälkeen minut jätettiin rauhaan, koska olin kuulemma, hullu.
Sen takia sanonkin kaikille kiusatuille, uskaltakaa ylittää pelon kynnys ja antakaa kiusaajille nokkaan.
Yrittäkää edes, ei siihen kuole, mutta kunnioitusta tulee.
Kouluampujat taas ovat aivan oma lukunsa. Ei niin hullu tarvitse sentään olla.
No, minä sitten kiusasin muutamaa toista poloista hiukan ja huomasin, että ei sittenkään käy luonteelleni moinen kunkkuna esiintyminen ja etenkin tytöt karsastivat meitä koviksia.
Jätin koko tyylin ja olin aivan tavallinen ja yritin olla kaveria kaikkien kanssa.
Itselläkin oli helpompi ja mukavampi olla.

Ei kiusattu ! Vittu miksi ette kiusanneet ?

Olisi kai hyvä muistaa se että kiusaamiseen tarvitaan ainakin kaksi osapuolta , kiusaaja ja kiusattu.

Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan ja myös ammattikoulussa , koska annoin kiusata olin liian kiltti , joku totesi että minua oli " kiva kiusata " .

Kiusaajat olivat peruskoulussa samoja henkilöitä he vetivät myöhemmin uusia kiusaajia mukaan .
Näkemykseni on se että kiusaamisessa on kyse vallasta ja yksilöt ryhmissä hakevat paikkaansa kiusaamalla toisia .

Mistä kiusaaminen sitten alunperin alkoi eräs lähiomainen arveli että kateudesta ( mitä minun on vaikea hyväksyä koska olen ollut jo hyvin varhain alistettu henkilö )
Sattui näet niin että murrosikä kohdallani alkoi jo ennen koulua ja vanhempani aikoivat saada minut sinne jo 6-vuotiaana se ei onnistunut.

Huomasin pakostakin fyysisen erilaisuuteni voimistelutunneilla kun muut kävivät suihkussa , minä en käynyt koska olin alapäästä niin karvainen ja muita isokokoisempi .
Suurta stressiä aiheutti paljastumisen pelko vaikka terveystarkastuksessa , sattui kuitenkin niin että eräänä vuonna voimistelunopettaja alkoi seuraamaan ketkä ei käy suihkussa ja pakotti minut sinne menemään, paljastuin !
Voi sitä häpeää kun muut huomasivat, poikien pitämä hälinä hiljeni äkisti ja kaikki tuijottivat .

Siitä alkoi sitten kaikenlainen nimittely ja koska olin muita paljon pidempi ehkä siitä pääteltiin ( oppilaat tai heidän vanhempansa ?) että olin jäänyt monesti luokalleni ?
Olin outo hiljainen kummajainen joka oli hyvin tyhmä .

En jäänyt kertaakaan luokalleni vaikka en koulukirjoja kotona koskaan lukenut , koulunkäynti tuntui todella vastenmieliseltä välillä en halunnut mennä sinne joten yritin tehdä itseni oikeasti sairaaksi , työnsin joskus jopa jäätä korviin että sain jonkinlaisen "korvatulehduksen ".
Alakoulussa kiusaaminen oli lähinnä suullista yläluokilla se muuttui fyysiseksi myös joukolla tehtäväksi hakkaamiseksi .
En voinut luottaa ihmisiin jotka koulussa olivat hirviöitä laumassa ollessaan ja vapaa aikanaan yksilöinä ei niin "pahoja".

Niin ne peruskoulu vuodet sitten meni outona typeränä tyyppinä jota kiusaamalla saattoi kohentaa itsetuntoaan., En koskaan kertonut kotona että minua kiusattiin mikä oli virhe .

Pääsin ammattikouluun metallipuolelle ja sinne pääsi myös muutama kiusaajani , kävin sitä muutaman viikon , lopetin sitten .
Myöhemmin pääsin ammattikoulun sähköasentajalinjalle ja onnekseni siellä ei ollutkaan ketään ex.kiusaajia .

