Saako Jumalaa pilkata?
Kansanlähetys syntyi 60-luvulla keskelle arvomaailmojen välistä taistelua ja osallistumisena tuohon taisteluun. Yksi noista kahakoista oli Hannu Salaman Juhannustanssien esiin nostama keskustelu jumalanpilkasta.
Nyt Kansanlähetyksen juhlavuotena käydään taas keskustelua jumalanpilkasta. Tarvitsemmeko Suomen laissa jumalanpilkkapykälää?
Varmaa on, että Jumala ei meidän suojelustamme tarvitse. Herra meidän Jumalamme asuu korkeudessa ja pyhyydessä. Yksikään maasta ammuttu ohjus ei sinne ylety jousipyssyn nuolista puhumattakaan. Tämän mahdottomuuden edessä jokainen yritys näytäytyy itsepilkaksi, vaikka kuinka järeitä laukaisualustoja käytettäisiin. Oikein näkee asian psalminkirjoittaja: "Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: 'katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.' Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä." (2:1-4).
"Ei tule valitella maailmalle, että maailma puree"
Myöskään uskonnolliset tunteet eivät kaipaa mitään erityissuojelua, ei ainakaan kristityjen kristillinen usko. Jotenkin on aina kuulunut asian luonteeseen, että siellä, missä on elävää uskoa, siellä on myös vastustusta, jonka yksi muoto on pilkka. Minusta kristittyjen ei kannata lähteä asiaansa ajamaan, oikeutta etsimään ja kunniansa perään kysymään - vaikka se lakien mukaan olisi mahdollistakin, kuin aniharvoissa erikoistapauksissa.
Niilo Kustaa Malmberg, eräs Pohjanmaan suurista hengellisistä herättäjistä, piispamme Väinö Malmivaaran isoisä, haki 1853 Nivalan kappalaisen virkaa. Viranomaisten määräyksestä tuomiokapituli julisti hänet kelvottomkasi. Ystävien kehotuksesta Malmberg valitti, mutta ei itsekään ollut tyytyväinen menettelyynsä, vaan totesi kirjeessä pappistoverilleen, 'ettei tule valitella maailmalle, että maailma puree'. Näin se on. Reipas, iloinen ja rohkea usko Kristuksen asian oikeutukseen on paras itsesuoja. Tässä sopii ajatella vaikkapa pyhiä apostoleita, jotka 'lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Kristuksen Jeesuksen nimen tähden'. (Apt 5:41).
Suomi tarvtsee suojausta Jumalan pyhältä vihalta
Jumalanpilkkapykälän suojausta ei siis tarvitse Jumala eikä kristittyjen usko Kritukseen. Jumalanpilkkapykälän suojausta tarvitsee tämä kansa ja maa, suomalainen yhteiskunta. Nimittäin Jumalan pilkkaaminen ei ole kohtalokasta vain pilkaajalle itselleen, vaan myös hänen yhteisölleen. Suomi tarvitsee suojausta Jumalan pyhältä vihalta. Muistammehan toisen käskyn: 'Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. Tämä on puhetta yksityiselle ja tämä on puhetta kansakunnille.
Ihanneolotila ei kuitenkaan ole se, että Jumalan nimeä ei käytetä väärin, ja että Jumalaa ei pilkata. Ihanneolotila on se, mitä Luther sanoo Jumalan nimen oikeasta käytöstä: 'että me sitä kaikessa hädässä avuksi huudamme, rukoilemme, kiitämme ja ylistämme'. (Vähä Katekismuksen selitys toiseen käskyyn). Tähän ei voi ketään lailla velvoittaa. Se ei sillä lailla onnistu. Tällainen Jumalan nimen oikean käytön tilanne syntyy vain evankeliumin vastaanottamisesta uskossa.
