Onko madon suu viimeinen ovi

3. Tunnekuolema
- Ihmisen persoonassa olevan yhden osan kuolema. Tapahtuu itsestä riippuvista [esim. huumeet] tai riippumattomista [esim. jotkut lääkkeet] syistä. Voi olla osa-aikainen tai koko elämän kestävä [harvemmin]. Tunteiden kuolemasta selviää aidosti tuntevaksi jälleen tiedostamalla menneisyydessä tapahtunutta, vaatii yleensä terapiaa. Ja tietysti Jumala voi vapauttaa tunteet jälleen normaaleiksi.

4. Tahtoelämän kuolema
- Syynä voi olla mm. ankaralla kasvatuksella lapsen minän nujertaminen. Terapialla jälleen tahtovaksi. Myös henkimaailman vaikutus ihmisen tahtoon, nimenomaan huonojen henkien, aiheuttaa tahdottomuutta, josta vapautus kristillisen hengellisyyden keinoin.
Kts. kohta 2.

Idän opeissa tahdottomuuteen pääseminen on tavoiteltavaa. Pahat henget vaatii ihmiseltä passiivista tahdottomuutta, jotta ne voi toimia ihmisen kautta, joten ei mikään ihme, että idän oppien keskeinen prinsiippi on mielen tyhjentäminen ns. jumaluuteen pääsemiseksi. Kun tahdosta on päästy, vastassa ei olekaan jumala vaan paholaisen hirvittävä petos. Kristinuskossa on täysin päinvastaista: tahtoa ei kuoleteta, siis yritetä päästä tilaan, jossa ei tahdota mitään, vaan Jumalan tahtoon yhtymiseksi pitää käyttää aktiivisesti omaa tahtoa ja haluta suostua Jumalan tahtoon. Eikö tämä ole pätevämpi tapa tulla jumalalliseksi: yhtyä Jumalan tahtoon ja tahtoa samaa kuin Hän, kuin kuolettaa oma tahto ja passiivisen mielentyhjennyksen seurauksena tahdottomana joutua paholaisen petoksen uhriksi.

5. Järjen kuolema
- Järkensä eli todellisuuden tajun katoaminen erilaisista syistä: biologiset [geenit, ravitsemus sikiö-, lapsuus- ja aikuisiällä, erilaiset aivostimulantit, ympäristömyrkyt] ja psyykkiset tekijät. Ilmenee erilaisina psyykkisinä häiriötiloina, kun aivot eivät pysty toimimaan optimaalisesti.

6. Sosiaalinen kuolema
- Ymmärretään sosiaalisten suhteiden täydellisenä puuttumisena. Erakkojen ja nykyisin myös monien vanhusten kokema tila. Ei välttämättä aina kuitenkaan pelkästään negatiivinen ilmiö.

7. Hengellinen kuolema
- Kaikki ihmiset syntyvät hengellisesti kuolleina kristillisen käsityksen mukaan. Tämän fyysisen elämän aikana mahdollisuus uudistuneeseen hengen elämään Raamatussa kerrotun uudestisyntymisen kautta, joka ei ole ihmisen oma sisäinen oivallus vaan konkreettinen Pyhän Hengen aikaansaannos ihmisen hengessä. Jos tätä ei elämän aikana tapahdu, ei se tapahdu enää kuoleman jälkeenkään, vaan kristillisen käsityksen mukaan hengellisesti kuollut pysyy samassa tilassa kuoleman jälkeenkin.

8. Ensimmäinen ja Toinen kuolema
- Raamatussa olevia käsitteitä. Ensimmäinen kuolema tarkoittaa fyysistä kuolemaa, joka kohtaa kaikkia ihmisiä. Toinen kuolema on lopullinen ero Jumalasta. Sen välttää hyväksymällä Jeesuksen sovitustyö, koska ihminen itse syntisenä ei kykene syntisestä tilastaan kohoamaan ja tekemään tyhjäksi synnin vaikutusta.

//1. Fyysinen kuolema//

- Luonnollisesti fyysisyytensä rappeutumista on vaikea hyväksyä---> fyysisyytensä kautta orjentoituvana. Mitä pidempään elää ja traumatisoituessaan herää passiivisuudestaan mieltää maailmaansa vain fyysisesti, sitä vähemmän fyysisen kuolema pelottaa tai edes harmittaa.


//2. Psykologinen kuolema//

- Kuoleminen tässä suhteessa liittyy edelliseen eli ykköskohtaan, eli kehollisen analysointiin kokemuksen ja tiedon avulla. Se liittyy kehollisuuteen geeniensä/perimänsä analysointina, kulttuurisena analysointina ja ajanjaksollisena analysointina. Pykologisesti kuoleman tielle astellaan kuolemalle ensin omalle kehollisuudelle ja sen tarpeista nouseville 'malleille olla'. Psykologinen kuolema vapauttaa menneiden sukupolvien uskomusperinteestä i d e o i d en avautuessa oleellisina. Siis s y i d e n, ei seurausten noustessa yksilön, ihmiskunnan jopa koko olevaisuuden arvioimisen perustaksi.

