Aloin tässä miettiä, että mikä se oikeastaan saa ihmisen ryhtymään yrittäjäksi? Olen pyörittänyt toiminimeä nyt runsaat 3 vuotta ja välillä ihmettelen, että mikä tähän oikeastaan ajaa. No, vapaus ja itsenäisyys, vastuuntunto ja halu/kyky ottaa vastuuta - tietysti. Vaikka väsyneenä ihmettelenkin miksi tätä teen enkä ole vieraalla töissä, niin NAUTIN (melkein) joka hetkestä.
Mutta kertokaapa kollegat mikä TEITÄ kannustaa/kannusti yrittäjyyteen?
Mutta kertokaapa kollegat mikä TEITÄ kannustaa/kannusti yrittäjyyteen?
Vastaukset 30
Vanhimmat
on mukavaa se, että saan itse päättää minne ja mihin aikaan milloinkin menen. Ei ole kukaan antamassa "käskyjä".
Vain ja ainoastaan rahan takia. En voi ymmärtää yrittäjiä jotka yrittää vain yrittämisen halusta. Kyllä se on raha mikä ratkaisee. Ennen sain n.2000 €/kk miinus vero. Nyt olen yhdenmiehen yritys ja vuokraan itseäni töihin, samaan firmaan missä olin palkkatöissä. Nyt laskutettavaa on 6000,00€/kk. Ja vielä joku höpisee vapaudesta ja halusta ottaa vastuuta, ja ilman palkkaa. Minulla on ihan sama vastuu ku ennenkin, korvaus on vain huomattavasti parempi. Siirtyihän työnantajalta kaikki muut velvotteet pois, paitsi kahden viikon välein maksettava lasku. Ei muuta.
Minulta olisi ehkä työt loppuneet jos en olisi ostanut yritystä jossa työskentelin. Yrittäjä aikoi joka tapauksessa myydä yrityksen, osti sen kuka vaan.
Rahaa tulee nyt vähän enemmän kuin ennen, mutta vastuu on suuri.
Se että teet töitä vain yhdelle toimeksiantajalle, eli vanhalle työnantajallesi saattaa kostautua myöhemmin. Verottaja tulkitsee sen helposti työsuhteeksi.
Selvähän se, että rahan takia, niin yrittäjä kuin palkkatyöläinenkin, mutta kyllä sen jälkeen tulevat halu ja kyky tietylle alalle, vastuun ottoon jne. Vastuuta sinulla kyllä ihan varmasti enemmän kuin ollessasi palkollisena vaikka yhden miehen yritystä pyöritätkin. Kyllä yrittäjän kokonaisvastuu (jonka sinä[kin] siis halusit ottaa) on ihan omaa luokkaansa palkansaajan rinnalla. Ja tuskin kukaan "höpisee" vastuusta ja vapaudesta ilman palkkaa, tottakai yrittäjä haluaa myös katetta ja elää pitää.
...mä en kyllä tajuu:
"Se että teet töitä vain yhdelle toimeksiantajalle, eli vanhalle työnantajallesi saattaa kostautua myöhemmin. Verottaja tulkitsee sen helposti työsuhteeksi."
olin aikasemmin yrityksellä 15-vuotta töissä ja sitten kyllästyin ja perustin oman yrityksen. Sen jälkeen aloin tekee samoja hommia ja laskuttaa samaaa vanhaa työnantajaani. Nyt olen toiminut jo monta vuotta ja en kyllä voi ymmärtää mitä väärää tässä vois olla, että tulevaisuudessa tämä kostautuis ???
näähän on ihan sopimus asioita. En suostuis mitenkään enään heidän työsopimuksiin 40h/viikko. Eihän sitä verottaja voi vaatia...
Pysy totuudessa. Ei entinen työnantaja niin tyhmä ole, että maksaa kaksinkertaiset kulut samasta työstä kuin ennen. Ennen 2000 € bruttolainen maksoi noin 3000€ sos kuluineen ja lomakorvauksineen. Miksi ihmeessä hän nyt maksaisi siitä samasta työstä 6000 €, taidat uneksia vain moisesta.
se kuoppa juuri onkin, verottaja.
Varottaja voi, jaa saa tulkita sen työsuhteeksi, jollei sinulla ole muita maksavia asiakkaita.