Älkää lipsuko näystä
Kuusikymmentäluvun taistelutilanteessa oli siellä täällä herätyksen pesäkkeitä, joissa ei tahdottu jäädä päivittelemään maailman pahuutta, vaan haluttiin tarjota vaihtoehtoa. Silloisessa kansanlähetysnäyssä oli kaksi olennaisen tärkeää asiaa. Toinen oli omien tuntojen sitoutuminen suurella vakavuudella Raamattuun. Toinen oli jokaisen kristityn saaminen omalla lahjallaan ja omalla paikallaan toimimaan tämän hyväksi. Älkää te, kansanlähetysväki, nyt näissä tämän vuosikymmenen paineissa lipsuko tästä näystä, sen kummastakaan puolesta. Ohjelma on edelleen hyvä. Jumalan Pyhän Hengen siunauksen turvin tällainen työ nostattaa uusia Jumalan nimen oikeita käyttäjiä ja vahvistaa vanhoja tässä harjoituksessa. Ja nyt on niin, että Jumalan nimen oikeasta käyttämisestä ei ole siunausta vain asianomaiselle itselleen, vaan koko hänen yhteisölleen, maalle ja kansalle. Lainaan tässä Lutherin Ison Katekismuksen selitystä toiseen käskyyn, mehevän vanhan käännöksen mukaan: 'Siitä olis toivottavana joskus tulevan jalon hyödyn, että kasvaisi semmoisia ihmisiä, joista koko isänmaahan voisi vuotaa paljon hyvää'.
Olavi Rimpiläinen
Puhe Rovaniemellä 22.11.1987 Kansanlähetyksen maakunnallisessa 20-vuotisjuhlassa.
Kansanlähetys syntyi 60-luvulla keskelle arvomaailmojen välistä taistelua ja osallistumisena tuohon taisteluun. Yksi noista kahakoista oli Hannu Salaman Juhannustanssien esiin nostama keskustelu jumalanpilkasta.
Nyt Kansanlähetyksen juhlavuotena käydään taas keskustelua jumalanpilkasta. Tarvitsemmeko Suomen laissa jumalanpilkkapykälää?
Varmaa on, että Jumala ei meidän suojelustamme tarvitse. Herra meidän Jumalamme asuu korkeudessa ja pyhyydessä. Yksikään maasta ammuttu ohjus ei sinne ylety jousipyssyn nuolista puhumattakaan. Tämän mahdottomuuden edessä jokainen yritys näytäytyy itsepilkaksi, vaikka kuinka järeitä laukaisualustoja käytettäisiin. Oikein näkee asian psalminkirjoittaja: "Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: 'katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä.' Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä." (2:1-4).
"Ei tule valitella maailmalle, että maailma puree"
Myöskään uskonnolliset tunteet eivät kaipaa mitään erityissuojelua, ei ainakaan kristityjen kristillinen usko. Jotenkin on aina kuulunut asian luonteeseen, että siellä, missä on elävää uskoa, siellä on myös vastustusta, jonka yksi muoto on pilkka. Minusta kristittyjen ei kannata lähteä asiaansa ajamaan, oikeutta etsimään ja kunniansa perään kysymään - vaikka se lakien mukaan olisi mahdollistakin, kuin aniharvoissa erikoistapauksissa.
Niilo Kustaa Malmberg, eräs Pohjanmaan suurista hengellisistä herättäjistä, piispamme Väinö Malmivaaran isoisä, haki 1853 Nivalan kappalaisen virkaa. Viranomaisten määräyksestä tuomiokapituli julisti hänet kelvottomkasi. Ystävien kehotuksesta Malmberg valitti, mutta ei itsekään ollut tyytyväinen menettelyynsä, vaan totesi kirjeessä pappistoverilleen, 'ettei tule valitella maailmalle, että maailma puree'. Näin se on. Reipas, iloinen ja rohkea usko Kristuksen asian oikeutukseen on paras itsesuoja. Tässä sopii ajatella vaikkapa pyhiä apostoleita, jotka 'lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Kristuksen Jeesuksen nimen tähden'. (Apt 5:41).
Suomi tarvtsee suojausta Jumalan pyhältä vihalta
Jumalanpilkkapykälän suojausta ei siis tarvitse Jumala eikä kristittyjen usko Kritukseen. Jumalanpilkkapykälän suojausta tarvitsee tämä kansa ja maa, suomalainen yhteiskunta. Nimittäin Jumalan pilkkaaminen ei ole kohtalokasta vain pilkaajalle itselleen, vaan myös hänen yhteisölleen. Suomi tarvitsee suojausta Jumalan pyhältä vihalta. Muistammehan toisen käskyn: 'Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. Tämä on puhetta yksityiselle ja tämä on puhetta kansakunnille.
