Tulin illalla pohjoiseen suuntautuneelta vaalikiertueelta. Helsinki-Kuopio-Pieksämäki-Oulu-Tornio-Kemi-Rovaniemi-Oulu-Raahe-Äänekoski-Jyväskylä-Helsinki antoi hyvän kuvan siitä, missä mennään paikallisessa kuntataloudessa ja kevään etenemisessä.
Kiertue oli aika rankka, ja blogimerkinnät jäivät kirjoittamatta. Onneksi vaalityötä ei tarvinnut tehdä yksin, suurkiitos kaikille matkan varrella vaalityössä auttaneille ja majapaikan tarjonneille! Ilman teitä tämä valtakunnallinen vaaliponnistus ei olisi mahdollinen.
Ennen kiertueelle lähtöä kävin Kehyksen vaalipaneelissa, jossa Aleksander Stubb oli puhumassa ja kommentoimassa ”nuorten natoryhmäksi” kutsutun työryhmän paperia EU:n tulevaisuudesta.
Nuorten ryhmän paperi oli tälläkertaa oikein hyvä. Näki, ettei sen tarkoitus ollut ajaa jotain agendaa, kuten edellisen Natopaperin. Siinä oli kolme erilaista skenaariota EU:n tulevaisuudesta, eikä varsinaisesti otettu kantaa mihin tulisi pyrkiä. Kolmas skenaario rauhaa ja hyvinvointia maailmaan rakentavasta EU:sta oli hyvin lähellä omaa ajatteluani, ja Stubbkin sanoi sen olevan paras kehityssuunta.
Stubbin vedettyä oman shownsa esitin hänelle kysymyksen, eikö skenaario kaksi ”agressiivinen suurvalta-EU” ole käytännössä nykytila, sillä erotuksella, että EU tekee agressiivista kauppa-, talous- ja turvallisuuspolitiikkaansa yhdessä Yhdysvaltojen kanssa.
Kysymyksessäni kerroin, kuinka Bukarestin Natoinstituutin johtaja Secares kertoi varsin avoimesti, että Naton, Yhdysvaltain ja EU:n tulee työntää etupiirinsä voimakkaasti itään kohti Venäjää, ja siten ottaa haltuunsa Kaukasuksen luonnonvarat. Secaresin vierailun aikana Georgian tilanne oli kuumimmillaan, eikä Suomessa kehdattu sanoa, että myös ”lännellä” oli sormensa pelissä tavallisten georgialaisten kärsiessä Venäjän ja Natomaiden suurvaltapelistä.
Lähi-Idässäkin Yhdysvallat on yhä sekä entisen että nykyisen kylmän sodan sotkuissa. Sekä Osama bin Laden että Saddam Hussein ovat alunperin Yhdysvaltain omia tuotteita, rahat ja aseet virtasivat niin kauan kuin poliittistaloudelliset intressit olivat yhteneväiset. Ei siinä demokratialla tai ihmisoikeuksilla ollut mitään tekemistä, päinvastoin.
Myös EU toimii globaalilla tasolla vastuuttomasti. Entisillä siirtomaavalloilla on yhä kaikenlaisia hämäriä intressejä Afrikassa, jota pidetään polvillaan esimerkiksi eurooppalaisten öljy- ja agribisnesten temmellyskenttänä.
Stubb joutui myöntämään, että Yhdysvallat eivät ole mikään suuri hyväntekijä joka toimii maailmassa pyyteettömästi yhteistä hyvää rakentaen. Stubb kuitenkin lopetti vastauksensa siihen, että EU:n yhteisen turvallisuuspolitiikan ja Naton kautta rakennetaan parempaa maailmaa. Tämän hän perusteli ainoastaan sillä, että hän on idealisti joka haluaa uskoa parempaan huomiseen.
Etenkin Bushin hallinnolla on varmaan ollut hauskaa nöyrien suomalaisten ”idealististen” kokoomuslaisten tapaamisen jälkeen. Lenin kutsui aikanaan tällaisia pikkuapulaisia ”hyödyllisiksi idiooteiksi”.
Minäkin olen idealisti. Minusta Suomen ei missään nimessä pidä mennä takuumieheksi minkään suurvallan peleihin. Naton kautta antaisimme turvatakuut sellaisille hallitsijoille, joiden toimet eivät kestä päivänvaloa. Se vain lisäisi omaa turvattomuuttamme, kun Kaukasuksen kylmä sota siirtyisi omille rajoillemme. Nythän Venäjä on todella tyytyväinen, että sillä on yksi turvallinen raja, jolla ei tarvitse pitää massiivisia joukkoja. Kun Suomenlahden rannikkotykistöilläkään ei tänä päivänä ole enää merkitystä, eikä meillä ole juuri luonnonvaroja, voimme me keskittyä maailman parantamiseen YK:n kautta sotilaspoliittisesti omassa turvallisessa lintukodossamme.
