Jukka Seppinen on kirjoittanut niistä kontaktipinnoista, joita KGB:llä oli Suomessa. Nämä nimet ovat nousseet esiin KGB-asiamiesten toimintaa tutkittaessa.
Seppinen esittää kirjassaan perusteluineen seuraavat nimet:
Erkki Tuomioja,
Kaarlo Pitsinki,
Mirjam Vire-Tuominen,
Jaakko Laakso,
Johannes Pakaslahti,
Göran von Bonsdorff,
Ilkka Suominen,
Ilkka Kanerva,
Pertti Salolainen,
Jarmo Virmavirta,
Anders Blom ja
Unto Hämäläinen.
Liberaaleista mainitaan
Pekka Tarjanne,
Juha Sipilä,
Mauri K. Elovainio ja
Teuvo Aura.
Ulkoasiainministeriössä KGB:n kontaktipintaa olivat
Alec Aalto,
Heikki Talvitie,
Arto Mansala,
Jaakko Laajava,
Tarja Laitiainen,
Niilo Pusa,
Matti Tuovinen,
Pekka Malinen,
Pentti Uusivirta,
Aarno Karhilo,
Osmo Lares,
Matti Cawen,
Holger Rotkirch,
Kurt Uggeldahl,
Veijo Sampovaara,
Juhani Suomi,
Matti Pullinen,
Matti Liukkonen,
Jaakko Blomberg,
Mikko Immonen,
Hans Ottelin,
Esko Hamilo,
Jukka Valtasaari,
Pekka Korvenheimo,
Erik Hainrichs,
Kari Möttölä,
Jorma Julin,
Tapani Brotherus,
Antti Lassila,
Arhi Palosuo,
Jaakko Kalela,
Esko Jääsalo,
Pertti Salolainen,
Erkki Liikanen,
Lars Lindeman,
Lauri Kontro,
Pirjo Mikkonen,
Tapio Saarela,
Jan Groop,
Tom Söderman,
Jukka Nevakivi,
Pasi Rutanen,
Paavo Laitinen,
Henry Söderholm,
Risto Hyvärinen,
Heikki Lumme,
Yrjö Väänänen,
Esko Lipponen,
Pertti Torstila,
Anders Hulden,
Juhani Muhonen ja
Jyrki Aimonen.
Mitä Seppinen on kirjoittanut?
Ulkoministeriksi vuonna 2000 nousseella Erkki Tuomiojalla on poliittisen elämänsä aikana ollut kytköksiä moniin instansseihin ja asioihin, joista KGB oli kiinnostunut. Tuomiojan kiihkeä EEC:n vastainen toiminta 1970-luvun alussa vastasi KGB:n intressejä. Myös Sadankomitea oli toimintalohko, johon stalinistit ja KGB kiinnittivät huomioita. Erkki Tuomiojan urakehitys selittyy ainakin osin isoäidin vaikutuksella. Isoäiti Hella Vuolijoki, os. Murrik, myöhemmin Wuolijoki, ja tämän sisko Salme Palme Dutt, ent. Pekkala, os. Murrik, olivat kiinteästi kiinni Lenin aloittamassa vakoilurenkaassa. Aatteellisesti Erkki Tuomioja sijoittuu Hella Wuolijoesta suoraan alenevaan polveen. Erkki Tuomioja asettui Kekkosen politiikkaa vastaan, kuten EEC-sopimuksen vastustajaksi. Sadankomiteassa Suomen puolueettomuuden kannatus ei ollut kunniassa, niin kuin Jaakko Blombergin ja Johannes Pakaslahden asemat siellä osoittivat. Nämä seikat vastasivat KGB:n tavoitteita. Tuomioja kirjoitti asevelvollisille aseistakieltäytyjille osoitetun julistuksen. KRP puhutteli Tuomiojaa 19.5.1969 ja kuulusteli 15.8.1969. Tuomioja sai vankeutta 14 kuukautta ja valitti. Sittemmin presidentti Kekkonen armahti kaikki yllyttäjät.
Suojelupoliisi puhutteli Tuomiojaa Yhdysvaltain presidenttiä halventavan kuvan julkaisemisen johdosta Teinilehden numerossa 13/18.9.1968.
.... http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=449
Seppinen esittää kirjassaan perusteluineen seuraavat nimet:
Erkki Tuomioja,
Kaarlo Pitsinki,
Mirjam Vire-Tuominen,
Jaakko Laakso,
Johannes Pakaslahti,
Göran von Bonsdorff,
Ilkka Suominen,
Ilkka Kanerva,
Pertti Salolainen,
Jarmo Virmavirta,
Anders Blom ja
Unto Hämäläinen.
Liberaaleista mainitaan
Pekka Tarjanne,
Juha Sipilä,
Mauri K. Elovainio ja
Teuvo Aura.
