haluaako koskaan naimisiin. Voiko tästä päätellä jotain? Olen mielestäni ollut todella kärsivällinen tämän asian kanssa, mutta nyt viimeisen vuoden sisään asia on alkanut vaivaamaan mieltäni todella paljon. Koen, että en ole miehelleni tarpeeksi hyvä tai se elämän rakkaus, jotta hän haluaisi sitoutua minuun lopullisesti :( Hän ei vaan koe, että avioliitto olisi mitenkään tarpeellinen ja itselleni se on, koska se kertoo toisen tunteista ja haluista olla kanssani ja se olisi se viimeinen silaus tälle suhteelle.
Ahdistaa myös, kun anopit yms nykyään kyselee joka kerta, kun siellä vieraillaan, että no millos ne teidän häät on, eikö olis jo aika yms. Mies ei koskaan sano tähän mitään ja itse joudun jotain tuohon aina keksimään (taidan ensi kerralla paukauttaa suoraan, että poikanne ei tahdo). Jostain syystä koen sen todella loukkaavaksi itseäni kohtaan, kun en näköjään tuolle miehelle sen vertaa merkitse.. :( Miten tästä pääsisi eteen päin? Miksi juuri minun pitäisi joustaa tässä asiassa ja suostua siihen, että naimisiin ei koskaan mennä? Kyse ei myöskään ole itse häistä ja niihin kohdistuvista kuluista, sillä meidän häät olisivat pienet maistraattihäät. Sen verran vielä taustatietoja, että meillä on lapsi, asuntoja yms, mutta niillä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Olen yrittänyt ymmärtää mieheni näkökulmaa, mutta en vain ymmärrä..
Kun mies ei 10 vuoden jälkeen tiedä..
24
3524
Vastaukset
- neito nuori
Ilmeisesti olette asiasta jonkin verran keskustelleet ja käsitin, ettei mies osaa sanoa haluaako naimisiin vai ei. Jos avioliitto on sinulle ns. deal breaker, eli arvomaailmassasi se on parisuhteen lopullinen muoto, mielestäni sinun tulisi saada lopullinen vastaus. Jos mies ei tiedä/ole varma mitä hyötyä avioliitosta on, sinun kannattaisi ehkä tehdä lista mitä avioliitto sinulle merkitsee. Anna lista miehellesi luettavaksi. Avioliitolla on paljon juridista merkitystä parisuhteessa ja perheen elämässä, mutta sillä on myös paljon henkistä merkitystä. Se on traditio, johon ihmiset ovat tottuneet. Toki nykyelämässä perheen voi perustaa ihan avoliittoonkin ilman ihmisten paheksuntaa, mutta koska kautta aikojen ihmiset ovat menneet naimisiin, pistää sen puuttuminen ihmetyttämään. Vaikka suhde olisi kuinka onnellinen, jää se kysymys "miksemme ole naimisissa?". Minä itse uskon avioliittoon ja olen varma, että se sitoo parisuhteessa elävät yhteen tiukemmin kuin AVOliitossa. Lisäksi avioliitto on mielestäni juurikin se merkki, että rakastetaan niin paljon, että liitto voidaan sinetöidä julkisesti. Olen pari kertaa keskustellut avioliitosta miesten kanssa, jotka eivät usko siihen ja sanovat sen olevan turhaa. Juridisten perustelujen jälkeen olen kysynyt näiltä miehiltä, mitä pahaa avioliitossa on. Miesten naamat ovat venähtäneet. Niinpä. Avioliitto tuo pelkästään hyötyjä, ei haittoja. Ehkäpä ainut haitta naimisiin menossa on se, että jompi kumpi tuntee olonsa ahdistetuksi ja kahlituksi. Ja tässä tilanteessa on varmasti naimisissa väärän ihmisen kanssa.
- neito nuori
Unohtuipa tuosta edellisestä viestistä se loppukaneetti... Eli kun olet kertonut miehelle mitä avioliitto sinulle merkitsee ja kun olet listannut hänelle ne asiat, joita avioliitto suhteeseen tuo, vaadi häneltä lopullinen vastaus (jos vain uskallat). Tiedän itse kokemuksesta, että pahinta on elää kahden vaiheilla ja miettiä mihin lopputulokseen se toinen joskus lopulta tulee. Itse ainakin vaatisin selkeän kyllä tai ei vastauksen. Tämän jälkeen voisit miettiä mitä asialle teet.
- ja toiset ei
neito nuori kirjoitti:
Unohtuipa tuosta edellisestä viestistä se loppukaneetti... Eli kun olet kertonut miehelle mitä avioliitto sinulle merkitsee ja kun olet listannut hänelle ne asiat, joita avioliitto suhteeseen tuo, vaadi häneltä lopullinen vastaus (jos vain uskallat). Tiedän itse kokemuksesta, että pahinta on elää kahden vaiheilla ja miettiä mihin lopputulokseen se toinen joskus lopulta tulee. Itse ainakin vaatisin selkeän kyllä tai ei vastauksen. Tämän jälkeen voisit miettiä mitä asialle teet.
Itse elin melkein 20-vuotta avoliitossa, josta erosin reilu 5-vuotta sitten. Sen jälkeen olen seurustellut useampaan otteeseen, mutta suhteet eivät ole johtaneet mihinkään. Tälläkin hetkellä ns. seurustelen ja nykyinen kumppanini on selkeästi ilmoittanut, ettei aio mennä naimisiin kanssani. Vastauksen sain, kun asiaa häneltä tiedustelin jokin aika sitten. Tällä hetkellä painiskelenkin sen kysymyksen kanssa jatkanko suhdetta, joka ei tule koskaan johtamaan mihinkään. Kuten eräs mies joskus sanoi: toiset naiset ovat sitä varten, että niiden kanssa mennään naimisiin ja toiset sitä varten, että niiden kanssa "pannaan". Lieneekö tuossa sitten totuuden siemen? How knows...
- saman kokenut
Tästä aiheesta on väännetty palstoilla kättä hartaasti, joten samoihin kysymyksiin tulleita vastauksia löydät, kun hiukan selaat (kokeile myös avio- ja avoliittopalstoja). Mutta katsotaas nyt...
