Nya Ålandissa. Huomatkaa vielä, että Vanhanen on kirjoitettu eri tavalla kuin muuta artikkelissa mainitut poliitikot.
Tämä seuraava on maininnan arvoinen kun Stenbäck sanoo, että oli "Normaalia Suomessa, että poliitikkona noustaan askel askeleelta ja kun lähestytään huippuasemia niin MENNÄÄN RUOTSIN KURSSILLE.
Stenbäck ei pidättäytynyt kutsumasta Vanhasta työtapaturmaksi. Normaalia Suomessa on, että poliitikkona noustaan askel askeleelta ja kun lähestytään huippuasemia niin käydään ruotsin kurssilla (ellei osaa kieltä jo aikaisemmin).
HARRIET [email protected]
Vanhanen Mr Chance pohjoismaisessa kanssakäymisessä
Se että pääministeri Matti Vanhanen (Kesk) ei puhu ruotsia johtuu siitä, että hän on Mr Chance joka sai asemansa vahingossa.
Näin sanoo entinen ulkoministeri Pär Stenbäck (Rkp).
Sanotaan mitä sanotaan Stenbäckistä niin hän ei pelkää sanoa mitä mieltä hän on. Kun hän viime viikolla ruotsalaisen pääkonsulaatin tapaamisessa puhui Suomen ja Ruotsin välisistä Merkkivuoteen liittyvistä yhteyksistä niin hän painotti henkilösuhteita; jos ne eivät toimi niin ei yhteistyökään toimi, tai toimii huonosti.
Kun pääministeri Vanhanen valitsee puhua ”bad english” (huonoa englantia) pääministeri Reinfeldtin kanssa ruotsin sijaan niin suhteista tulee sen mukaisia. Ja miksi näin kävi?
Stenbäckin selitys on, että koskaan ei ollut tarkoituskaan, että Vanhasesta tulisi pääministeri. Hän on kuin filmin Mr Chance, puutarhurimestari josta vahingossa tuli USA:n presidentin neuvonantaja.
Stenbäck ei pidättäytynyt kutsumasta Vanhasta työtapaturmaksi. Normaalia Suomessa on, että poliitikkona noustaan askel askeleelta ja kun lähestytään huippuasemia niin käydään ruotsin kurssilla (ellei osaa kieltä jo aikaisemmin).
Mutta kun Anneli Jäätteenmäki kaatui täytyi keskustan nopeasti poimia esiin uusi henkilö ministerin paikalle ja siitä tuli suhteellisen tuntematon Matti Vanhanen.
Suhteet Suomen ja Ruotsin välillä eivät aina ennenkään ole olleet etusijalla, mutta se on johtunut enemmänkin henkilökemiasta kuin kielestä.
Presidentti Kekkosella oli siihen aikaan isällinen suhde nuoreen kuninkaaseen Kaarle XVI Kustaaseen ja se vaikutti toimivan hyvin.
Presidentti Koivistolla oli enemmän kaksijakoinen suhtautuminen Ruotsiin. Mm. hän ei koskaan uskonut siihen, että neuvostoliittolaisia sukellusveneitä pyöriskeli ruotsalaisessa saaristossa. Nyt paljon osoittaa, että hän oli oikeassa mutta se pisti jonkinlaisen vaimentimen tunnelmalle.
Stenbäck mainitsi edelleen pääministerit Olof Palmen ja Kalevi Sorsan joiden kanssakäymiseen vaikutti se, että molemmat halusivat vaikutusvaltaa Euroopassa – kilpailutilanne toisin sanoen.
Ja on yleisesti tunnettua, että Paavo Lipponen ja Göran Persson eivät sopineet yhteen. He kuuluvat Stenbäckin mukaan siihen ryhmään jotka mieluummin pitävät puheita kuin kuuntelevat muita.
Jos verrataan 30-40 vuotta ajassa taaksepäin niin kontaktit sisar- ja veljespuolueiden ja hallitustasolla ovat muuttuneet paljon. Poliitikot eivät tunne toisiaan, he eivät edes tiedä toisistaan ja silloin ei myöskään ole pohjaa kanssakäymiselle joka jatkossa voisi antaa vakaata yhteistyötä.
Kieli on yksi edesauttava syy. Yhä useampi suomenkielinen poliitikko suosii Vanhasen tavoin puhua englantia (heikkoa sellaista) ennen ruotsia pohjoismaisissa kontakteissa.
Ja viimeisen 15 vuoden ajan on EU ollut mukana ja kilpaillut huomiosta. Pikemminkin niellyt sen pohjoismaisuuden kustannuksella.
