Rajantakaista tieota Tova- ja muistakin

Pato-Jaakko kuollut jo reilun 15 vuotta sitten:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Rugojev

Epäilemäät osallistui partisaanitoimintaan, eikä halunnut liata mainettaan, tai tunnustaa julkisesti syntejään.(Älä tapa) Minulla ei ole vapahtajan oikeuksia.
Mutta yrittikö Jaakko hyvittää partisaaniaikuiset pahat tekonsa ja testamentissaan jopa kostaa kaikille väärinjohtajilleen hukkaan menneen elämänsä kääntämälllä kelkkansa. Olihan hän nuorena myötämielinen ja yli-innokas noudattamaan Ryssien komentoa, mutta suomalaisluonteen tapaan pystyi järkiinnyttyään asettumaan vastakarvaan venäläisen Herrakansan älyttömille hankkeille.
Venäläinen totuus tulee Rugojevin tekstistä.

Suomalainen totuus on Lehtipuun kirjoittamaa:

http://karjalantragedia.info/kt/?x=100105

Tulipa mieleeni, että olettaako edellinen kirjoittaja kaikkien maailman karjalaisten olevan aina Suomen asialla? Jos karjalainen asuu Venäjällä, on aika todennäköistä, että hän toimii sikäläisessä yhteiskunnassa ja toimii enimmäkseen sen sääntöjen mukaan. Mitähän olisit itse tehnyt, jos olisit ollut Rugojevin pöksyissä tuona aikana? Ovatko kaikki ruotsinsuomalaiset, -karjalaiset ja -inkeriläiset aina Suomen puolella? Entä rantaruotsalaiset Svea-mamman asialla?
Toisekseen onko Suomi on joku karjalaisvaltio? Suomi on suomalaisvaltio ja ajaa ensi sijassa suomalaiskansan asiaa ja vasta joskus sen jälkeen huolehtii muiden ryhmien asioista, sen mikä ehtii ja älyää.

Moni on kuitenkin tervehtynyt ja jopa toipunut!
Joku on pyydellyt anteeksi.

Jakko Rugojev osasi olla myös toisinajattelija:

"Inkeriläisliike Karjalassa sai alkusysäyksen elokuussa 1987 ilmestyneestä Punalipun teemanumerosta, joka mursi inkeriläisten kohtaloita ympäröineen vaitiolon muurin. Petroskoissa ilmestyvän lehden toimittajat Santeri Pakkanen ja Toivo Flink olivat käyneet Inkerinmaalla ”etsimässä juuriaan”, keräämässä inkerinsuomalaisista kertovaa aineistoa. Inkeri-numero löysi vaivoin tiensä lukijan luo, sensuuri vastusti sen ilmestymistä. Kansankirjailija Jaakko Rugojev puhui lehden puolesta NKP:n aluekomitean byroossa. Vihdoin painosta tullut lehti meni kuin kuumille kiville, ja pian siitä tuli harvinaisuus."

Itsenäinen kaksikielinen Inkeri olisi hyvä puskurivaltio Suomen ja tulevan uuden "pikku" Neuvostoliiton välissä. Pohjoisemman puskurivaltion nimi voisi olla vaikka Vepsä.

jos SE olisi uskaltanut osallistua vaan Suomen puolella olevan järven suojeluun:
Venäjällä sai kuuleman mukaan hullun paperit, jos uskalsi järjestelmää arvostella. Ja hullun papereilla pääsi äkkiä laitokseen oikeitten hullujen joukkoon.
Mutta nämä järvien nimet ovat hankalia, kuten kaikki muutkin Ozerot. Joskus venäläinen kirjoitusasu on lähes suomalainen *yarvi tai sitten ozero. Tällä kertaa yritin kirjoittaaa tavayarvi ei tovajärvi ja linkki:

http://russia.itravel.thruhere.net/details/Respublika Kareliya/Levyalya_552548_535414.html

Isäni oli Rukajärven (Rugozero) sissi tai paremminkin kaukopartiomies ja venäläinen ymmärtää kai sen paremmin kun puhuu partisaanista. Paitsi että partisaanit olivat ihan tavallisa linnankundeja jotka oli tuotu sotaan armahdettavaksi ja ammuttaviksi. Se siitä.