"Kun mies ei 10 vuoden jälkeen tiedä..haluaako koskaan naimisiin. Voiko tästä päätellä jotain?"
Ei voi. Hänellä on oikeus olla haluamatta avioliittoa. Kaikki eivät halua omistusasuntoa ihan vain periaatteesta (se teillä jo ilmeisesti siis on). Kaikki eivät halua joka asiassa samaa kuin kumppaninsa, sinun ukkosi ei tunnu haluavan naimisiin ainakaan kovin vankasti, koska olette asiasta puhuneet, muttei vieläkään tiedä.
"Koen, että en ole miehelleni tarpeeksi hyvä tai se elämän rakkaus"
Älä sekoita asioita. Tuossa puhut omista tunteistasi ja peloistasi. Kysy ukolta, tarkoittaako hänen päättämättömyytensä juuri tuota vai pelkästään sitä, ettei halua naimisiin. Jos tuollaiset tunteet ovat vain sinun eikä ukkelin päässä, tiedät kyllä, mistä suunnasta niiden korjaaminen pitää aloittaa.
"Hän ei vaan koe, että avioliitto olisi mitenkään tarpeellinen ja itselleni se on, koska se kertoo toisen tunteista ..."
Ja sama homma tässä. Sinun mielestäsi avioliitto osoittaa jotain tunteita, miehen mielestä näin ei näyttäisi olevan. Et voi pistää miestä tuntemaan avioliitosta samoin kuin itse tunnet, mutta silti hän saattaa sinusta tuntea ihan juuri niin kuinka toivotkin eli olla sinuun ikuisesti sitoutunut jne.
"Ahdistaa myös, kun anopit yms nykyään kyselee"
Hommaa ei helpota, että annat muiden ihmisten tekemisten vaikuttaa omaan elämääsi. Joko seuraavalla kerralla paukautat anoppikokelaalle päin naamaa miehen haluttomuuden just niin kuin suunnittelitkin (jos olet varma, että se parantaa sinun ja miehen välejä entisestään). Tai sitten päätät kasvaa isoksi tytöksi ja antaa anoppikokelaiden kysymysten mennä kuin vesi hanhen selästä.
"Jostain syystä koen sen todella loukkaavaksi itseäni kohtaan, kun en näköjään tuolle miehelle sen vertaa merkitse.. "
Oletko tässä kohtaa loukkaantunut ukkelille hänen haluttomuudestaan vai anoppikokelaalle hänen kysymyksistään? Kuten huomaat, sekoitat vahvasti asioita ja tunteita, ja teet niistä mieleisesi sopan, eikä sen lopputulos todennäköisesti ole kenenkään kannalta positiivinen.
"Miksi juuri minun pitäisi joustaa tässä asiassa ja suostua siihen, että naimisiin ei koskaan mennä?"
No koska jomman kumman ehkä pitää joustaa, jos kovin olette poteroihin kaivautuneet. Nyt on vain kyse siitä, mitä haluat eniten. Miestä, joka on lapsesi isä, vaikka sitten ilman rinkulaakin? Vaiko avioliiton statusta, vaikka se vaatisi miehen pistämistä ruotuun tai kerrassaan uuden ukkelin etsimistä?
"Kyse ei myöskään ole itse häistä ja niihin kohdistuvista kuluista, sillä meidän häät olisivat pienet maistraattihäät."
Tästä et voi olla varma. Esimerkin vuoksi, olin itse aikanaan hiukan vastaavassa tilanteessa. Monta vuotta sen jälkeen, kun olimme sitten jo menneet naimisiin, kysyin ukolta, mikä avioliittoajatuksessa niin oli haitannut. Yksi syy, minkä sain, oli pelko suurista häistä (vaikka mies on aina tiennyt, etten missään nimessä olisi halunnut sellaisia pirskeitä, eikä häämme sitten aikanaan sellaiset olleetkaan).
"Olen yrittänyt ymmärtää mieheni näkökulmaa, mutta en vain ymmärrä.. "
Yritä kovemmin. Siis jos olet varma, että mies on sinulle se oikea. Viestissäsi olet kertonut vain omia näkökantojasi, etkä juurikaan osoittanut ymmärrystä miehen näkökulmaa kohtaan. Jos mies on sinulle rinkulaa tärkeämpi, anna taas ajan kulua ja odottele. Avioliiton autuus voi vielä aueta sinullekin. Tai sitten se ei aukea, mutta saat kuitenkin olla sen miehen kanssa, joka on sinulle tärkeä. Pidä kuitenkin huoli, että jos jatkatte avoliitossa, teette keskinäiset taloudelliset välinne selviksi eli esim. mietitte, miten kummankin osapuolen taloudellinen turvallisuus taataan, jos toinen kupsahtaa äkillisesti. Jos sen sijaan rinkula on sinulle miestä tärkeämpi, niin sitten voit nostaa kissan pöydälle ja asettaa ehtoja ja uhkavaatimuksia niin kuin ajoittain palstalle kirjoittaneet intomieliset neiti-ihmiset ovat tehneet. Joku voi onnistua painostuspolitiikalla, tai sitten voi olla edessä haarukoiden jako. Toivon sinulle onnea elämääsi ja vieläpä, että saisit toivomasi avioliitonkin, mutta sitä ennen, mieti, mitä todella haluat ja mistä olet valmis joustamaan.- ymmällään..
Kiitoksia vastauksistanne. Viesteissänne on ideaa ja eipä se auta, kuin jatkaa mietintää ja pohtimista asian suhteen. Ollaan miehen kanssa avioliiton tuomista hyödyistäkin puhuttu, mutta käsitykseni mukaan mies tekisi mieluummin testamentin, kuin menisi naimisiin. Olemme myös hankkineet pariturvan siltä varalta, että toinen poistuu elämästä yllättäen. Tällöin toinen ei jää täysin tyhjän päälle ja saa aikaa taloudellisen tilanteen tasaamiseen.
En ole anopilleni loukkaantunut hänen kyselyistään. Enemmän minua loukkaa juuri tuo, että mies ei halua mennä vihille kanssani enkä ymmärrä, että miksi ei, jos hän kerran kokee, että olen se oikea. Tulee vain sellainen olo etten kelpaa, vaikka miehen mielestä se ei tarkoita sitä. En elä ja toimi muiden mielipiteiden mukaan, mutta kyllä miehellä pitäs olla itsellään pokkaa ottaa ja sanoa vanhemmilleen niin kuin asiat on, eikä jättää minua aina keksimään jotain.
