Maaliskuussa 1940 Suomi oli kokonaan Neuvostoliiton armoilla. Tyhmyyttään Suomi oli ajautunut sotaan, jossa sillä ei ollut mitään voiton toiveita, ja nyt oli koko maan kohtalo poissa Suomen omista käsistä, eli yksin NL:n käsissä. Suomen armeija oli maaliskuussa 1940 romahdustilassa, sen päivittäiset tappioluvut kaatuneina ja haavoittuneina laskettiin tuhansissa. Suomalaisia kuoli teuraskarjan lailla Suomen johtajien väärän politiikan tähden, kuin ihmisuhreina sodan jumalille. NL yritti kaikkensa lopettaakseen tarpeettoman verilöylyn, mutta suomalaiset kieltäytyivät hyväksymästä NL:n rauhanehtoja lähes viimeiseen asti. Aselevon vihdoin tullessa Viipurin menetys, puna-armeijan läpimurto kohti länttä ja Suomen puolustuksen totaalinen hajoaminen oli enää päivien kysymys. NL olisi jyrännyt Suomen, jos olisi vain tahtonut.
Rauhan jälkeen Suomen puolustusmahdollisuudet Neuvostoliittoa vastaan olivat jyrkästi huonontuneet. Uusi itäraja oli strategisesti Suomelle mitä epäedullisin. Maassa oli puna-armeijan joukkoja Hangon tukikohdassa, jonne Suomi joutui järjestämään suurten joukko-osastojen kauttakulun rautateitse. NL olisi voinut ottaa Suomen 1940, jos olisi siihen pyrkinyt. Mutta NL:n pyrkimys oli toinen: Suomen ja NL:n suhteiden normalisoiminen rauhan ja luottamuksen pohjalle, suursodan keskelläkin. NL oli saanut vuonna 1939 haluamansa - korkojen kanssa, koska "paljon verta oli vuotanut" - eikä tahtonut ahnehtia lisää, nyt kun yhteisen turvallisuuden pulmakysymykset oli ratkaistu.
Ikävä kyllä Suomi ei suostunut hyväksymään Moskovan rauhaa, vaikka talvisota ja sen Suomen kannalta onneton lopputulos oli ollut Suomen oman politiikan eikä Neuvostoliiton syytä. Natsi-Saksa ruokki parhaansa mukaan suomalaisten revanssihaluja syksyllä 1940, samoin Suomen oikeiston vanhaa haavetta imperialistisesta Suur-Suomesta. Natsit tarvitsivat Suomea, sillä Hitlerin päätös hyökkäyksestä NL:n kimppuun oli jo tehty. Suomen natsimielinen johto meni täydellisesti vipuun. Suomi joutui 1941 uuteen, talvisotaa verisempään kurimukseen, liittolaisenaan roistovaltio, jota vastaan lähes koko muu maailma Neuvostoliiton johdolla taisteli kansojen vapauden nimissä. Suomalaiset vuodattivat vertaan natsigangsterien hyväksi, sodanpäämääränään luiden sieppaaminen fasistiroistojen pöydästä. Luulisi, ettei pienellä kansalla ole moiseen varaa. Ei ollutkaan.
Syksyllä 1944 Suomi oli jälleen joutunut samaan onnettomaan tilanteeseen kuin talvisodan viime viikkoina. Saksa oli hävinnyt sodan, eikä voinut enää auttaa Suomea, vaikka suomalaiset olivat mielipuolisesti sitoneet itsensä pysyvään liittoon natsien kanssa vielä kesällä 1944. Suomi oli menettänyt Viipurin ja Itä-Karjalan, eikä Suomen puolustus kestäisi puna-armeijan uutta offensiivia. Suomen oli hyväksyttävä Neuvostoliiton rauhanehdot. Ne olivat kummallisen lievät. Alueiden puolesta NL vaati Suomelta ainoastaan Petsamon, jonka NL oli antanut Suomelle takaisin 1940, sekä tukikohdan Porkkalasta, minkä vastapainona NL luovutti Suomelle Hangon takaisin. Totta kai Suomen oli hyökkääjävaltiona korvattava NL:lle aiheuttamansa vahingot, mutta se ei ollut Suomen taloudelle ongelma. NL edellytti Suomelta, että Suomi täyttäisi kaikki rauhanehdot, mukaan lukien fasismin poisjuuriminen Suomesta ja sodanaikaisten natsikollaboraattorien rankaiseminen. Se riitti NL:lle. NL halusi vain palata vuoden 1940 keskenjääneeseen rauhanpolitiikkaan.
