Gorbatsov antoi tapahtua sen, mitä saksalaiset halusivat, mutta mitä Iso-Britannian pääministeri Thatcher ja Ranskan presidentti Mitterand 1990 vastustivat. Jälleenyhdistynyt Saksa oli hajoavan Neuvostoliiton viimeinen lahja, ja luhistuvan imperiumin viimeinen suuri vaikutus Euroopan historiaan. Kyllä Thatcher ja Mitterand hyvin tiesivät, että yhdistyneestä Saksasta tulisi pakostakin yhdistyvän Euroopan voimakeskus ja johtava talouden mahti. Tämän he olisivat mielellään estäneet, mutta Gorbatsov antoi Euroopalle Neuvostoliiton - se on: myöskin Venäjän - lähtiäislahjan, varmaan aavistaen, etteivät saksalaiset sitä unohtaisi, niin kuin eivät olekaan unohtaneet, kuten nykyinen yhä voimistuva yhteistyö Saksan ja Venäjän välillä osoittaa.
Gorbatsov ymmärsi antaa lakkauttaa punaisen fasismin Itä-Euroopassa, olla jatkamatta Breznevin oppia väkivallan keinoin, vaikka mahdollisuus siihen oli yhä olemassa 1989-1990. Mutta Gorbatsov ei unohtanut geopoliittisia seikkoja, voimien tasapainoa, jota hän ei tahtonut suurella ratkaisullaan horjuttaa, vaikka niin sitten kävikin. Ei Gorbatsov voinut tietää, että Nato jäisi edes olemaan, ja vielä vähemmän sitä, että se laajenisi itään, kunnes saapuisi aivan Venäjän rajoille Venäjää uhkaamaan ja piirittämään. Gorbatsovin visio oli sekä idästä että lännestä riippumaton puolueeton Eurooppa. Valittevasti se ei toteutunut. Gorbatsovin suuri lahja, Itä-Euroopan neuvostomiehityksen lopettaminen, jäi lännen vastalahjaa vaille. Gorbatsov oli herrasmies, hänen läntiset neuvottelukumppaninsa eivät.
Mielenkiintoista kyllä yhtenäinen Saksa oli Neuvostoliiton alkuperäinen tavoite jo II maailmansodan jälkeen: liittoutumaton, demilitarisoitu Saksa, kuin suuri turvavyöhyke länsi- ja itäblokin välillä. Tämä ei kuitenkaan lännelle sopinut. Se tarvitsi Länsi-Saksaa strategisista syistä, Länsi-Euroopan uloimpana puolustusvyöhykkeenä. Samassa roolissa ovat nykyään Baltian maat. Sota Naton ja Varsovan liiton välillä olisi merkinnyt Saksan täydellistä tuhoa, ja samoin käy Baltian maiden, jos joskus puhkeaa aseellinen konflikti Naton ja Venäjän välillä. Baltian valtioilla on pelkän Naton miinakentän rooli, kuten aikoinaan Länsi-Saksalla. Ei ihme että (Neuvostoliiton toki tukema) ns. rauhanliike oli Länsi-Saksassa niin vahva. "Better red than dead!" Samaa tervettä itsesäilytysvaistoa toivoisi baltialaistenkin osoittavan nykyään.
Saksan jako sai lopullisen vahvistuksensa Etykissä, niin kuin koko Euroopan jako niihin asemiin, joihin lännen ja idän Eurooppaa miehittävät armeijat olivat jääneet 1945. Etykin ikuiseksi tarkoitetun kansojen vankilan rikkoivat Reagan ja Gorbatsov, Reagan sillä, ettei uskonut siihen, ja Gorbatsov sillä, että Reaganin epäusko tarttui häneenkin. Gorbatsov toivoi, että Neuvostoliiton vetäytymistä Euroopasta seuraisi Yhdysvaltojen vetäytyminen. Mutta hänen olisi pitänyt vaatia siitä kunnon takuut. Toisaalta Gorbatsovin neuvotteluasema romahti hänen oman valtansa ja Neuvostoliiton itsensä romahtaessa. Eikä länsi harkinnut kauankaan, ennen kuin työntyi aggressiivisesti mukaan kommunismin jälkeiselle saaliinjaolle Itä-Eurooppaan. Se on ollut geopoliittinen katastrofi. Onneksi Venäjällä on Euroopan ytimessä Saksa, yhtynyt Saksa, kuolevan Neuvostoliiton viimeinen luomus.