Jotenkin vain tuntuu, että tämä asia vaivaa mieltäni jo liikaa ja omalta puoleltani se vaikuttaa pienoisesti myös suhteeseemme :( Pelkäänkin, että mitä tulee tapahtumaan, jos joudun tämänkin unelmani heittämään roskiin mieheni vuoksi ja elämään näissä asioissa hänen tahtonsa mukaan. Olen jo melkein luopunut esim. unelmastani saada kaksi lasta, koska mieheni ei toista lasta halua. Tuohon, kun lisätään vielä avioliitosta luopuminen, niin mielestäni nuo ovat jo todella isoja uhrauksia toisen vuoksi ja en tiedä onko se sen arvoista. Noh, aika kait sen näyttää miten tässä käy.. - saman kokenut
ymmällään.. kirjoitti:
Kiitoksia vastauksistanne. Viesteissänne on ideaa ja eipä se auta, kuin jatkaa mietintää ja pohtimista asian suhteen. Ollaan miehen kanssa avioliiton tuomista hyödyistäkin puhuttu, mutta käsitykseni mukaan mies tekisi mieluummin testamentin, kuin menisi naimisiin. Olemme myös hankkineet pariturvan siltä varalta, että toinen poistuu elämästä yllättäen. Tällöin toinen ei jää täysin tyhjän päälle ja saa aikaa taloudellisen tilanteen tasaamiseen.
En ole anopilleni loukkaantunut hänen kyselyistään. Enemmän minua loukkaa juuri tuo, että mies ei halua mennä vihille kanssani enkä ymmärrä, että miksi ei, jos hän kerran kokee, että olen se oikea. Tulee vain sellainen olo etten kelpaa, vaikka miehen mielestä se ei tarkoita sitä. En elä ja toimi muiden mielipiteiden mukaan, mutta kyllä miehellä pitäs olla itsellään pokkaa ottaa ja sanoa vanhemmilleen niin kuin asiat on, eikä jättää minua aina keksimään jotain.
Jotenkin vain tuntuu, että tämä asia vaivaa mieltäni jo liikaa ja omalta puoleltani se vaikuttaa pienoisesti myös suhteeseemme :( Pelkäänkin, että mitä tulee tapahtumaan, jos joudun tämänkin unelmani heittämään roskiin mieheni vuoksi ja elämään näissä asioissa hänen tahtonsa mukaan. Olen jo melkein luopunut esim. unelmastani saada kaksi lasta, koska mieheni ei toista lasta halua. Tuohon, kun lisätään vielä avioliitosta luopuminen, niin mielestäni nuo ovat jo todella isoja uhrauksia toisen vuoksi ja en tiedä onko se sen arvoista. Noh, aika kait sen näyttää miten tässä käy..Ok. Pari juttua sitten vielä.
"käsitykseni mukaan mies tekisi mieluummin testamentin, kuin menisi naimisiin"
Kuten jo sanoin, olin itse vastaavassa tilanteessa aikanaan. Jostain syystä myös minun silloinen avokkini, nykyinen aviomieheni oli ennemmin tekemässä sen testamentin kuin piipahtamassa maistraatissa. Miksi niin on, sitä en osaa sanoa, koska ei hän osannut mitään kovin hyvää vastausta antaa, miksi oli aikanaan niin paljon vastaan asiaa, jonka sittemmin on sanonut olleen elämänsä parhaita päätöksiä.
"tämä asia vaivaa mieltäni jo liikaa ja omalta puoleltani se vaikuttaa pienoisesti myös suhteeseemme"
Eli tässä on just homman ongelma. Miehellä ei ilmeisesti ole asiassa ongelmaa muulloin kuin jos pistät hänet selkä seinää vasten. Ongelmat ovat sinulla, ja siksi sinun pitää työstää asia omassa päässäsi.
"kyllä miehellä pitäs olla itsellään pokkaa ottaa ja sanoa vanhemmilleen niin kuin asiat on, eikä jättää minua aina keksimään jotain."
Jos asiasta on monesti anoppikokelaan aloitteesta puhuttu, niin voithan joku kerta sanoa ystävällisesti tyyliin "kyllä me sitten heti kerrotaan, jos on kerrottavaa, mutta tuskin tästä joka kerta kannattaa jauhaa" (tai jotain sellaista, mikä nyt sinun suuhusi sopii ja minkä sinun anoppikokelaasi kenties ymmärtää). Eihän sitä anoppikokelaan kanssa joka kerta tarvitse siitä puhua, joten jätä turhat keksimiset, mitä sanoisit.
"mielestäni nuo ovat jo todella isoja uhrauksia toisen vuoksi ja en tiedä onko se sen arvoista"
Olisitko tyytyväinen, jos saisit toiveistasi toisen? Saisit toisen lapsen, muttet avioliittoa? Tai avioliiton, muttet toista lasta? En tarkoita, että alkaisit käymään tinkikauppaa miehen kanssa, vaan sitä, että miettisit, osaatko olla tyytyväinen "vain" toiseen asiaan? Se on varmasti kurjaa, jos et saa niistä kumpaakaan, mutta jos saisit ensin toisen, alkaisitko kuitenkin painaa päälle saadaksesi toisenkin? Jos asia sattuu olemaan sinun miehellesi yhtä iso kynnyskysymys, palaisiko hyvä mieli suhteeseenne vain, jos hän joutuu tinkimään molemmissa asioissa? Olet vaikeiden asioiden edessä, ja toivon sinulle malttia, että jaksat miettiä asioita rauhassa. Noita ongelmia ei tarvitse ratkaista heti eikä edes ensi vuonna. - juu...
saman kokenut kirjoitti:
Ok. Pari juttua sitten vielä.