Ikävä kyllä, tämä on raaka totuuus.
Ei se noin mene, ei se tosiaan ole mikään "sopimus asia" - katsos, verottaja voi (jos siis saa tietää tai muuten asian huomaa, esim jos tekee verotarkastuksen ja syynää kirjanpitosi) tulkita, että sinä ja asiakkaasi kierrätte työnantajamaksuja jne. Se on ihan oikeasti vaara jos kuitenkin yrität kokopäiväisesti etkä vaan tee satunnaista kauppaa.
Eli ei ole kysymys onko siitä mitään väärää, ei tietenkää ole mitään väärää myydä jatkuvasti samalle asiakkaalle, mutta siis jos se on ainoa asiakas voi verottaja tosiaan älähtää.
mitähän sillä on väliä jos verottaja älähtää asiasta ?
sovittu mikä sovittu..ihan samanlailla jokainen työntekijä tekee työsopimuksen.
samanlailla yrittäjä tekee oman urakkasopimuksen vuodesta toiseen.
joku tekee vuokrasopimuksen
toinen tekee vakuutussopimuksen.....
ne on kaks puoleisia sopimuksia ja saahan sitä älähtää, mut siihen se oikeesti jää???
...mitäs jos se sama kaveri tuo taloon joka kuukausi voittoa 10 000euroo....niin kannattaako sille maksaa se miä se pyytää ??
vai jättää maksamatta ja tehdä tappioo kuukaudesta toiseeen....hö?
Onhan se tiedossa että verottaja on laittanut kovia maksuja kun on tulkinnut yrittäjän työntekijäksi. Verottaja saa tehdä mitä vaan, jos ei ole syytä verottaa niin syy keksitään!
Alunperin oli pakko, koska työnantaja oli menossa konkurssiin, niin se piti ostaa ja pistää kuntoon. Jonkun ajan kuluttua alkoi arvostaa vapautta ja taloudellista riippumattomuutta, jonka yritys ennen pitäkään toi.
Nykyisin on jo niin vanha, että tuo taloudellinen riippumattomuus ( eli raha ) alkaa olla se tärkein vieläkin yrittäjänä pitävä asia. Vuosi vielä ja sitten ei enää tarvitse jos ei halua.
Kiitos kaikille jotka olette tähän mennessä ehtineet kommentoida. Tuossa otsikossa taitaa olla tiivistetysti se mitä kommenteissa on tullut esiin tähän mennessä. Lista näyttää aika lyhyeltä jos sitä vertaa yrittäjyyden ESTEISIIN, joita löytyy vaikka huru mykky (rahoitusongelmat, byrokratia, ammattitaidon/työvoiman puute, kiinnostuksen tai rohkeuden puute jne jne)
Tuntuu tätä vasten melkein ihmeeltä, että kukaan yleensä on ryhtynyt yrittäjäksi (!) :)
Raha on tullut tässä keskustelussa esiin ansaitsemismielessä, mutta entä:
yrittäjyyden taloudellinen tukeminen? Oletteko saaneet rahoitusta, mistä ja onko se ollut jonkinlainen kannustin?
Entä paikkakuntanne infrastruktuurin kehittäminen, onko tukenut yrittäjyyttä ja ollut kannustimena?
Tuleeko muuta mieleen?
Sitten on vielä rakas ystävämme verottaja. Kirjanpitäjäni oli tehnyt virheen joka havaittiin verotarkastuksessa. Sain 42 000 euroa mätkyjä saman tien jossa oli 7 500 euroa viivästysmaksuja. Koska virhe oli kirjanpitäjän, hänen vastuuvakuutuksensa korvasi tuon 7 500 euroa. Ongelma oli vaan siinä että soitin verottajalle josko voisin tuon 7 500 euron osalta saada pari ivikkoa lisää maksuaikaa jotta kirjanpitäjäni vakuutusyhtiö ehtii käsitellä asian. Eihän se verottajalle käynyt, vastaus oli tyly että jos et maksa niin tulee lisää viivästysmaksuja. Jouduin supistamaan hetkeksi yritystoimintaamme jotta pystyin maksamaan odottamattoman veron. Aikanaan sain sitten vakuutusyhtiöltä 7 000 euroa takaisin ja aloin karhuamaan kirjanpitäjän 500 euroa omavastuuosuutta häneltä jossa onnistuin puolen vuoden jälkeen. Ymmärrän toki että verot on maksettava mutta yht äkkinen 42 000 euroa on pienyritykselle sellainen potti jossa olisin toivonut hieman verottajankin ymmärrystä mutta kun ei niin ei. Kyllä välillä tuntuu että miksi ihmeessä jaksan hakata päätä yrityksen seinään vuodesta toiseen.