Suomessa vallitsi jatkosodan jälkeen yhä vainoharhainen tunnelma. Porvarit kuvittelivat, että "punaryssä on kohta täällä", ja suunnittelevat aseiden kätkentää ja pakenemista Ruotsiin. Villit huhut kiersivät kommunistikaappauksen mahdollisuudesta. Tuo kaikki oli pelkkää oikeiston ja noskelaisten asevelisosiaalidemokraattien paranoidisuutta. Mitään "vaaran vuosia" ei ollut, niin kuin ei myöskään 1940 ollut Suomelle vaarallinen vuosi. Suomen oli vain opittava käyttäytymään ihmisiksi suurta sosialistista naapuriaan kohtaan. Siihen oppiminen vei Suomen oikeistolta kauan.
Rauhan jälkeen Suomen puolustusmahdollisuudet Neuvostoliittoa vastaan olivat jyrkästi huonontuneet. Uusi itäraja oli strategisesti Suomelle mitä epäedullisin. Maassa oli puna-armeijan joukkoja Hangon tukikohdassa, jonne Suomi joutui järjestämään suurten joukko-osastojen kauttakulun rautateitse. NL olisi voinut ottaa Suomen 1940, jos olisi siihen pyrkinyt. Mutta NL:n pyrkimys oli toinen: Suomen ja NL:n suhteiden normalisoiminen rauhan ja luottamuksen pohjalle, suursodan keskelläkin. NL oli saanut vuonna 1939 haluamansa - korkojen kanssa, koska "paljon verta oli vuotanut" - eikä tahtonut ahnehtia lisää, nyt kun yhteisen turvallisuuden pulmakysymykset oli ratkaistu.
Ikävä kyllä Suomi ei suostunut hyväksymään Moskovan rauhaa, vaikka talvisota ja sen Suomen kannalta onneton lopputulos oli ollut Suomen oman politiikan eikä Neuvostoliiton syytä. Natsi-Saksa ruokki parhaansa mukaan suomalaisten revanssihaluja syksyllä 1940, samoin Suomen oikeiston vanhaa haavetta imperialistisesta Suur-Suomesta. Natsit tarvitsivat Suomea, sillä Hitlerin päätös hyökkäyksestä NL:n kimppuun oli jo tehty. Suomen natsimielinen johto meni täydellisesti vipuun. Suomi joutui 1941 uuteen, talvisotaa verisempään kurimukseen, liittolaisenaan roistovaltio, jota vastaan lähes koko muu maailma Neuvostoliiton johdolla taisteli kansojen vapauden nimissä. Suomalaiset vuodattivat vertaan natsigangsterien hyväksi, sodanpäämääränään luiden sieppaaminen fasistiroistojen pöydästä. Luulisi, ettei pienellä kansalla ole moiseen varaa. Ei ollutkaan.
Syksyllä 1944 Suomi oli jälleen joutunut samaan onnettomaan tilanteeseen kuin talvisodan viime viikkoina. Saksa oli hävinnyt sodan, eikä voinut enää auttaa Suomea, vaikka suomalaiset olivat mielipuolisesti sitoneet itsensä pysyvään liittoon natsien kanssa vielä kesällä 1944. Suomi oli menettänyt Viipurin ja Itä-Karjalan, eikä Suomen puolustus kestäisi puna-armeijan uutta offensiivia. Suomen oli hyväksyttävä Neuvostoliiton rauhanehdot. Ne olivat kummallisen lievät. Alueiden puolesta NL vaati Suomelta ainoastaan Petsamon, jonka NL oli antanut Suomelle takaisin 1940, sekä tukikohdan Porkkalasta, minkä vastapainona NL luovutti Suomelle Hangon takaisin. Totta kai Suomen oli hyökkääjävaltiona korvattava NL:lle aiheuttamansa vahingot, mutta se ei ollut Suomen taloudelle ongelma. NL edellytti Suomelta, että Suomi täyttäisi kaikki rauhanehdot, mukaan lukien fasismin poisjuuriminen Suomesta ja sodanaikaisten natsikollaboraattorien rankaiseminen. Se riitti NL:lle. NL halusi vain palata vuoden 1940 keskenjääneeseen rauhanpolitiikkaan.