Ihanneolotila ei kuitenkaan ole se, että Jumalan nimeä ei käytetä väärin, ja että Jumalaa ei pilkata. Ihanneolotila on se, mitä Luther sanoo Jumalan nimen oikeasta käytöstä: 'että me sitä kaikessa hädässä avuksi huudamme, rukoilemme, kiitämme ja ylistämme'. (Vähä Katekismuksen selitys toiseen käskyyn). Tähän ei voi ketään lailla velvoittaa. Se ei sillä lailla onnistu. Tällainen Jumalan nimen oikean käytön tilanne syntyy vain evankeliumin vastaanottamisesta uskossa.
Älkää lipsuko näystä
Kuusikymmentäluvun taistelutilanteessa oli siellä täällä herätyksen pesäkkeitä, joissa ei tahdottu jäädä päivittelemään maailman pahuutta, vaan haluttiin tarjota vaihtoehtoa. Silloisessa kansanlähetysnäyssä oli kaksi olennaisen tärkeää asiaa. Toinen oli omien tuntojen sitoutuminen suurella vakavuudella Raamattuun. Toinen oli jokaisen kristityn saaminen omalla lahjallaan ja omalla paikallaan toimimaan tämän hyväksi. Älkää te, kansanlähetysväki, nyt näissä tämän vuosikymmenen paineissa lipsuko tästä näystä, sen kummastakaan puolesta. Ohjelma on edelleen hyvä. Jumalan Pyhän Hengen siunauksen turvin tällainen työ nostattaa uusia Jumalan nimen oikeita käyttäjiä ja vahvistaa vanhoja tässä harjoituksessa. Ja nyt on niin, että Jumalan nimen oikeasta käyttämisestä ei ole siunausta vain asianomaiselle itselleen, vaan koko hänen yhteisölleen, maalle ja kansalle. Lainaan tässä Lutherin Ison Katekismuksen selitystä toiseen käskyyn, mehevän vanhan käännöksen mukaan: 'Siitä olis toivottavana joskus tulevan jalon hyödyn, että kasvaisi semmoisia ihmisiä, joista koko isänmaahan voisi vuotaa paljon hyvää'.
Olavi Rimpiläinen
Puhe Rovaniemellä 22.11.1987 Kansanlähetyksen maakunnallisessa 20-vuotisjuhlassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei lupaa ole kysellyt kristinusko kun Jumalan ja Jeesuksen Lakia rikkoen pilkkasi tappamalla Paavalin tuella Jeesuksen seuraajat sen vuoksi kun niillä oli Aito Jumalan ja Jeesuksen Sanan Pyhä Raamattu muisti tietoina.
Eik luterilaisetkaa kyselleen saako Jumalan ja Jeesuksen Lakia ja Heitä pilkata kun omia syyttömiä uskovaisia, pikku lapsiakin tappoi herransa helvetin tulella noitarovioita poltellen.
jne
jne..
Kirkot yleensä rikkovat esimerkiksi tätä Lain sanaa:
4 Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä aivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat
vesissä maan alla.
5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
6 mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
Ja karmeinta minun mielestä on rituaalit joissa Jeesusta pilkataan tekemällä Hänestä ulostetta:
Matteus 15:17-20
17. Ettekö käsitä, että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu?
18. Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.
19. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
20. Nämä ihmisen saastuttavat; mutta pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä."
Tämä osa on tärkeä huomioida koskien vääriä ja harhaanjohtavia oppeja. Jos juot Jeesuksen verta ja syöt Jeesuksen lihaa, niin ainut mihin olet yhtynyt on uloste. Toinen seikka mihin aina täytyy kinnittää huomiota, on kaikki sanat jotka ovat harhaanjohtavia. Piru mielessä saa ihmisen käyttämään sanoja jotka herjaavat kaikkea mikä on pyhää k.e. että se esittää lapsen olevan syntinen ja perisyntinen. Sen sanat osoittaa aina sellaiseen mikä se voi jossain mielessä viedä k.e. henki, veri, liha, sydän ja taivas, mutta se ei koskaan osoita sieluun.
Matteus 26:26-29
Isä ei juo viiniä verenä, mutta juo viiniä viininä kanssamme kun hän tulee.
