Kävin katsomassa ennakkonäytöksessä Koivusalon ohjaaman version leffasta.
Ikinä en ole mitään julkisesti kehunut, mutta nyt oli niin hyvä elokuva, että toivon mahd. monien sen näkevän. Tunteita ja ajatuksia herätti ja itkua pukkasi. Liikuttava ja koskettava!
Suomalainen leffa jonka pitäisi kaikkien nähdä tunteakseen juuriaan.
Kiitos Koivusalo!
Ikinä en ole mitään julkisesti kehunut, mutta nyt oli niin hyvä elokuva, että toivon mahd. monien sen näkevän. Tunteita ja ajatuksia herätti ja itkua pukkasi. Liikuttava ja koskettava!
Suomalainen leffa jonka pitäisi kaikkien nähdä tunteakseen juuriaan.
Kiitos Koivusalo!
Vastaukset 22
Vanhimmat
En ole elokuvaa nähnyt, mutta näin äsken esittely videon siitä. Mieleeni tuli sen perusteella kysymys, että miksi koko elokuva piti tehdä. Kun mainoksen perusteella kaikki kuvauksetkin kopioitu alkuperäisestä.
Huom siis vain mainoksen perusteella. Mielestäni koivusalo edustaakin ainoata taidokasta ja täysijärkistä elokuvan tekijää suomessa.
Toiko elokuva jotain uutta näkemystä vanhaan tai syvensikö se sitä. Kyselen kovasti koska odotan kovasti näkeväni elokuvan.
Kyllä syvensi. http://www.youtube.com/watch?v=nw8I3BeBvpo
Tuota minäkin olen vähän pelännyt / miettinyt. Että onko Koivusalo tehnyt suoran kopion Laineen versiosta, vai onko "uskaltanut" ottaa Linnan kirjasta mukaan kohtauksia, joita Laineen elokuvassa ei ole.
Mene kattoo niin selviää. Itsae en aio todellakaan mennä. Koivusalon tyyliin ei sovi toi yhtään. Ihmettelen kovasti miks piti väsätä tämä elokuva. Muut elokuvat ymmärrän, paitsi Sibeliuksen, Kaksipäisen kotkan varjossa ja nyt tämä. Riittää jo synkistely häneltä.
Elena Leevelle voisi antaa roolisuorituksestaan naissivuosa Jussin .
Leeve suoritui osastaan hyvin. Positiivisessa mielessä jäivät mieleen myös Ilkka Heiskasen esittämä upseeri vankileirillä, Juhani Niemelän Töyryn isäntä, Heikki Nousiaisen Halme ja Risto Tuorilan Koskelan Jussi. Valitettavasti osa näyttelijöistä esiintyi siten, kuin heillä olisi ollut rautakanki perseessä. Pahimmat tönköt olivat Ilkka Koivula ja Jonna Järnefelt. Jos vertaa kahden Pohjantähden Akseleita, niin kyllä Laineen elokuvassa roolin vetänyt Aarno Sulkanen vie voiton kuus nolla.
Ja kyllähän elokuva aika pitkälti alkuperäisen kaavaa noudatti. Huomasi, että Koivusalo on kyllä sen alkuperäisen Pohjantähden katsonut.
Kävin sen tänään iltapäivällä katsomassa. Hieno leffa. Kiitos Koivusalolle, palautit mieleemme historian ja sen kuinka historia toistaa itseään.
Vaikka leffa sijoittuu viime vuosisadan alkuun, niin onko oikeastaan asiat muuttuneet.
Silloin torppareita koeteltiin esim. taksvärkkien muodossa tai viemälläö heiltä itse suosta raivaamiansa peltotilkkuja. Entäpä nykyisin. Miten monelta on viety leipä työttömyyden, lomautusten ja irtisanomisten muodossa. Elokuvassa taisteltiin punaisten ja valkoisten välillä. Tänäpäivänä tuo sama taistelu jatkuu, tosin vähän eri muodoissaan.
Enenpiä selittelemättä, käykääpä katsomassa, ja kommentoikaa sitten ...
jota kuva esittää, voi tulla takaisin energian puutteessa.
Kannattaa katsoa siinäkin mielessä, eikä etsiä vain polittisia vastakohtaisuuksia.
Niin taikka sitten ilmastokysymyksissä. Miten kävi Kööpenhaminan kokouksessakin, riski siinäkin. Entäpä ihmisten eriarvoisuus.
Äsken tuli telkusta ohjelma noilta ajoilta lähinnä lasten osaan liittyen. Sitä askareitten lomassa toisella korvalla kuunnellessani tuli mieleen kyseinen elokuva. Paljon on lasten osalta tapahtunut parannusta, mutta siltikin eriarvoisuutta esiintyy monella tapaa edelleen, ammatti, koulutus, työssä käynti, työttömyys, ja uutena asiana ehkä maahanmuuttajat ja kantasuomalaiset.
Kyllä elokuvassa oli muutakin sisältöä kuin pelkkä kuvas sen ajan elämästä ja politiikasta.