"käsitykseni mukaan mies tekisi mieluummin testamentin, kuin menisi naimisiin"
Kuten jo sanoin, olin itse vastaavassa tilanteessa aikanaan. Jostain syystä myös minun silloinen avokkini, nykyinen aviomieheni oli ennemmin tekemässä sen testamentin kuin piipahtamassa maistraatissa. Miksi niin on, sitä en osaa sanoa, koska ei hän osannut mitään kovin hyvää vastausta antaa, miksi oli aikanaan niin paljon vastaan asiaa, jonka sittemmin on sanonut olleen elämänsä parhaita päätöksiä.
"tämä asia vaivaa mieltäni jo liikaa ja omalta puoleltani se vaikuttaa pienoisesti myös suhteeseemme"
Eli tässä on just homman ongelma. Miehellä ei ilmeisesti ole asiassa ongelmaa muulloin kuin jos pistät hänet selkä seinää vasten. Ongelmat ovat sinulla, ja siksi sinun pitää työstää asia omassa päässäsi.
"kyllä miehellä pitäs olla itsellään pokkaa ottaa ja sanoa vanhemmilleen niin kuin asiat on, eikä jättää minua aina keksimään jotain."
Jos asiasta on monesti anoppikokelaan aloitteesta puhuttu, niin voithan joku kerta sanoa ystävällisesti tyyliin "kyllä me sitten heti kerrotaan, jos on kerrottavaa, mutta tuskin tästä joka kerta kannattaa jauhaa" (tai jotain sellaista, mikä nyt sinun suuhusi sopii ja minkä sinun anoppikokelaasi kenties ymmärtää). Eihän sitä anoppikokelaan kanssa joka kerta tarvitse siitä puhua, joten jätä turhat keksimiset, mitä sanoisit.
"mielestäni nuo ovat jo todella isoja uhrauksia toisen vuoksi ja en tiedä onko se sen arvoista"
Olisitko tyytyväinen, jos saisit toiveistasi toisen? Saisit toisen lapsen, muttet avioliittoa? Tai avioliiton, muttet toista lasta? En tarkoita, että alkaisit käymään tinkikauppaa miehen kanssa, vaan sitä, että miettisit, osaatko olla tyytyväinen "vain" toiseen asiaan? Se on varmasti kurjaa, jos et saa niistä kumpaakaan, mutta jos saisit ensin toisen, alkaisitko kuitenkin painaa päälle saadaksesi toisenkin? Jos asia sattuu olemaan sinun miehellesi yhtä iso kynnyskysymys, palaisiko hyvä mieli suhteeseenne vain, jos hän joutuu tinkimään molemmissa asioissa? Olet vaikeiden asioiden edessä, ja toivon sinulle malttia, että jaksat miettiä asioita rauhassa. Noita ongelmia ei tarvitse ratkaista heti eikä edes ensi vuonna.vanhempani olivat 22 v yhdessä ennen kuin menivät kihloihin :)
- ...
ymmällään.. kirjoitti:
Kiitoksia vastauksistanne. Viesteissänne on ideaa ja eipä se auta, kuin jatkaa mietintää ja pohtimista asian suhteen. Ollaan miehen kanssa avioliiton tuomista hyödyistäkin puhuttu, mutta käsitykseni mukaan mies tekisi mieluummin testamentin, kuin menisi naimisiin. Olemme myös hankkineet pariturvan siltä varalta, että toinen poistuu elämästä yllättäen. Tällöin toinen ei jää täysin tyhjän päälle ja saa aikaa taloudellisen tilanteen tasaamiseen.
En ole anopilleni loukkaantunut hänen kyselyistään. Enemmän minua loukkaa juuri tuo, että mies ei halua mennä vihille kanssani enkä ymmärrä, että miksi ei, jos hän kerran kokee, että olen se oikea. Tulee vain sellainen olo etten kelpaa, vaikka miehen mielestä se ei tarkoita sitä. En elä ja toimi muiden mielipiteiden mukaan, mutta kyllä miehellä pitäs olla itsellään pokkaa ottaa ja sanoa vanhemmilleen niin kuin asiat on, eikä jättää minua aina keksimään jotain.
Jotenkin vain tuntuu, että tämä asia vaivaa mieltäni jo liikaa ja omalta puoleltani se vaikuttaa pienoisesti myös suhteeseemme :( Pelkäänkin, että mitä tulee tapahtumaan, jos joudun tämänkin unelmani heittämään roskiin mieheni vuoksi ja elämään näissä asioissa hänen tahtonsa mukaan. Olen jo melkein luopunut esim. unelmastani saada kaksi lasta, koska mieheni ei toista lasta halua. Tuohon, kun lisätään vielä avioliitosta luopuminen, niin mielestäni nuo ovat jo todella isoja uhrauksia toisen vuoksi ja en tiedä onko se sen arvoista. Noh, aika kait sen näyttää miten tässä käy..Kai te sitten teette keskinäisen testamentin, jos ette naimisiin mene, meinaan ettei ainoastaan mies tee testamenttia. Perintöverotuksessa säästätte, koska teillä on yhteinen lapsi. Sitä ennen, kun olette avopari, ette peri toisianne, mutta yhteinen lapsenne on teidän kummankin perijä. Jos ero tulee sitä ennen, viette kumpikin oman omaisuutenne mennessänne.
Jos menette naimisiin, on mahd. kuolemantapauksessa puoliso oikeutettu leskeneläkkeeseen ja saa jäädä asumaan yhteiseen asuntoon. - Ei sen kummempaa
ymmällään.. kirjoitti:
Kiitoksia vastauksistanne. Viesteissänne on ideaa ja eipä se auta, kuin jatkaa mietintää ja pohtimista asian suhteen. Ollaan miehen kanssa avioliiton tuomista hyödyistäkin puhuttu, mutta käsitykseni mukaan mies tekisi mieluummin testamentin, kuin menisi naimisiin. Olemme myös hankkineet pariturvan siltä varalta, että toinen poistuu elämästä yllättäen. Tällöin toinen ei jää täysin tyhjän päälle ja saa aikaa taloudellisen tilanteen tasaamiseen.
En ole anopilleni loukkaantunut hänen kyselyistään. Enemmän minua loukkaa juuri tuo, että mies ei halua mennä vihille kanssani enkä ymmärrä, että miksi ei, jos hän kerran kokee, että olen se oikea. Tulee vain sellainen olo etten kelpaa, vaikka miehen mielestä se ei tarkoita sitä. En elä ja toimi muiden mielipiteiden mukaan, mutta kyllä miehellä pitäs olla itsellään pokkaa ottaa ja sanoa vanhemmilleen niin kuin asiat on, eikä jättää minua aina keksimään jotain.
