Lukaiskaapa tämä!

Tarina sijoittuu muinaiseen Japaniin, ajalle ennen shoguneita, ennen järjestystä. Ajalle jolloin muinaiset eläinjumalat vielä kävelivät maan päällä. Alussa maa oli metsien peitossa, ihmiset ja jumalat elivät rauhassa keskenään. Ajan kuluessa ja metsien alkaessa hävitä ihmisten toimesta jumalat kuitenkin vetäytyivät viimeisiin suuriin metsiin, valmiina puolustamaan niitä...

Ihmisten luodin takia seonneeksi demoniksi muuttunut villisikajumala hyökkää itäisessä Japanissa pieneen Amishi-heimon kylään. Kylän viimeinen prinssi, nuori Ashitaka onnistuu tappamaan demonin ennen suurempaa vahinkoa, mutta ennen kuolemaansa demoni ehtii koskettamaan Ashitakan kättä. Kirous joka riivasi villisikaa ja ajoi sen hulluuteen ja lopulta demoniksi, siirtyy Ashitakaan. Ashitaka jättää kylänsä ja lähtee etsimään kirouksen ja raurakuulan alkuperää, parannuksen toivossa. Jäljet johtavat lopulta rautaa valmistavaan kylään, jota johtaa omalla vahvalla otteellaan Lady Eboshi. Eboshilla taas on omat ongelmansa läheisen metsän eläinten ja niiden jumalien kanssa. Ja varsinkin susilla ratsastavan prinsessa Mononoken kanssa...

Ohjaaja Hayao Miyazaki ei ole tyytynyt kompromisseihin käsikirjoitusta tehdessään. Vaikka tarina kuvaakin ihmisen ja luonnon suhdetta, niin Miyazaki ei missään vaiheessa sorru saarnaamaan aiheesta. Miyazakin kerronta muistuttaa itse asiassa Ashitakaa, kumpikaan ei valitse missään vaiheessa puolta. Miyazaki hallitsee myös tunteiden ja tunnelman välittämisen katsojalle täydellisesti, esimerkiksi:
"The boars are a proud race. The last one left alive will still be charging blindly forward."

Yksinkertainen lause, samanlaisia löytyy joka toisesta elokuvasta. Mutta se intensiteetti millä tämä(kin) esitetään saa kylmät väreet ravaamaan villisikalauman tavoin selässä. Ja kun samanlaista kerrontaa käytetään leffan läpi melkein jokaisessa kohtauksessa, niin siinä on selkänahka ihmeissään illan jälkeen.

Mukaan mahtuu polveilevien sivutarinoiden lisäksi paljon sivuhahmoja, eikä oikeastaan kukaan näistä jää pelkän statistin rooliin. Tähän liittyen kukaan hienosti rakennetuista henkilöhahmoista ei ole pelkästään hyvä tai paha, kaikki ovat vain pelkkiä ihmisiä omine huolineen ja haluineen joita on hyvinkin helppo ymmärtää. Taidokkaasti esitettynä, Miyazaki jättää kaikki moraaliset kysymykset täysin katsojan itsensä pohdittaviksi ja ratkottaviksi.

Tämä on mielestäni yksi tekijä, jonka takia Mononoke ei ehkä sovellu aivan perheen pienimmille. Tarkat henkilökuvaukset vaativat rauhallista kerronta-aikaa, ja nyt filmille on kertynyt kestoa lähemmäs kaksi ja puoli tuntia. Toinen syy on hyvinkin graafinen väkivalta. Näitä kohtauksia on tosin harvaksellaan, mutta se vain korostaa kohtausten yllättävää raakuutta.

Japanissa arvostetaan animea hieman eri tavalla kuin muualla maailmassa. Princess Mononoke teattereissa ollessaan tiputti ET:n Japanin katsotuimman elokuvan pallilta. Vasta Titanic pystyi lyömään tämän ennätyksen. Näin Japanissa.

Miyazaki on pääasiallisesti animaattori ja sen kyllä huomaa. Jälki on sanalla sanoen hienoa. Maestro kävi itse läpi suurimman osan animaatiosta, ja korjaili/paranteli muiden animaattoreiden työtä oman visionsa mukaan. Sinänsä erikoista, harvemmin itse ohjaaja tekee tälläistä työtä. Hahmot ja eläimet ovat hienosti toteutettuja, mutta silti ne meinaavat jäädä henkeäsalpaavan kauniiden taustojen varjoon. Oli sitten kyseessä metsä kaikkine vihreine eri sävyineen tai sitten pelkästään harmaa kallio, niin jälki on aina yhtä hienoa. Itse animaatiossa käytetään välillä tavallista suurempaa frameratea ja määrä näkyy selvästi hyvin tarkkana ja pehmeänä liikkeenä. Jopa CGI:n käyttö on totetutettu mallikkaasti.

