Avomieheni yllätti minut täysin läpsäisyllään viime viikonloppuna, enkä tiedä mitä tehdä. Toisaalta uskon häntä, että syypää olin minä ja humala, mutta toisaalta tiedän ettei se ole totta. Olen aina uskonut tasa-arvoon, enkä hyväksy väkivaltaa. Mieheni kuitenkin uskoo jo biologisten erojen tekevän ymmärtämisen mahdottomaksi. Pidän hänestä paljon, mutta pelkään, että tämä voi toistua, enkä haluaisi alistua. Onko ylipäänsä mahdollista sovittaa näkemyseroja saman katon alle vai pitäisikö vain rohkeasti astua omilleen?
mitä tehdä?
pipsa_k
14663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Läpsäisy? Siis kevyempi kuin lyönti, mutta vakavampi kuin hipaisu. Väkivaltaisempaa kuin lääppiminen, mutta harmittomampaa kuin mukiloiminen. Olenko oikeilla jäljillä?
Koska kysyt asiaa feministipalstalla, jossa kaksilahkeisille ei armoa anneta, vastaan: jätä hänet. Olet jo iso tyttö ja pärjäät kyllä ilman mokomaa Väkivalta-Väinöä.
Avokämmenellä läpsäisy, mutta silti se sattui. Toisaalta en haluaisi riehaantua turhasta, mutta toisaalta en myöskään hylätä periaatteitani. Mutta Väkivalta-Väinö ei ehkä kuitenkaan kuvaa miestäni... Ja "feministipalstalta" ajattelin löytäväni rohkaisua OIKEISIIN ratkaisuihin. No, ainakin kerroit selkeästi kantasi. Kiitos siitä!
mitenkä kauan ennen läpsäisyä nalkutit?
kumpikin oltiin juotu vähän, ja riideltykin mustasukkaisuudesta, mutta ainakaan omasta mielestäni ei kyse ollut mistään nalkuttamisesta ja mieskin on myöntänyt olleensa ainakin osittain väärässä ja ylireagoinut.
Läpsäsyssäkin on kysymys siitä, kuka on vastuussa. Lyönnistä on vastuussa lyöjä, ei alkoholi etkä sinä. Keskustelun jämähtäessä tähän syyttelykuvioon, sinun on parasta oman turvallisuutesi vuoksi lähteä. Mikäli miehesi kantaa vastuun teostaan ja kykenee keskustelemaan tekonsa syistä, suhteen jatkaminen on mahdollista. Älä kuitenkaan ota kantaaksesi syyllisyyttä puolisosi väärästä teosta, estät näin hänen aikuistumisensa. "Lapsen ja aikuisen ero on se, että jäljessä mainittu kantaa vastuun molempien teoista"
..ei ole niin helppoa. Kun on tottunut toiseen, ei haluis vaan lopettaa pikkuvirheen takia. Toisaalta meillä ei vielä ole lapsia, mut se ei tarkoita, että olis helppo lähteä noin vain. Itsekin tulee joskus humalassa tehtyä jotain, mikä myöhemmin kaduttaa..
Pikkuvirheen vuoksi jättäminen ei olekkaan asiallista toimintaa. Väkivalta on kuitenkin ongelma - etenkin jos väkivaltaiseen tekoon liittyy toisen syyllistämistä. Ihminen, joka ei ole kykenevä keskustelemaan teostaan ja välttää vastuun kantamista, toimii vastaavassa tilanteessa samoin. Perheväkivalta alkaa ns. läpsimisellä ja kovenee aikaa myöten.
Oleellista on nimenomaan keskustelu ja toimintamalleista sopiminen. Mitä tehdä jos lyöminen toistuu? Mitkä ovat silloin jatkosuunnitelmat sekä miehelläsi että sinulla? Eräs mahdollisuus olisi esimerkiksi miehesi sitoututuminen avun hakemiseen jos hän uudestaan käy sinuun käsiksi. Miessakkien lyömättömällä linjalla saa hyvää keskusteluapua ja kongreettisia neuvoja. Ellei hän ole valmis toimimaan yhteiseksi eduksi - sinun kannattaa miettiä kuvioihin jäämisen järkevyyttä, koska sinun ihmisarvoasi ja loukkaamattomuuttasi ei kunnioiteta.