Mutta Tolvajärvestä saa tietoa, kun kirjoittaa sen Google -hakuun ikäänkuin venäläisittäin:
"tolvayarvi" ja saattaa löytää itsensä matkailusivuilta ja upeita maisemakuvia, missä esitellään nelivetoisen maastoauton etenemiskykyjä ja uhkarohkeita vanhojen puusiltojen ylityksiä.
Jos karjala olisi palautettu 20 vuotta sitten Neuvostoliiton romahtamisen yhteydessä olisi Tolvajärven seudut huvila-asutusta ja matkailuyritysten käytössä.

avarakatseinen kirjoitti:

jos SE olisi uskaltanut osallistua vaan Suomen puolella olevan järven suojeluun:
Venäjällä sai kuuleman mukaan hullun paperit, jos uskalsi järjestelmää arvostella. Ja hullun papereilla pääsi äkkiä laitokseen oikeitten hullujen joukkoon.
Mutta nämä järvien nimet ovat hankalia, kuten kaikki muutkin Ozerot. Joskus venäläinen kirjoitusasu on lähes suomalainen *yarvi tai sitten ozero. Tällä kertaa yritin kirjoittaaa tavayarvi ei tovajärvi ja linkki:

http://russia.itravel.thruhere.net/details/Respublika Kareliya/Levyalya_552548_535414.html

Isäni oli Rukajärven (Rugozero) sissi tai paremminkin kaukopartiomies ja venäläinen ymmärtää kai sen paremmin kun puhuu partisaanista. Paitsi että partisaanit olivat ihan tavallisa linnankundeja jotka oli tuotu sotaan armahdettavaksi ja ammuttaviksi. Se siitä.

Mutta Tolvajärvestä saa tietoa, kun kirjoittaa sen Google -hakuun ikäänkuin venäläisittäin:
"tolvayarvi" ja saattaa löytää itsensä matkailusivuilta ja upeita maisemakuvia, missä esitellään nelivetoisen maastoauton etenemiskykyjä ja uhkarohkeita vanhojen puusiltojen ylityksiä.
Jos karjala olisi palautettu 20 vuotta sitten Neuvostoliiton romahtamisen yhteydessä olisi Tolvajärven seudut huvila-asutusta ja matkailuyritysten käytössä.

Tarkoitan, että se palautettiin venäläisille. Kuten tunnettua, keskiajalla ortodoksinen Karjala kuului ruotsalaista Viipuria lukuunottamatta Novgorodin ja myöhemmin Moskovan alueisiin. Venäjän ollessa heikkouden tilassa Ruotsi valloitti 1611 Käkisalmen, ortodoksi-Karjalan keskuksen, huolimatta karjalaisten ja venäläisten sankarillisesta vastarinnasta, ja Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsi anasti itselleen Laatokan Karjalan ja Inkerinmaan. Ruotsi joutui kuitenkin palauttamaan ne Venäjälle suuren Pohjan sodan jälkeisessä Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja luovuttamaan samalla myös Viipurin. Ensi kertaa sitten Pähkinäsaaren rauhan 1321 oli Karjala yhdistetty ja läntiset valloittajat karkotettu sen maaperältä.

Otettuaan 1808-1809 haltuunsa Ruotsin loputkin omistukset Suomessa Venäjä perusti valtaamalleen alueelle Suomen autonomisen valtion, johon se liitti 1812 myös Viipurin kuvernementin. Ei kuitenkaan tietenkään tarkoitettu, että Suomen raja voisi sijaita niin lähellä Pietaria, jos Suomi joskus irtautuisi kokonaan Venäjästä. Suomen suuriruhtinaskunnan rajat perustuivat siihen, että maa kuului Venäjään. Suomen itsenäistyminen tapahtui hetkellä, jolloin Venäjällä oli tapahtunut vallankumous ja maa oli sekasorrossa. Venäjän uudet vallanpitäjät tunnustivat Suomen itsenäisyyden lähes välittömästi, mutta kysymys Venäjästä erillisen Suomen itärajasta ratkaistiin vasta Tartossa 1920. Venäjän uusi hallitusvalta oli yhä heikossa asemassa, ja suomalaiset onnistuivat ajamaan läpi vaatimuksensa rajasta, joka oli venäläisten kannalta erittäin epäedullinen ja pysyvä rasite maiden välisille suhteille. Oli siksi molempien osapuolten kannalta hyvä, että rajaa korjattiin myöhemmin, kun Suomi 1940 palautti Karjalan.