Samanaikaisesti voisi vakaa pohjoismainen yhteistyö antaa hyvän perustan pohjoismaisille ponnistuksille EU:ssa. Nyt sitä resurssia ei käytetä vaikka välimerenmaat ja Benelux-maat eivät epäröi mennä yhdessä eteenpäin.
Siis mitä tehdä?
Stenbäckin resepti on poimia poliittisesti kiinnostuneita 18-24 vuotiaita nuoria tapahtumiin joissa keskustellaan kysymyksistä jotka ovat yhteisesti kiinnostavia. Hän on vakuuttunut, että jos nuorisopoliitikkojen eliitti saisi tavata ja seurustella aiheiden ympärillä jotka tuntuvat heistä tärkeiltä niin samanaikaisesti rakennetaan kontakteja, jotka säilyvät koko loppuiän.
Ongelma tänään on, että ei ole erityisen montaa poliittisesti aktiivia nuorta. Ehkä pitäisi laajentaa näköpiiriä aktiiveihin nuoriin eri aloilla, sillä kuitenkin näiden aktiivien joukosta tulevat poliitikot muokataan.
Stenbäckin toivomus oli myöskin, että Ahvenanmaa ottaisi enemmän aloitteita Suomen ja Ruotsin välisessä näköpiirissä.
Yksi sellainen voisi olla asettumalla kokouspaikaksi nuorelle eliitille, joka vastedes voisi pitää kontaktit vireillä. Jos nämä kontaktit saavat alkunsa Ahvenanmaalla niin meillä on takuut siitä, että tulevat vallanpitäjät tietävät enemmän Ahvenamaasta kuin monet tekevät tänään.
http://www.nyan.ax/ledaren/index.pbs?news_id=47861&news_instance=116
Tämä seuraava on maininnan arvoinen kun Stenbäck sanoo, että oli "Normaalia Suomessa, että poliitikkona noustaan askel askeleelta ja kun lähestytään huippuasemia niin MENNÄÄN RUOTSIN KURSSILLE.
Stenbäck ei pidättäytynyt kutsumasta Vanhasta työtapaturmaksi. Normaalia Suomessa on, että poliitikkona noustaan askel askeleelta ja kun lähestytään huippuasemia niin käydään ruotsin kurssilla (ellei osaa kieltä jo aikaisemmin).
HARRIET [email protected]
Vanhanen Mr Chance pohjoismaisessa kanssakäymisessä
Se että pääministeri Matti Vanhanen (Kesk) ei puhu ruotsia johtuu siitä, että hän on Mr Chance joka sai asemansa vahingossa.
Näin sanoo entinen ulkoministeri Pär Stenbäck (Rkp).
Sanotaan mitä sanotaan Stenbäckistä niin hän ei pelkää sanoa mitä mieltä hän on. Kun hän viime viikolla ruotsalaisen pääkonsulaatin tapaamisessa puhui Suomen ja Ruotsin välisistä Merkkivuoteen liittyvistä yhteyksistä niin hän painotti henkilösuhteita; jos ne eivät toimi niin ei yhteistyökään toimi, tai toimii huonosti.
Kun pääministeri Vanhanen valitsee puhua ”bad english” (huonoa englantia) pääministeri Reinfeldtin kanssa ruotsin sijaan niin suhteista tulee sen mukaisia. Ja miksi näin kävi?
Stenbäckin selitys on, että koskaan ei ollut tarkoituskaan, että Vanhasesta tulisi pääministeri. Hän on kuin filmin Mr Chance, puutarhurimestari josta vahingossa tuli USA:n presidentin neuvonantaja.
Stenbäck ei pidättäytynyt kutsumasta Vanhasta työtapaturmaksi. Normaalia Suomessa on, että poliitikkona noustaan askel askeleelta ja kun lähestytään huippuasemia niin käydään ruotsin kurssilla (ellei osaa kieltä jo aikaisemmin).
Mutta kun Anneli Jäätteenmäki kaatui täytyi keskustan nopeasti poimia esiin uusi henkilö ministerin paikalle ja siitä tuli suhteellisen tuntematon Matti Vanhanen.
Suhteet Suomen ja Ruotsin välillä eivät aina ennenkään ole olleet etusijalla, mutta se on johtunut enemmänkin henkilökemiasta kuin kielestä.
Presidentti Kekkosella oli siihen aikaan isällinen suhde nuoreen kuninkaaseen Kaarle XVI Kustaaseen ja se vaikutti toimivan hyvin.
Presidentti Koivistolla oli enemmän kaksijakoinen suhtautuminen Ruotsiin. Mm. hän ei koskaan uskonut siihen, että neuvostoliittolaisia sukellusveneitä pyöriskeli ruotsalaisessa saaristossa. Nyt paljon osoittaa, että hän oli oikeassa mutta se pisti jonkinlaisen vaimentimen tunnelmalle.
