Tänään tajusin etten rakasta enää avopuolisoani. Tuntuu todella pahalta. Tunnen itseni todella surulliseksi. Mikään ei tunnu enää samalta. En tiedä mitä tunnen. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta ja asutaan yhdessä. En pysty sanomaan toiselle mitään...ehkä "ajattelen" asiaa ensiksi itsekseni. Mitä pitäisi tehdä? Voiko tunteet olla ohimeneviä... Tunnen itseni todella yksinäiseksi ja itkettää koko ajan :/ Pelkään, että huijaan itseäni ja jatkan suhdetta vain koska en uskalla päästää irti...
Kun tunteet kuolee...
..
9
2371
Vastaukset
- youngwoman***
tiedät ettet rakasta häntä?
Ihan ajattelin vaan että miksi näin on käynyt, osaatko selittää syitä? Välit kylmentyneet, katkeruutta..? Seksuaalinen himo kadonnut?
Minä ainakin tilanteessasi sulattelisin asiaa enkä noin vain heittäisi viittä vuotta hukkaan. Miettisin syitä tapahtuneelle ja koittaisin korjata mitä voisin. Katsoisin tarkkaan itseäni peiliin.
No, tuskin kuitenkaan poikaystäväsikään haluaa olla naisen kanssa joka ei rakasta häntä. Yksi mahdollisuus on nostaa kissa pöydälle vaikka heti, kerrot tunteistasi ja sekavuudestasi, ja yhdessä mietitte mitä tehdä. Ei kai sitä kannata pitkään huijata toista ainakaan ikäänkuin kaikki olisi hyvin. Kesustelkaa suhteestanne ja jatkosta, vaikket heti pamauttaisikaan ettet rakasta häntä. Ehkä hänelläkin on tunteita joista ei ole tohtinut sinulle kertoa.
Tunnet itsesi yksinäiseksi, se kertoo että välinne eivät ole avoimet. Miksi et käänny hänen puoleensa? Eikö hän ole vastaanottavainen?
Muista, että ongelmat voivat johtua sinustakin, vika ei välttämättä ole miehessä, ja tunteet kyllä voivat ailahdella... Monet vasta eron jälkeen tajuavat kuinka rakastavat sittenkin exäänsä, mutta on myöhäistä palata takaisin...- ...
En tiedäkkään mistään. En vaan näe enää yhteistä tulevaisuutta... En ole onnellinen. Välit on kyllä kylmenneet, enkä tunne että voisin kertoa hänelle enää kaikesta.. Tai no, en ole koskaan voinut. Tuntuu vain että kaikki on muuttunut.. Välillä tuntuu myös,että hänen tunteet minua kohtaan ovat muuttuneet.
Välitän hänestä kuitenkin todella syvästi. Ja toisaalta ajatus erosta tuntuu hirveältä... Kun tietäisi mitä pitäisi tehdä... - youngwoman***
... kirjoitti:
En tiedäkkään mistään. En vaan näe enää yhteistä tulevaisuutta... En ole onnellinen. Välit on kyllä kylmenneet, enkä tunne että voisin kertoa hänelle enää kaikesta.. Tai no, en ole koskaan voinut. Tuntuu vain että kaikki on muuttunut.. Välillä tuntuu myös,että hänen tunteet minua kohtaan ovat muuttuneet.
Välitän hänestä kuitenkin todella syvästi. Ja toisaalta ajatus erosta tuntuu hirveältä... Kun tietäisi mitä pitäisi tehdä...että keskustelu miehesi kanssa on ainoa vaihtoehto jos tuosta jotain positiivista vielä voisi kehkeytyä, et voi enää pahentaa asioita puhumalla sen kanssa, jota asia koskee, asiat selviksi rehellisyyden ja kunnioituksen nimissä.
Et selviä yksin, tarvitset miestäsi, hänellä on oikeus tuoda esiin oman näkökantansa ja ehkä syitä miksi vielä yrittäisi korjata asioita, tai vaikka kompromissin, asumusero esim.
Reilua kertoa tunteistaan aikaisemmin kuin että ilmoittaa vaan "haluan erota". Sinä kun et ole asiasta niin vuorenvarma. - hetkinen...
... kirjoitti:
En tiedäkkään mistään. En vaan näe enää yhteistä tulevaisuutta... En ole onnellinen. Välit on kyllä kylmenneet, enkä tunne että voisin kertoa hänelle enää kaikesta.. Tai no, en ole koskaan voinut. Tuntuu vain että kaikki on muuttunut.. Välillä tuntuu myös,että hänen tunteet minua kohtaan ovat muuttuneet.