Yhteiskunta perustuu materialismille. Yhteiskunnan perustat ovat obtimaalisen selviämisen strategioissa eli selviämisessä populaation ja sen voimavaroja keskittämällä. Tämä kaikki kehollisuuden ja sitä tukevien rakenteiden vaalimiseksi. Tämän luonnollisen valinnan kautta yhteiskunta ei yhteiskuntana voi koskaan tavoittaa oleellista, mitä tulee pyrkimykseen kohti henkisyyttä. Yhteiskunnassa johtaviin asemiin valikoituvat juuri tätä materialistista suuntausta ajavat tahot, joka on luonnollista ihmisten vaatimusten vuoksi.


//3. Tunnekuolema//

- Tunnekuolema on yksi osa-alue fyysistä kokonaisuutta. Menttaalinen ominaisuus auttaa yksilöä ja yhteisöä selviämään mm. kuolettamalla tunteet muita lajitovereita kohtaan vaikkapa sodissa. Tunnekuolema on myös eräs henkisen kasvun piirre. Mielen tasapainoisuus tunneelämässä vaatii sen ja on yksi niistä ominaisuuksista jotka auttavat kehittämään sellaisia aivojen osa-alueita, jotka eivät ruoki haluamisesta tulevaa hämmennystä ja kärsimystä.


//4. Tahtoelämän kuolema//

- Tahtoelämän kuolemalla olisi vakavat seuraukset. Pitää siis täsmentää --> v i e t t i-elämän kuolema on oleellista. Sen sijaan tahtoelämä ja sen kirkastuminen on oleellinen, koska tahdon ollessa valjastettu selkeästi niihin tavoitteisiin jolla kaiken kulttuurisen, viettimaailman jne "alta" mahdollisimman oleellinen löytyisi tarvitaan juuri tahtoelämää totuuteen viemään pelkojen, toiveiden, utopien lävitse selkeyteen.


//5. Järjen kuolema//

- Järki "ei saa jättää" vapaaehtoisesti koskaan. Järkeä voi aina kasvattaa, aivojaan kehittää käyttämällä niitä. Auktoriteetit on voitava pistää koetukselle. Ei pidä uskoa, toivoa, pelätä jne. vain siksi, että joku auktoriteettisesti käskee niin tekemään, on ajateltava aina itse.


//6. Sosiaalinen kuolema//

- Liittyy henkiseen tiehen. On seurausta monesti syvällisistä pohdinnoista, jolloin "ei enää riemua tuo hyvä/kiva seura ei viini" . Praradoksaalisesti on, kun tälläiset ihmiset ovat sisäistäneet kollektiivisen mielen niin herkäksi, että vaikka he ovat kaikkein sosiaalisimpia luonteeltaan, niin tälläisten "sosaalisesti kuolleiden" kohdatessa mitään keskustelua ei edes välttämättä synny, sillä kaikki on jo sanottu, sanat ovat jo turhia.


//7. Hengellinen kuolema//

- Hengellinen kuolema tapahtuu silloin jos tuon edellä mainitun[edelliset 1,2,,jne kohdat] prosessin jälkeen kieltää kaiken löytämänsä eli >Itsensä [mikä lienee mahdotonta ainakin ei-tietoisesti]. Henkisesti eivät voi kuolla he, jotka eivät henkistä, eli Itseään löytäneet. Paavalikin on siis tavallaan oikeassa, vaikkakin Roomalaiskirjeen kohdat 8,9,10 luvussa eivät sovellu kristillisenopin mukaisesti yhdenelämänkertasieluisuus oppiin. Me siis olemme sitä mitä me olemme henkisellä tasolla. Aineellisuudessa ja siten ajassa olemme olleet henkisessä mielessä, eli tietoisuuksina aina tälläisiä, se olemmeko liian kaukana jo Kaikesta on toinen juttu, sillä vaikka nyt näyttää siltä että olemme omassa itse luomassamme ajatusvankilassa armo voi käydä oikeudesta ja henkisessä ulottuvuudessa valintamme voivat meidät Tositodellisuuden avulla armollisesti johdattaa takaisin Tositodellisuuden kaikkaan.


//8. Ensimmäinen ja Toinen kuolema//

- Alku-laaduttaja on vastuussa teoistaan. Ihminen ei ole ihmisenä alkulaaduttajansa, eikä siis vastuussa Alkulaaduttajansa valinnoista.
Ihminen ei voi valita kristinopin mukaan syntymäänsä, pelastustaan tai mitään, kaikki on "Jumalan työtä", siksi vastuu on Jumalan,,,,joka ei-kristillisesti ja loogisesti ajatellen olemme me tietoisuudessamme.