Koroljov kirjoitti:

Tarkoitan, että se palautettiin venäläisille. Kuten tunnettua, keskiajalla ortodoksinen Karjala kuului ruotsalaista Viipuria lukuunottamatta Novgorodin ja myöhemmin Moskovan alueisiin. Venäjän ollessa heikkouden tilassa Ruotsi valloitti 1611 Käkisalmen, ortodoksi-Karjalan keskuksen, huolimatta karjalaisten ja venäläisten sankarillisesta vastarinnasta, ja Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsi anasti itselleen Laatokan Karjalan ja Inkerinmaan. Ruotsi joutui kuitenkin palauttamaan ne Venäjälle suuren Pohjan sodan jälkeisessä Uudenkaupungin rauhassa 1721 ja luovuttamaan samalla myös Viipurin. Ensi kertaa sitten Pähkinäsaaren rauhan 1321 oli Karjala yhdistetty ja läntiset valloittajat karkotettu sen maaperältä.

Otettuaan 1808-1809 haltuunsa Ruotsin loputkin omistukset Suomessa Venäjä perusti valtaamalleen alueelle Suomen autonomisen valtion, johon se liitti 1812 myös Viipurin kuvernementin. Ei kuitenkaan tietenkään tarkoitettu, että Suomen raja voisi sijaita niin lähellä Pietaria, jos Suomi joskus irtautuisi kokonaan Venäjästä. Suomen suuriruhtinaskunnan rajat perustuivat siihen, että maa kuului Venäjään. Suomen itsenäistyminen tapahtui hetkellä, jolloin Venäjällä oli tapahtunut vallankumous ja maa oli sekasorrossa. Venäjän uudet vallanpitäjät tunnustivat Suomen itsenäisyyden lähes välittömästi, mutta kysymys Venäjästä erillisen Suomen itärajasta ratkaistiin vasta Tartossa 1920. Venäjän uusi hallitusvalta oli yhä heikossa asemassa, ja suomalaiset onnistuivat ajamaan läpi vaatimuksensa rajasta, joka oli venäläisten kannalta erittäin epäedullinen ja pysyvä rasite maiden välisille suhteille. Oli siksi molempien osapuolten kannalta hyvä, että rajaa korjattiin myöhemmin, kun Suomi 1940 palautti Karjalan.

vaihdoksesta. Koska tuo puhdas propaganda ei oikein purrut, niin tyyliä on pehmennetty. Mutta asiaan. Onhan tuota rajan oikaisua ehdotettu jo paljon aikaisemminkin. 1800 luvun alkupuolella käytiin keskusteluja Kivennavan ja Uudenkirkon liittämisestä Pietarin kuvernementtiin. Rüdiger von der Goltz ehdotti 1918 myöskin rajan tarkistusta. Vanhoissa suomalaisissa kartoissa kyseisiä pitäjiä kutsuttiin riitamaaksi. Ainahan sitä voi miettiä kuinka se olisi vaikuttanut tulevaisuuteen jos raja oltaisiin alunperin vedetty Lipolasta vaikka Seivästölle.

tyylin kirjoitti:

vaihdoksesta. Koska tuo puhdas propaganda ei oikein purrut, niin tyyliä on pehmennetty. Mutta asiaan. Onhan tuota rajan oikaisua ehdotettu jo paljon aikaisemminkin. 1800 luvun alkupuolella käytiin keskusteluja Kivennavan ja Uudenkirkon liittämisestä Pietarin kuvernementtiin. Rüdiger von der Goltz ehdotti 1918 myöskin rajan tarkistusta. Vanhoissa suomalaisissa kartoissa kyseisiä pitäjiä kutsuttiin riitamaaksi. Ainahan sitä voi miettiä kuinka se olisi vaikuttanut tulevaisuuteen jos raja oltaisiin alunperin vedetty Lipolasta vaikka Seivästölle.

Oliko Korolijovin tektissä jokin historiallinen tieto tai tulkinta väärin? Ei ollut.

"Luovutetut" alueet ovat osa muomattavasti suurempaa karjalaa, jossa taas on aina ollut venäläinen tapakulttuuri ja etnisesti venäläisperäinen väestö. Selvää on, että raja ei ole "tarkka" vaan liukuva ja on vaikea sanoa, missä maantieteellisessä kohdassa lännen vaikutus alkaa olla voimakkaampi. Ehkäpä vasta jossain Imatran länsipuolella.

