Hei!
Ennen kuin siirryn itse asiaan, voisin kertoa hieman itsestäni yleisellä tasolla. Sairastan bipolaarista mielialahäiriötä ja yleistä ahdistuneisuushäiriötä. Koko elämäni on ollut jokseenkin hukassa olemista ja masennusta vastaan kamppailua, epämukavien tilanteiden välttelyä ja haaveilua paremmasta huomisesta. Mielenkiinnon kohteet ovat olleet aina jokseenkin rajalliset, mutta (ehkä hieman yllättäen) viime vuosina mua on alkanut psykologia ja psykiatria kiinnostamaan uskomattoman paljon (sairauteni on epäilemättä vaikuttanut asiaan); luen paljon alaan liittyvää kirjallisuutta ja artikkeleita netistä, sekä olen ottanut koulutsesta selvää ja jutellut alasta myös oman psykiatri-äitini kanssa.
Haluaisinkin siis kysyä, onko kukaan muu ollut mahdollisesti samankaltaisessa tilanteessa hakiessaan psykaan ja mikäli on, miten opiskelut ovat lähteneet käyntiin ja onko motivaatio vielä tallella? Haluaisin kuulla myös "ei-sairastavien-ihmisten" mielipitetiä siitä, kannattaako minun ylipäätään hakea ko. alaa opiskelemaan.
Tällä hetkellä opiskelen kauppakorkeassa ja mieltäni on todenteolla alkanut kiusaamaan psykaan hakeminen, kenties Jyväskylään.. Sanottakoon vielä, että kauppatieteet eivät kiinnosta pätkääkään. Lukiossa en ole psykologiaa käynyt, mutta en usko, että itse psykologian osuus tulee olemaan se suurin kompastuskivi vaan pikemminkin tilastomatikka voi tuottaa ongelmia. Olisiko kellään mahdollisesti samassa tilanteessa olevalla/joskus olleella kertoa omia kokemuksiaan tilastomatikan opiskelusta ja ylipäätään koko pääsykokeeseen valmistautumisesta? Ja tietysti vastauksia edellisen kappaleen kysymyksiin. :)
"pipipää" lukemaan psykaa?
2
675
Vastaukset
- tuittuliininen
Uskon, että itse tunnet parhaiten omat rajasi, mutta kun nyt muiden mielipidettä kysyit, niin kerron sitten omani :)
Niin pitkään, kun itse kärsit mielenterveysongelmista, en voi suositella sinun hakeutuvan työhön, jossa hoidat muita samoista ongelmista kärsiviä. Onneksi kaikki psykologit eivät kuitenkaan tee tällaista työtä. Psykologiahan tutkii pääsääntöisesti ihmisen tervettä kehitystä, joten on myös paljon työtehtäviä, joissa ei kohtaa mielenterveyden häiriöitä. Minun mielipiteeni siis on, että voit toki opiskella psykologiksi, mutta terapiatyön tekeminen ei ole ainakaan tällä hetkellä kovin suositeltavaa. Joskus hamassa tulevaisuudessa sekin voi kuitenkin onnistua.
Mitä tilastomatematiikkaan tulee, niin sitä ei hirveästi korosteta Jyväskylän kokeessa. Eli uskon, että se ei tuota mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia.
Toivottavasti tämä auttoi edes hieman. Tsemppiä päätöksentekoon! - Sananjalka
Taitaa riippua ihan siitä miten itse koet oman tilanteesi, kuten ylläoleva henkilö sanoikin. Psykan opiskelijoissa ja valmistuneissa psykologeissa on kaikenlaisia ihmisiä. Ei onneksi ole mitään yhtä ihmismallia tai -tyyppiä, joka sopisi hoitaman kaikkien mahdollisten ihmisten ongelmia, oli työ sitten kliinistä tai ei. Psykaan ei siis haeta vain tietynlaisia ihmisiä, mutta se on ehdottoman totta, että suurista psykologisista vaikeuksista kärsivät pyritään pudottamaan pois. Tähän tarkoitukseen mm. Jyväskylällä on erillinen testipäivä kirjallisen kokeen jälkeen. Ja kuitenkin, psykologit ovat ihmisiä siinä missä kaikki muutkin, inhimillisine vastoinkäymisineen ja elämäntilanteineen. He eivät siis edusta valikoitunutta ihmisjoukkoa, jolla ei ole koskaan ollut mt-ongelmia eikä tule koskaan olemaankaan.
Omat ongelmat kannattaa selvittää ennen kuin lähtee kliiniseen työhön, ei vain asiakkaiden kannalta vaan myös oman jaksamisen. Jos kykenet opiskelemaan ilman, että bipolaarinen / ahdistus estää jatkuvasti arkitoimintaa, selvinnet psykologian opinnoistakin. Jyväskylän yliopistolla on tosiaan psykan osalta soveltuvuuskoe, jossa on mm. ryhmä/paritilanteita, ja testejä tungetaan eteen minuuttiaikataululla. Jos sellaisessa (arviointi)tilanteessa on siinä kunnossa, että ahdistus pukkaa päälle eikä hallitse tilannetta, voi sisäänpääsy tehdä todella tiukkaa. Joukossa on kuitenkin niin paljon myös sellaisia aiemmissa opinnoissa ja pääsykokeessa menestyneitä, joilla vastaavia ongelmia ei ole.
Ylipäätään kannattaa pitää mielessä, että psykologin (tai kenen tahansa ongelmissa auttavan) työ ei ole mukavan asiakkaan kanssa mukavia juttelemista, vaan sisältää erittäin paljon hyvin _erilaisia_ ihmiskontakteja, ja myös yllättäviä, ennakoimattomia tilanteita. Ihmiset ja tilanteet eivät ole aina hirveän kivoja, ahdistusta voi syntyä puolin ja toisin. Ammattiauttajan pitää olla hyvin tietoinen omasta toiminnastaan ja tunteistaan, eikä hän saa lähteä iloiselle välttelypolulle vain sen takia, ettei kykene käsittelemään asiakkaan aiheuttamia reaktioita. Silloin jää hyöty saamatta molemmilta.
Summa summarum, komppaan edellistä kirjoittajaa. Vain sinä voit tietää mikä tilanteesi on, miten se sinua rajoittaa, mitkä ovat tulevaisuudennäkymäsi bipon ja ahdistushäiriön kanssa, jne. Kukaan ulkopuolinen ei voi tulla iskemään "epäkelpo" -leimaa otsaasi, etenkään, jos kykenet muuten suoriutumaan asioista siinä missä joku leppeämmin elämässään luistellut opiskelija. Se voi olla vaikeampaa kuin jollakulla toisella, mutta ei mahdotonta. Tärkeintä on, että otat elämänhistoriasi, nykytilanteesi ja tulevaisuudenhaaveesi realistisesti ajatuksissasi haltuun, etkä yritä ohittaa tai vähätellä niitä päästäksesi johonkin optimaaliseen lopputulokseen.
Suomessa on monia opintopolkuja, joilla päästä samantyyppiseen lopputulokseen: tärkeää on osata valita niistä poluista omaan elämäntilanteeseen se parhaiten sopiva, jossa omat resurssit ja koulun/ympäristön vaatimukset kohtaavat. Tähän taas ei auta mikään muu kuin kunnollinen pohjatyö koulutuksen ja tulevan työn osalta, sekä rautainen itsetuntemus ja rehellisyys.
Yst. terv. ex-depressioimmeinen, nyk psykalainen :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801975Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181753- 161614
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201356Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61262En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121254Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu501253hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121246Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101212Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291191