Kuolema on ystävistä parhain. Kuolema lopettaa tajullisuuden joka kaiken tuskan, nautinnon eli turhuuden aistii. Koska "Jumala" ei ole aineeseen ja siten aikaan sidottu, kuolema saattaa myös meidät olemattomuuteen[materialistisesti kontraten], eli tilaan jossa olemme lähempänä "Jumalaa" kuin aistimaailmassa.
Ensimmäisenä kuolee fyysisyys, toisena kuolee privaatti tietoisuus ja silloin kaikki on bueno.

Ei ole muuta kuolemaa kuin lihan kuolema. Henki ei kuole koskaan, koska se ei ole koskaan syntynytkään, se on ikuisesti oleva. Lihaan itsensä sitoneen ihmisen on vaikeaa tätä käsittää, koska liha syntyy ja liha kuolee. Mutta sielu, joka on yksilöitynyt henki jatkaa omaa olemassaoloaan. Tuo sielu on todellisuutemme, koska me olemme se, itse kukin. Monet ihmiset pelkäävä ns. kuolemaa, mutta se on turhaa. Henki ja henkimaailma ovat aina läsnä olevia, vaikka emme kaikki sitä ulottuvuutta näekään, sillä usein katselemme vain aineellisilla silmillämme, lihan silmillä. Sokeat ovat meitä opettaneet katsomaan näin. On sama mihin uskoo, sillä usko johonkin ei ole todellisuutta muille kuin niille jotka tuohon johonkin uskovat. On sama mitä ihminen tekee, sillä jokaisen teon seuraukset joutuu itse hyvittämään sielun seuraavissa ruumiillistumisissa. Ajanoloon haluamme olla tekemättä sellaisia tekoja jotka tuovat meille tuskaa. Tieto oikeasta on meihin kirjoitettu. Elämän tarkoitus on oppia tuntemaan itsensä täydellisesti. Luottamus Korkeimpaan voittaa kaikki pelot.

Kuoleman jälkeen ihmisen tietoisuus itsestään säilyy samanlaisena kuin täälläkin. Paavali kertoo raamatussa kuinka hän kävi taivaassa (luultavasti puhui itsestään niin otaksun), että ei ole varma oliko ruumiissaan vai poissa ruumiistaan. Tästä voi olettaa että ruumiimme on ikäänkuin tähän aikaan tarkoitettu asunto ihmisille ja ruumiimme kuoltua jatkamme olemassaoloamme. Minne sitten menemme tämän ajan jälkeen? Raamattu kertoo asiasta sen suuntaisesti että paikkoja on kaksi riippuen siitä olemmeko synneissämme vai saaneet syntimme anteeksi.

Kaikki ihmiset ovat syntisiä. Olet mielestäsi kuinka synnitön tahansa, olet Jumalan edessä syntinen. Sinun tulee katua omia syntejäsi, ei vain siksi, että synti on harmillista ja aiheuttanut mielipahaa itsellesi ja muille, vaan siksi, että synti on ennenkaikkea rikkomus Jumalaa vastaan.

Usko, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, kuoli sinun syntiesi tähden. Jeesus ei kuollut ihmisjoukkojen tähden, hän kuoli sinun tähtesi. Hän antoi henkensä, sillä Hän tiesi, ettet sinä kykene hyvittämään pahoja tekojasi Jumalan edessä. Jeesus maksoi täyden hinnan sinun vapaudestasi; hän hyvitti sinun syntisi ja on halukas pyyhkimään ne pois. Jeesus on tehnyt kaiken valmiiksi, mitä sinun pelastamiseksi tarvitaan. Tänä päivänä hän tarjoaa sovintoa sinun ja Jumalan välille, vain siksi, että hän rakastaa sinua.

Usko Jeesukseen henkilökohtaisena pelastajanasi, ja saat uuden elämän hänen yhteydessään. Hän antaa sinulle syntisi anteeksi ja ojentaa sinulle pelastuksen ja ikuisen elämän taivaassa. Sinun uskosi on kuin käsi, jonka ojennat vastaanottamaan lahjan. Ojenna kätesi ja hän antaa sinulle lahjan — iankaikkisen elämän hänen yhteydessään.

Jeesus näkee halusi tulla Hänen luokseen. Voit puhua Jumalalle tai Jeesukselle rukoilemalla häntä. Rukous on aivan tavallista puhetta, mutta tällä kertaa puhettasi kuuntelee kaikkitietävä Jumala. Jumala tahtoo kuulla sinua, aivan kuin hyvä isä tahtoo kuulla lapsensa äänen. Jeesus rakastaa sinua paljon enemmän kuin voit edes kuvitella!

Voit ottaa Jeesuksen vastaan elämääsi rukoilemalla. Tärkeää ei ole se, mitä sanoja käytät, vaan mitä todella tahdot ja tarkoitat. Voit rukoilla esimerkiksi seuraavalla tavalla:

"Jeesus, tunnustan että olen tehnyt syntiä sinua vastaan. Kiitos, että olet kuollut ristillä ja kärsinyt syntieni rangaistuksen puolestani. Avaan nyt sydämeni oven sinulle. Anna kaikki syntini anteeksi ja tule elämääni Herraksi. Aamen."