Nimimerkki Korolijovin teksti on historiallisesti totta ja vastaa sekä alueen entiseten asukkaiden tuntemaa indentiteettiä että vallinnutta ja vallitsevaa kulttuuria. alue ei tälläkään perusteella ole osa Suomea tai suomalaisuutta.

suomalainen. kirjoitti:

Oliko Korolijovin tektissä jokin historiallinen tieto tai tulkinta väärin? Ei ollut.

"Luovutetut" alueet ovat osa muomattavasti suurempaa karjalaa, jossa taas on aina ollut venäläinen tapakulttuuri ja etnisesti venäläisperäinen väestö. Selvää on, että raja ei ole "tarkka" vaan liukuva ja on vaikea sanoa, missä maantieteellisessä kohdassa lännen vaikutus alkaa olla voimakkaampi. Ehkäpä vasta jossain Imatran länsipuolella.

Nimimerkki Korolijovin teksti on historiallisesti totta ja vastaa sekä alueen entiseten asukkaiden tuntemaa indentiteettiä että vallinnutta ja vallitsevaa kulttuuria. alue ei tälläkään perusteella ole osa Suomea tai suomalaisuutta.

ettet pistäisi nokkaasi asioihin mistä et mitään tiedä tai ymmärrä. Koroljev oli osittain oikeassa ajatuksen kanssa , mutta häneltäkin meni ajat pahasti sekaisin. Keskiajalla ei Moskovan venäläisillä (Hunnit tataarit) ollut mitään tekemistä Novgorodin ja Ruotsin välisessä taistelussa karjalaisesta sielusta. Reilut tuhat vuotta sitten Novgorodinkin vaikutusalue sijaitsi Ilmajärven eteläpuolella. Koska sinä tunnut omasta mielestäsi (ei muiden)tuntevan historiallisen kehityksen, niin voisitkin tehdä lyhyen alustuksen tsuudien, jäämien ja novgorodilaisten suhteista 800-1000 sitten ja jatkettaisiin sen pohjalta nykypäivään asti.

Tarujen tšuudit
Venäläisissä taruissa tšuudit kuvattiin yleviksi ja kauniiksi. Yksi tšuudien yleinen kuvaus oli valkosilmäinen, mikä tarkoittaa vaaleita silmiä. Tshud-nimityksen on väitetty tarkoittaneen alkuperäisessä kirjoitusmuodossaan samaa kuin adjektiivi tshudnyi eli ihmeellinen, erinomainen, mainio ja ihastuttava.[3] Todennäköisesti tšuudit-sana on kuitenkin itäslaavilainen väännös "kansaa" tarkoittavasta germaanisesta sanasta (*thiudos).
Venäläiset surumieliset kansanlaulut muistavat tšuudien tuhoa venäläisten vallatessa heidän maitaan. Tšuudikaupungin jouduttua hyökätyksi tšuudinaiset hukuttautuivat koruineen ja lapsineen jokeen, ettei heitä ryöstettäisi tai häpäistäisi. Tšuudien kotiseudun jouduttua hyökkäyksen kohteeksi tieto venäläisten julmuuksista levisi. Tällöin tšuudisuvut ja -perheet kaivoivat tarujen mukaan itselleen kuoppia, jotka romahduttivat päälleen. Kuoppia, joihin liittyy tällaisia tarinoita löytyy eri puolilta Pohjois-Venäjää. Näiden tarujen tšuudien uskotaan kadonneen maan päältä, mutta heidän kerrotaan yhä asuvan maan muiden jaloimpien asioiden, kuten parhaiden kotieläinten ja arvometallien kanssa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tšuudit


Ja hiukan meikäläisistäkin.

