Puolueeton asenne elämän suhteen. Ei vain politiikassa vaan neutraalius elämässä. Puoluettomuus myös oman itsen suhteen. Siinä hyvä pyrkimys. Kun ihminen kokee jonkinlaisia emotionaalisia reaktioita se vaikuttaa häneen. Kokemus voi olla joko positiivinen, negatiivinen tai valtaväestön omaksuma asenne tai reaktiomalli, nautraalius. Tapahtuipa mitä tahansa, neutraalin asenteen omaava ihminen osaa pitää mielenrauhansa, vaikkapa suuren kriisin keskellä.
Moni ihminen vajoaa usein esimerkiksi urheilutapahtumissa massahurmokseen, mennään joukon mukana. Suuret tunteet tempaavat kohdehenkilön mukaansa. Sinänsä aivan inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta kun massahurmos iskee päälle tai ns. samaistuminen esimerkiksi tsunamikatastrofissa tai sikainfluenssassa, ihmisen primitiivinen vaisto ottaa hänestä vallan. Tällöin hän vajoaa eläimen tasolle ja henkiinjäämisvaisto ottaa vallan. Tietoisuus hämärtyy ja taistele tai pakene -reaktio pyrkii turvaamaan eloonjäämisen.
Mutta vaarana on samaistuminen massaan, paniikkiin tms. Positiivisessa mielessä kansallinen samaistuminen ottaa vallan ihmisestä esim. juuri urheilutapahtumissa tai vaikka jonkin suositun artistin konsertissa. Se saattaa yhdistää ihmisiä, joka on sinänsä hyvä asia. Mutta kun ihminen valitsee tietoisen ja neutraalin näkökulman itseään tarkkailemalla niin saattaa tapahtua henkistä kasvua.
Kuka minä olen, ja missä minä olen? Se auttaa iroittautumaan tilanteesta ja kokemuksesta, johon ihminen on uppoutumassa. Kykenee tiedostamaan itsensä, jos siihen pyrkii. Toki voi elää vaistollaankin, jos haluaa. Tai tuntea suuria tunteita, ei siinä mitään. Mutta kokeilkaapa toista näkökulmaa massatapahtumissa, niin saatatte oppia jotakin uutta itsestänne. Kokea asteittaisen heräämisen.
Moni ihminen vajoaa usein esimerkiksi urheilutapahtumissa massahurmokseen, mennään joukon mukana. Suuret tunteet tempaavat kohdehenkilön mukaansa. Sinänsä aivan inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta kun massahurmos iskee päälle tai ns. samaistuminen esimerkiksi tsunamikatastrofissa tai sikainfluenssassa, ihmisen primitiivinen vaisto ottaa hänestä vallan. Tällöin hän vajoaa eläimen tasolle ja henkiinjäämisvaisto ottaa vallan. Tietoisuus hämärtyy ja taistele tai pakene -reaktio pyrkii turvaamaan eloonjäämisen.
Mutta vaarana on samaistuminen massaan, paniikkiin tms. Positiivisessa mielessä kansallinen samaistuminen ottaa vallan ihmisestä esim. juuri urheilutapahtumissa tai vaikka jonkin suositun artistin konsertissa. Se saattaa yhdistää ihmisiä, joka on sinänsä hyvä asia. Mutta kun ihminen valitsee tietoisen ja neutraalin näkökulman itseään tarkkailemalla niin saattaa tapahtua henkistä kasvua.
Kuka minä olen, ja missä minä olen? Se auttaa iroittautumaan tilanteesta ja kokemuksesta, johon ihminen on uppoutumassa. Kykenee tiedostamaan itsensä, jos siihen pyrkii. Toki voi elää vaistollaankin, jos haluaa. Tai tuntea suuria tunteita, ei siinä mitään. Mutta kokeilkaapa toista näkökulmaa massatapahtumissa, niin saatatte oppia jotakin uutta itsestänne. Kokea asteittaisen heräämisen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
aika oikeassa olet.
Mm uskonnot ovat massahurmosta,joukkopsykoosia,samoin kuin jonkin seuran kannattaminen henkeen ja vereen,ja sitten käy ilmi että kaikki ottelut ovat etukäteen sovittu,vittu.
Kuin bersekki hurmoksessaan. Aivan, ja lisäksi vielä hieman ärsyttävähkö ihmiskunnan illuusio. Eipä ole hauska olla ihminen.