Näyttelijä on parhaimmillaan silloin kun vain on. Puolet näyttelijöistä olivat hahmonsa ja puolet näyttelijöistä näyttelivät roolihahmojaan.
Valitettavasti Koivula ei saavuttanut sympaattisen ihmisen hahmoa elokuvassa. Lopuksi minua ketutti että miksei se kuollut ja Halme jäänyt elämään. Koivulan esittämän Koskelan kaltaiset ihmiset ovat hankalia työkavereita.
Laine sai omassa filmissään maaseudun työväen tuntumaan yleensäkin sympaattisemmalta. Nyt aika ajoin tuntui siltä että tuommoinen maaseudun roskasakki joutikin teloitusryhmän eteen.
Koivula/Koskela yritti kaikkensa, ja saiko kiitosta. Hankala, ja hankala työkaveri, toimi vakaumuksensa mukaan!
Halme oli idealisti, fanaatikko, tavallaan sankari, joka ei käytännössä saanut aikaiseksi juuri mitään.
Mikä on oikeus ja mikä on kohtuus - riippuu kaiketi katsojan arvomaailmasta.
Sympatiat pastorille, joka oli vaimonsa tossun alla. Vaimo saneli mitä tehdään ja pastori joutui tekemään likaisen työn.
Lainaan:
Halme oli idealisti, fanaatikko, tavallaan sankari, joka ei käytännössä saanut aikaiseksi juuri mitään.
Halme sai porukan kokoon ensin palokunnantalolle. Kun paroni kielsi sen käytön työväeltä oli Halme moottori työväentalon rakentamiselle.
Koivula/Koskela veti pikkuveljensä mukaan kapinaan ja hänen "ansiostaan" veljet kuolivat.
Mutta kärsikö hän tästä itsesyytöksiä?
Toki Linnan romaani on osin fiktiota mutta pistää ajattelemaan.
Halmen suhteen. Hän oli moottori, joka käynnisti tilanteen ja muutoksen. Joskus tai aika usein muutos on tarpeen. Ne, jotka lähtivät siihen mukaan joutuivat vaan ikävään tilanteeseen. Mitä sitten muutoksen tulee, niin oliko se hyvä vai huono, sitä en kommentoi.
Mitä Koskelaan liittyy, niin kait omatunto hänelläkin oli olemassa, ja tarkoittaako se itsesyytöksiä (?, yhtä hyvin Halmekin olisi voinut syyttää itseään, mutta hänellä ei ollut siihen mahdollisuutta). Ei varmastikaan ollut 'helppo' henkiinjääminen.
Fiktiota hyvinkin, mutta löytyy tuosta yhtymäkohtia nykypäiväänkin, valitettavasti.
Suosittelen elokuvan katsomista.
Jokainen voi sitten tehdä omat johtopäätöksensä niin Väino Linnasta, Timo Koivusalosta kuin myös nykyaijan meiningistä.
eilen itsenäisyyspäivän kunniaksi katsomassa Koivusalón version. Alkuun Ilkka Koivula tuntui oudolle, mutta mitä pidemälle elokuvassa edettiin, sen sopivammalta hän tuntui rooliinsa.
Ajattelin elokuvan edetessä nykymaailman touhuja, ja eivät ne todellakaan ole kovasti muuttuneet. En yhtään ihmettele, jos tämä toistuisi, jossain muodossa ainakin...
Joku sota tässä varmaan jossain välissä puhkeaa välillä suomalaiset ja maahanmuuttajat...
Kannataa katsoa, ja aion myös seuraavankin osan katsoa, kun aikanaan tulee.
Katsoin teatterissa Timo Koivusalon elokuvan Täällä Pohjan Tähden Alla
Olen lukenut kirjan useaan otteeseen ja nähnyt Edwin Laineen version myös useamman kerran.
Ihmiset ovat kertoneet elokuvaa koskettavaksi, liikuttavaksi ja niin edelleen. Minua liikutti eniten myötähäpeä näyttelijän puolesta kohtauksessa kenopää haukkuu oravaa. Totta kai asiat mitä elokuva käsittelee on järkyttävä monella tapaa, ja minusta kaikkien suomalaisten pitäisi se ymmärtää ettemme ole maailman puhtosin kansa. Muistan itse kun ensi kerran noita asioita minulle selvisi olin aidosti järkyttynyt ja se vaikutti lapsen mieleen kauan. Mutta ehkä olin jo liikaa järkyttynyt niin siksi elokuva ei varmaan liikuttanut.
Näyttelijä valinnat oli suht hyvin onnistuneet, uusi akseli varmasti jakaa mielipiteitä. Olihan elokuvassa hyvääkin. Alussa elättelin toiveita kun Laineen versioon verrattuna edettiin hetki aika vauhdilla ja ajattelin että Koivusalon näkemys haluaa jotain muuta korostaa.