Markus 14:22-25
Isä ei juo viiniä verenä, mutta juo viiniä viininä kanssamme kun hän tulee.
Luukas 22:17-20
Isä ei juo viiniä verenä, mutta juo viiniä viininä kanssamme kun hän tulee.
Johannes 5:48-58
48. Minä olen elämän leipä.
49. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
50. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
51. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."
52. Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
53. Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
54. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
55. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
56. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
57. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
58. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."
Matteuksen, Markuksen Luukkaan ja Johanneksen kirjoitukset yhdistettynä kertoo sinulle sen, että Isä ei syö leipää ruumiina eikä juo viiniä verenä. Jos todella seuraat Isää, sinä et myöskää tee niin. Veri ei ole verta joka virtaa suonissamme, vaan veri vanhassa kielessä tarkoittaa perimää. Isän perimä on Luojasta, Sielujen Valtakunnasta, sinun Jumalasta.
1 Korinttilaiskirje 11:23-29
Korinttilaiskirjeessä kehoitetaan kaikkia henkilökohtaisesti arvoimaan onko ihmisen veren juonti ja ihmisen lihan syönti ihmisestä tai ei. Ihmisen veren juonti ja lihan syönti on kuoleman julistamista, ja se on Luojan ja Sielujen Valtakunnan vastainen oppi. Joka ei osaa erottaa sitä mikä on ihmisestä ja mikä on eläimestä, juo ja syö tuomioksensa. Ei kukaan "yhdy Jeesukseen" hänen verta juomalla ja hänen lihaa syömällä, sillä hän tulee takaisin. Kun hän tulee, viimeistään silloin loppuu m.m. kannibaaliksi opettaminen, siitä voitte olla varmoja. Sopii asiaa miettiessä muistaa, että eläimissäkin on "sielullisesti" niin sivistyneitä, etteivät syö oman lajinsa lihaa puhumattakaan että joisivat lajinsa verta.
Ihminen, joka ymmärtää, tietää mitä vertauskuvat sanat "leipä" ja "veri" tarkoittavat tietää myös sen ettei itselleen tule turmiota syödä tai juoda.
Jo uskontojen rationaalinen analysointi saattaisi täyttää pilkkapykälän, siinä määrin absurdeista virityksistä on kyse. Minkäs sille, etteivät kaikki ihmiset enää nykypäivänä usko neitsyestä ulos pullahtaneeseen poikaan, joka on samalla oma isänsä ja vielä henki kaupan päälle.
Nykyään tiedetään myös, että käärmeillä ei ole äänihuulia.
Kun he esiityvät "Mooseksen istuimella istujina" ja Jumalan edusmiehinä, vaikka heidät on leipätyöhönsä ihmisten asettama järjestö, jälkikatolinen lahko asettanutkin, eikä suinkaan Jumala puhumaa palturia, koko Suomen kansan alistemiseksi, yhden virheellisen uskonlahkon: luterilaisuuden tokintojen varaan.
Emävalehtelijan tekstiä Mooseksen istuimen anastajilta, Koorahin ja Bileamin synnissä eläviltä:
Sitaatti Rimpiläisen valheista: >> Muistammehan toisen käskyn.
"Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä; sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimeään turhaan lausuu." Tämä on puhetta yksityisille ja tämä on puhetta kansakunnille.
Olen kuin pieni lapsi, tämän alastoman "kirkkoruhtinaan edessä" sillä näen selvästi ettei tällä keisarilla ole edes "vaatteita päällä", millä alastomuuttaan peittäisi sillä: ja että: tämä väittämä on täyttä lakolaisen tulkinnan ja Raamatun väärennöksen synnyttämää puppua ja potaskaa, - sylttytehtaalta nimeltään: "luterilainen kirkko". Missäs niin sanotaan kuin Rimpiläinen, istuen Mooseksen istuimella, asiota selittää ja todeksi väittää?
Vähä Katekistmus: Ensimmäinen käsky. "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita Jumalia minun rinnallani. Luterilainen selitys perään: Meidän tulee yli kaiken peljätä ja rakastaa Jumalaa ja yksin häneen turvata.
Raamattu: 2 Moos.20:1-3; >> Ja Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi: "Minä olen Herra sinun Jumalasi, joka vein SINUT POIS EGYPTIN MAASTA ORJUUDEN PESÄSTÄ. Älä pidä muita Jumalia minun rinnallani.