Humalassa toimiminen on usein impulsiivista, mutta ihminen ei juovuksissakaan toimi tapojejansa vastaisesti. Eli humalassa väkivaltaa käyttävällä on alentunut kynnys väkivallan käyttämiseen.
...mun rouva potkaisi minua kipeästi sääreen, kun vahingossa tallasin kengällä hänen varpailleen.
Onko tuollainen väkivaltainen reagointi vahinkoon oire siitä, että minunkin pitäisi lähteä suhteestani?
...sitä, että alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. Rouvani toimi minua potkaistessaan täysin selvin päin ja kirkkaan arvostelukyvyn vallitessa.
En nyt haluaisi vielä lähteä, kun tilanteesta on jo kulunut useita vuosia, ja meillä on toisaalta kolme lastakin, joita minulla myös upean rouvani lisäksi tulisi ikävä...
Mutta eittämättä olen joutunut perheväkivallan uhriksi, luettakoon rouvani seuraavassa väkivaltatutkimuksessa naispuolisten väkivallantekijöiden joukkoon - olen kokenut perheväkivaltaa siis aikuisiälläni. Kerran olen muistaakseni saanut myös tukkapöllyt pienenä, ja isoveljeni sai kerran piiskat (isä antoi, äitini tuki asiaa, syytä en muista, mutta saattoi olla vakava, kun semmoisia ei yleensä meillä annettu). Olen siis joutunut perheväkivallan uhriksi lapsenakin, puhumattakaan isoveljestäni, jonka kokemaan väkivaltaan myötävaikuttivat sekä äitini että isäni.
...ja prosenttiluvut täällä sen kun rumenevat.
...nämä sinänsä traagiset kaksi edellistä viestiäni jotka ovat tosikertomuksia elämästäni, oli nyt tarkoitettu havainnollistamaan tuota pipsa_k:n kokemaa "surullista dilemmaa" (mustasukkaiset ihmiset ja alkoholi eivät yleensä sovi yhteen), ja sitten Tittelityyn varsin kaavamaista vastausta (lähde lätkimään suhteestasi), joka on nykyisen naistenlehti-parisuhdeneuvonnan peruspilareita...
Tosin tarina ei kerro, kuinka rankka läpsäys oli kysymyksessä pipsa_k:n tapauksessa - tosin uskon, että minun rouvani myös läpsäyttäisi minua, jos olisi aihetta mustasukkaisuuteen... on se sen verran tempperamenttinen (jota pitää naisessa ollakin).
En varsinaisesti ottanut kantaa aiheutetun väkivallan suuruuteen. Ongelma on syvemmällä, nimittäin vastuun ottamisessa teostaan. Jos väkivaltaa käyttävä henkilö ei ota teostaan vastuuta ja syyllistää olosuhteita tai puolisoaan väkivallalla on taipumus jatkua. Tekoja, joihin ei itse ole syyllinen, ei ole tarpeellista katua eikä toimintamallia muuttaa.
Peheväkivallan ehkäisytyössä oleellista on että tekijä saadaan kantamaan teoistaan vastuu; syyttelemättä muita, humalatilaan vetoamatta. Ainoastaan vastuullisella (aikuisella) ihmisellä on kykyä muutokseen.
Avoliiton jatkamisen mielekkyyttä kannattaa pohtia jo silloin kun ensimmäinen väkivaltainen reaktio on tapahtunut, väkivalta jatkuessaan nimittäin lamannuttaa uhrinsa.
Viina on viisaitten juoma.
Eli teinä lähtisin miettimään johtuiko tilanne kuningas alkoholista. Jos johtui, niin kannattaiko teidän rajoittaa viinan kanssa plutraamista (koskee myös keskikaljaa)
Jos ongelmia ilmenee vain silloin kun alkoholi on kuvioissa, niin lopettakaa ryyppääminen.
Ellei jompikumpi teistä osaa lopettaa viinan kanssa lutaamista, niin sitten on ehkä parempi jos lähdette eri teille.
Se kännipäissään läpsiminen ei ainakaan vähene.
...joskus kattoo, kun on sattunut näkemään humalaisten naisten tappelevan keskenään julkisella paikalla.
Jotenkin vielä karmeempaa, kun se, että näkee kännisten miesten läpsivän toisiaan.
Jätä mokoma luuseri..sillä on itsetuntovaivoja..miehinen mies ei lyö.