Stenbäck mainitsi edelleen pääministerit Olof Palmen ja Kalevi Sorsan joiden kanssakäymiseen vaikutti se, että molemmat halusivat vaikutusvaltaa Euroopassa – kilpailutilanne toisin sanoen.
Ja on yleisesti tunnettua, että Paavo Lipponen ja Göran Persson eivät sopineet yhteen. He kuuluvat Stenbäckin mukaan siihen ryhmään jotka mieluummin pitävät puheita kuin kuuntelevat muita.
Jos verrataan 30-40 vuotta ajassa taaksepäin niin kontaktit sisar- ja veljespuolueiden ja hallitustasolla ovat muuttuneet paljon. Poliitikot eivät tunne toisiaan, he eivät edes tiedä toisistaan ja silloin ei myöskään ole pohjaa kanssakäymiselle joka jatkossa voisi antaa vakaata yhteistyötä.
Kieli on yksi edesauttava syy. Yhä useampi suomenkielinen poliitikko suosii Vanhasen tavoin puhua englantia (heikkoa sellaista) ennen ruotsia pohjoismaisissa kontakteissa.
Ja viimeisen 15 vuoden ajan on EU ollut mukana ja kilpaillut huomiosta. Pikemminkin niellyt sen pohjoismaisuuden kustannuksella.
Samanaikaisesti voisi vakaa pohjoismainen yhteistyö antaa hyvän perustan pohjoismaisille ponnistuksille EU:ssa. Nyt sitä resurssia ei käytetä vaikka välimerenmaat ja Benelux-maat eivät epäröi mennä yhdessä eteenpäin.
Siis mitä tehdä?
Stenbäckin resepti on poimia poliittisesti kiinnostuneita 18-24 vuotiaita nuoria tapahtumiin joissa keskustellaan kysymyksistä jotka ovat yhteisesti kiinnostavia. Hän on vakuuttunut, että jos nuorisopoliitikkojen eliitti saisi tavata ja seurustella aiheiden ympärillä jotka tuntuvat heistä tärkeiltä niin samanaikaisesti rakennetaan kontakteja, jotka säilyvät koko loppuiän.
Ongelma tänään on, että ei ole erityisen montaa poliittisesti aktiivia nuorta. Ehkä pitäisi laajentaa näköpiiriä aktiiveihin nuoriin eri aloilla, sillä kuitenkin näiden aktiivien joukosta tulevat poliitikot muokataan.
Stenbäckin toivomus oli myöskin, että Ahvenanmaa ottaisi enemmän aloitteita Suomen ja Ruotsin välisessä näköpiirissä.
Yksi sellainen voisi olla asettumalla kokouspaikaksi nuorelle eliitille, joka vastedes voisi pitää kontaktit vireillä. Jos nämä kontaktit saavat alkunsa Ahvenanmaalla niin meillä on takuut siitä, että tulevat vallanpitäjät tietävät enemmän Ahvenamaasta kuin monet tekevät tänään.
http://www.nyan.ax/ledaren/index.pbs?news_id=47861&news_instance=116
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vanhanen on jo munaus ja pelle itsessään. Kyllä valtiojohtajan on hallittava kummatkin kansalliskielet tai joutaa roskakuskiksi. Onneksi tuosta tyhmästä ja laiskasta pellestä päästään viimeistään vaalien jälkeen eroon ja koko Kepu joutuu oppsitioon.
Katainen on jo näyttänyt esimerkkiä ja vakiinnuttanut tavan juhlia joka vuosi ruotsalaisuuden päivää, mikä on oikein.
Köyhistä ja typeristä sosialisteista en niinkään välitä, mutta Lipposenkin aikana meidän rahamme ja mielipiteemme kelpasivat niille mainosti, joten toivoa on.
Ekonomie magister, HANKEN
Kataisen (KOK) "svenska dagen" (6.11.2009).
Lienee aika palauttaa mieliin, mistä päivän vietossa on historiallisesti kysymys.
Historioitsijan näkökulmasta yhteinen historia suurvalta-Ruotsin kanssa oli varsin mielenkiintoinen:
Ruotsalaiset historioitsijat sekä suomalaiset 2.:een maailman sotaan asti pitivät ruotsalaisia SIIRTOMAAisäntinä Suomessa. Sen sijaan nuoret SUOMALAISET historioitsijat pitävät suhdetta "tasavertaisena".
Meillä on kouluissa sodan jälkeen kerrottu laajasti ns. Ruotsi-Suomen ajasta. Missään muualla maailmassa ei tunneta tällaista valtiokummajaista kuin Ruotsi-Suomi.