Suomessa vallitsi jatkosodan jälkeen yhä vainoharhainen tunnelma. Porvarit kuvittelivat, että "punaryssä on kohta täällä", ja suunnittelevat aseiden kätkentää ja pakenemista Ruotsiin. Villit huhut kiersivät kommunistikaappauksen mahdollisuudesta. Tuo kaikki oli pelkkää oikeiston ja noskelaisten asevelisosiaalidemokraattien paranoidisuutta. Mitään "vaaran vuosia" ei ollut, niin kuin ei myöskään 1940 ollut Suomelle vaarallinen vuosi. Suomen oli vain opittava käyttäytymään ihmisiksi suurta sosialistista naapuriaan kohtaan. Siihen oppiminen vei Suomen oikeistolta kauan.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Suomen natsien tukemana. Kun siinä oli täydellisesti epäonnistuttu, oli keksittävä jotain. Oli vaara joutus sotaan länsivaltojen kanssa. Stalinin oli pakko tehdä rauha vastoin aiempia suunnitelmiaan. Jopa natsit vaativat sodan lopettamista.
Jatkosota oli suoraa seurausta Talvisodasta. NL ajoi Suomen Saksan rinnalle. Sota kaikkine vaiheineen on vain NL:n syytä.
Neuvostoliitto jatkoi Moskovan välirauhan jälkeen 1944 sitä politiikkaa, jota oli Suomea kohtaan harjoittanut jo 1940-1941. Ja J. K. Paasikivi oli jo talvisodan ja jatkosodan väliajan ollut lähettiläänä Moskovassa luomassa Molotovin kanssa pohjaa sille, mitä Paasikivi jatkoi Zhdanovin kanssa Helsingissä tultuaan pääministeriksi 1944, eli sille luottamuksen politiikalle, jossa pieni Suomi pyrki järkevällä tavalla sovittamaan oman etunsa suuren Neuvostoliiton välttämättömiin (ja joskus myös ei niin välttämättömiin) intresseihin. Jos Suomi olisi toiminut tällä linjalla jo 1920-1939, ja erityisesti 1938-1939, talvisota olisi voitu välttää, ja sen myötä Moskovan rauhan raja, jota vuoden 1940 jälkeen oli enää mahdotonta muuttaa, kuten Paasikivi käsitti jo 1940-1941, vaikka Suomen johto elätteli kummallisia toiveita Tarton rauhan rajojen palauttamisesta (!) vielä niinkin myöhään kuin 1943-1944, mikä vaikutti Neuvostoliiton rauhanehtojen torjumiseen keväällä 1944 - virhe joka oli maksaa Suomelle itsenäisyyden kesällä 1944.
Minkä suurvalta ottaa, sen se pitää, ellei suurvalta sitten lakkaa olemasta suurvalta. Neuvostoliiton jälkeinen Venäjä oli sellaisessa alennustilassa, että Jeltsin harkitsi Karjalan myymistä Suomelle 15 miljardin dollarin hinnasta, kuten eräät lähteet tietävät kertoa. Koivisto ei tarttunut tilaisuuteen. Se oli häneltä loppuen lopuksi kylmäverinen ja viisas teko, vai pitäisikö sanoa itsestäänselvä ratkaisu. Kommunismin jälkeinen, venäläisten asuttama Karjala olisi ollut suomalaiselle yhteiskunnalle, joka itse oli suuren lamakauden kurimuksessa, valtava taloudellinen ja sosiaalinen taakka, tai pikemminkin katastrofi. Ja lisäksi Suomen raja olisi jälleen tullut venäläisten kannalta sietämättömän lähelle Pietaria.
