Uskotko, että Jumala on olemassa vai ajatteletko, että onnettomuus oli sattumaa eikä Jumalalla ollut siinä tekemistä? Vioko Jumalalla olla samanlainen aikakäsitys, kuin ihmisellä: tietyn ihmisen oli määrä kuolla 19.3.2004? Millainen ajattelu omaisia lohduttaa jatkossa? Auttaako rukoileminen sinua?
Ihminen on pieni, eikä selviä, ellei hän selitä, analysoi ja syytä. Jumala antaa ohjeeksi, että kaikki selviää perillä. En minä ainakaan kykene odottamaan sinne asti. Asioille pitää saada selityksiä, syitä ja lohdutusta JO TÄÄLLÄ!
Kerro omia, asiallisia mielipiteitä! Jotka ovat ärsyyntyneet onnettomuuden pohtimisesta, älkää kommentoiko herjauksillanne!
Ihminen on pieni, eikä selviä, ellei hän selitä, analysoi ja syytä. Jumala antaa ohjeeksi, että kaikki selviää perillä. En minä ainakaan kykene odottamaan sinne asti. Asioille pitää saada selityksiä, syitä ja lohdutusta JO TÄÄLLÄ!
Kerro omia, asiallisia mielipiteitä! Jotka ovat ärsyyntyneet onnettomuuden pohtimisesta, älkää kommentoiko herjauksillanne!
Vastaukset 2
Vanhimmat
omalla tavallani Jumalaan mutta EN usko tuohon aikakäsitykseen, se on täysin ihmisen luoma. Sellaiseen jatkumoon uskon, että tietty asia seuraa toista, mutta en siihen että tähdissä lukee että Konginkankaalla sattuu onnettomuus 19. maaliskuuta 2004 meidän ajanlaskumme mukaan yöllä kello 2 Suomen aikaa...
Niin, ihminen on aina etsinyt selityksiä ja luonut analyyseja. Sen takiahan tästä meidän maailmasta on tullut tämmöinen kuin on, loputon uteliaisuus on luonut uskomattomia keksintöjä. Siihen sitten sisältyy sekin, että emme voi hyväksyä "se nyt vain on niin" -ajattelutapaa. Kaikkeen on pakko löytyä syy. Ja jos jotain negatiivista on sattunut, niin on löydettävä syyllinen!
Joskus kyllä tuntuu että maailma toimii ihan omillaan, kaikki tapahtuu sattumanvaraisesti, kukaan ei ohjaa tätä mistään "ylempää". Mutta sitten tulee niitä toisenlaisia hetkiä, että tuntee kuitenkin olevansa jonkinlaisen varjelun alla... Eikä se varjelu tarkoita että mulle ei koskaan satu mitään. Mutta miten me eläisimme jos kaikki olisi niin turvallista, kukaan ei ikipäivänä joutuisi onnettomuuteen... Tarvitsisiko silloin välittää, olla läsnä, osoittaa tunteitaan toista kohtaan JUURI NYT....?
taida siihen paljon vaikuttaa miksi toisilla täällä lentää sontaa tuulettimeen ja osa pääsee helpommalla. Ihmisellä on vain halu uskoa että jokin korkeampi voima ohjaa ja syy selviää myöhemmin, on vähän helpompaa niin.
Alemmille elämänmuodoillehan ihminen on Jumalan kaltainen yliolento. Mitähän muurahainen ajattelee kun ilkeä pikkupoika sorkkii puukepillä pesää tai lehmä kun sitä rahdataan teurasautoon? Voihan olla monta jumalaa ja toiset saavat osakseen ystävällisemmän ja järkiperäisemmän kuin toiset(tuo on oikeastaan aika lohdullinen ajatus että kaikki löytävät viimein sen oman Jumalansa).
Uskoisin että mikä tahansa toiminta josta kokee saavansa itselleen hyötyä on lohdullista, oli se sitten keskustelua, rukoilua tai mitä tahansa mikä ei muita vahingoita.