Työurien pidentäminen on helpompaa ja kansantaloudellisesti järkevämpää aloittaa ihmisten nuoruusiästä, kuin vanhuusiästä.
Nyt opiskellaan parhaat työiänvuodet. Opiskelu on tärkeää ja hyödyllistä, mutta opiskelu pitää jaksottaa siten, että 20-vuotiaana viimeistään astutaan työelämään ja sitten opitaan työssä ja taas välillä opiskellaan lisää ja näin kehitetään monipuolisesti omaa osaamista ollen kokoajan ajan hermolla ja myös tuottavassa työssä.
Nykyisellä mallilla opiskellaan 30-vuotiaksi yhteiskunnantuella aloille, joilla ei koskaan työllistytä mihinkään.
Köyhät opiskelijat taas (ymmärrettävää kyllä) ovat hampurilaisbaareissa töissä, jotta pärjäävät ilman suuria opintovelkoja ja tällätavoin heidän opintonsa viivästyvät toisarvoisia töitä tehdessä.
Tämä systeemi on mennyt aivan retuperälle. Kaikki me tiedämme, että nykyinen työelämä tulee vaatimaan elinikäistä kouluttautumista, joten on turha hautoa yliopistoissa untuvikkoja homehtumaan ennenaikojaan. 20-vuotiaana viimeistään työelämään ja työnantajille työntekijöidensä jatkokouluttamisvelvoite siitä eteenpäin. Tämä on koko yhteiskunnan etu ja myös pitkällä tähtäimellä toimivien yritystenkin. Silloin yritys ja työntekijät sitoutetaan yhteisen tulevaisuuden tavotteisiin ja myös yhteiskunnan on järkevää harkitusti satsata pitkäjänteiseen ja kaikkia osapuolia hyödyttävään tulokselliseen toimintaan. Eläkeiän lakisääteisellä nostamisella ei saavuteta mitään muuta, kuin kuollut lain kirjain ja enneaikaisia epätoivoisia tekoja.
Jos hallitus keksii sen ikuisen nuoruuden lähteen, niin sitten vasta tuollaisilla puheilla olisi katetta, sillä yritykset aina vääjäämättä heittävät niskasta pihalle ensitöikseen ikääntyvät työntekijänsä.
Nyt opiskellaan parhaat työiänvuodet. Opiskelu on tärkeää ja hyödyllistä, mutta opiskelu pitää jaksottaa siten, että 20-vuotiaana viimeistään astutaan työelämään ja sitten opitaan työssä ja taas välillä opiskellaan lisää ja näin kehitetään monipuolisesti omaa osaamista ollen kokoajan ajan hermolla ja myös tuottavassa työssä.
Nykyisellä mallilla opiskellaan 30-vuotiaksi yhteiskunnantuella aloille, joilla ei koskaan työllistytä mihinkään.
Köyhät opiskelijat taas (ymmärrettävää kyllä) ovat hampurilaisbaareissa töissä, jotta pärjäävät ilman suuria opintovelkoja ja tällätavoin heidän opintonsa viivästyvät toisarvoisia töitä tehdessä.
Tämä systeemi on mennyt aivan retuperälle. Kaikki me tiedämme, että nykyinen työelämä tulee vaatimaan elinikäistä kouluttautumista, joten on turha hautoa yliopistoissa untuvikkoja homehtumaan ennenaikojaan. 20-vuotiaana viimeistään työelämään ja työnantajille työntekijöidensä jatkokouluttamisvelvoite siitä eteenpäin. Tämä on koko yhteiskunnan etu ja myös pitkällä tähtäimellä toimivien yritystenkin. Silloin yritys ja työntekijät sitoutetaan yhteisen tulevaisuuden tavotteisiin ja myös yhteiskunnan on järkevää harkitusti satsata pitkäjänteiseen ja kaikkia osapuolia hyödyttävään tulokselliseen toimintaan. Eläkeiän lakisääteisellä nostamisella ei saavuteta mitään muuta, kuin kuollut lain kirjain ja enneaikaisia epätoivoisia tekoja.
Jos hallitus keksii sen ikuisen nuoruuden lähteen, niin sitten vasta tuollaisilla puheilla olisi katetta, sillä yritykset aina vääjäämättä heittävät niskasta pihalle ensitöikseen ikääntyvät työntekijänsä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heh heh ei ainoatakaan vakinaista työpaikkaa tähän mennessä. Isukki on maksanut vuokranikin ja graduni valmistui nyt viisikymppisenä. Pääsenkö suoraan vanhuuseläkkeelle?
Koulutusta pitää kehittää työelämän todellisia tarpeita vastaavaksi. On tehty järjettömiä ylilyöntejä it-huuman ajoilla, jolloin luultiin Nokia-huumassa teknologiateollisuuden säilyvän suomessa. Nokia on pääsosin jo ulkomaisessa omistuksessa ja alan työpaikat ovat valuneet halpamaihin. Metsäteollisuuskin lähti lätkimään jättäen suunnattoman luonnonraiskauksen jälkeensä. Maahamme on kehitetty lääkäripula ja näin yksityislääkäreille tilapäinen rahastusparatiisi.
Suomen koulutusjärjestelmää pitää rohkeasti uudistaa siten, että perusopetus säilyy tasokkaana ja sen jälkeen työnantajat ja opiskelijat sitoutetaan toisiinsa räätälöidyn oppisopimuskoulutuksen avulla. Työnantajaehdokkaille annetaan porkkanoita jatkokouluttaa nuoria työntekijöitään osin yhteiskunnan tuella, mutta myös työnantajan panostuksella sopiviin alansa ihmisiin. Turhia pakkoammattitutkintoja on suoritettu varmaan yli puolet siten, että peruskoulun ja lukion päättäneiden on ollut suoritettava joku koulutus. Turhan koulun väärälle alalle käyneitä on hirvittävä määrä. Nämä resurssit, jos olisi osattu kohdentaa paremmin, suoranainen taloudellinen hyöty kaikille osapuolille olisi valtava. Kuinka monta tradenomia, tai kuinkamonta taide, tai käsityöalan opiskelijaa luuttuaa lattioita tai uudelleenkouluttautuu taas ja aikaa ja rahaa palaa.