Karjala Viipureineen on puskurivyöhyke Suomen ja Pietarin välissä. Venäjä tarvitsee sitä, niin kuin Pietari Suuri tarvitsi sitä 1721, niin kuin Neuvosto-Venäjä olisi tarvinnut sitä 1920, vaikka joutui silloin heikkoudentilassaan suostumaan Tarton rauhansopimukseen, joka suomalaisten kannalta oli aivan liian edullinen. Vain Tarton rauhanneuvottelija Paasikiven kaltainen rautainen reaalipoliitikko kykeni näkemään tulevaisuuden, jossa Venäjä olisi jälleen vahva. Tuo tulevaisuus oli 1939 muuttunut nykyhetkeksi. Erkko kieltäytyi sitä tunnustamasta. Tanner, Kallio ja Cajander eivät antaneet sen vaikuttaa päätöksiinsä. Mutta Paasikivi ja Mannerheim kyllä näkivät kuilun, jonka partaalla Suomi seisoi ja jonka suureen tuntemattomaan Suomi talvisodan puhjetessa syöksyi. Oli Paasikiven historiallinen tehtävä ohjata Suomi sieltä takaisin vakaalle pohjalle. Hän ryhtyi urakkaan jo 1940, mutta joutui keskeyttämään työnsä 1941 usean vuoden ajaksi. Ne olivat Suomelle uusia huonoja vuosia.
Paasikivi on yksi suurimmista suomalaisista, ellei kaikkein suurin. Osoittaa suomalaisten historiallista sivistymättömyyttä, ettei Paasikiven arvostus nykyään ole yhtään korkeampi. Mannerheimin ansiot kyllä tunnustetaan, mutta unohdetaan Mannerheimin virhe vuonna 1941: se että hän uskoi Saksan voittavan Neuvostoliiton ja koko sodan. Kesällä 1941 Mannerheimkin uskoi hetken Suur-Suomeen, vaikka ei sitä haamukirjoitetuissa muistelmissaan tahtonutkaan jälkipolville myöntää.
hyökkäämättömyyssopimus ja Kansainliiton peruskirja. Se piti vain natsien kanssa 23.8. 39 solmimansa etupiirisopimuksen ja sai natsien tuen hyökkäykselleen. Koko muu maailma tuomitsi sen.
Käys joskus Kannaksella, niin näet miten kipeästi NL/Venäjä on sitä tarvinnut.
"Käys joskus Kannaksella, niin näet miten kipeästi NL/Venäjä on sitä tarvinnut."
Juuri sellaisena Karjalaa on tarvittu, kuin herra Myöntyväisyysmies sen näkee, eli tyhjänä tilana Suomen ja Pietarin välissä, erämaana, ei-kenenkään-maana, kuin suurena, leveämpänä rajavyöhykkeenä.
oli tarkoitus saattaa koko Suomi. Sitäkö kaipaat vieläkin?
naapuri on, niin ruvetaan käyttäytymään.
Venäjän heikkous on aina tilapäistä laatua, koska Venäjän vahvuus perustuu maantieteeseen itseensä. Usein heikkoudentilaa seuraa uusi voimistuminen erittäin nopealla ja dramaattisella tavalla: verratkaa Venäjää vuonna 1920 Venäjään vuonna 1940, tai Venäjää vuonna 1990 Venäjään nyt. Kaksi kertaa historiansa aikana Venäjä on ollut Euraasian mantereen vahvin ja koko maailman toiseksi vahvin valtio, eli Venäjän keisarikunnan aikana ja kommunistisen Neuvostoliiton aikana. Koittaako sille vielä kolmaskin suuruuden ja maailmanmahdin aika, sen näyttää tämän vuosisadan myöhempi historia, jota par'aikaa tehdään. Suomen on aina syytä ottaa Venäjä huomioon ulkopolitiikkamme pysyvimpänä suureena.