Hyvin meni vähän aikaa opinnot sujui jos niitä arvioi numeroiden perusteella vaikka kiusaajia oli samassa koulussa mutta he (ne) olivat eri opintolinjoilla .

Jännää kun ihmiset oppii tuntemaan toisten vahvuuksia ja heikkouksia niin joku pyrkii käyttämään niitä hyväkseen , sain kokea sen että liian hyvä ja nöyrä ei kannata kenenkään olla silloin voi joutua jonkun silmätikuksi .

Ammattikoulussa jouduin "oppilastoverini" raivonpurkauksen kohteeksi kun eräät kokeet palautettiin sain ihan hyvän arvosanan vaikka kävi niin että olin täyttänyt vain koepaperin toisen puolen( silloin oli tehty kysymykset paperin molemmille puolelle ) , opettaja mainitsi että olin tehnyt vain ne vaikeammat tehtävät
tämä kai jotenkin ärsytti erästä oppilasta kun hän välitunnilla tuli taakseni ja yllättäen iski täysillä nyrkillä selkääni .
Tuntui siltä että olisin halvaantunut mutta niin ei onneksi käynyt kuitenkin muut huomasivat että tässä oli nyt sellainen matto johon jalkansa voi pyyhkiä ei pane vastaan .

Myöhemmin nyt aikuisena olen eräänlainen erakko jonka ei juuri halua tutustua keneenkään ehkä lapsuus (ja lähiomaisten kuolemat ) vaikuttivat jotenkin ?

Olen pitkäaikaistyötön , välillä ollut jossakin työllistämis hommissa mutta en ole jäänyt mihinkään pidempiaikaiseen työsuhteeseen vaikka sellaista olisikin harjoittelun jälkeen tarjottu .

että kun saa sitten kostaa kiusaajilleen siten että maksattaa niillä elämänsä , menee kortistoon vetää kaikki sossutuet ja jää lopuksi työkyvyttömyys eläkkeelle maksamatta yhteiskunnalle paskaakaan, nuo kiusaajan paskat rehkii ja maksaa verot .

En ole katkera mutta kuitenkin .

Ja mikä parasta tuli tuo sikaflunssa mikä toivottavasti tappaa edes muutaman pennun niiltä kiusaajilta , oi Jumala sitä rukoilen joka ilta !

Sokerina pohjalla onkin sitten 2012 mahdollinen Maailmanloppu joka vie kaiken niiltä kiusaajilta se olisi oikeus ja kohtuus !

Olin kiusaaja. Jossakin määrin olin ehkä myös kiusattu, mutta enemmänkin kiusaaja.

Se, että kiusasin, johtui varmaankin kotioloistani. (Vanhemmat alkoholisteja) Kadun kiusaamistani.

Myöhemmin elämässäni olen päässyt ankeista kotioloista huolimatta pitkälle. Vanhempani menehtyivät alkoholiin kun olin kotoa lähdön kynnyksellä. Olen akateemisesti kouluttautunut nykyisin ja hyvässä asemassa.

Aikuistuttuani olen vihannut kiusaamista ja väkivaltaa. Katson, että kun olin kiusaaja, toimintani oli kypsymätöntä ja lapsellista. Olen antanut sen itselleni anteeksi, koska eihän lasta voi syyttää enää aikuisena siitä, mitä tämä on tehnyt ollessaan syyntakeeton.

Aika ihmeellistä on ollut huomata, että aikuisiällä niitä kiusaajia ovatkin usein juuri ne kiusatut, joita lapsena kiusattiin. Monet vanhat kiusaajat eivät ole enää aikuistuttuaan kiusaajia. Jotenkin oudosti puolet ovat vaihtuneet.