Gorbatsov ymmärsi antaa lakkauttaa punaisen fasismin Itä-Euroopassa, olla jatkamatta Breznevin oppia väkivallan keinoin, vaikka mahdollisuus siihen oli yhä olemassa 1989-1990. Mutta Gorbatsov ei unohtanut geopoliittisia seikkoja, voimien tasapainoa, jota hän ei tahtonut suurella ratkaisullaan horjuttaa, vaikka niin sitten kävikin. Ei Gorbatsov voinut tietää, että Nato jäisi edes olemaan, ja vielä vähemmän sitä, että se laajenisi itään, kunnes saapuisi aivan Venäjän rajoille Venäjää uhkaamaan ja piirittämään. Gorbatsovin visio oli sekä idästä että lännestä riippumaton puolueeton Eurooppa. Valittevasti se ei toteutunut. Gorbatsovin suuri lahja, Itä-Euroopan neuvostomiehityksen lopettaminen, jäi lännen vastalahjaa vaille. Gorbatsov oli herrasmies, hänen läntiset neuvottelukumppaninsa eivät.
Mielenkiintoista kyllä yhtenäinen Saksa oli Neuvostoliiton alkuperäinen tavoite jo II maailmansodan jälkeen: liittoutumaton, demilitarisoitu Saksa, kuin suuri turvavyöhyke länsi- ja itäblokin välillä. Tämä ei kuitenkaan lännelle sopinut. Se tarvitsi Länsi-Saksaa strategisista syistä, Länsi-Euroopan uloimpana puolustusvyöhykkeenä. Samassa roolissa ovat nykyään Baltian maat. Sota Naton ja Varsovan liiton välillä olisi merkinnyt Saksan täydellistä tuhoa, ja samoin käy Baltian maiden, jos joskus puhkeaa aseellinen konflikti Naton ja Venäjän välillä. Baltian valtioilla on pelkän Naton miinakentän rooli, kuten aikoinaan Länsi-Saksalla. Ei ihme että (Neuvostoliiton toki tukema) ns. rauhanliike oli Länsi-Saksassa niin vahva. "Better red than dead!" Samaa tervettä itsesäilytysvaistoa toivoisi baltialaistenkin osoittavan nykyään.
Saksan jako sai lopullisen vahvistuksensa Etykissä, niin kuin koko Euroopan jako niihin asemiin, joihin lännen ja idän Eurooppaa miehittävät armeijat olivat jääneet 1945. Etykin ikuiseksi tarkoitetun kansojen vankilan rikkoivat Reagan ja Gorbatsov, Reagan sillä, ettei uskonut siihen, ja Gorbatsov sillä, että Reaganin epäusko tarttui häneenkin. Gorbatsov toivoi, että Neuvostoliiton vetäytymistä Euroopasta seuraisi Yhdysvaltojen vetäytyminen. Mutta hänen olisi pitänyt vaatia siitä kunnon takuut. Toisaalta Gorbatsovin neuvotteluasema romahti hänen oman valtansa ja Neuvostoliiton itsensä romahtaessa. Eikä länsi harkinnut kauankaan, ennen kuin työntyi aggressiivisesti mukaan kommunismin jälkeiselle saaliinjaolle Itä-Eurooppaan. Se on ollut geopoliittinen katastrofi. Onneksi Venäjällä on Euroopan ytimessä Saksa, yhtynyt Saksa, kuolevan Neuvostoliiton viimeinen luomus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heikkouttaan ja Neuvostoliiton heikkoutta. Neuvostoliitto oli silloin jo mahdottomuuttaan romahtamassa oleva mädäntynyt, mutta edelleen äärimmäisen vaarallinen hirviö, joten maailmanrauhan ja verenvuodatuksen minimoimiseksi maailmallemme oli onni, että sillä oli romahduksen tullen heikot ja saamattomat johtajatkin, jotka lähinnä tyytyivät vain vääntelemään käsiään.