Iso-Britannian merellinen imperiumi - käytettyään ensin Venäjää liittolaisena vallankumouksellisen Ranskan maailmanvaltapyrkimysten tukahduttamiseen - pelkäsi 1800-luvulla yli kaiken juuri Venäjän laajentumista Euraasiassa, kunnes Englanti joutui lopulta jälleen liittoutumaan Venäjän kanssa murskatakseen Saksan nousevan mahdin, kahteen otteeseen, ensimäisellä kerralla yhdessä keisarillisen Venäjän, toisella kerralla yhdessä bolshevistisen Venäjän kanssa. Saksan murskaaminen vain murskasi myös brittiläisen imperiumin itsensä, ja Amerikan imperiumi otti sen paikan. Kuten edeltäjänsä, myöskin tämä uusi anglosaksinen merellinen imperiumi pelkäsi yli kaiken Venäjän laajentumista Euraasiassa. Kommunistisen Venäjän valtapiirin hajottua on kolmas Venäjä eli putinistinen Venäjä ryhtymässä jälleen "suureen peliin" Euraasiassa, tällä kertaa yhdessä Kiinan nopeasti voimistuvan jättiläisen kanssa. Vaikka Amerikan meri-imperiumi voitti Neuvostoliiton kylmässä sodassa, se joutuu nyt vastatusten Venäjän-Kiinan yhtyneen blokin kanssa. Onko merivalta kohtaamassa Euraasiassa ylivoimaisen kilpailijan?
Lähi-itä on jo luisumassa irti anglosaksien otteesta. Venäjä ja Kiina operoivat globaalisti Aasiassa ja Afrikassa, myös Euroopan ja Amerikan mantereilla. Onko läntisten merivaltojen (Portugali, Espanja, Hollanti, Englanti, Yhdysvallat) 500 vuotta kestänyt maailmanherruus tulossa tiensä päähän? Merivaltojen painajainen oli käydä toteen jo 1807, kun Ranska ja Venäjä löysivät toisensa, ja jälleen 1939, kun Saksa ja Venäjä löysivät toisensa, ja vielä 1949, kun Venäjä ja Kiina löysivät toisensa. Joka kerta välirikko liittoutuneiden mannermaan valtioiden välillä pelasti merivallat pulasta. Mutta nyt on euraasialainen rintama jälleen todellisuutta, ja vahvempi kuin koskaan, ja merivallan keinot rikkoa tuo rintama heikommat kuin koskaan lähihistoriassa. Kun rahat on loppu, aika on loppu, tapasi Paavo Haavikko sanoa. Tuossa tilanteessa alkaa nyt olla Yhdysvaltain ja länsimaiden meri-imperiumi.
Luonnonvarat on kohta myyty. Omion voimin se ei kykene teollistumaan. Vain länsi voi auttaa.
Euraasiassa on maailman työpaja eli Kiina, ja maailman luonnonvarojen varasto, eli Venäjä. Amerikalla on vain velkansa ja tuleva luottokelvottomuutensa. Dollarin aika on ohitse.
ovat maailman vahvimmat kansantaloudet. Kiinalla ja Venäjällä ovat maailman suurimmat talousongelmat.
Nythän sinä päästät suustasi oikein ison sammakon.
Vai on Usa sinun mielestäsi maailman vahvin talousmaa.
Otahan nyt vaikka ihan piruuttas selvää kuinka paljon jenkeillä on tuota valtionvelkaa olemassa tällä hetkellä.
Ja sitten vaikka että kuinka paljon jenkit ovatkaan Kiinan kansantasavallalle velkaa.
Palataan sitten asiaan kun olet selvittänyt nämä asiat itsellesi.
EU, USA ja Kiina ovat ne vahvimmat talous"moottorit" maailmassa. Nousevia kovan luokan talousmaita on mm. Brasilia ja Intia. venäjästä ei voida puhua kehittyneenä talousmaana, se kun tuottaa perusraaka-aineita kuten muutkin kehitysmaat. venäjän rappio sen kun pahenee ja vääjäämättä Kiina tulee yksinkertaisesti ottamaan venäjän kaukoidän osat itseensä.
suurin tuotoltaan, ellei sitten EU emne ohi. Venäjä on Hollannin luokkaa. Kiina on merkittävä, mutta ei lähelläkään USA:n ja EU:n tasoa. Ota selvää perusasioista.