Välitän hänestä kuitenkin todella syvästi. Ja toisaalta ajatus erosta tuntuu hirveältä... Kun tietäisi mitä pitäisi tehdä...nythän on niin että tämmöisiä ihmeellisiä tunteiden muutoksia ei kukaan oikein halua käsittää eikä niitä loppujen lopuksi oikein käsitäkkään. Pahaa mieltä ja ahdistusta molemmin puolin, ihan sama miten asian kerrot kumppanillesi. Valitettavasti.
Lopuksi kun sanot että ero tulee kun et ole onnellinen, toinen kysyy todennäköisesti syytä. Kun sinulla ei sellaista ole antaa tai syyksi tulee kun nyt tuntuu vaan siltä, niin turha odottaa kovin lämmintä vastaanottoa sen jälkeen. Viisi vuotta hukkaan sen takia että vain tuntuu siltä.
ELi...
Joko mietit asiaa ja selvennät itsellesi syyn miksi et halua jatkaa, tai toteat että et vaan halua. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa on vaarana että kaveri kohta kirjoittaa tänne samalle palstalle että nainen/mies jätti, eikä tiedä miksi. Sitten se saa vastauksia tyyliin, sinua on petetty.
- 23
Tervehdys,
sanot että mikään ei tunnu enää samalta. Harvoin se 5 vuoden jälkeen enää samalta tuntuukaan. Tuletteko hyvin, mutta rakkauden huuma on kadonnut? Mikäli näin on, niin herättäkää homma! Se vaatii säännöllistä "herättelyä" ja yhdessä tekemistä.....siis muutakin kuin sitä telkkarin toljottamista!
Et tuossa tarkasti kerro mitään taustoja, joten tarkasti ei pysty mitään näkökantoja tai "vinkkejä" antamaan (tosin itse sun asia pitää ratkaista). Kysyn vaan että mikäli nyt on kyse vaan tunteiden haalistumisesta, niin entäs sitten seuraavassa liitossa 5-vuoden jälkeen? Onko taas aika todeta että nyt ei enää tanssita ruusuilla ja laitetaan pillit pussiin?
Tai sitten homma ei toimi muutenkaan, kuten ehkä on kun moisia mietit.
Mikäli tuossa jäät pääsi sisälle miettimään, niin turrut mahdollisesti ajatukseen, eli olisiko aika ottaa asia esille ja keskustella yhdessä että haluatteko jatkaa. Mikäli haluatte, niin seuraava puheenaihe voisi olla, että mitä olette valmiit tekemään asian eteen.
Tai jos et enää halua jatkaa, niin mitäpä sitä onnettomana olemaan......anna mennä vaan. - kerro pois
Voi, tiedän NIIIN mistä kirjoitat. Olemme olleet yhdessä noin saman verran ja omalta osaltani tunteet on off. Olemme aina puhuneet asioita selväksi, mutta tätä emme varmasti pysty enää puhumaan.
Aluksi näin mieheni kilttinä ja turvallisena, hellänä ja rakastettavana ihmisenä. Nyt näen hänet vain laiskana ja saamattomana luuserina, joka on pilanut minunkin elämäni. Eli ei edes itketä, vaan kohtaan nämä tunteet uhmaten, ja olen vihainen itselleni siitä kun en pysty rakastamaan häntä enää. Tiedän että tunnen häntä kohtaan kiintymystä, mutta hei, kukapa ei tuntisi jos on ollut noin pitkään yhdessä. Oman näköiseen paitaankin tottuu, vaikka se olisi huonosti istuva.
Itse tajusin tunteeni siitä, että ärsyynnyn aina kun hän nykyisin hakee huomiotani. Ja koko ajan toivon, että hän löytäisi uuden, niin minun ei tarvitsisi tehdä ratkaisevaa liikettä, eli lähteä. Olen hänelle jo kertonut tunteistani, mutta hän ei tunnu niistä välittävän, vaan haluaa jatkaa yhdessä, vaikken halua olla edes lähellään.
En itse enää pysty tähän, ja huomaan koko ajan miettiväni mitä olisin tehnyt uralleni tälläkin ajalla mitä olemme yhdessä nösvänneet. Tiedän että hänen kanssaan minusta tulee aina vaan huonompi ihminen, enkä pidä enää itsestäni tässä roolissa ollenkaan.- .,.
Ei kai se puolison vika ole, jos et ole tehnyt asioita, joita pidät tärkeinä itsellesi (nimi. kerro pois).
Tuskin hän on estänyt?
Jos tunteet on tuossa jamassa, niin voisi ensin miettiä, miten itse voit, ja voitko asialle tehdä jotain?
Epäilykset voivat johtua myös omasta mielialasta... masennuksesta tms...