Kun aikuinen kiusaa, se on mielestäni aina astetta vakavampaa kuin lapsen koulukiusaaminen. Lapsen ollessa kyseessä voidaan olettaa, että kyseessä on vielä epäkypsä ihminen, jonka toimintaan ja kehitykseen voidaan vaikuttaa kasvatuksellisin keinoin. Kiusaamiseen pitää puuttua ja lasta pitää kasvattaa. Usein kasvatus toimii, jos ollaan riittävän jämäköitä.

Kun aikuinen kiusaa (vaikkapa entistä koulukiusaajaansa), kyseessä on aina huomattavasti suurempi rikkomus, kuin lasten välinen kiusaaminen, koska voidaan olettaa, että kehitys on saavuttanut päätepisteensä tämän aikuisen kohdalla. Useinhan itsesäälissä rypevät entiset kiusatut syyttävät entisiä kiusaajiaan ihan kaikista elämän epäonnistumisista.

Ei ole kovin tervettä ajattelua syyttää kiusaajaa, joka 12-vuotiaana kiusasi, kaikista oman elämän epäonnistumisista jopa 20-30 vuoden päästä. Sillä pilaa vain oman elämänsä. Oman elämän eheytymisen kannalta olisi parasta ymmärtää, että lapset kehittyvät ja onneksi viisastuvat, ja antaa anteeksi ja alkaa elämään omaa elämäänsä täysipainoisesti.

Koulukiusaamisen vuoksi jätin koulun heti, kun se vaan oli mahdollista. Koulumenestys oli huono, pelkäsin kouluun menoa. En mennyt lukioon, koska siellä olisi olleet ne samat naamat. Pienellä paikkakunnalla ei voinut valita koulua. Kiusaajat olivat rikkaista perheistä. Opettajan, apteekkarin ja kauppiaan lapsia. Meitä oli kaksi koulukiusattua samalla luokalla. Enimmäkseen meitä kiusattiin köyhyyden vuoksi.
Muutin toiselle paikkakunnalle 17 vuotiaana ja menin ammattikouluun. Siellä menestyin oikein hyvin. Olin aina luokan paras oppilas.
Ammattikoulun jälkeen aloitin tekniset opinnot ja selviydyin siitä ihan tyydyttävästi.
Itsetuntoni kasvoi hyvän koulumenestyksen vuoksi. Toinen koulukiusattu läksi mukaani ja kävi samat koulut, kuin minä. Olemme edelleen hyviä kavereita. Perheemme ovat tuttavia keskenään. Joskus muistelemme niitä ankeita aikoja, mutta olemme tosi tyytyväisiä siitä, että osasimme lähteä siitä ummehtuneesta yhteisöstä.
En tapaa ketään koulukavereita, ainoastaan tämän toisen kiusatun.

Me molemmat olemme menestyneet elämässämme aivan hyvin.

Ehkä parasta olisi pitää kiusaamalla alistetut alistettuina sillä silloin kun he jostakin kumman syystä saavat vähän itsetuntoa sekä omaksuvat sen itsestään selvän asian ajatuksen että kellään ei ole oikeutta pitää heitä sylkykuppeina niin silloin on vaarana että patoutunut viha purkautuu ja "pyssyt alkavat paukkumaan".

Voi olla että sellainen ajatus kun Oikeus kostaa (ihan kenelle tahansa ) tulee pintaan , minua kohdeltiin väärin ei välitetty miksi minun pitäisi nyt välittää kenestäkään ?

Auta armias ettei kukaan kiusaamalla alistettu saa Hitlerin asemaa tai rakenna atomipommia !

Parasta ennaltaehkäisyä olisi poimia porukasta jo varhain ne arat lapset joiden kustannuksella muut pätee ja opetettava heille että puolensa on pidettävä vaikka se tuntuisikin heistä vastenmieliseltä.

"Turpiin vaan ja onnea " kasvatustapa on ujojen ja lopulta myös muiden parhaaksi (ettei tulisi enää niitä " oikeutettuja kostoja" ) .