Jotenkin vain tuntuu, että tämä asia vaivaa mieltäni jo liikaa ja omalta puoleltani se vaikuttaa pienoisesti myös suhteeseemme :( Pelkäänkin, että mitä tulee tapahtumaan, jos joudun tämänkin unelmani heittämään roskiin mieheni vuoksi ja elämään näissä asioissa hänen tahtonsa mukaan. Olen jo melkein luopunut esim. unelmastani saada kaksi lasta, koska mieheni ei toista lasta halua. Tuohon, kun lisätään vielä avioliitosta luopuminen, niin mielestäni nuo ovat jo todella isoja uhrauksia toisen vuoksi ja en tiedä onko se sen arvoista. Noh, aika kait sen näyttää miten tässä käy..Eikö mies voisi ajatella avioliitto vain suhteen virallistamisena, rekisteröimisenä tms. vähän niin kuin sellaisena "paperihommana" kuten testamenttia? Sit nyt vaan kutsutaan avioliitoksi. Sama kai se tekeekö testamentin vai menee naimisiin? Vai? Tietysti onko sulle sitten ok, jos miehelle avioliitto ei merkkaa sen enempää?
Avioliitto ei kaikille edusta samaa asiaa.
- Näin meillä
Itse jouduin seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen pohdinnan eteen. Oivalsin, että en voi enkä saa painostaa silloista avomiestäni avioliittoon, vaan minun on valittava kumpaako haluan enemmän: elämän tämän miehen kanssa vai avioliiton jonkun kanssa. Se oli lyhyt pohdinta. Mieheni oli minulle se oikea, avioliitolla tai ilman, lapsilla tai ilman, punaisella tuvalla tai ilman.
Silloin ajattelin että harmi, minulle avioliitto olisi kuitenkin ollut tärkeä - mutta mies oli tärkeämpi. Sanoin sen hänelle, ja lakkasin pitkäksi aikaa puhumaan koko avioliittoasiasta. Sitten reilua vuotta myöhemmin heitin vitsillä yhteen telkkariohjelmaan liittyen että "eikö mekin hurauteta naimisiin ensi viikonloppuna", ja ihan oikeasti vitsillä, sillä asia oli lakannut olemasta kiusallisen hiljaisuuden aiheuttava keskustelunaihe. Mutta mies siihen tuumasi, että eikö ensi viikonloppu tule aika pian, mutta jos kuun loppuun saisi asiat järjestettyä. Ja niin menimme naimisiin.- fsdgdgs
no mitä helevettiä? eikö parisuhde ole kompromissia? tässä avioliitto asiassa ollaan nyt menty viimeiset 10 vuotta sen ukon ehdoilla, ja jos/kun hän naimisiin ei halua mennä, niin mielestäni teidän pitäisi keksiä joku kompromissi tuohon, eihän se parisuhde nyt siihen saa mennä että vain ukko on tyytyväinen. Ja mitä anoppiin tulee niin senkun paukautat hänelle ehkä vähän sarkastisesti että " no perrrkele ku poikas ei vie vihille"
- hyvin pullat uunissa
hei , eikö olisi hyvä istua alas jaa tuumata tulevaisuutta ? Kun kerrot oman mielipiteesi luulisi fiksun miehen kertovan omansa. Ehkä järjestelyt pelottavat ? Kustannus voi pelottaa? Eri uhkat ja möröt on
keskustelemalla helppo käydä läpi. Sitten ehkä ei olekkaan mitään estettä tai syytä olla menemättä naimisiin.
Jos haluua myös " eläke- turvan" jotkut väittävt että on mentävä naimisiin ennen 50 vuotispäiviä!
Jos halaa sukua kartuttaa se on syytä tehdä jo ennen 30 ikävuotta tai ei siitäkään tule mitään.
Kaiken hömpötyksen siitä että vain kunnon mies kosii on syytä heittää kankkulan kaivoon!
Omaa elämääsi hän elät ! Sitä pitää uskaltaa järjestää ja johtaa siihen suuntaan mitä haluaa yhtesituumin kaverin kaa.. - vastaa..
Kiitoksia vain vastauksista..monessa oli paljon asiaa mietittäväksi. Tilanne on nyt kuitenkin niin, että mies on nyt 100% varma ettei halua koskaan naimisiin ja syy ei kuulemma ole minussa. Tästä on paljon keskusteltu ja, vaikka miten haluaisin uskoa tuohon niin en usko tuota, että syy ei ole minussa :( Testamenttien eteen ei ole laittanut edes tikkua ristiin, vaikka itse siitä puhui ja en jaksa enää ottaa asiaa puheeksi.
Paljon olen tämän suhteen eteen tehnyt ja yrittänyt päästä kompromisseihin näiden minun unelmieni kanssa miehen suhteen, mutta nyt alkaa oleen täysin selvää, että tämän kyseisen miehen kanssa edes osa kaikista unelmistani ei tule koskaan toteutumaan..naimisiin meno oli vain yksi niistä. Tällä hetkellä tää suhde on nyt niin solmussa, että naimisiin menoa en edes alkaisi harkitsemaan. Alan vain oleen niin loppu tähän kaikkeen, että taitaa olla parasta ja päästää tuo mies vapaalle jalalle..ehkä se onni löytyisi sitten jostain muualta. Haluan kuitenkin elää sellaisen elämän, jossa minunkin toiveillani, ajatuksillani ja haluillani on toiselle jotain merkitystä..nyt ei vain niin enää ole.- pahanilmanlintu Vant
Tuo testamenttiasiakin epäilyttää. Miten sinä voisit sivuuttaa testamentissa avokin lähisukulaiset, koska et ole ns. mitään. Lapsesi perii tietysti isänsä tämän kuoltua. Ja miehen muut mahdolliset lapset tietty ovat perijöitä - tiedätkö niistä? Oikeasti?