Jotta jokainen voisi virittäytyä SVENSKA DAGENin viettoon ja itse päättää, kuinka tasapuolista "valtioliitto" oli, niin esitän lyhyesti "yhteisen" historiastamme pääkohdat:
****************************************************
Yhteinen historia velvoittaa:
1. Yhteinen historia
Suomalaisten ja ruotsalaisten yhteinen historia on pääperuste niillä, jotka puolustavat pakollista ruotsin opetusta Suomen kouluissa.
He unohtavat, että yhteinen historia on yhteinen myös ruotsalaisille, eli jos sillä perustellaan pakkoruotsia Suomen kouluissa, silloin myös suomen kielen pitäisi olla pakollinen aine Ruotsin kouluissa samassa laajuudessa kuin ruotsi on Suomen kouluissa.
Muuten historia on yhteinen vain suomalaisille, mutta ei ruotsalaisille.
Tuo yhteinen historia on myytti, jolla ei ole nimeksikään todellisuuspohjaa. Näiden kansojen historia piispa Henrikistä Haminan rauhaan on niin erilainen ja jyrkällä rajalla toisistaan erottuva, kuin se eri kansallisuuksien välillä suinkin voi olla. Ruotsalaiset olivat valloittajia, miehittäjiä, alistajia.
Suomalaiset taipuivat "niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi; nöyristellen, totellen, alistuen", sanoo Suomen historian professori Heikki Ylikangas kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa.
Karjalaiset tunsivat hyvin venäläiset, joiden naapureina he olivat eläneet tuhansia vuosia. He valitsivat 1600-luvulla läheisen naapuruuden venäläisten kanssa paetessaan ruotsalaisten sortoa.
Muodostui Tverin karjalaiset. Professori Heikki Kirkinen, HS 26.4.92: "Ruotsi valloitti 1600-luvun alussa Inkerinmaan ja Laatokan Karjalan pohjoisine osineen ja sai ne Stolbovan rauhassa 1617. Ruotsin asettama raskas verotus ja uskonnollinen painostus sai aikaan pitkällisen pakolaisliikkeen Venäjälle, muodostui Tverin karjalaiset."
Todellisuus on siis aivan päinvastainen kuin ruotsalaisten kuvittelema jos-historia.
2. "Yhteistä" historiaa
Kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa professori Heikki Ylikangas sanoo ruotsalaisten hallinnosta tältä ajalta: "Nuijasota edustaa verisimpiä yhteenottoja talonpoikaissotien synkässä historiassa.
Talonpojat lyötiin teurastuksenomaisissa taisteluissa Ulvilassa, Pirkkalassa, Padasjoella ja Mikkelissä. Rautalammilla päämiehet teloitettiin pikaprosessissa ja kylät jätettiin huovien ryöstettäväksi."
"Savossa käännyttiin linnanpäällikkö Ködik Fincen puoleen, mutta hän hakkautti neuvottelijoilta kädet." Maailman talonpoikaissodissa meidän osamme oli joutua vandaalien heimoveljien teurastettavaksi.
Heikki Ylikangas: "Jyrkän eriarvoista sääty-yhteiskuntaa ylläpidettiin ankaran rikoslain ja noitavainojen avulla. Suomalainen maalaiskansa lyötiin kapinoissa 1574-1597. Aatelin ohjailema rautajyrä ei jättänyt rahvaan jäntereisiin kukistamatonta uhmaa.
Rahvas taipui säätyvaltaan 1600-luvulla niin kuin taipuu se, joka ei muuta voi: nöyristellen, totellen, alistuen."
"Vuoden 1608 maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen pelotteeksi. Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta. Alustalaisia rangaistiin pienistä rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan, maakuoppavankilaan."
Hovioikeusneuvos Jukka Kemppinen, HS: "Kartanolaitos levisi Suomessa täsmälleen sinne asti, missä riitti ryöstettävää poiskuljetettavaksi asti."
Kimmo Katajala: Nälkäkapina, Verovuokraus ja vastarinta Karjalassa 1683-1687. Väitös Joensuun yliopistossa 9.9.94:
"Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan."
mutta Stenbäck ei ole huomannut nykypäivää vaan elää menneisyydessä.
Nyt kansa voi valita melko nopeasti niin pääministerin kuin presidentinkin vanhojen kuvioiden ulkopuolelta ilman tätä ruotsin kurssilla käyntiä.
"Stenbäck ei pidättäytynyt kutsumasta Vanhasta työtapaturmaksi. Normaalia Suomessa on, että poliitikkona noustaan askel askeleelta ja kun lähestytään huippuasemia niin käydään ruotsin kurssilla (ellei osaa kieltä jo aikaisemmin)."