Vaikka aamun aurinko on
pilven takana vielä, näen
vierelläni sinut. Tiedän, sinä
saat auringon paistamaan.
Vaikka yön hämärä vielä
sinussa viipyy, kuun valo
rinnoillasi karehtii, minä
luotan aurinkoon nousevaan.
Raota silmiäsi, hymyilet
kuin sanoen: levätään hetki
vielä, ollaan yhdessä omassa
Rakkautemme kodissa.
Pyydät viereesi, syliini
kierryt, olet tuoksuva ja
lämmintä Rakkautta. Hetki
vain ja olemme samassa unessa.
Huulesi huulilleni tapaa, pilvi
väistyy, taivas hymyilee.
http://www.youtube.com/watch?v=1z5Y1tz-UyE
pilven takana vielä, näen
vierelläni sinut. Tiedän, sinä
saat auringon paistamaan.
Vaikka yön hämärä vielä
sinussa viipyy, kuun valo
rinnoillasi karehtii, minä
luotan aurinkoon nousevaan.
Raota silmiäsi, hymyilet
kuin sanoen: levätään hetki
vielä, ollaan yhdessä omassa
Rakkautemme kodissa.
Pyydät viereesi, syliini
kierryt, olet tuoksuva ja
lämmintä Rakkautta. Hetki
vain ja olemme samassa unessa.
Huulesi huulilleni tapaa, pilvi
väistyy, taivas hymyilee.
http://www.youtube.com/watch?v=1z5Y1tz-UyE
Vastaukset 18
Vanhimmat
Koskettava, kaunis runo. Kiitos
Kiitos sinulle.
Kun suhde toimii, on hyvä yhdessä ja nauttia yhdessäolosta.
Ei mitään erityisiä tarpeita, haluja, kaikki nousee kuin itsestään
esille. Vuorovaikutusta ja yhdessä tekemisestä nauttimista.
" Taivas hymyilee". Jotenkin noihin sanoihin minusta se kaikki
pelkistyy.
Mukavaa että pidit runostani ja hymyillään.
Haaveilen kunpa runo tämä olisi sinulta E. Kaunista yhdessä auringonnoususta auringonnousuun.
http://www.youtube.com/watch?v=m0EykJy9nWQ
Sinä tuo minulle tämä runo aamuihin. Meille omaksi.
Kun onni on kahdenvälinen, voi nähdä, kuinka aurinko aamussa haukottelee ja
miten se illalla tahtoo jo sulkea silmänsä uneen.
Ja jos onni kasvaa vielä joksikin muuksi, sen yö sitten paikallistaa.
Ja toivon että sinulle joka aamu on kuin runo ja runossa
sellaista, mikä hymyn sinulle antaa.
Kiitos kauniista sanoistasi ja hymyillään tänäinkin.
http://aloveheart.com/loveheartpictures/peacemessageloveheartpicture.jpg
http://aloveheart.com/loveheartsforyou/meadowhazeloveheartpicture.jpg
Kiitokseksi runosta ottovaanille!
sinulla oli kaunista ja herkkää runoilua...
kiitos siitä.
Kiitos sanoistasi.
Olen hyvin paljon lukenut sinun hienoja runoja ja niistä varmaan on
tullut minuun tartunta..en milloinkaan pysty samaan, mutta
esimerkin voima auttaa jotenkin samaan suuntaan.
Runoissasi on aina sydän paikallaan.
Olet otettu, kun pidit minun runosta.
Kirjoitin mielipiteitäni ja ajtuksiani OplaDii aloituksissa ja kaksi
ihmistä ehdotti, että kirjoittaisin runoa. Nyt testasin ja jotain
syntyy sitäkin kautta..kuten edellä mainitsin, kiitos sinun.
Ollaan iloisia tänäinkin, jookos?
Pois kylmästä viimasta
Pois pakkasen puremasta maasta
Nautimme nektarin
Ei lanttua
Vasta Jouluna tietenkin.
Olimme kuin luodut rakastamaan
Tätä jumalaisen kaunista tunnelmaa.
Ja minä heräsin.
Peitto oli pudonnut
Ja sinä kadonnut.
Kiitos kuitenkin
hymyilen ja vilkutan
Muistan kun näin sinut unessa ja
siihen uneen heräsin. Kuvittelin,
että olet luona, enkä enää ole
Yksin.
Etsin sitten sinua ja puhuin sinulle,
mutta olet taas poissa. Olin taas vain
tumma olento, yksin, ihmisen muotoisessa
kolossa.
Silti tunsin että olet ja vaikutat minuun,
vaikka se varmaan oli vain unta. Olin
vain niin yksin ja sinä olit toisen taivaani
ranta.
Aamulla näin sängysstäni, että joku oli
nukkunut minun vierelläni. Oli jättänyt minuun
tuoksuaan ja jälkiään, lohduttanut minun
sydäntäni.
Se oli uni, jossa Rakkaus oli totta.
http://www.youtube.com/watch?v=cwAUjjp0S1E&feature=related
Ja jalassa vilasukat.
Karkasin
Menin auringonsäteen myötä
Sille rannalle
Laiturille
Huilutin varpaitani
Ja kuuntelin.
Sinähän itkit.
Ilosta varmaan
Ja hymyilin.
Rakkauteni rannalta.