Miehellä on takuulla omat tärkeät syynsä. Onko hän esim. ollut jo aiemmin avioliitossa ja pettynyt? Pettymys suhteen kestävyyteen paistaa minusta kristallinkirkkaasti läpi. - pikkuisen
pahanilmanlintu Vant kirjoitti:
Tuo testamenttiasiakin epäilyttää. Miten sinä voisit sivuuttaa testamentissa avokin lähisukulaiset, koska et ole ns. mitään. Lapsesi perii tietysti isänsä tämän kuoltua. Ja miehen muut mahdolliset lapset tietty ovat perijöitä - tiedätkö niistä? Oikeasti?
Miehellä on takuulla omat tärkeät syynsä. Onko hän esim. ollut jo aiemmin avioliitossa ja pettynyt? Pettymys suhteen kestävyyteen paistaa minusta kristallinkirkkaasti läpi.Aloittajan ongelmaan en osaa auttaa (eipä siihen kukaan ulkopuolinen mitään voi). Mutta testamenttiepäilyysi sen verran, että testamentti on just se paperi, jolla perintökaaren mukaista perimysjärjestystä voi muuttaa. Jos testamentin tekijällä on rintaperillisiä, niin niitä ei kokonaan voi sivuuttaa, vaan heille kuuluu aina lakiosa (=puolet normaalista perintöosasta). Mutta muuten omaisuudestaan voi juuri testamentilla päättää ja silloin avokki on yhtä vahvassa asemassa kuin kuka tahansa muukin. Eli lapseton voi vapaasti testamentata koko omaisuutensa vaikka avokille, eikä siinä lähisuvulla ole mitään nokan koputtamista. Se nyt tuskin on aloittajalle oleellista, että saisi miehen mahdollisesti kuollessa perintöä ohi lapsensa, mutta josku avokkien käy höplösti, jos toisen osapuolen kuollessa asunto menee alta.
- Riippuu syistä
"Kyse ei myöskään ole itse häistä ja niihin kohdistuvista kuluista, sillä meidän häät olisivat pienet maistraattihäät. "
Oletteko siis keskustelleet häistä vai oletko sinä päättänyt, että jos menisitte naimisiin niin teillä olisi pienet maistraattihäät?
Et kerro oikein ainakaan tässä ensimmäisessä viestissä, että mikä se miehen näkökulma on. Miksi hän ei halua naimisiin ja haluaako koskaan? Kenenkään kanssa? Se on loukkaavampaa, jos on sanonut että joskus tahtoo. Mutta ei sinun kanssasi. Tai ainakaan vielä.
"Tuo testamenttiasiakin epäilyttää. Miten sinä voisit sivuuttaa testamentissa avokin lähisukulaiset, koska et ole ns. mitään."
Lähisukulaiset (sisarukset, vanhemmat jne.) lukuunottamatta rintaperillisiä voi hyvin ohittaa! Ja rintaperillisillekin jää vain lakiosa, jos testamenttaa muun avokille.- vastaa..
Naimisiin menosta ollaan vuosien varrella puhuttu usein ja myös siitä, että miten naimisiin mentäisiin, JOS niin tehtäisiin. Alunperin olen koko ikäni halunnut kirkkohäät, mutta siitäkin olen ollut valmis luopumaan, koska mies ei kirkkohäitä haluaisi. Eli, jos naimisiin mentäisiin niin se tehtäisiin miehen toiveiden mukaan maistraatissa ja sen jälkeen pidettäisiin hyvin pieni juhla jossain mökillä läheisille kavereille. Eli ei mitään suurta ja kallista juhlaa. Itseasiassa 2,5 vuotta sitten puhuttiin asiasta ja tällöin mies myös "kosi" minua keskustelun päätteeksi. Ei mennyt kuin pari päivää, kun selvisi, että ei sitä tarkoittanutkaan..aika tökeröä mielestäni :(
Se syy miksi mies ei halua naimisiin..ainut, mitä on mulle kertonut on se, että hän ei vaan usko avioliittoon. Ei ole antanut mitään kummempaa syytä. Ja miehellä ei pitäisi olla mitään traumojakaan lapsuudessaan, koska hänen vanhempansa eivät ole eronneet yms (toisin taas on minun kohdallani).
Vuosien varrella minulla on ollut ystäviä, jotka ovat olleet täysin avioliittoa ja lapsia vastaan ja heidän mielensä on muuttunut samantien, kun ovat löytäneet "sen oikean". Tämä tuntuu olevan todella yleistä..en voi olla miettimättä, että näinkö miehellenikin tapahtuisi, jos hän löytäisi jonkun muun :( - lakialukenut
vastaa.. kirjoitti:
Naimisiin menosta ollaan vuosien varrella puhuttu usein ja myös siitä, että miten naimisiin mentäisiin, JOS niin tehtäisiin. Alunperin olen koko ikäni halunnut kirkkohäät, mutta siitäkin olen ollut valmis luopumaan, koska mies ei kirkkohäitä haluaisi. Eli, jos naimisiin mentäisiin niin se tehtäisiin miehen toiveiden mukaan maistraatissa ja sen jälkeen pidettäisiin hyvin pieni juhla jossain mökillä läheisille kavereille. Eli ei mitään suurta ja kallista juhlaa. Itseasiassa 2,5 vuotta sitten puhuttiin asiasta ja tällöin mies myös "kosi" minua keskustelun päätteeksi. Ei mennyt kuin pari päivää, kun selvisi, että ei sitä tarkoittanutkaan..aika tökeröä mielestäni :(
Se syy miksi mies ei halua naimisiin..ainut, mitä on mulle kertonut on se, että hän ei vaan usko avioliittoon. Ei ole antanut mitään kummempaa syytä. Ja miehellä ei pitäisi olla mitään traumojakaan lapsuudessaan, koska hänen vanhempansa eivät ole eronneet yms (toisin taas on minun kohdallani).