Laineen versiossahan alkuun käytettiin aikaa hahmojen esittelemiseen vähän enempi. Tietysti makuasia kumpi parempi.. Mutta ei. Koivusalon elokuva ei kerro mitää uutta. Tuntuu enemmänkin edvin laineen elokuvan re-make elokuvalta kun väinö linnan kirjan tulkinnalta.
Uudella tietysti tarkoitin että olisi ollut mukava nähdä toisenlainen näkemys väinö linnan tarinasta.
Tietysti taustalla minuun vaikutti se kuinka erilaisia joka tavalla tuntemattomasta sotilaasta tehdyt elokuvat on. Tälle elokuvalle en vaan keksinyt syytä miksi se on tehty. Minustakun ei pelkästään tekninen kehitys (suomessa varsin hidasta) ei anna syytä kuvata elokuvaa uudestaan. Niin tai näin olisin odottanut jotain rohkeampaa.
Näyttelijä valinnoista tuli mieleen iloisena yllätyksenä teini tähtien puute. Nykyään tuntuu et on pakko saada joku nuori vaikka väkisin heilumaan joka leffaan alasti. Siitä elokuvassa pidin eniten. Olin sellaisen ihmisen kanssa katsomassa elokuvan joka ei ollut nähnyt laineen versiota tai lukenut kirjaa ja hän kommentoi elokuvan alkua hahmojen suhteen pinnalliseksi. Se on helppo uskoa koska minulla alussa tuli mieleen yksityis kohtia jotka menevät täysin ohi jos aiheeseen tutustuu ensi kertaa.
Varmasti pidetty elokuva koska suomessa on ihan sama mitä tekee niin siitä pidetään. Ei leffa toki siis huono ole. Odotin siltä vaan paljon enemmän. Tasapaksua viihdettä. Mutta minusta väinö linnan kirjaa olisi voinut tulkita jotenkin uudella tavalla.
2
Käykää ihmeessä katsomassa, on tosi hyvä. Kolmetuntinen meni hurauksessa, toimintaa on koko ajan ja
näyttelijät ovat hyviä.
Kävin katsomassa Koivusalon version itsenäisyyspäivän aattona. Jäi valitettavasti minulle latteaksi, meni historian kertauksena muttei tuonut juuri uutta näkökulmaa. Tasapaksua viihdettä, odotin enemmän. Näyttelijät kyllä sopivat hyvin rooleihinsa. Lämmin kiitos heille! Erityisesti Elena Leeve! Kiitos Elena..
Seuraavana päivänä katsoin tv:stä Edwin Laineen Tuntemattoman. Kosketti aivan toisella tasolla, yhä.
En ole nähnyt vielä tätä Koivusalon elokuvaa, mutta minua ihmetyttää Laineen epäonnistuneen aiemman version ihannointi. Jos Koivusalon elokuva on huonompi kuin Laineen, niin silloin täytyy olla kyseessä jo todella huono elokuva.
Linnan mahtavasta ja monisyisestä romaanista Laine oli noukkinut jokaisen humoristisen kohtauksen ja ohjannut näyttelijät esittämään sen parhaaseen kesäteatterin puskafarssin tyyliin. Kirjan syvällinen ihmiskuvat muuttuivat lähes täysin yksiulotteisiksi arkkityypeiksi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Nämä virheet olivat samat kuin Laineen edellisessä suurtyössä Tuntemattomassa. Pohjantähteen Laine oli ympännyt elokuvaan käsittämättömän kaikkitietävän ylhäältä katsovan kertojan äänen. Tämä viimeistään teki elokuvasta omituisen kirjan joidenkin kohtausten kuvituskokoelman.
Ihme, jos Koivusalo olisi onnistunut alittamaan Laineen elokuvan. Se, että se olisi parempi, ei vielä tosin tee siitä kummoista.
Olinkin jo ollut pari kuukautta raittiina.
Leffan viesti oli että tappakaa vastenmieliset tyypit jo siviilissä niin pääsette 12:sta vuoden istumisella vankilassa ja lisäksi pikkuveljetkin jäävät henkiin. Siskojakaan ei raiskata.
Lohduton leffa. Onneksi huuhtelin sen ahdistavuuden alkoholilla pois mielestä. Nyt voin taas olla pari kuukautta raittiina.
Monenlaista arvostelua on tästäkin elokuvasta ollut esillä. Kuka odottaa mitäkin, ja sitten odotukset eivät ehkä täytykään. Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä (ja ehkä elämänkokemuksessa). Siltikin hieno leffa, joka kannattaa katsoa nimenomaan ennakkoluulottomasti - siitä nimittäin löytyy paitsi historiaa, niin myös nykyaikaa - eli se on omalla tavallaan ajaton, vaikka sijoittuukin olosuhteisiin noin sata vuotta sitten. Kuuluu suomalaisten yleisivistykseen nämä tapahtumat, Väinö Linnan tulkinta ja miksei myös Koivusalokin.
Tämä elokuva olisi saanut jäädä tekemättä...
Hävettää olla osa Suomen historiaa, veli käypi veljeään vastaan, sisar sisartaan...