Jumalat ovat hauraita

Jumalat on mielikuvitusta.

On olemassa jumalia, jotka muuttavat muotoaan ja säilyvät, vaikka tieteellä saataisiin mitä aikaan.
Eräs jumala jaksoi säilyä, vaikka maa osoitettiin pallon muotoiseksi. Nämä jumalanlapset eivät uskoneet pallon olevan pyöreä, mutta viimeistään, ku saatiin kuvia kaikelle kansalle maapallosta, jumala muutti muotoaan. Nyt tämä jumala ei ollutkaan luonu pilarien varassa olevaa lättyä, vaan maapallon.
Kun avaruudesta saatiin tietoa, jumalapa muutti aina kauemmaksi ja kauemmaksi. Enää jumalan kättä ei voi nähdä pilvien raosta.

Kun evoluutiosta ruvettiin saamaan tietoa enemmän ja enemmän, jumalan lapset väittivät sitä saduksi ja valheeksi. Kun evoluutiotiede kehittyi ja löydettiin jatkuvasti uusia esi-ihmisten luurankoja jne, evoluutiosta tulinin jumalan työkalu. ennen jumala loi kaiken kuudessa päivässä, nykyään jumalan päivä onkin muuttunut miljoonien vuosien mittaiseksi. Tämä jumala on erittäin sitkeä, eikä se lakkaa olemasta, vaikka mitä kävisi. Jos ulkoavaruudesta löydetään elämää, jumala on nekin luonut. Se sama jumala, joka meille ei ole maininnut asiasta mitään.

Missä tämä jumala sitten on? Eikö silläkin pitäisi olla jokin sijaintitieto. Jumalan lasten mukaan jumala onkin nykyisin vain universumi. Tämä kaikki, mitä täällä on ja tapahtuu, on osa jumalaa. Evoluutio on osa jumalaa jne. Jumala ei enää olekkaan ihmisen kuva muuta, kuin vertauskuvallisesti. Baabelin torni muuttui vertauskuvaksi. Veden paisumus ja sateenkaaren asettaminen taivaalle muuttuivat vertauskuvallisiksi..

Sitten löytää vielä niitä jumalan lapsia, jotka sulkevat visusti silmänsä tieteeltä, ja uskovat yhä, että jumala on suuri taikuri, joka voi taikoa ihan päivässä vain uuden eläimen. Ja että kaikki raamatun kertomukset ovat täysin konkreettisia. Näitä jumalan lapsia yhdistää usein sama tekijä: skitsofrenia.