On totta, että Venäjä on tunkenut itsensä Kiinan reviirille. Jo aivan lähiaikoina Venäjä joutuu huomattavasti Kiinaa heikompana ja kehittymättömämpänä maana luovuttamaan alueita. Kiina sen sijaan kasvaa ja ottaa todella paikkansa maaimassa.
Venäjä on aivan oikeudettomasti Aasian alueilla. Kyllä Venäjän oikea alue on lähinnä Moskovan ympäristö.
Mitenköhän kukaan jaksaa kirjoittaa noin paljon ihan täyttä paskaa?
on jo niin paskaista muutenkin, ettei Kalen bolsevikkityöpaja siinä tunnu missään.
Sie se jaksat nät pitkii vallei kirjoittaa ja viis lukijaa tulloo. Hyöty?
"Sie se jaksat nät pitkii vallei kirjoittaa ja viis lukijaa tulloo. Hyöty? "
Nuo pitkät valeet ovat Komsomol-koulun harjoitustöitä.
Jos osaa kirjoittaa kahdentuhannen sanan kirjoituksen Suomen historiasta, joka on pelkkää Neuvosto-propagandaa, niin saa emaloidun Lenin rintamerkin.
Tuo kalsnikovi-aloittaja on symppis. Hän on kuin taannoinen saddamin ulkoministeri, valehteli pokkana niin että viima kävi, kun korvat heilui.
Kuitenkaan tämä symppis dertjamkalasnikovi ei provosoidu alatyyliin nakkelemaan herjoja, mikä on sääntö yleensä tällä palstalla.
Dertjakovin kirjoitukset ovat kuin tuulahdus 70-luvun naapurineljänneksistä radiossa. Kyllä aikuisetkin hyvin kirjoitetuista saduista tykkää, ainakin minä :)
Tsemppiä derjamkalasnikoff :)
Historian vääristely ulottuu jo tällekin palstalle.
Jokainen voi katsoa sotavainajia kuvaavalta www-sivulta Suomen kansanarmeijan päivittäiset tappiot Talvisodassa, jota käytiin liittolaisina toimivia neuvostovenäjää ja sitä aviustavaa natsisaksaa vastaan. Tappiot olivat sodan loppuvaiheessa kauhistuttavat, mutta eivät ne päivittäin tuhansiin nouseet, kuten natsisaksan kanssa liitossa olevan neuvostovenäjän tappiot.
Viimeisten päivien aikana Talvisodan rintama piti. Hyökkääjät lakasitiin jäätyneiksi röykkiöiksi jäälle.
stalin oli pakotettu lopettamaan hyökkäyksen Suomea vastaan, koska olisi voinut joutua sotaan Englantia ja Ranskaa vastaan. Sitä tuo verinen diktaattori ihan aiheesta pelkäsi.
molotov vaati vielä syksyllä 1940-liittolaiseltaan hitleriltä lupaa Suomen eliminoimiseen, mutta sitä ei isäntä pyytäjälle antanut.
Sama tilanne toistui kesällä 1944. Suomen sankarillinen kansanarmeija pysäytti neuvostohyökkäyksen ja stalinilla oli kiire Berliiniin jakamaan saalista Keski-Euroopassa.
neuvostovenäjän oloista on kirjoittanut jo 1950-lvulla sisäpiiriin kuulunut Arvo Poika-Tuominen. Hänen kirjoistaan voi yhä arvioida neuvostovenäjän ja natsisaksan ylintä ystäväyyttä heidän aloitettuaan liittolaisina toisen maalimansodan.
nimittäin jos ajattelee sitä miten paljon Leningradissakin kuoli ihmisiä saarron aikana.
Saksalaisille riitti koko kylän tuhoamiseksi se että pari sotilasta oli kuollut väijytyksessä.
Hitler ei olisi ollut vastaavassa tilanteessa kuin Stalin lainkaan jalomielinen Suomea kohtaan.
Jos Stalin jätti kostamatta niin tuo pyritään vääntämään torjuntavoitoksi.