Olen yrittäjäsukua ja yrittäjä itsekin ennen eläkkeelle joutumista. Yrittämään ryhdyin kaikista mainitsemistasi syistä ja vielä siitä, että pääsin tienaamaan tekemällä sitä, mitä olisin halunnut tehdä joka tapauksessa. Eli tein harrastuksesta työn.
Osalla yrittäjistä toiminta on lähtenyt siitä, että oma osaaminen on niin innovatiivista, ettei sille ole löytynyt valmista kanavaa. Eli suomeksi Pelle Peloton on asiakkaan ongelmaa miettiessään keksinyt loistoidean, jossa kukaan muu ei näe bisnestä. Ja sitten on pitänyt päästä näyttämään, että näin se hoituu.
Yrityksen koon kasvaessa joillekin yrittäjille kasvaa sosiaalinen omatunto, siis tärkeäksi koetaan oman toiminnan vaikutukset kotikylän infrastruktuuriin ja työllisyyteen. Muutamia on mennyt nurinkin siksi, kun sopeutustoimiin ei ole raskittu ryhtyä riittävän ripeästi markkinatilanteen sitä vaatiessa.
Tunnenpa pari narsistiakin, jotka ovat perustaneet yrityksen omaa kuvaansa kirkastamaan, saadakseen olla kukkona tunkiolla. Tosin he tuskin myöntävät sitä:)
Yrittäjältä tosiaan vaaditaan toisinaan myös tuollaista Pelle Peloton -henkeä - innovaatioita ei synny ellei uskalla olla välillä "propelihattu päässä".
Mitä tulee tuohon sosiaalisen omatunnon kasvamiseen, niin siinä on sitä kykyä ja halua ottaa vastuuta, mistä tässä on myös tullut puhuttua, mutta samalla kun sosiaalinen omatunto kasvaa, pitäisi osata säilyttää "viileä ote" ja kyetä tekemään oikeat sopeuttamistoimet silloin kun tilanne sitä vaatii.
Voisitko kertoa minkä virheen kirjanpitäjä oli tehnyt, kiinnostaisi tietää? :)
Starttirahaa sain 6 kk. Finnweralta hain lainaa mutteivät antaneet pösilöt...
Entisten työkavereiden työaika meni työstä valittamiseen ja pomojen haukkumiseen. Alkoi vituttamaan, kun piti tehdä toistenkin työt. Nyt ei tarvitse kuin tehdä omat työt ja saa olla rauhassa.
Nimittäin kyllä kyrpii kuunnella sitä iänikuista marinaa ja valitusta kun kaikki asiat on muka hoidettu huonosti tai väärin tai ei ollenkaan, itse muka osaisivat vaikka todellisuudessa eivät osaa mitään muuta kuin ruikuttaa.
Paljastatko minkä alan yrittäjä olet?
on tässä yrittäjän hommassa hyvä puoli ettei joku liiton pääluotto apina tu sanoon
mihin liittoon pitää kuulua ja ketä kommaria kulloinkin äänetetään.
T: 25v yrittäjänä
Muttta kaiken takana on kuitenkin raha. Jo nuorena sain kuulla isältäni seuraavanlaisen neuvon: Jos jollakin on varaa maksaa sinulle palkkaa työstäsi on työsi arvokkaampaa kuin pelkkä palkkasi. Jos älyä riittää niin ryhdy yrittäjäksi ja nosta myös palkkasi lisäarvo itsellesi.
Isossa yrityksessä voit olla pieni koneiston ratas jonka voi milloin vain korvata toisella tarvikeosalla että et ikinä pystyisi yksin samaan ja sinut voi todennäköisesti korvata joskus koneella.
