Koivistolainen Niinistö

Kokoomuslainen eduskunnan puhemies arvioi viime viikolla aamuteeveen lähetyksessä hallituksen kepujohtoisen hallituksen talouspolitiikkaa. Samaan tapaa kuin Mauno Koivisto aikoinaan myös Sauli Niinistö ottaa etäisyyttä omaan puolueeseensa eikä kaihda sen arvostelimista samalla, kun hän arvostelee hallituspolitiikkaa.

Kun toimittaja kysyi Niinistöltä sitä, onko veropainotteinen elvytys ollut viisasta, Niinistö vastasi, ettei nyt kannata niinkään miettiä sitä, mitä kaikki virheitä hallitus on matkan varrella tehnyt. Niinistön mukaan pitää miettiä kolme neljä vuotta eteenpäin ja kysyä, miten tulevista veloista selvitään. Tästä hallitus on Niinistön mukaan vaiennut vielä tyystin.

Elvytyksestä Niinistö totesi kuitenkin sen, että kyse on pääosin hämäyksestä. Ei mitään todellista elvytyspolitiikkaa edes ole ollut. Hallituksen toiment ovat tähdänneet vain siihen, että kansalaisten elintaso ja palvelut voitaisiin pitää entisellä tasolla. Ja tämä tavoite on saavutettu ottamalla velkaa. Näin ei voi kuitenkaan jatkua loputtomiin, koska velan maksamisen lyhennykset ja korot alkavat muutamien vuosien päästä syödä mahdollisuuksia ylläpitää hyvinvointivaltiota pystyssä. Ja näistä kysymyksistä hallitus ei siis Niinistön mukaan ole näyttänyt juurikaan halua keskustella.

Kun viime viikolla siis velloi keskustelu elvytyksen painopisteistä, Niinistö likimain tyrmää koko elvytyksen huuhaana. Ninistö on kyllä sikäli oikeilla jäljillä, että Katainen aikoinaan markkinoi verojen alentamista ihan eri perusteilla kuin talouden elvyttämisellä. Itse asiassa Katainen halusi ajoittaa veronalennukset aikaan, jolloin talous ei ylikuumenisi sen takia enää lisää. Pökköä pesäänhän olivat aiemmin lyönteet työnantajajärjestöt haluamalla liittokohtaisia palkkaratkaisuja ja Kokoomus haluamalla antaa reilut ja ryhtinaalliset palkankorotukset koulutetuille naisvaltaisille aloille. Mopo karkasi sitten käsistä, kun työntekijäpuolella otettiin tosissaan nämä uudet linjaukset. Tuli kaikkien aikojen kallein palkkasopimus. Asian totesi osaltaan hyvin Kalle Isokallio, joka sanoi Finnairin entisen pääjohtajan Keijo Soilan tulleen kalliiksi Finnairille. Isokallio piti käsittämättömänä, että Finnairin lentäjille on aikoinaan luvattu niin ruhtinaallinen palkkataso, että viiden prosentin alennuksenkin jälkeen se on edelleen monia kilpailijoita kaksi kertaa suurempi. Isokallio ei siis syytä pyytäjää vaan antajaa koko tilanteesta.

Sauli Niinistö meloo sen verran näkyvästi vastavirtaan sekä omaa puoluettaan että hallitusta kohtaan, että melkein veikkaisi hänen ottaneen tähtäimeensä sittenkin seuraavat presidentinvaalit. Koivistolaisella taktiikalla.