Ulkoasiainministeriössä KGB:n kontaktipintaa olivat
Alec Aalto,
Heikki Talvitie,
Arto Mansala,
Jaakko Laajava,
Tarja Laitiainen,
Niilo Pusa,
Matti Tuovinen,
Pekka Malinen,
Pentti Uusivirta,
Aarno Karhilo,
Osmo Lares,
Matti Cawen,
Holger Rotkirch,
Kurt Uggeldahl,
Veijo Sampovaara,
Juhani Suomi,
Matti Pullinen,
Matti Liukkonen,
Jaakko Blomberg,
Mikko Immonen,
Hans Ottelin,
Esko Hamilo,
Jukka Valtasaari,
Pekka Korvenheimo,
Erik Hainrichs,
Kari Möttölä,
Jorma Julin,
Tapani Brotherus,
Antti Lassila,
Arhi Palosuo,
Jaakko Kalela,
Esko Jääsalo,
Pertti Salolainen,
Erkki Liikanen,
Lars Lindeman,
Lauri Kontro,
Pirjo Mikkonen,
Tapio Saarela,
Jan Groop,
Tom Söderman,
Jukka Nevakivi,
Pasi Rutanen,
Paavo Laitinen,
Henry Söderholm,
Risto Hyvärinen,
Heikki Lumme,
Yrjö Väänänen,
Esko Lipponen,
Pertti Torstila,
Anders Hulden,
Juhani Muhonen ja
Jyrki Aimonen.
Mitä Seppinen on kirjoittanut?
Ulkoministeriksi vuonna 2000 nousseella Erkki Tuomiojalla on poliittisen elämänsä aikana ollut kytköksiä moniin instansseihin ja asioihin, joista KGB oli kiinnostunut. Tuomiojan kiihkeä EEC:n vastainen toiminta 1970-luvun alussa vastasi KGB:n intressejä. Myös Sadankomitea oli toimintalohko, johon stalinistit ja KGB kiinnittivät huomioita. Erkki Tuomiojan urakehitys selittyy ainakin osin isoäidin vaikutuksella. Isoäiti Hella Vuolijoki, os. Murrik, myöhemmin Wuolijoki, ja tämän sisko Salme Palme Dutt, ent. Pekkala, os. Murrik, olivat kiinteästi kiinni Lenin aloittamassa vakoilurenkaassa. Aatteellisesti Erkki Tuomioja sijoittuu Hella Wuolijoesta suoraan alenevaan polveen. Erkki Tuomioja asettui Kekkosen politiikkaa vastaan, kuten EEC-sopimuksen vastustajaksi. Sadankomiteassa Suomen puolueettomuuden kannatus ei ollut kunniassa, niin kuin Jaakko Blombergin ja Johannes Pakaslahden asemat siellä osoittivat. Nämä seikat vastasivat KGB:n tavoitteita. Tuomioja kirjoitti asevelvollisille aseistakieltäytyjille osoitetun julistuksen. KRP puhutteli Tuomiojaa 19.5.1969 ja kuulusteli 15.8.1969. Tuomioja sai vankeutta 14 kuukautta ja valitti. Sittemmin presidentti Kekkonen armahti kaikki yllyttäjät.
Suojelupoliisi puhutteli Tuomiojaa Yhdysvaltain presidenttiä halventavan kuvan julkaisemisen johdosta Teinilehden numerossa 13/18.9.1968.
.... http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=449
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoituksesi vaikutti asiantuntevalta.
Itse olen hyvin kiinnostunut politiikasta ja en ikinä ymmärtänyt idän "facismin" eroa II maailmansodan Saksan vastaavaan.
Minusta ns. Radikaalit haikailivat juuri niitä.
Mutta mistä olet saanut tietosi ja voitko/ pystytkö laittamaan lähteesi näkyville?
Muistakaa kuitenkin, että "kontakti", eli kotiryssän kanssa lounastaminen oli kahdensuuntaista. Suomalaiset pyrkivät myös saamaan tietoja. Esimerkiksi listalla oleva ulkoministeriön virkamies Risto Hyvärinen profiloitui sitkeäksi Neuvostoliiton vyörytysten torjujaksi.
Ette taida tietää, miten hän valmistautui tiukkoihin "sotaharjoitusneuvotteluihin" kutsumalla Tehtaankadun synkät miehet Marski-kabinettiin ja istui itse Mannerheimin kuva selkänsä takana ja juotti neuvottelijat ilta illan jälkeen turpakänniin sanoen lopuksi: "Olemme liian päissämme jatkaaksemme". Muutaman tällaisen neuvottelukerran jälkeen sitkeämpikin KGB-mies ymmärsi yskän ja lähti kotiin vissylle.
Tuomioja ja Laakso olivat ja OVAT toista maata.
Jukka Seppinen: Vaaran vuodet? Suomen selviytymisstrategia 1944–1950. Minerva Kustannus Oy, 2008
Jukka Seppinen sanoi 2008 keväällä Oulussa Riihisäätiöllä luennoimassa käydessään, että saksalaisilla oli 5 divisioonaa Virossa varattuna Suomen mahdollista miehitysoperaatiota varten 1944 kesällä, jos Suomi yrittää irrottautua sodasta. Lisäksi hän sanoi Suomella olleen 1944 aseissa peräti 21 divisioonaa! Juttu raukesi kun naapuri valloittikin Viron.
No Seppinen satuilee muutakin Vaaran vuodet? -kirjassaan. Kirjan perusväittämä kuitenkin on ETTEI mitään Vaaran vuosia ollutkaan.
Oikeastihan Suomella oli 1944 muistakseni 16 divisioonaa ja 5 prikaatia. 21 kuitenkin!