Anamorfinen 1,85:1-kuva tuo kaiken tämän laadukkaasti esille. Värit ja eri värisävyt ovat selkeät ja täyteläiset, piirrosjälki ja varsinkin taustamaalaukset välittyvät tarkkoina ja yksityiskohtaisina. Muutama roska/naarmu vilahtaa siellä täällä, mutta ei mitään oikeaa narinan aihetta.

Jos on kuvapuoli kunnossa, niin sama pätee myös äänipuolella. Miyazakin luottomiehen Joe Hisaishin säveltämä musiikki luo tunnelmaa jota voisi leikata veitsellä. Jos Gladiaattorin tai Viimeisen Mohikaanin soundtrack kolahti, niin tämä on erittäin suositeltava hankinta.

Miyazaki käyttää mieluummin oikeita näyttelijöitä kuin pelkkiä ääninäyttelijöitä, ja eron kyllä huomaa. Näyttelijät panevat parastaan, niin japanin kuin englannin kielisessä raidassa. Miramax on panostanut laatuun tehdessään käännöstyötä. Hommaan on palkattu kasa tunnettuja näyttelijöitä, aina Gillian Andersonista Minnie Driveriin. Ainoa joka ei tunnu ottaneen hommaansa tosissaan on Billy Bob Thornton, mies tuntuu jorisevansa roolinsa läpi jokseenkin ilman suurempaa eläytymistä. Hollywoodille uskolliseen tyyliin käännöksestä on tehty alkuperäistä hieman koomisempi. Toiset pitävät tälläisestä, minä en.

Tekniseltä kantilta tarkasteltuna homma toimii hienosti. Kokonaisuutena äänimaisema on mahtavaa kuultavaa, vaikka takakanavia ei ehkä täysillä käytetäkään. Dialogi toistuu selkeästi keskeltä, musiikin kuuluessa hienosti joka puolelta. Taistelun ääniä ja muita efektejä kuuluu silloin tällöin harvakseltaan takakanavistakin.

Äänipuolen takia dvd:n julkaisu itse asiassa viivästyi, alkuperäisen suunitelman mukaan japaniraita piti toteuttaa vain Dolby Surroundina. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja viivästyksen takia voimme nauttia myös japaniraidasta 5.1:nä. Iso plussa tästä.

Levyltä löytyy vain traileri ja featurette. Ikävää ettei levyllä ole ekstroja tämän enempää, varsinkin kun myynnissä on erikseen kolmen(!) VHS-nauhan paketti joka käsittää yhteensä melkein seitsemän tunnin edestä dokumenttia animaation syntyvaiheista aina ensi-iltaan asti. Nämä kun olisi saanut tähän settiin mukaan niin siinäpä olisi ollut kova kilpailija T2 UE:lle. Voisin kuvitella joskus tulevaisuudessa ilmestyvän jonkinlaisen rahastusversion josta nämä sitten löytyisivät. Japani-LD:ltä sentään löytyy trailereitten ja tv-spottien lisäksi 2 promofilmiä. Miksei edes näitä ole ympätty tälle dvd:lle?

Featurette on hieman ristiriitainen. Hollywood-ukkelit ja akkelit selittävät omia mielipiteitänsä, mutta missä ne OIKEAT tekijät ovat? Miyazakia, Hisaishia sen enempää kuin ketään muutakaan japanilaista ei pätkässä näy. Rikos jos mikä.

Miramaxilta putkahti hieno julkaisu, ainoastaan bonus-osastolla ollaan heikoilla. Mahtava ja tunnelmallinen animaatio, jota ei voi suositella aivan perheen pienimmille, pituutensa ja väkivaltaisten kohtaustensa takia.

Tämä juttu oli jotenkin hankala kirjoittaa, ja saatoin sortua hehkuttamisen puolelle. Joka tapauksessa suosittelen varauksetta kaikille, en jaksa uskoa että Princess Mononoke jättäisi ketään kylmäksi.


http://www.dvdplaza.fi/reviews/nayta.php?sid=78