Jäämit
Wikipedia
Jäämit (ven. емь, jam tai jem) on nimitys, jolla novgorodilaiset kutsuivat keskiajalla joitakin ilmeisesti itäisen Fennoskandian suunnalla asuneita ihmiskokonaisuuksia. Yleisimmin omaksutun tulkinnan mukaan jäämit olivat lähinnä hämäläisiä tai laajemmin Länsi-Suomen asukkaita
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jäämit

parempi++ kirjoitti:

ettet pistäisi nokkaasi asioihin mistä et mitään tiedä tai ymmärrä. Koroljev oli osittain oikeassa ajatuksen kanssa , mutta häneltäkin meni ajat pahasti sekaisin. Keskiajalla ei Moskovan venäläisillä (Hunnit tataarit) ollut mitään tekemistä Novgorodin ja Ruotsin välisessä taistelussa karjalaisesta sielusta. Reilut tuhat vuotta sitten Novgorodinkin vaikutusalue sijaitsi Ilmajärven eteläpuolella. Koska sinä tunnut omasta mielestäsi (ei muiden)tuntevan historiallisen kehityksen, niin voisitkin tehdä lyhyen alustuksen tsuudien, jäämien ja novgorodilaisten suhteista 800-1000 sitten ja jatkettaisiin sen pohjalta nykypäivään asti.

Tarujen tšuudit
Venäläisissä taruissa tšuudit kuvattiin yleviksi ja kauniiksi. Yksi tšuudien yleinen kuvaus oli valkosilmäinen, mikä tarkoittaa vaaleita silmiä. Tshud-nimityksen on väitetty tarkoittaneen alkuperäisessä kirjoitusmuodossaan samaa kuin adjektiivi tshudnyi eli ihmeellinen, erinomainen, mainio ja ihastuttava.[3] Todennäköisesti tšuudit-sana on kuitenkin itäslaavilainen väännös "kansaa" tarkoittavasta germaanisesta sanasta (*thiudos).
Venäläiset surumieliset kansanlaulut muistavat tšuudien tuhoa venäläisten vallatessa heidän maitaan. Tšuudikaupungin jouduttua hyökätyksi tšuudinaiset hukuttautuivat koruineen ja lapsineen jokeen, ettei heitä ryöstettäisi tai häpäistäisi. Tšuudien kotiseudun jouduttua hyökkäyksen kohteeksi tieto venäläisten julmuuksista levisi. Tällöin tšuudisuvut ja -perheet kaivoivat tarujen mukaan itselleen kuoppia, jotka romahduttivat päälleen. Kuoppia, joihin liittyy tällaisia tarinoita löytyy eri puolilta Pohjois-Venäjää. Näiden tarujen tšuudien uskotaan kadonneen maan päältä, mutta heidän kerrotaan yhä asuvan maan muiden jaloimpien asioiden, kuten parhaiden kotieläinten ja arvometallien kanssa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tšuudit


Ja hiukan meikäläisistäkin.

Jäämit
Wikipedia
Jäämit (ven. емь, jam tai jem) on nimitys, jolla novgorodilaiset kutsuivat keskiajalla joitakin ilmeisesti itäisen Fennoskandian suunnalla asuneita ihmiskokonaisuuksia. Yleisimmin omaksutun tulkinnan mukaan jäämit olivat lähinnä hämäläisiä tai laajemmin Länsi-Suomen asukkaita
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jäämit

välistä aikaa Karjalassa. Voihan siitä asiasta Lukea kirjoja ja ajatella itse lisää. Käkisalmen läänin osalta Koroljovin tarkoittama aika jatkuu aina Täyssinän ja Stolbovan rauhoihin asti. Kuka palauttaa kenelle ja mitä palauttaa on pitkän väittelyn aihe. Mutta kun ihmisetkin on siirretty pois, niin huono on palautella.
Muuten: kuka siirsi ja keitä ja mihin?

Karjalain kirjoitti:

välistä aikaa Karjalassa. Voihan siitä asiasta Lukea kirjoja ja ajatella itse lisää. Käkisalmen läänin osalta Koroljovin tarkoittama aika jatkuu aina Täyssinän ja Stolbovan rauhoihin asti. Kuka palauttaa kenelle ja mitä palauttaa on pitkän väittelyn aihe. Mutta kun ihmisetkin on siirretty pois, niin huono on palautella.
Muuten: kuka siirsi ja keitä ja mihin?

suunta voisi olla vanhan Novgorodin kauppatasavallan/ valtioliiton palauttaminen entiselleen. (Pihkovan, Novgorodin, Leningradin, Vologdan, Arkangelin ja Murmanskin oblastit ja Karjalan Tasavalta) Loput voitaisiinkin jättää Moskovan isovenäläisille.