Yrittäjäksi on aikoinaan ajanut lähinnä halu määrät omat työajat, palkkataso ja asiakkaat. Toimin eräänlaisella asiantuntija-alalla, jonka palveluita voi käyttää periaatteessa minkä tahansa alan yritykset, joten asiakkaista ei ole pulaa, vaan valitsen ne itse.
Työn teen lähinnä etänä kotoa käsin, suunnilleen kahdeksan tuntia päivässä ja kuukausilaskutukseni on noin 19.000 alv. Voisin laajeentaa koska tahansa toimintaa, koska hommia piisaa ja ottaa töihin useammankin alan asiantuntijan, mutta nautin siitä, että vastaan vain itsestäni. Koska tämän maan verotus on mitä on, mietinkin, että siirtäisin toimintani muuaalle ja teen työt etänä jostain, missä yrittäjää arvostetaan eikä vain kupata valtion taholta.
Suosittelen maiseman vaihtoa myös muille.
On meillä ahneita, omahyväisiä pyrkyreitä ihan tarpeeksi, mee vaan ja vie samanhenkiset kaveris mennessäs. Tässä ei ole päässyt kasvamaan se sosiaalinen omatunto, vaan pää on täynnä jotain ihan muuta...
Taidat läähättää puhelimeen ja saada siitä 1900e/kk.
Olin erään yksityisen siivousfirman työntekijänä pari vuotta. Palkka oli ok, mutta työtunteja liian vähän. Kuukausitienestit jäivät joskus n.800€. Alahan siinä elättämään perhettä.
Lisäksi firman omistaja.. Kiukuttaa ajatellakkin häntä! "Minä olen paras! Ilman minua sinusta ei olisi mihinkään jne.."
Jossain vaiheessa töitä alkoi tulla enemän ja jouduin tekemään jopa 14tunnin työpäiviä ILMAN ylityökorvauksia. Pomon sanoin: "Minulle ei makseta ylimääräistä ylitöistä, joten en maksa sinullekkaan!" Viikonlopputyöt "Ei minullekkaan makseta enempää vaikka onkin viikonloppu!" Itse Johtaja ei tehnyt töitä, kuin noin 2-3tuntia päivässä, jos sitäkään.
Sitten pomoni palkkasi uuden työntekijän ja minun työtuntini taas romahtivat (jonka mukana myös palkka) Silloin aloin miettiä, miksi suostun tähän? Perustin oman yrityksen, aluksi oman työni rinnalle (aikaa kun oli) Mutta sitten alkoi tilauksia satelemaan ja pääsin kuin pääsinkin eroon huonosta työpaikasta, enkä kadu hetkeäkään. Nyt minä työllistän yhden työntekijän ja pidän itse huolen siitä, etten ala samanlaiseksi k-pääksi, kuin entinen pomoni. Toivottavasti ei ahneus ja laiskuus iske ja työntekijäni olisi iloinen työstään. Onhan hän minulle lähes korvaamaton!
Se että olin työtön, en saanut töitä mistään, vaikka olisi ollut intoa ja osaamista sekä hyvää kokemusta, putosin ansiosidonnaiselta päivärahalta. Aikaisemmassa työpaikassani oli työpaikkakiusaajaesimies, joten alkoi tuntua etten kaipaa enää yhtään enempää persoonallisuusvammaisia pomoja loppuelämässäni.
Aluksi syy oli kypsyminen "organisaatiossa" työskentelyyn, turhaan byrokratiaan ja palavereihin ja siihen, että oma innovatiivisuus ei saanut vastakaikua. Ja myös kypsyminen ns. perässävedettäviin alaisiin, jotka teki nippanappa sen mitä pyysi, ei koskaan vahingossakaan mitään aloitteellisuutta missään. Suuri syy oli myös kokeilla omia ideoita ja siipien kantavuutta ja se on ollut palkitsevaa!! Olen onnistunut hyvin. Ansiot ovat noin kaksinkertaisuneet, joskin töitä pitää tehdä paljon. On ihanaa olla omassa toimistossa milloin ja miten haluan ja päättää mitä töitä otan ja mitä en. Palkollisia on vain yksi osa-aikainen apulainen. Ja aarre on hyvä tilitoimisto. En enää ikinä palaisi takaisin palkkatyöhön.