Vuosien varrella minulla on ollut ystäviä, jotka ovat olleet täysin avioliittoa ja lapsia vastaan ja heidän mielensä on muuttunut samantien, kun ovat löytäneet "sen oikean". Tämä tuntuu olevan todella yleistä..en voi olla miettimättä, että näinkö miehellenikin tapahtuisi, jos hän löytäisi jonkun muun :(Nythän sinulla on jotain, mistä päästä asiassa eteenpäin. Eli jos mies "ei vaan usko avioliittoon". Kysy, mitä hän sillä tarkoittaa, mihin avioliiton "osaan" hän ei usko. Avioliittohan on ensisijaisesti vain juridinen juttu. Ja jos menisitte maistaraatissa naimisiin, niin siellä ei perusvihkikaavaan edes kuulu mitään "vannon kautta kiven ja kannon" -tyylisiä juttuja, kuten kirkon kaavaan katsotaan kuuluvan ("kunnes kuolema teidät erottaa"). Maistraatin peruskaava löytyy tuolta http://www.maistraatti.fi/ sieltä vihkiminen->perustiedot->vihkikaava.
Monesti tuo "ei usko avioliittoon" nimittäin tarkoittaa jotain muuta. Ei halua vannoa, että ollaan ikuisesti, kun kukaan ei voi tulevaisuudesta tietää. Tai ei halua ottaa avioliittoon tai paremminkin mahdolliseen avioeroon liittyviä taloudellisia riskejä (sinänsä kierrettävissä avioehdolla). Jotkut pelkäävät, että papinaamenten jälkeen puoliso muuttuu ja siihen asti hyvä suhde muuttuu. Joten, jos teillä on muuten hyvä ja toimiva suhde, jossa voitte keskustella asioista, niin kysele tarkemmin, mihin hän "ei usko". Tee itsellesi selväksi, mitä avioliitto tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita, jotta voit tarvittaessa kertoa miehelle, jos hänen ajatuksensa perustuvat vääriin luuloihin. Omani väitti mm. aikanaan kivenkovaan, ettei avioliitolla ole mitään sellaista juridista merkitystä, jota avoliitolla ei olisi, eli että esim. perimyksen suhteen olisimme olleet avoparina samassa asemassa kuin avioparina, jos toinen olisi sattunut kuolemaan. Ja kuitenkin on ihan yleissivistyneestä miehestä kyse.
Voi olla, että kaikesta huolimatta sinun miehesi ei vaan edelleenkään aio "uskoa" avioliittoon. Mutta jos vielä jaksat hänen kanssaan asiasta keskustella, niin oletpa sitten sen verran viisaampi, että tiedät tarkemmin. - ?
vastaa.. kirjoitti:
Naimisiin menosta ollaan vuosien varrella puhuttu usein ja myös siitä, että miten naimisiin mentäisiin, JOS niin tehtäisiin. Alunperin olen koko ikäni halunnut kirkkohäät, mutta siitäkin olen ollut valmis luopumaan, koska mies ei kirkkohäitä haluaisi. Eli, jos naimisiin mentäisiin niin se tehtäisiin miehen toiveiden mukaan maistraatissa ja sen jälkeen pidettäisiin hyvin pieni juhla jossain mökillä läheisille kavereille. Eli ei mitään suurta ja kallista juhlaa. Itseasiassa 2,5 vuotta sitten puhuttiin asiasta ja tällöin mies myös "kosi" minua keskustelun päätteeksi. Ei mennyt kuin pari päivää, kun selvisi, että ei sitä tarkoittanutkaan..aika tökeröä mielestäni :(
Se syy miksi mies ei halua naimisiin..ainut, mitä on mulle kertonut on se, että hän ei vaan usko avioliittoon. Ei ole antanut mitään kummempaa syytä. Ja miehellä ei pitäisi olla mitään traumojakaan lapsuudessaan, koska hänen vanhempansa eivät ole eronneet yms (toisin taas on minun kohdallani).
Vuosien varrella minulla on ollut ystäviä, jotka ovat olleet täysin avioliittoa ja lapsia vastaan ja heidän mielensä on muuttunut samantien, kun ovat löytäneet "sen oikean". Tämä tuntuu olevan todella yleistä..en voi olla miettimättä, että näinkö miehellenikin tapahtuisi, jos hän löytäisi jonkun muun :(Uskooko avomiehesi avoliittoon? Eikö avioliitto ole kuin avoliitto, mutta virallisempi? Kyse on vain eri yhdessäolon muodosta. Parisuhde toisten joukossa. Mitä se avioliitto miehesi mielestä sitten edustaa mihin hän ei usko? Ja pitääkö siis miehen mielestä uskoa siihen/niihin asioihin, jotta voi mennä naimisiin? hmiset menee eri syistä naimisiin ja se voi merkitä ihan sitä mitä itse haluaa. Tietysti avioliitossa on ne lain mukaiset velvollisuudet ja oikeudet. Mutta noin muuten.
Valitettavasti näitä tapahtuu, että toisen kanssa ollaan 20 vuotta ja ei haluta naimisiin ja erotaan ja uuden kumppanin kanssa ollaan parin vuoden päästä naimisissa. Sitä on vaikea tietää. Et voi vaatia kuin rehelliset perustelut mieheltä, miksi hän ei naimisiin halua.
- ajatteleva34
Olet jo odottanut 10 vuotta. Älä odota enää. Naimisiinmeno on todella tärkeä asia varsinkin naiselle. Aviolittto saa naisen tuntemaan olonsa turvalliseksi ja varmaksi miehen rakkaudesta. Olet tehnyt miehellesi selväksi kuinka tärkeä asia tämä on sinulle, mutta miehesi ei reagoi asiaan mitenkään. Minä tulkitsen miehesi käytöksen niin, ettei miehesi rakasta sinua viedäkseen sinut alttarille. Hän on sinun kanssasi, koska on niin tottunut sinuun ja ei osaa lähteä tutusta ja turvallisesta. Miehesi passiivinen asenne osoittaa, että hänkin pohjimmiltaan toivoo jotain ratkaisua teidän suhteenne tulevaisuudelta. Miehesi on ratkaisunsa tehnyt. Hän ei halua kanssasi naimisiin. Turhaan odotat enää! Sinun tulee rakastaa itseäsi niin paljon, että ymmärrät olevasi paremman miehen arvoinen tai ainakin miehen arvoinen, joka haluaa viedä sinut alttarille. Sinun kannattaisi lähteä suhteesta. Ehkä pieni etäisyys tekee hyvää teille kummallekin. Voihan käydä niinkin, että sinä itse oivallat, ettei miehesi olekaan sitä mitä sinä haluat elämänkumppaniltasi. Olet ollut hänen kanssaan nuoresta alkaen ja niin kauan, että voi olla että itsekin olet hiukan sokeutunut asian suhteen.