Kiertue oli aika rankka, ja blogimerkinnät jäivät kirjoittamatta. Onneksi vaalityötä ei tarvinnut tehdä yksin, suurkiitos kaikille matkan varrella vaalityössä auttaneille ja majapaikan tarjonneille! Ilman teitä tämä valtakunnallinen vaaliponnistus ei olisi mahdollinen.
Ennen kiertueelle lähtöä kävin Kehyksen vaalipaneelissa, jossa Aleksander Stubb oli puhumassa ja kommentoimassa ”nuorten natoryhmäksi” kutsutun työryhmän paperia EU:n tulevaisuudesta.
Nuorten ryhmän paperi oli tälläkertaa oikein hyvä. Näki, ettei sen tarkoitus ollut ajaa jotain agendaa, kuten edellisen Natopaperin. Siinä oli kolme erilaista skenaariota EU:n tulevaisuudesta, eikä varsinaisesti otettu kantaa mihin tulisi pyrkiä. Kolmas skenaario rauhaa ja hyvinvointia maailmaan rakentavasta EU:sta oli hyvin lähellä omaa ajatteluani, ja Stubbkin sanoi sen olevan paras kehityssuunta.
Stubbin vedettyä oman shownsa esitin hänelle kysymyksen, eikö skenaario kaksi ”agressiivinen suurvalta-EU” ole käytännössä nykytila, sillä erotuksella, että EU tekee agressiivista kauppa-, talous- ja turvallisuuspolitiikkaansa yhdessä Yhdysvaltojen kanssa.
Kysymyksessäni kerroin, kuinka Bukarestin Natoinstituutin johtaja Secares kertoi varsin avoimesti, että Naton, Yhdysvaltain ja EU:n tulee työntää etupiirinsä voimakkaasti itään kohti Venäjää, ja siten ottaa haltuunsa Kaukasuksen luonnonvarat. Secaresin vierailun aikana Georgian tilanne oli kuumimmillaan, eikä Suomessa kehdattu sanoa, että myös ”lännellä” oli sormensa pelissä tavallisten georgialaisten kärsiessä Venäjän ja Natomaiden suurvaltapelistä.
Lähi-Idässäkin Yhdysvallat on yhä sekä entisen että nykyisen kylmän sodan sotkuissa. Sekä Osama bin Laden että Saddam Hussein ovat alunperin Yhdysvaltain omia tuotteita, rahat ja aseet virtasivat niin kauan kuin poliittistaloudelliset intressit olivat yhteneväiset. Ei siinä demokratialla tai ihmisoikeuksilla ollut mitään tekemistä, päinvastoin.
Myös EU toimii globaalilla tasolla vastuuttomasti. Entisillä siirtomaavalloilla on yhä kaikenlaisia hämäriä intressejä Afrikassa, jota pidetään polvillaan esimerkiksi eurooppalaisten öljy- ja agribisnesten temmellyskenttänä.
Stubb joutui myöntämään, että Yhdysvallat eivät ole mikään suuri hyväntekijä joka toimii maailmassa pyyteettömästi yhteistä hyvää rakentaen. Stubb kuitenkin lopetti vastauksensa siihen, että EU:n yhteisen turvallisuuspolitiikan ja Naton kautta rakennetaan parempaa maailmaa. Tämän hän perusteli ainoastaan sillä, että hän on idealisti joka haluaa uskoa parempaan huomiseen.
Etenkin Bushin hallinnolla on varmaan ollut hauskaa nöyrien suomalaisten ”idealististen” kokoomuslaisten tapaamisen jälkeen. Lenin kutsui aikanaan tällaisia pikkuapulaisia ”hyödyllisiksi idiooteiksi”.
Minäkin olen idealisti. Minusta Suomen ei missään nimessä pidä mennä takuumieheksi minkään suurvallan peleihin. Naton kautta antaisimme turvatakuut sellaisille hallitsijoille, joiden toimet eivät kestä päivänvaloa. Se vain lisäisi omaa turvattomuuttamme, kun Kaukasuksen kylmä sota siirtyisi omille rajoillemme. Nythän Venäjä on todella tyytyväinen, että sillä on yksi turvallinen raja, jolla ei tarvitse pitää massiivisia joukkoja. Kun Suomenlahden rannikkotykistöilläkään ei tänä päivänä ole enää merkitystä, eikä meillä ole juuri luonnonvaroja, voimme me keskittyä maailman parantamiseen YK:n kautta sotilaspoliittisesti omassa turvallisessa lintukodossamme.
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://saramo.blogit.uusisuomi.fi/2009/05/
Ehkä, mutta tuskin sentään hyödyllinen:)