KUSIPÄÄT OPETTAJAT ASETTUVAT KIUSAAJIEN PUOLELLE KIUSATTUA VASTAAN! KIUSAAMISESTA EI TULE KOSKAAN LOPPUA ELLEI OPETTAJIA UHATA JATKUVASTI POLIISILLA!

Joo-o tai en ollut.

En voi sanoa, että olinko kiusattu vai kiusaaja, koska kiusaaja on kiusattu kiusaamaan kiusattua.

En kumpaakaan, vaan kävin kouluni ja kuljin siellä keskitietä.

En nyt kiusaamiseksi laskisi, mutta minusta ei yleisesti paljon kukaan pitänyt, muutamia kavereitani lukuunottamatta. En tiedä vieläkään syytä muiden käyttäytymiseen silloin, eikä toisaalta edes kiinnosta. Tietääkseni vain olin, eikä minun tarvinnut tehdä mitään. Ehkä vain olen tällainen, en miellytä kaikkia. :D ...ja viime vuodesta lähtien ei ole ollut tietoakaan ilkeistä kommenteista käytävillä ja luokassa, ehkä porukka on alkanut aikuistumaan. Ja tietysti ihan uusi koulu ja tuntemattomat ihmiset. Alkaa ikäluokka olemaan sitä 17-19vtä. Nykyään en tietysti enää missään muodossa hyväksyisi mitään dissaamista, kyllä muuten loppuisi lyhyeen. :D

kouluun kun menin, olin ujo ja arka. mulla oli valmiiksi jo joitakin kavereita mutta pikkuhiljaa menetin ne kun kuviot ei ollu enää samat mitä tarhassa aikasemmin. toinen iso syy oli se että en osannut ollenkaan mitään urheilulajeja kuten jalkapalloa. vanhemmat oli ihan hyvät mutta eivät koskaan oikein kasvattaneet mitenkään kuten vaikka patistaneet johonkin futistreeniin tai jotain..

koskaan ei kuitenkaan kiusattu mitenkään pahasti, väkivaltaa ei ollu ollenkaan, enemmänkin syrjintää ja sellasta että olin ulkopuolinen outolintu. aina viimenen kaikessa. vittuilua oli aika lailla. sitä meni ala ja yläastekin melkein kokonaan. no, sitten kun löysin alkoholin ilot sun muut typeryydet ja kaveruuduin vääränlaisten kanssa, mua ei enää kiusattu. jostain syystä tuli aina hyvin toimeen näitten apukoulun rasavillien kanssa mutta oman koulun juppiperheiden lasten kanssa en.

mulla ei ole itsellä mitään vastaan ketään, ei mitään syyttelyä tai muuta. kaikki on itsestä kiinni, paitsi ehkä jos on todella pahasti kiusattu ollu, mitä mä en ite ollu kuitenkaan. huonosti mulla silti menee mutta.. jospa tää tästä. ei se mitenkään mun taustaan liity ainakaan suoranaisesti. enempikin omaan luuseriuteen.

mutta mun mielestä tästä koulukiusaamisasiasta tehdään liian iso numero nykyjään. pari tyyppiä on seonnut ammuskelemaan koulussa. tarkotan sanoa että jos on ollu kiusattu niin ei pitäs heti automaattisesti alkaa lokeroimaan ketään joittenkin 10 tai 20 vuotta sitten tapahtuneiden asioiden perusteella.

ärsyttää nää keskustelut että oli koulukiusattu jne

So what. Mene elämässä eteenpäin äläkä jää menneitä vatvomaan,
täysin turhaa. Mitä sitten mitä tapahtui joskus 7-luokalla? Haloo

Noilta ajoilta opin ainakin sen että suomalaiset ovat kusipäitä ja tämän maan ja kansan takia ei kannata henkeä heittää jos sattuis sota syttymään. Isänmaallisuutta musta ei löydy enää hakemallakaan.

Niin se maailma kouluttaa.

Kiusattiin kunnes vetäisin kiusaajaa tuolilla päähän niin, että makasi muutaman päivän sairaalassa.