- Ässädaami
Kimuranttia, toden totta. Ehkäpä peruskysymys koko tilanteessa on (molemmin puolin) että mistä olette valmiita luopumaan toisen onnen eduksi? Avo- ja avioliitto on uhrauksia täynnä, mutta kun molemmat ovat niihin valmiita, molempien rakkaustankki pysyy täytenä. Nyt kuulostaa uhkaavasti että sinun rakkaustankkisi on tyhjenemässä, koska miehesi ei suostu joustamaan kahdessa erittäin tärkeässä asiassa sinun vuoksesi.
Ei tuossa auta muu kuin keskustella ja kertoa ihan rehellisesti, että sinusta tuntuu että luovut liian paljosta sekä tunteesta ettei hän ole valmis tekemään samoin. Joustaa pitää, mutta missä menee joustamisen raja ilman, että tulee katkeraksi?
Tämän vain sinä tiedät omalta kohdaltasi. Ja miehesi omaltaan.- matroona26
Kirkkohäät voi järjestää vain kahden todostajan läsnäollessa. Vihkiminen on ilmainen. Maistraatissa vihkiminen maksaa. Kirkollisessa avioliittoon vihkimisen kaavassa kysytään: Tahdotko rakastaa myötä ja vastoinkäymisisssä ... voi valita, haluaako lauseen jatkuvan : "aina kuolemaan asti".
- vihitty maistraatiss
matroona26 kirjoitti:
Kirkkohäät voi järjestää vain kahden todostajan läsnäollessa. Vihkiminen on ilmainen. Maistraatissa vihkiminen maksaa. Kirkollisessa avioliittoon vihkimisen kaavassa kysytään: Tahdotko rakastaa myötä ja vastoinkäymisisssä ... voi valita, haluaako lauseen jatkuvan : "aina kuolemaan asti".
"Maistraatissa vihkiminen maksaa."
Matroona löpisee omiaan. Vihkiminen maistraatissa ei maksa mitään, kuten ei vihkiminen kirkossakaan. Näin siis, jos vihkiminen tapahtuu maistraatissa/kirkossa ns. virka-aikana (papeilla hiukan erilainen kuin maistraattivirkamiehillä). Jos ajakohta on jotenkin outo tai paikka jokin muu, silloin voi joutua maksamaan ainakin vihkijän kulut. Se, mikä hommassa maksaa, on kaikki ympärillä oleva "tilpehööri", puvut, juhlat... Eipä silti, kauheasti koko matroonan kommentti ei näyttänyt liittyvän aloittajan ongelmaan, joka on saattanut jo johonkin suuntaan ratketa.
- Tikitaki
Yleensä tuo on tekosyy, että avioliitto ei ole tarpeellinen. Elämässä on paljon muitakin asioita, jotka ei ole niin tarpeellisia, mutta ei se estä niitä hankkimasta/tekemästä. Varsinkin, jos toiselle se on tarpeellinen ja tärkeä asia. Luulen, että oikeasti mies pelkää avioliiton muuttavan jotain. En usko, että avioliitto on hänelle yhdentekevä, päinvastoin.
Toisaalta jos todella on niin, että mies ei arvosta avioliittoa niin silloin sinulla ei ole syytä loukkaantua siitä, että et merkitse miehelle niin paljoa, että hän menisi kanssasi naimisiin. Jos mies menisi naimisiin vain tarpeeksi merkittävän ihmisen kanssa, silloinhan hän ajattelisi avioliittoa hienona asiana. Jos taas se ei merkitse hänelle yhtään mitään...
Et tässä oikein tarkemmin tuo esille miehen näkökulmaa. Muuta kuin, että hänen mielestään avioliitto ei ole tarpeellinen. Onko hän antanut parempia/tarkempia perusteluja?
Ja oleellisin kysymyshän on, että onko kyse siitä, että hän ei halua mennä naimisiin koskaan kenenkään kanssa vai ei halua mennä sinun kanssasi. Tai ei ole varma haluaako mennä juuri sinun kanssasi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valkeakosken 15-v tapauksessa ihmettelen ??
On sääli, että pahoja ihmisiä liikkuu aina vapaana eri puolilla Suomea, mutta minkä ihmeen takia 15-vuotiaan nuoren täyt61116586Valkeakosken tappo
"Tyttö löytyi poliisin mukaan kuolleena läheisestä metsästä muutaman sadan metrin päässä kotoaan. Uhrin löysivät hänen k5214978Nyt ahdistaa
Joku nuori tyttö on surmattu Valkeakoskella. En tunne ihmistä, mutta silti se koskettaa. Uutisissa oli hiljattain, että3899344Kuka oli tekijä?
Jos tekijä oli suomalainen, onko hänen vanhempiaan jo tavoitettu? Mitä mieltä ovat aikamiespoikansa teosta? Entä puoliso47558215-vuotiaan ruumis valkeakoskella
Nuoria tyttöjä tappavat miessaalistajat ja toiset nuoret. Miessaalistajille ruumiin kätkeminen tai tuhoaminen ei ole on124639Valkeakosken murhaaja-raiskaaja on kantasuomalainen mies tiedottaa poliisi
Some- ja palstapersut ehtivät jo moneen kertaan julistaa tekijän maahanmuuttajaksi. Miten meni niin kuin omasta mielestä1743255Kantasuomalainen mies pidätetty - ulkomaalaiset syyttömiä tekoon
Verityöstä on pidätetty vuonna 2005 syntynyt mieshenkilö. Ulkomaalaisilla ei mitään yhteyttä tekoon.1181925Mitä hänellä oli päällään kun viimeksi näit hänet?
Avoimia vastauksia saa kirjoitella... Ehkä joku saattaa tunnistaa itsensä kommenttien joukosta :)571379- 961315
Miksi kaupunki toivoo nuorilta malttia?
https://www.hs.fi/suomi/art-2000010453236.html "Älkää suunnitelko kostoa" Mistä on kyse? ”Toivomme, että nuorten taho411247