Koeta tehdä niin niinkuin haluaisit tehdä sydämessäsi. Vaikkapa pistää enemmän positiivista energiaa suhteeseen. Eiköhän se peilaannu takaisin. Olosi varmaan paranee, ja ajatukset selkenee... - teki pullamössöä
.,. kirjoitti:
Ei kai se puolison vika ole, jos et ole tehnyt asioita, joita pidät tärkeinä itsellesi (nimi. kerro pois).
Tuskin hän on estänyt?
Jos tunteet on tuossa jamassa, niin voisi ensin miettiä, miten itse voit, ja voitko asialle tehdä jotain?
Epäilykset voivat johtua myös omasta mielialasta... masennuksesta tms...
Koeta tehdä niin niinkuin haluaisit tehdä sydämessäsi. Vaikkapa pistää enemmän positiivista energiaa suhteeseen. Eiköhän se peilaannu takaisin. Olosi varmaan paranee, ja ajatukset selkenee...Minulle puoliso tuli tärkeimmäksi ja oma kunnianhimo väistyi, niin kuin olen kuullut monelle hurahtaessaan käyneen. Tätä olen katunut nyt viime aikoina, kun ole huomanut ettei suhteemme edes kestä. Eli annoin tunteiden sokaista itseni täysin, heittäen järjen äänet taka-alalle. Ja nyt kun tunteet viilenee entisestään nousee järjen ääni taas kuuluviin.
Positiivinen energia tuskin enää auttaa, kun ei halua olla toisen kanssa. Vähän vaikea sitä on väkisinkään olla seurustelun hegessä mukana. Ongelman ydin on se, että mieheni murtuu täysin jos hänet jätän. Hänellä kun aikaisempi suhde päättyi samoin, ja siksi haluaa nyt "roikkua". Ja on joskus sanonut suurimmaksi pelokseen sen, että jätän hänet. Eli olen loukussa.
Puhuminen ei auta. Katson vaan hitaasti sitä kun kaikki hiipuu loppuun, ja odotan vain että löytäisi jonkun toisen. Mutta missähän niitä muita naisia tapaisi, kun ei poistu kotoa ollenkaan. Luulen, että koko juttu ei etene ellen itse järjestä hänelle seuraa. Saattaapahan loukkaantua tästä vihdoin sopivasti ja hyväksyä tosiasiat.
En keksi enää muutakaan... - 123333333
Kerro pois...mulla on AIVAN sama tilanne päällä. Rakastuin hellään huomaavaiseen kilttiin mieheen, mutta nyt huomaan asuvani laiskan saamattoman miehen kanssa. Seksiä ei tee edes mieli, kun toinen on kuin kakara. Jopa se tapa millä toinen syö ärsyttää ihan atmosfääreihin. Mies oli pitkään työtön eikä saanut aikaiseksi edes liiton rahoja hakea. Potkin eteenpäin, yritin ymmärtää, yritin hyvällä ja pahalla, kotona vaan mielellään söi leipää olkkarissa ja joi suoraan purkista. Nyt siinä sitten on käynyt niin, että en arvosta enää, en voi rakastaa enään, vaikka hän saikin työpaikan ja yrittää korjata asennettaan ja asioitaan, mutta mun tunteet vain kuoli eikä niitä takasin saa. Nyt olen sitten loukussa, asunto on yksin minun, mutta silti...inhottaa nähdä kun toisen sydän särkyy. Ilmoitin jo tunteitteni kuoleentumisesta viikko takaperin, mutta hän ei tee elettäkään etsiäkseen uutta asuntoa vaan elää kuten ennenkin ja vaihtaa puheenaihetta, kun ilmaisen että tää on nyt tässä...rautalangasta täytyy vissiin vääntää, mikä vaikeuttaa tietenkin lisää omaa oloa ja pahinta on se säälin tunne...ollaampa säälistä sitten...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1211688
Miksköhän mä oon tuolla
Joskus antanut ymmärtää että olisin sun rinnoista pelkästään kiinnostunut 😂😁🤭 ja sä säikähdit että koskisin ilman lup161372- 61980
Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TARINALTA ISOISÄSTÄ, JOLLA ON PARTA
Pinnalliset käsitykset korkeammasta Todellisuudesta Heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi RAAMATULLISELTA TAR329972- 65826
J miehestä oikeaa
Nimeä ei voi tänne julkaista mutta kannattaa olla varuillaan jos ”aistit” auki t nainen75798- 1760
- 46731
Kysyit firman bileissä..
.. että tulisinko luoksesi yöksi... Oliko se vain heitto. Mitäs jos olisin tullut? Naiselta9671Miksi Suomessa uskotaan Usan kanssa tehtyihin sopimuksiin
Kaikki viestit Usan suunnasta on ollut jo pitkän aikaa sen kaltainen että muiden liittolaismaidenkin sotilaallista autta60653