Oliko se kuitenkin unta:)
Itkisitkö onnesta jos olisin
toisenlainen ja tekisin erilaisia
tekoja. Nyyhkyttäisitkö, jos olisin
kovempi ja ottaisin sinut lujempaa.
Vuotaisivatko kyyneleesi nautinnosta,
jos vetäisin sinua hiuksista siihen,
missä kädessäni karehtii nyt
hellyys. Ja Rakkaus.
Itkisitkö onnesta, jos kuljettaisin
sinua oman tahtoni kujilla ja
sen airuessa. Olisin mies sinussa,
jolle armo on joku vieras galaksi.
Kuuluisiko huutosi käsin muuratun
sinänä lävitsekkin, kun nautinto
ravistelisi sinusta itseään irti.
Yläpuolellasi olisi mies orjuutajanasi.
Itkisitkö, vai olisiko se vain harhaa ja
palaisit vielä takaisin. Posket
punehtuneina nousit vain korkeuksiin
ja tahdoit vain kokea sen juuri niin.
Palaat takaksin ja itket
onneasi minussa.
http://www.youtube.com/watch?v=XoHgyofnGpM&feature=related
Et kuulut tuloani.
Hiekka varpaissa ei rahissut.
Tuoksuni.
Poem,,,,,,,,
Oli t unohtanut sen.
Harmaana syyspäivänä.
En koputa
En ilmoita
Olen vain hiljaa
Aina ennen marraskuu minussa oli kylmiä
väreitä ja peitettyjä ikkunoita, rakauden
piileskelyä puuvillavaerhojen takana,
yhteen sulautuvat varjot vain kertoivat..
Eikä tarvittu kuin saapumisesi ja kesä,
jona sai suojata sinua auringolta, putsata
jalkojasi hiekasta, kävellä rinnallasi paljain
jaloin minäkin, minun verhoni avautuivat.
Sinä olet, tunnen jalkasi, hiekan niissä,
vaikka on marraskuu, eikä se enää ole
repaleinen.
Sinä, hiljaa minussa. Tänäänkin.
http://www.youtube.com/watch?v=ccpaaZvDL1k
Tihkusateeseen.
En piittaa siitä.
En sen kylmyydestä.
Aukaisen sylini.
Ojennan käsivarteni.
Tunnen olevani perhonen.
En sitenkään raatokärpänen.
Joksi olen itseni ominut.
Avaan siipeni.
Venytän.
Raotan verhoani.
Ja nään
Kuinka sinäkin heräät.
Uuteen ihanaa .
Sateen raikastamaan.
Aamuun.
Ja minä vilkutan.
Hyvää huomenta.
Siipeni kantavat.
Et varmaan koskaan tajua,
miten olen miettinyt sinua
ja tarvinnut. Miten paljon
arsitellut, liian vähän puhunut.
Olen valvonut monta yötä,
odottanut että tulet ja ilmestyt
minulle kuin tyhjästä. Sitten
uskalla ja rohkenen koko sydämestä.
Olet ollut minussa niin pitkään
ja kulkenut kanssani tietämättäsi.
Olen ollut, vaikka et ole sitä
tiennyt ja nyt asun sisälläsi.
Lämpösi on minullekkin lämpö
ja naurusi tuntuu minussakin.
Vaikka olet kaukana, emmekä näe,
olet osa minua ja kaipuutakin.
Ja kun illan korennot tanssivat, minun
Rakkauteni tulee sitä viereesi katsomaan.
ja sinunkin siivet kantavat.
http://www.youtube.com/watch?v=E8sKdam867I
Liidin perhosen lailla.
Aamun koitosta.
Huolia vailla.
Liidin päivään.
Syliin sen.
Hamusin häivää
Auringon lämpöisen.
Illantullen levähdin.
Ikkunallesi rakkahin.
Hymyilin.
Hyväilin hellästi.
Pintaa tuon ruunun timanttisen.
Aukaisit akkunan.
Suukon kauneiman.
Matkalle yöhöni sain.
Tunsin sen vain.
Kun ojensin huuleni.
Palasin yöhöni.
Hymyillen.
Olin yhden päivän taas onnellinen.
Kiitos rakkaani.
Huomenta - tämän tässä näin juuri...vasta nyt
ja kun olen tainnut tuossa aiemmin mainita että
olisi hyvä runojasikin lukea - joten olet tuohon
vastannut tällä runollasi.
Sisältönä hyvin sopiikin tähän hämärään aikaan,
kevyesti koskettaen hyväntahdon runollasi,
näiden ankeiden säiden vastapainoksi - Hyvä niin !
Joten toivotaan että tuo ilmaherruuskin näyttäisi
vielä parempia kasvojaan että ei tarvittaisi
mikroskooppia sen etsimiseen.
Hyviä hetkiä tähän päivääsi !
Kiitos!
Ei aina ymmärretäkkään miten runoillamme voidaan toisillemme antaa
hyvää mieltä, tunnetta ja hymyäkin päivään.
Etenkin tähän pimeään ja pimenevään vuodenaikaa, ponnistelu positiivisuuden
eteen ei mene hukkaan.
Ilmoille ei mitään voida, mutta toisillemme voidaan jakaa kuvainnollisia lämpimiä
halauksia.
Tämä sinun viestisi oli hieno kädenojennus ja mukavaa jos runoni kelpasi.
Samoin sinne sinulle, positiivisia hetkiä päivääsi.