Olin koulukiusaaja. Jossakin määrin olin ehkä myös kiusattu, mutta enemmänkin kiusaaja.
Se, että kiusasin, johtui varmaankin kotioloistani. (Vanhemmat alkoholisteja) Kadun kiusaamistani.
Myöhemmin elämässäni olen päässyt ankeista kotioloista huolimatta pitkälle. Vanhempani menehtyivät pian kotoa lähdettyäni. Jäin yksin, mutta halusin pyrkiä elämässäni eteenpäin. Olen akateemisesti kouluttautunut nykyisin ja hyvässä asemassa.
Aikuistuttuani olen vihannut kiusaamista ja väkivaltaa. Katson, että kun olin kiusaaja, toimintani oli kypsymätöntä ja lapsellista. Olen antanut sen itselleni anteeksi, koska eihän lasta voi syyttää enää aikuisena siitä, mitä tämä on tehnyt ollessaan syyntakeeton.
Aika ihmeellistä on ollut huomata, että aikuisiällä niitä kiusaajia ovatkin usein juuri ne kiusatut, joita lapsena kiusattiin. Monet vanhat kiusaajat eivät ole enää aikuistuttuaan kiusaajia. Jotenkin oudosti puolet ovat vaihtuneet.
Kun aikuinen kiusaa, se on mielestäni aina astetta vakavampaa kuin lapsen koulukiusaaminen. Lapsen ollessa kyseessä voidaan olettaa, että kyseessä on vielä epäkypsä ihminen, jonka toimintaan ja kehitykseen voidaan vielä vaikuttaa kasvatuksellisin keinoin. Kiusaamiseen pitää puuttua ja lasta pitää kasvattaa. Usein kasvatus toimii, jos ollaan riittävän jämäköitä.
Kun aikuinen kiusaa (vaikkapa entistä koulukiusaajaansa), kyseessä on aina huomattavasti suurempi rikkomus, kuin lasten välinen kiusaaminen, koska voidaan olettaa, että kehitys on saavuttanut päätepisteensä tämän aikuisen kohdalla. Useinhan itsesäälissä rypevät entiset kiusatut syyttävät entisiä kiusaajiaan ihan kaikista elämän epäonnistumisista.
Ei ole kovin tervettä ajattelua syyttää kiusaajaa, joka 12-vuotiaana kiusasi, kaikista oman elämän epäonnistumisista jopa 20-30 vuoden päästä. Sillä pilaa vain oman elämänsä. Oman elämän eheytymisen kannalta olisi parasta ymmärtää, että lapset kehittyvät ja onneksi viisastuvat, ja antaa anteeksi ja alkaa elämään omaa elämäänsä täysipainoisesti.
Se, että kiusasin, johtui varmaankin kotioloistani. (Vanhemmat alkoholisteja) Kadun kiusaamistani.
Myöhemmin elämässäni olen päässyt ankeista kotioloista huolimatta pitkälle. Vanhempani menehtyivät pian kotoa lähdettyäni. Jäin yksin, mutta halusin pyrkiä elämässäni eteenpäin. Olen akateemisesti kouluttautunut nykyisin ja hyvässä asemassa.
Aikuistuttuani olen vihannut kiusaamista ja väkivaltaa. Katson, että kun olin kiusaaja, toimintani oli kypsymätöntä ja lapsellista. Olen antanut sen itselleni anteeksi, koska eihän lasta voi syyttää enää aikuisena siitä, mitä tämä on tehnyt ollessaan syyntakeeton.
Aika ihmeellistä on ollut huomata, että aikuisiällä niitä kiusaajia ovatkin usein juuri ne kiusatut, joita lapsena kiusattiin. Monet vanhat kiusaajat eivät ole enää aikuistuttuaan kiusaajia. Jotenkin oudosti puolet ovat vaihtuneet.
Kun aikuinen kiusaa, se on mielestäni aina astetta vakavampaa kuin lapsen koulukiusaaminen. Lapsen ollessa kyseessä voidaan olettaa, että kyseessä on vielä epäkypsä ihminen, jonka toimintaan ja kehitykseen voidaan vielä vaikuttaa kasvatuksellisin keinoin. Kiusaamiseen pitää puuttua ja lasta pitää kasvattaa. Usein kasvatus toimii, jos ollaan riittävän jämäköitä.
Kun aikuinen kiusaa (vaikkapa entistä koulukiusaajaansa), kyseessä on aina huomattavasti suurempi rikkomus, kuin lasten välinen kiusaaminen, koska voidaan olettaa, että kehitys on saavuttanut päätepisteensä tämän aikuisen kohdalla. Useinhan itsesäälissä rypevät entiset kiusatut syyttävät entisiä kiusaajiaan ihan kaikista elämän epäonnistumisista.
Ei ole kovin tervettä ajattelua syyttää kiusaajaa, joka 12-vuotiaana kiusasi, kaikista oman elämän epäonnistumisista jopa 20-30 vuoden päästä. Sillä pilaa vain oman elämänsä. Oman elämän eheytymisen kannalta olisi parasta ymmärtää, että lapset kehittyvät ja onneksi viisastuvat, ja antaa anteeksi ja alkaa elämään omaa elämäänsä täysipainoisesti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Että olet pienen ihmisen murtanut, kenties tuhonnut tulevaisuuden, kun ei ole vuoksesi uskaltautunut kouluun -> huonot paperit -> huono tulevaisuus. Turpaan vaan samalla mitalla kiusaajille. Kyllä lapsi sen tajuaa, että kiusaaminen on väärin.
Et vapaudu vastuusta noilla pölinöillä