Väärin täysin väärin, Saksan yhdisti liittokansleri Khol vai mikä sen nimi nyt oli.
Khol yksinkertaisesti neuvotteli salassa ja suoraan N-liiton kanssa, eli Gorban, kävi kuten monesti on käynyt historiassa, Saksa ja Venäjä tekivät sopimuksen muiden ohi, Ranska ja Englanti pidettiin täysin pihalla, kaikki oli jo sovittu ja paperilla kun ne saivat tietää asiasta.
Samoin oli jenkkien laita, homma oli jo ohi ennenkuin ne tajusi mitään.
N-liitto sai hyvän hinnan sopimuksesta, ei se oikeastaan mitään menettänyt koska kommunismi oli jo kaatumassa ja eihän Itä-saksa edes ollut sen aluetta, kyse oli molempien maiden edusta, vain siitä.
Khol oli rohkea kaveri, pelasi härskisti muut länsimaat ulos ja teki oman suoran sopimuksen N-liiton kanssa.
Saksa on Venäjän luonnollinen kumppani Euroopassa, miksei Ranskakin. Charles de Gaulle näki aikoinaan suuren akselin Pariisista Moskovaan, tai jopa Brestistä Vladivostokiin, ja varmastin sen näkevät tänä päivänä myöskin Medvedev ja Putin. Valtiomuodot, yhteiskuntajärjelmät, hallitukset tulevat ja menevät, mutta talouden maantieteen valta kaiken yli on pysyvää. Jos Suomi ottaa tämän jokaisessa laskelmassaa huomioon, se antaa Suomelle valtavia mahdollisuuksia. Suomen tulee kaikin tavoin edistää Venäjän ja Saksan yhteistyötä, olivat Baltian maat taikka Puola siitä mitä mieltä tahansa. Vuonna 1939 Suomi sai vastaansa yhtyneen Venäjän ja Saksan. Niin ei enää koskaan tule tapahtumaan, kun Suomi vain pelaa korttinsa oikein tässä pelissä Saksan ja Venäjän välissä.
Suomen olemassaololla on pysyvä perustus, koska Venäjä itse laski sen 1808-1812, 1917-1920 ja 1939-1944. Baltian pikkuvaltiot sen sijaan ovat pelkkää eurooppalaisen valtapolitiikan vaihtorahaa. Ne olivat olemassa hetken maailmansotien välisenä aikana, ja nyt on jälleen herätetty henkiin, niin kuin Venäjän vallankumouksen aikaan itsenäisyyttä epäonnistuneesti yrittänyt Ukrainakin. Onko näillä mailla edellytyksiä pysyvään olemassaoloon, jää nähtäväksi.
Kun Gorbatshov tuli Neuvostoliiton johtajaksi, sen peli oli jo pelattu. Gorbatshovin perestroikan ja glasnostin tarkoitus oli säilyttää Neuvostoliitto, mutta se oli mahdotonta. Gorbatshovin syrjäytti Jeltsin joka osasi lukea ajan merkkejä paremmin ja josta tuli Venäjän ainoa demokraattisesti valittu johtaja kautta aikojen. Saksan taas yhdisti Saksan kansa; Helmut Kohl näki ajan tulleen ja toimi brittien ja ranskalaisten raivosta huolimatta.
Ainoa joka olisi voinut estää Saksan yhdistymisen oli USA ja Ronald Reagan mutta hän kannatti yhdistymistä.
Länsi ei työntynyt aggressiivisesti entisiin kommunistimaihin. Ne juoksivat lännen syliin niin lujaa kuin ikinä pääsivät.
Suurkiitokset Ronald Reaganille joka lopetti kommunistisen diktatuurin venäjällä. Maa oli jo hyvää vauhtia tukehtumassa omaan paskaansa mutta Reagan puristi siitä viimeisetkin paskat ulos.