Kuka olikaan se, joka marraskuussa 1940, sanoi ei molotofille, joka suomen halusi syödä?
Jalomielinen stalinko?
jalomielisyyttään teki sen etupiirisopimuksen Saksan kanssa. Onko sinulle koskaan selvinnyt miksi venäläiset
kunnioittavat Mannerheimiä ja sanovat, että Suomi ei osallistunut Leningradin saartoon ? "Suomalaiset ampuivat Mainilan laukaukset" ja Stalin sai syyn hyökkäykselle Suomeen. Ampuivatko suomalaiset myös matkustajakone Kalevan alas ? Perustuiko Neuvostoliiton ja Stalinin jalomielisyyteen myös Keski-Aasian valtioiden liittäminen Neuvostoliittoon ?
13.3.2008 13:00
A A
Helsingin Sanomat
Venäjän armeija on huutokauppaamassa useita kartanoita, maa-alueita ja jopa kokonaisia varuskuntakaupunkeja. Armeija myy huhtikuusta alkaen parikymmentä kohdetta Moskovan, Pietarin, Vladivostokin ja Kaliningradin lähistöltä.
BBC:n mukaan armeijan tavoitteena on saada lisää rahaa, jotta se voisi rakentaa sotilaille asuntoja. Asuntojonossa on yli 100 000 perhettä, joista monet ovat olleet jonotuslistalla jo vuosia.
Armeijalla on omaisuutta yhteensä noin 300 miljardin ruplan eli vajaan yhdeksän miljardin euron arvosta. BBC:n haastattelema upseeri suhtautui myyntiaikeisiin lakonisesti.
"En tiennyt, että armeijalla on mitään myytävää jäljellä. Luulin, että kaikki on varastettu jo aikoja sitten", upseeri totesi.
Sodat maksoivat NL.lle Suomen rintamilla 1 145 0000 miestä kokonaistappioina. Kyllä siinä on koston makua mukana, vai? Suomi menetti torjuntavoitoissaa kaatuneina 93 000 sotilasta ja siviiliä. Kummalla mahtoi olla kovempi yritys?
Aika vähän tiesivät nuo sinun NL tavoitteistaan jyrätessään Suomea ja Afganistaniakin vähän aikaa sitten. Tänne ei vain tulla pelkästään molotoveilla ajaen ottamaan. Mitä voidaan sanoa valtavista ruumiskasoista talvisodassa.
http://www.listzblog.com/sitebuildercontent/sitebuilderpictures/Raate_road.jpg
Keskenjääneeseen rauhanpolitiikkaan kuuluivat miinanpolkijaosastot Adolfia vastaan ja siviiliväestön keskuudessa vallinnut kannibalismi.
Suomen tarvitsi vain odottaa, kun diktaattorit tekevät selvää toisistaan. Aika kauan kesti Normandian maihinnousuun lähtökin ja sekin tehtiin vain Ranskan takia.
Ylistä lisää tuota suurta surkeutta.
Syksyllä 1940 Berliinissä Molotov kysyi tuohtuneena Ribbentropilta "mitä saksalaiset tekevät Suomen Lapissa? Eikö etupiirijako olekaan enää voimassa?"
Suomen hyökkäyskabinetti päästi eduskunnan tietämättä saksalaiset maahamme.
Miina Kentälle nykyisetkin nassukat sortuvat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Miina_Kenttä
NL:n hyökkäyspolitiikalle. Puna-armeija oli marraskuussa -40 valmis uuteen Talvisotaan. Hitler esti sen ilmoittamalla mm. että Petsamon nikkelikaivoksen valtaus olisi sodan syy.
Hyökkäyskabinetrti situi siis Moskovassa. Kerro vähän sen menetelmistä saada kansan hyväksyntä tekemisilleen. NL hyökkäsi kuuteen maahana 1939-40 liitossa natsien kanssa. Suomen johto ei edes uneksinut mistään hyökkäyksistä.
Sivuutetaan tässä vuodatuksessa, sillä se oli kaiken kulmakivi. Kääntyi vain itseään vastaan. Kukaan täysjärkinen ei uskonut näihin vasallivaltioihin enää.