Huomaatte varmaan miten suuri on ero katekismuksen opettamalla väärennetyllä ensimmäisellä käskyllä ja Raamatun sisältämällä väärentämättömällä ensimmäisellä käskyllä!
Toinen käsky: Älä turhaan lausu Herran sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
Toinen käsky Raamatusta: Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen asti, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. TÄMÄN KATEKISMUS ON PUDOTTANUT KOKONAAN POIS, SILLÄ VALTIOKIRKOT OVAT ALUSTA ASTI OLLEET TÄYNNÄ PAKANALLISIA KUVIA.
Kolmas käsky Raamatusta: Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. JA NÄMÄ KÄSKYT ON ANNETTU JA ASETTU VAIN JUUTALAISILLA JA HEIDÄN JÄLKELÄISILLEEN; EIKÄ KOSKAAN MILLEKÄÄ IHMISJOUKOLLE PAKANAKANSOISTA: Apt. 15:10.
Siispä katoliset- ja luterilaiset katekismukset opettavat samaa ja väärennettyä lakia KAIKILLE KANSOILLE, VAIKKA LAKI RAAMATUSSA ON ITSENSÄ ESITTELEVÄN JUMALAN MUKAAN OSOITTETTU JA TARKOITETTU VAIN EGYPIN ORJUUDESTA VAPAUTETULLE KANSALLE, ja heidän jälkeläiselleen! Kuinka kartanoiden ja krikkoherrakuntien orjuuttamat torpparit ja vaikkapa saksalais-roomalaisen keisarikunnan orjuutetutu ja riistetyt talonpojat, - olisivat voineet samaistua sellaiseen Jumalaan, "joka olisi vienyt HÄNET POIS EGYPTIN MAASTA ORJUUDEN PESÄSTÄ. EI MITENKÄÄ! Siksi kirkkojen saarnaama laki piti väärentää "katekismus opetuksessa" yleiseksi määräykseksi: "yksityisille ihmisille ja kansakunnille" juuri niinkuin Rimpiläinen/Koorahilainen tekee esityksessään esiintyen opettajana: ja istuen ryöstämällään Mooseksen istuimella opettaen väätennetyä lakia katekismuksesta, eikä suinkaan sitä oikeaa: Raamatusta, jottei vain kukaan sattuisi huomaamaan tätä suurta petosta.
TÄMÄ PETOS ON NIIN SUURI ETTEI SITÄ OLE TODEKSI USKOA, - NIIN PALJON OVAT KIRKOT KANSOJA PETTÄNEET.
Jumalan Pyhän lain väärentäjiä ja väärennösten turvin esiintyviä Jumala Pyhän lain ryöstäjiä ja luvattomaan omavaltaiseen käyttöön syyllistyviä valekristittyjä, jollaiten oikeuksia ei UT lainkaan tunnusta tai tunnista: Jumalan evankeliumin palvelijoiksi. Gal. 1:8,9.
Että väärennetyä lain käyttöä sekä VÄÄRENNETTYÄ LAKI, ja sotkee lain väärennöksen vielä selityksineen, mukamas Jumalan evankeliumin oikeaan käyttöön. Apt.15-luku opetuksineen ja päätöksineen on tainut jäädä häneltä myös tyystin lukematta, tai sitten luetun ymmärtäminen ei vain toimi. Iso palkka ei ole mikään laaduntae, vaan paremmikin juuri päivastoin.
Mitä koskaan on tehty historian saatossa. Sen avulla vallananastajat pyrkivät syrjäyttämään todellisen Jumalan, istuivat ilman hänen lupaansa Mooseksen istuille, ja ryhtyivät opettamaan kansoja juuri päinvastoin kuin Jahven Messias Jeesus Kristus opetti:
>> Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: "Te teidätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, >> Matt.20:25,26.
Tästä voimme havaita että: kirkkoherrakunnat ja kaiken maailman tuomiokapitulit herroineen, ja vasalleineen, eivät edusta lainkaan Jumalan seurakuntaa ja sen aitoa armotalutta, - vaan antikristillistä valtaa ja vallankäyttöä, valheineen ja petoksineen.